Timo Kettunen Loppu on alku 28.12.2015 Timo Kettunen 4 2 29 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Vuodet kuluvat ja ajatukset elävät. Kun seuraa ympärillä tapahtuvia asioita – ja oppii niistä jotain – niin suhtautuminen maailmaan muuttuu. Kutsutaan sitä vaikka kasvamiseksi. Olen ollut viime aikoina kiinni aivan muissa asioissa kuin blogin tai artikkelien kirjoittamisessa. Tai ainakin luulin niin. Olen nyt lomalla ja nukkunut univelkoja pois. Tajusin, että syy vähäiseen internet-aktiivisuuteen ei ole ollut ns. kiire vaan se ettei kiinnosta. Olen kokenut blogin kirjoittamisen turhana koska terveysympäristö on niin vihamielinen. Kirjoittamiseen pitää olla aito halu. Jos ei tekstejä synny itsestään, niin eivät väkisin väännetyt tuotokset viesti yhtään mitään. Mutta mikä sen kirjoitushalun tappoi? Olen lopen kyllästynyt terveysasiantuntijoiden ja nettisankarien turhan mustavalkoiseen on-off-suhtautumiseen erilaisiin asioihin. Kinastelu ja paskan puhuminen syövät skenen uskottavuutta koko ajan sisältä päin, enkä aio olla osallisena sellaisessa. Minulla on paljon parempaakin tekemistä kuin väitellä siitä mikä on parasta ja mikä ei, varsinkaan kun vastapuoli ei tunnu ymmärtävän että kaikki liittyy kaikkeen ja mikään ei liity mihinkään. Suurimmalle osalle asiat tuntuvat joko olevan tai sitten eivät. Media tekee oman osansa vääränlaisessa terveysvalistamisessa ymmärtämällä tieteellisiä julkaisuja jatkuvasti väärin joko vahingossa tai tahallaan, eivätkä lukijat ole sen onnistuneempia; samat jutut kiertävät hieman eri muodossa kuukaudesta toiseen ja joka kerta julistetaan huuli pyöreänä, että nyt on totuus löytynyt. Ja sitten se unohtuu, kunnes joku kirjoittaa siitä taas uudestaan. Ehkä viisi prosenttia kuluvana vuonna julkaistusta valtavirran terveysuutisoinnista on tuonut jotain uutta informaatiota terveytemme eteen, loput ovat olleet samaa kierrätettyä materiaalia jolla on tarkoitus promota omaa tuotetta tai palvelua. Minä en mainosta (enää) tällä blogilla mitään omia palveluitani, ellei kehittämääni ohjelmistoa laskea sellaiseksi. En tarjoa tällä hetkellä aktiivisesti minkäänlaisia valmennuksia ja yritä tekstieni kautta siten hyötyä taloudellisesti mitenkään. Mainittakoon, että en minä pidä muiden nettivalmennuksia tai apua ylipäätään tarjoavien palveluja lähtökohtaisesti huonoina. Työkalut ja tapa tuoda itseään esille sen sijaan ovat mielestäni turhan usein kyseenalaiset tai muita vähättelevät. Ja kyllä, olen syyllistynyt siihen varmasti itsekin. Olen siitä tietoinen joten turha linkata minulle vanhoja tekstejäni että niissä sanotaan niin tai näin. Ne edustivat minua silloin kun olen ne kirjoittanut, eivät välttämättä tällä hetkellä. Onnekseni voin itse päättää käytänkö oman energiani negatiiviisiin vai positiivisiin juttuihin. Voin päättää käytänkö aikani itseni kehittämiseen vai siihen että yritän selvittää asioita ihmisille jotka eivät niitä kuuntele. Ei ole olemassa yhtä totuutta mutta harva ymmärtää että jokaisen mielipide on aina jossain määrin vinoutunut tai puolueellinen johonkin suuntaan, ymmärsipä sitä itse tai ei. Myös minun. En ole täydellinen enkä tiedä totuuksia. En oikeastaan edes halua, mutta yritän silti ymmärtää jokaisen näkemyksen. Minulla on mielialansäätelyhäiriö, syklotymia. Välillä menee lujempaa ja välillä taas ei. Välillä muistan mitä piti tehdä, välillä en. Olen kontroversiaali ihminen ja minut tunnutaan ymmärtävän helposti väärin koska olen monesti täysin eri mieltä asioista kuin muut. Elän ihan omassa rytmissäni ja omalla tavallani. Minä kuitenkin luon oman todellisuuteni eikä minua kiinnosta kuulla että ”yleensähän asiat tehdään näin”, koska kyseenalaistan asioiden tekemisten vain tekemisen vuoksi. Minä tulen kyllä halutessani toimeen kaikkien kanssa, mutta aina löytyy muutama ihminen jotka eivät halua tulla toimeen minun kanssani. Se olkoon heidän oma häpeänsä. En siis aio kirjoitella blogiini juurikaan enää terveysaiheisia fakta-artikkeleita. Kirjoitan sen sijaan pohdintoja. Tuumailuja ja ajatuksia voisivatko asiat olla näin tai noin. Kaikki tekemiseni sitoutuvat aina ajanjaksolle. Istuin esimerkiksi edelliset neljä kuukautta ohjelmoimassa ja treenit jäivät minimiin. Paino nousi, kiitos eineslihapiirakoiden, mutta sekin ajanjakso on jo takana. Nyt mennään toiseen suuntaan. Elämä ei ole lineaarinen viiva vaan se koostuu erilaisista aikajanoista, ja niiden yhdistyminen