Annika Vainio Ihmettelen! 11.6.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ihmettelen ensinäkin sitä, että nukuin niin hyvin ja heräsin aikaisin pirteänä kuin peipponen tahi varis, sama se. Ihmettelen, että kaikki muutkin nukkuivat täällä rauhallisesti ja hyvin. Ihmettelen, miksi joku luulee voivansa tehdä jotain…ilman seuraamuksia ja vain yhdellä yhteydenotolla korjaavansa kaiken, pyh, ihmettelen tosiaan. Ihmettelen jos tänään ei aurinko paista sillä edelleen olen aivan intopiukkana lähdössä pienimuotoiselle maratonille ;) Ihmettelen, jos tänään ei ole tiedossa mukava päivä :) jei. pohdintaa Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 No mikä se nyt on kun ei väsytä Aamupala! Päivi
Annika Vainio Nonniiiiih 11.6.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kyllä nyt on voittaja fiilis, ei voi muuta sanoa. Suunniteltu 20 kilsaa venyi lähemmäs kolmeenkymmeneen, eli juoksin putkeen kolme tuntia! Siis kolme tuntia! Oma henkilökohtainen ennätykseni tällä hetkellä :) :p Olen niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Jossain lähemmäs kahdenkymmenen kilsan kohdilla kohtasin tämän runners high ilmiön. Fiilis on voittamaton. On niin vahva olo. Tuntuu kuin voisi tehdä mitä vain, siirtää vuoria, piestä goljatteja, ihan sama mitä vastaan tulisi, painaisi läpi vaikka harmaan kiven. Se on hassu tunne, se on sellainen totaalinen euforia. Sillä hetkellä kyyneleet kihoo silmiin. On niin hyvä olo vain siinä hetkessä. Voisi vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Ei tee mieli lopettaa. Aivan mahtavaa. Juuri tänään siis muistin, minkä takia ylipäätään juoksen, se on laji, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Joten siinä kahdenkympin kohdilla päätin tempasta vielä kymmenen päälle :) Sitä vaan menee ja menee ja menee, jalat kiidättää eteenpäin, on kevyt euforinen olo. Hymyilyttää. Kaikki on hyvin. Viimeisellä vitosella alkoi vasta vähän jalat painaa, siihen asti meno oli kevyttä, vaivatonta, ihanaa. Koko matkan aikana ei ollut sellaista oloa, että en jaksa, tai että olisi hengästyttänyt. Täydellinen juoksu. Jatkossa otan ehdottomasti tuota Maximin energiageeliä matkaan mukaan, siitä oli varmasti hyötyä jaksamisen kanssa. Juostessa myös kohtaa ihmisiä. On ihanaa huomata miten ihmiset kääntyy katsomaan, miten hyväksyviä ja ihailevia katseita saa. Eräs traktorikuski siirsi kiireesti traktoriaan pois alta kun näki että olen tulossa :) oikeastaan kaikki autot tekevät tilaa mielellään. Ihmiset ovat näin hengessä mukana. Yksi mies pysähtyi fillarilla viereeni kysymään, että onko vyötärölläni oleva vyö semmoinen sähköimpulssivyö :DDDD no siis kyseessä oli mun juomapullovyö. Eräs toinen setä pysähtyi kysymään,että eikö ole ollenkaan kylmä. No ei ollut, matkaa oli siinä vaiheessa takana yli kaksikymmentä kilometria, ihan sama vaikka olisin juossut täysin alasti, ei olisi ollut kylmä, vaikka vettä tuli koko ajan. Yksi nuori poika, ehkä noin 13 vuotias ajoi fillarillaan mun ohi, jäi vähän matkan päähän ajamaan hetkeksi, kääntyi katsomaan taakseen ja hymyili niin nätisti mulle. Ehdin vastata hymyyn, kunnes mietin,että onkohan mun takaanta tulossa joku sen kaveri… vaan ei ollut, hän hymyili mulle :) todella liikuttavaa. Siis tuolla juoksumatkan varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Ihmisillä on tarve kysellä, hymyillä, tsempata jne. Usein tietysti kuuluvimmat kommentit ja kannustushuudot tulee jostain terassilta, mutta on kiva huomata, että myös ihan selvinpäin olevat ihmiset ovat kiinnostuneita ja rohkaisevat jatkamaan :) siitä saa uskomattoman paljon voimaa, sitä ei arvaakkaan miten paljon yhdestä hymystä voi saada virtaa! Nyt en ehdi enempää lätistä, sillä vajaan 45 minuutin kulutta alkaa mun pyöräilytunti. En aijo jättää sitä väliin, vaikka juoksinkin suunniteltua paljon pidemmän lenkin. Tänään on tällainen perjantai. Aivan ihanaa. Pyhitän tän niin täysin itselleni, olen ansainnut sen, ainakin omasta mielestäni. Palaan asiaan tuonnempana. juoksu ja pyöräily treenaan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Välipala ruokaa Päivi
Annika Vainio ruokaa 11.6.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Eli lenkin jälkeen (3h noin 30km) söin nopeasti Välipalaksi: – pieni rahkavaahto 100g – lenkin palautusjuomaksi Gaenomax ja Maximin energy drinkkiä Tuli vähän kiire salille nääs :O pyöräilee. Mutta se oli hyvä palauttava treeni :) Ruoaksi: – iso salaatti : jäävuorisalaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa, couscousia, tomaattia ja oliiviöljyä – noin 100g (perstuntumalta) kananfileesuikaleita Avot, lähtisköhän sitä vaiks seuraavaksi lenkille… No ei nyt sentään, mutta koirien kanssa kävin kävelemässä pyöräilyn jälkeen. Nyt on pidettävä itsensä liikkeellä, venyteltävä helvetin hyvin ja useita kertoja tämänkin illan aikana, etten saa itseäni jumiin. Huomenna aijon juosta aamusta salille crossaa ja sit juosten takaisin :) Kyllä lähtee…rasva ainakin, jos ei muuta ;) (jos sitä kohta enää onkaan, sehän se ois tavoite, ettei olisi! Olisin itsestäni enemmän kuin ylpeä, jos saisin pudotettua sen kymmeneen, siis prosentit siis! se vaatii vähän enemmän kuin wannabe kuntoilua). ruoka Lue myös: Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Koska näin on hyvä 05.01.2015 Takareidet tahkottu 03.11.2014 Mediaseksikästä menoa ja Halloweenia :) Nam! 02.11.2014 Nonniiiiih Asu Päivi
Annika Vainio No mikä se nyt on kun ei väsytä 10.6.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ei kerta kaikkiaan yhtään väsytä. Yli energinen olo. Jatkan siis puheripuliani, yksinpuheluna jälleen, mutta sou vat. Eipä juuri kiinnosta, tuskin ketään muutakaan kiinnostaisi :D, viittaan nyt näihin omiin juttuihini. Sain iltalenkillä, koirien kanssa, eli ei lasketa kuntoiluksi, ajatuksen, että jos huomenna on aurinkoista, kuten tänään oli, lähden lenkille. Lähden todellakin lenkille. Voisi vetästä jonkun parin tunnin rupeaman, vanhaa reittiä… josta tulee noin kakskytä kilsaa kaiken kaikkiaan matkaa :) Joo, näin ajattelin tehdä. Jos tosiaan on kaunis sää, vedän vain aurinkorasvat iholle, topin ja bikinien alaosan, aurinkolasit tietty, sillä en halua kasvoille juurikaan aurinkoa (siis isot lasit :p). Mukaan täytyy pakata tietysti jonkin sortin urheilujuomaa, joten joudun käymään kaupan kautta. Juomavyö lanteille, lenkkarit jalkaan ja ah, matka voi alkaa. Helvettiläinen, voin kuule kertoa, että tommosen parin tunnin juoksun jälkeen on aika voittajafiilis ja mikä parasta, tai ainakin parasta sivutuotosta, rasva palaa ;) jei! Jos vielä iltapäivällä innostun, voisin mennä tekemään ns. tasoittavan treenin salille…siellä muistaakseni on huomen…ainakin puolen tunnin basic pyöräily ja core joihin voisin lenkin lisäksi osallistua. Ju se kuulostaisi hyvältä. Mutta nyt ykkösenä on ajatuksissa tuo juoksulenkki. Voisin lähteä tästä himasta, suunnata Espooseen, sieltä Stadin puolelle ja himaan. Kaikkihan, jotka haluavat kuntoaan kohentaa ja kropppaansa muokata juoksemalla, tietävät, että alle tunnin lenkkejä ei kannata tehdä, joten siksipä siksi tähtään tuohon kahteen tuntiin. Saa jotain aikaiseksikin. Niin, tällaisia kuningasajatuksia tulee keskiyöntunteina. Jei, saan vetää mun Karhun topin päälle piiiiitkästä aikaa, käytän sitä vain juostessa ;) En malta odottaa, että pääsen vetäsee lenkkarit jalkaan… Ja niin, koska on vapaapäivä, voisin käydä pyörähtää jossain uhreiluliikkeessä. Budget sport voisi olla osoitteena. Pitäisi hamstrata juomajauheita, palautusjuomaa…sekä olisi kiva ostaa jotain uusia treenikuteita. En harrasta shoppailua juurikaan muualla kuin urheiluliikkeissä. En näe juurikaan mitään järkeä maksaa maltaita joistain vaatteista mitä ei voi käyttää kuin tietyissä tilaisuuksissa. Vaatteiden pitää olla käytännöllisiä, sopia elämäntyyliin ja mun tyyli on aika liikkuvainen… joten :) Mieluummin sitten törsään laadukkaisiin urheilukuteisiin, kun johonkin helvetin huiveihin :D Mitä niillä tekee, pyyhkii hikeä treeneissä, no käy se niinkin. No mut joka tapauksessa, ajatuksena olisi löytää jokin kiva paita, joka soveltuu kaikenlaiseen liikuntaan, sitten ajatuksissa on pyörinyt jonkin sortin ”housuhame” yhdistelmä treenaukseen. Se sopisi niin lenkille kuin pyöräilytunnillekin. Hmmm… täytyy mennä metsästää. Nyt kun on kesä, voi housun puntin mittaa lyhentää taas kummasti, siksipä mietinkin, että sään salliessa vedän vain biksujen alaosat jalkaani huomenna ;) silleen. Mut nyt…pakko painaa pää tyynyyn. Otan tytöt kainaloon ja ah, toivon, että nukun yhtä hyvin kuin viime yönä :) en edes muista nähneeni painajaisia wow. juoksu ja pyöräily treenaan vaatteet on mun aatteet ;) Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Ohhoijakkaa! Ihmettelen! Päivi
Annika Vainio Ohhoijakkaa! 10.6.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kyllähän teki oikein nauseeta käydä polkasee vähän crossarii. En tiä mitä olin taas ajatellut, vaihteeksi, sillä viisitoista minuuttia ennenkuin pyöräilytunti salilla alkoi, tajusin, että minähän olin ilmoittanut itseni sinne :O no oho, äkkiä soittamaan salille, et sorry, en ehdi millään ja olen tulossa crossaa :) No onneksi, tälläkin kertaa, heiltä löytyi ymmärrystä :D hih. No mut joo, eihän se iso vahinko ollut, sillä kumpikaan tunti ei ole niin kysytty, että ne olisi täyteen buukattu koskaan. Hyvä niin, en siis vienyt keneltäkään treenipaikkaa, sitten olisi kyllä jo hävettänyt :O Crossitunnin alussa kävi semmoinen juttu, että sain ilmeisesti jonkin sortin adrenaliiniryöpyn vereeni, sillä hetkeksi sykkeeni kohosi lähes 140, vaikka en tehnyt juuri mitään :O alkoi ihan naurattaa. Näin voimakkaan reaktion voi saada aikaiseksi vain vastenmielinen ajatus :D kyllä ihmisen kroppa on ihmeellinen. Eli toisin sanoen, ajattelemalla vittumaisia asioita, voi saada muutaman kalorin kulumaan tekemättä mitään :D juu just…mutta joo, en viitsi suoda ajatustakaan sille asialle, mikä sykkeitäni hetkellisesti nostatti :D elämäni ei ole ihan niiiiiin tylsää, vaikka joskus se on sitäkin ;) Vitsi, mutta kyllä irtosi hyvin tänäänkin. Huomaa, että pro tunneista on se hyöty, että jaksaa tosi hyvin vetää korkeilla sykkeillä, sanotaan nyt näin, että alan hengästyä kevyesti jossain 138-145 sykkeillä, siitä ylöspäin hengästyminen voimistuu, mutta en missään vaiheessa saa puuskuttavaa hengästymistä aikaiseksi, ellen mene ihan maksimirajoille. Tänään vähän kokeilin, että miten hyvin irtoisi ja sain nostettua yli maksimin, eli toisinsanottuna, mut sykerajat eivät taida ihan pitää kutiaan…mut ei se nyt niin justiinsa ole, ei sitä kuntoa niitä sykkeitä orjallisesti tuijottamalla nosteta, tärkeintä on oman kropan kuuntelu. Mutta tosiaan, huomaan,että hapenottokykyni on jo muutaman kerran (rankan treenin) jälkeen tehostunut, jaksan tehdä kevyesti töitä rankemmallakin alueella, en hyydy, vasta maitohapot alkaa tekee tehtäväänsä kun paahdan ihan maksimilla, tietysti hyytyminen tulisi alhaisemmillakin sykkeillä, jos se vain kestäisi ja kestäisi ja kestäisi ja kestäisi, mutta tuollainen crossi tunti kun ei kaikkinensakaan kestä kuin tunnin, niin se nyt on helppoa heinän tekoa, eli ne rankat osuudet on niin nopeita pyrähdyksiä, ettei ne tunnu juuri missään. Eli jatkossakin aijon harrastaa säännöllisesti, eli sen kerta viikkoon pro tunteja, siellä saapi vähän kiusata itseään ;) On myös tyydyttävää nähdä itsessään ne positiiviset muutokset, siis ihan omassa ulkomuodossaankin. En ole koskaan ollut mikään lihava, en todellakaan, en edes pyylevä, olen aina ollut hoikka, normaalivartaloinen, mutta tällä hetkellä olen kieltämättä paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. En tietenkään aijo tyytyä tähän, vaan treeni jatkukoon. Kuten niiiiiin monet kerrat olen sanonut, aina on parannettavaa ja tietysti nykyisen kunnon ylläpitokin vaatii säännöllisetä treenausta ja jatkuvaa ruokavalion tarkkailua. No tällä hetkellä olen kuitenkin senkin verran tyytyväinen kroppaani, että soin tänään itselleni tummaa suklaata :) nam. Joskus se on tarpeen. Katselin jälleen muiden takalistoja salilla ja totesin, että no, ehkä mulla on varaa muutamaan suklaa palaseen :D ( en sano tätä pahalla nyt ketään kohtaan, mutta jokainen nainen varmaan mittailee itseään muiden rinnalla, sitähän se naisen elämä on. Minä nyt onneksi olen siinä asemassa, että harvassa on ne kropat tuolla… tai yleensäkään tuolla liikenteessä, normi kansan keskellä, joita mun pitäisi kauheesti kateellisena tuijotella, omani on kuitenkin hyvin kilpailukykyinen, mutta eipä sitäkään ole luoja täysin tällaiseksi luonut, kyllä siihen töitäkin saanut tehdä. Onneksi en ole koskaan päästänyt itseäni lössähtää…niinkuin aika monelle helposti käy, silloin saapi taistella vain omien rasvasolujen koon pienentämisen kanssa, ne solut mihinkään katoa. Parempi tilanne kun ei anna niiden solujen edes muodostua ;) :p). Jei, mutta nyt kaiketi pitää valmistautua ripustamaan treenikuteet pyykkinarulle (tänään olin valinnut päälleni sarjastamme pieruverkkarit :D heh, mutta eihän niillä vaatteilla urheillakaan…ja onneksi ei nyt _niin_ hirveesti tarvitse miettiä mitä päällensä laittaa, kun ei ole tarvetta piilotella mitään jenkkakahvoja tms.). Huomenna taasen edessä treeniä…ja lauantaina…ja sunnuntaina… ja maanantaina… ja ja ja ja… :) Kohta nukkumaan, vaikka huomenna saanen nauttia vapaapäivästä täysin siemauksin ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni :) ai että on nauseeta! Pikkuneiti pitää saatella unille ja sitten voisin suunnata koiruuksien kanssa pikku pisulenkille. Siinähän se sitten taas tämäkin päivä oli :) ei valittamista. Hyvä päivä, hyvä fiilis…jei! treenaan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Uuuuh! No mikä se nyt on kun ei väsytä Päivi
Annika Vainio Ai että ai että ai että ai että… 9.6.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Huoh. Olen menossa nukkumaan. Oli vain pakko päästä sanomaan jotakin jostakin, mikä taasen pistää vihaksi / ärsyttää. Muo ärsyttää tekopyhät ihmiset, jotka luulevat, että oma tapa toimia on oikein. Jotka näkevät vikoja kaikkialla muualla ja muissa, paitsi itsessään (tahi,jos nyt on vähän liian iso perse, tai tissit ei mahu liiveihin, tai voi ei voi ei voi ei voi ei, kynsi lohkesi, niin sitten on suru puserossa ja kauheasti vikaa omassa itessään). Syytellään aina kaikkia muita, muiden tapoja toimia tms. Onkohan näille ihmisille tullut koskaan mieleen,että ehkä jotkut toimivat vain osaamallaan tavalla, eivätkä _välttämättä_ tietoisesti halua loukata tai olla ilkeitä. Niin, no ei varmaan, koska he itse ovat aina niin helvetin korrekteja joka helvetin tilanteessa, juu eivät tod ole. Mutta koska he ovat niin säälittäviä itkupillejä, niin ainahan se on hyvä syytellä muita, eivätkä he näe vikoja itsessään. Hehän ovat niin helvetin täydellisiä, omissa pilvilinnoissaan, mutta samalla niin helvetin masentuneita ja ties mitä häiriöisiä, kosa MUUT ovat tehneet heidän elämästään helvettiä…siis edelleenkään heissä ei ole mitään vikaa. Vanhemmat ovat perseestä, entiset ja ehkä nykyiset puolisotkin ovat olleet ihan perseestä tai ovat… läheisetkin ovat perseestä, joku entinen yhteinen tuttavakin on niin perseestä kun se vaan on niin perseestä… ja voi että voi että voi että sentään kun _häntä_ ei koskaan ymmärretä oikein ja _häntä_ ei koskaan oteta huomioon oikealla tavalla tai tarpeeksi paljon. Voi kyynel. Mitä vittua, ottakaa hyvät ihmiset itseänne niskasta kiinni. Älkää ruikuttako. Ihminen saa toki olla masentunut, voi olla ahdistunut, voi olla ihan mitä vain, mutta johan se nyt on helvetti, jos ei kykene näkemään itsessään mitään vikaa. Kaikki elämän vastoinkäymiset johtuvat muista ihmisistä. Ihmisistä jotka heidän mukaan eivät osaa käyttäytyä, käyttävät liikaa tai ainakin melkein käyttävät fyysistä ja / tai henkistä väkivaltaa, niillä on tietysti alkoholiongelma (siis tietenkin unohdetaan nyt se oma päihderiippuvuus niihin omiin pikku pillereihin jotka koostuu rauhottavista ja kipulääkkeistä ja ties mistä iloisuuspillereistä, mutta sekin on vain niiden toisten vika, että niitä joudutaan käyttämään, just just just just), ne ei tee koskaan mitään tai ainakaan eivät oikein eikä oikeana hetkenä jne. Ai vittujen vittu. No mutta hei, okei, no nyt täytyy myöntää, miksi ottaisin tästä ongelmaa, no en tod ota, mutta siis saahan sitä ihminen sanoa mitä mieltä on asioista. Ja hei, en minäkään ole täydellinen, en helvetti vieköön ole täydellinen, en ole ulkoisesti, en sisäisesti, mutta mulla on sentään munaa myöntää se. Olen kasvanut alkoholisti perheessä jossa on ollut ihan riittämiin perheväkivaltaa. Olen elänyt lapsuuteni ainaisessa pelossa ja tiukassa herran nuhteessa. Joutunut toteamaan kerta toisensa jälkeen, että kaikki lupaukset on tehty rikottaviksi. Olen elänyt köyhyydessä, olen elänyt lapsena perheessä joka on kokenut taloudellisen konkurssin, joutunut taloudelliseen perikatoon. Olen joutunut häpeämään omia vanhempiani… olen pelännyt heitä… Olen itse saattanut itseäni vaarallisiin tilanteisiin, olen hetkittäin elänyt kuin pellossa. Mutta mitä vittua, niin moni muukin tässä maailmassa joutuu kärsimään ja vielä paljon enemmän. No mutta… taas summasummarum, vituttaa sellaiset kermaperseet, jotka ovat itseasiassa täydellisiä narreja. Mitä vittua haukkuvat toisia, kun kuitenkin pyrkivät hyötymään heistä…ja mitä vittua ne sitten edes tekee sellaisten ihmisten lähellä tai haluavat olla yhteydessä millään tavalla jos katsovat että ne ovat niin sairaan epäonnistuneita ihmisiä ihan kaikessa. Joo… no mutta… kun oli pakkko sanoa, niin oli pakko sanoa. Toisten selän takana paskaa puhuvat nuijat ovat niin niin niin niin niin pohjasakkaa itse, että siinä ei paljon kuule trendivaatteet ja hiuslaitteet auta, rakennekynsistä, valkaistuista hampaista ym. puhumattakaan. Sehän vain kertoo kuinka epäaitoja ihmisiä he itse ovat. Ju, tästä tekstistä voi päätellä, että antipatiani kohdistuu naisihmisiin, ju, näitä varmasti löytyy miehistäkin, mutta en ole vielä onnistunut tutustumaan yhteenkään. Vitun pellet! Ja mitä muuta. Olen yksin, olen ihan tyytyväinen kun olen yksin. Ihmettelen vain, miten voi jotakuta toi miestä väkevämpi viedä aina välillä niin kovaa… Nih… olen sitä nähnyt elämässäni niiiin paljon, ettäpä että, voin kertoa, ettei se säväytä. Joten jos joku muo yhtään on osannut lukea, niin tietää, mitä mieltä olen alkosta, sen käytöstä…sen runsaasta käytöstä, sen käytöstä viikolla… jne. Sou vat, ei kiinnosta tällä hetkellä, ei niin pennin vertaa. Onneksi olen itse oman itseni herra ja muo ei viedä kuin pässiä narussa… Enkä tietenkään tekisi niin itsekään kenellekään. Joten so must go on! ärrpurr vitutus Lue myös: Ei mitään uutta taivaan alla, eikö? 22.03.2015 Antakaa mun kaikki kestää! 15.03.2015 Nyt mä oksennan! 21.01.2015 Loppuisko se fitness märinä joskus? 26.10.2014 Hei hei mitä kuuluu? 04.10.2014 Viime hetken muutoksia :) Uuuuh! Päivi
Annika Vainio superenergistä 9.6.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Olo on koko ajan tosi energinen… Töissä oli taas pakko tehdä vähän kaikkea ja vielä enemmän :) Yöllä näin, kuinka ollakaan painajaisia. Yhdessä kohtauksessa mun keskimmäinen (kooltaan) koira putosi sellaiseen pieneen vesilammikkoon, joka olikin aika syvä. Ensiksi naureskelin, että mites nyt noin… mutta pian tajusin, ettei se raukka pääse sieltä ylös. Vesikin oli aivan jäistä. Se oli aspiroinut vettä keuhkoihin ja jouduin antamaan sille ensiapua. Noooh, sitten näin, että löysimme duunista takatiloista matkalaukun. Sellaisen perässä vedettävän mallin. Mietimme, että kenenkäs tämä on ja sehän avattiin asian selvittämiseksi. Sisältö oli karmaiseva, siellä oli kuollut koira, joka oli alkanut mädäntymään…se muistutti berininpaimenkoiraa… Huh. Sitten muistinkin, että joku omistaja oli tuonnut kotiin kuolleen koiransa meille…vaan vastaanottaja oli unohtanut merkitä sen. Jeps, eli näin. Muistikuvani mukaan koko yön unet, mitä kykenen muistamaan olivat hyvin hämäriä. Oli taas jotain outoja naapurisuhteita… etc. Tästä on tullut jo sääntö, että painajaisia on joka yö. Mulle tulee tällaisia jaksoja aina välillä. Joskus ne ovat hyvin väkivaltaisia unia. Yleensä itse toimin niissä äärettömän väkivaltaisesti. Pieksen ihmisiä (usein jostain syystä omaa äitiäni) oikein olan takaa. Olen silmittömän raivon vallassa, en pysty hillitsemään itseäni, vaikka sisäinen ääneni sanoo, että olisi syytä. Nyt en ole unissani käyttäytynyt väkivaltaisesti, mutta teemana on kuolema. Koko ajan joku meinaa kuolla tai on kuollut, tai yritetään tappaa. Unista huolimatta käyn mielelläni nukkumaan, enkä herää edes mitenkään kauhun vallassa sydän villisti hakaten, vaan herään ihan normaalisti, että ah aamu… jahans, pitäskös sitä nousta… ja alan muistelee että mitäs sitä tänä yönä nähtiinkään. Jotain siis selkeesti on meneillään kun ne tulee niin vahvasti uniinkin. Nyt on maaru täynnä ruokaakin :) Jaksaa lähteä salille. Pikkuneiti on nyt hieman eri mieltä asiasta, hän haluaisi mennä ulos… Juuri tuli sisälle sieltä syömään. Noooh, mutta en voi kuitenkaan jättää häntä yksin kotiin, joten ei ole vaihtoehtoja, hänen on lähdettävä mukaan. Ruoksi oli kanan fileesuikaletta, couscousia kera hernemaissipaprikan, iso läjä sallaadia, kuten aina ja salaattikastikkeen virkaa tekee nykyisin oliiviöljy. Juh, edelleen tämä tiukka diettaaminen jatkuu ;) Tosin tänään maistoin pari palaa raparperipiirakkaa töissä, kun yksi työntekijämme oli sitä tehnyt :) ja olihan muuten hyvää! Semmosta. ahdistus ruoka treenaan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Oi ihana tiistai! Viime hetken muutoksia :) Päivi