tekeekin tästä olemisesta ja elämästä kiehtovaa. Myöskään terveyden eri osa-alueet eivät ole lineaarisia. Siksi oman kehityksen ja halun tehdä erilaisia asioita täytyy muovautua tilanteisiin, eikä tilanteiden terveyteen. Koenkin… ei vaan tunnen että haluan kirjoittaa tällä hetkellä enemmän lifestyle-blogia. Siksi aloitan kaiken osittain alusta. Jätin kaksi minua kuvaavaa, aikaisempaa tekstiä näkyville, loput ovat piilossa. Sen lisäksi, että tämä blogi on vuodenvaihteesta lähtien aktiivi nen sempi, se on lähes lähdeviitteetön ja pohdiskeleva. Ja täysin erilainen treeniblogi. Tulen siis kirjoittamaan myös terveysaiheista, mutta lähes ainoastaan pohdiskelevasta näkökulmasta. Lähdeviitteetön blogi on kahdesta syystä; kirjoittaminen on näin nopeampaa ja toisaalta minulla on sen verran koulutus- ja kokemustaustaa että voin kirjoittaa tekstiä tarkastamatta jokaista asiaa kirjallisuudesta. Ymmärrän kyllä myös sen, että en voi juurikaan väittää mitään uskottavasti ellen anna väitteilleni lähdettä. Mutta mitä täällä siis jatkossa tulee olemaan? Minä olen uudenlaisen, kehitteillä olevan terveysohjelmiston pääkehittäjä ja sen ympärillä pyörivän yrityksen toimitusjohtaja. Harrastan myös epäsäännöllisesti stand up -komiikkaa. Tämä blogi kertoo myös niistä aiheista. Aion myös aloittaa tammikuussa uudestaan myös jo kerran orastaneen mutta sittemmin lopahtaneen lauluharrastuksen. Sen pyrin kuitenkin aloittamaan periaatteella nopeasti ja optimaalisesti huipulle, eli en hyväksy vanhoja treenaa treenaamasta päästyäsi -oppeja. En treenibloggaa siis kyykyistä ja mavesta, vaan esim. lauluharrastukseni edistymisestä. Koska olen herkkävatsainen ja suolistoni toiminta on tasolla ulkoavaruus, niin kirjoitan aiheesta jos siitä pyydetään. Kaikkia yllämainittuja aiheita yhdistää yksi asia: itsensä kehittäminen . Se on siis tässä ehkä se punainen lanka. Niin ja huumoria… sitä tulee jos on tullakseen. Tästä tulee varmaan ensimmäinen ohjelmointiin ja laulamiseen liittyvä, itsensä kehittämiseen tähtäävä terveysfilosofointiblogi koskaan, mutta tuleepahan aitoa kamaa, kuva minusta. Se sataprosenttinen Kettunen kulissien edestä ja takaa. Mietin ensin jopa että katoan kokonaan netistä ja poistan kaiken, mutta luulen että olisin katunut sitä ratkaisua suhteellisen pian. Pysyn siis edelleen seurananne, riesananne tai ilonanne, aivan kuinka haluatte asian päässänne käsitellä. Ai niin, yksi asia. Jos kuulet minusta huhun, tai luulet itse että olen sitä tai tuota, niin kysy pitääkö se paikkansa. Se on paljon helpompaa kuin jauhaa paskaa netin salaisissa nurkissa. Minulla itselläni on ihmisten suhteen aika vähän sääntöjä. Yksi niistä on kuitenkin sellainen, että jos en ole tavannut ihmistä henkilökohtaisesti, en voi yksinkertaisesti muodostaa hänestä oikeanlaista mielipidettä. Jos siis väität minusta jotain, niin pidä huoli että olet tavannut minut ainakin kerran. Ja edelleen, kaiken kirjoittamani saa kyseenalaistaa, mutta perustelut täytyy löytyä. Väittelemään en asioista yleensä ala, siihen aikani on aivan liian kallista. Olen myös immuuni loukkauksille, joten jos olet nettikiusaaja, niin tuhlaat täällä vain aikaasi. Täällä ja muissa somen luolissa saa seurata tai olla seuraamatta. FB:n henkilökohtainen profiili on myös julkinen ja seurattavissa, mutta sinne ei hirveästi suodateta ajatuksia. Caveat emptor. Ulos fitness-kaapista Erityisherkkä vai vain normaalia herkempi introvertti 4 vastausta artikkeliin ”Loppu on alku” Jäbä sanoo: 28.12.2015 19:09 Hodor! Timo Kettunen sanoo: 28.12.2015 22:21 http://giphy.com/gifs/hbo-game-of-thrones-2jnaNPoVY9gJ2 Affu sanoo: 29.12.2015 10:52 Hyvä ettet lopettanut kokonaan, sillä terveys- ja ravintoblokien lukeminen ei ole vain tiedon jakamista vaan jatkuvuuden takaamista. Monille ne toimivat kuin AA kokoukset alkoholisteille Ne muistuttavat heikkoa ja retkahtamiselle altista, mikä olikaan tärkeää. Timo Kettunen sanoo: 29.12.2015 16:35 Itse asiassa en ole ajatellut asiaa koskaan tuosta näkökulmasta. Kiitos kun toit sen esiin. Kommentointi on suljettu. Timo Kettunen
27.12.2015 Jooga on muuta kuin suorittamista 27.12.2015 Seetu 2 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tutustuin joogaan ensimmäisen kerran yli 20 vuotta sitten. Se tuntui hyvältä aivan alusta lähtien. Sittemmin kävin talvikaudella säännöllisesti joogaamassa kerran viikossa, kunnes kaksi, kolme vuotta sitten oman paikkakunnan jooganohjaaja lopetti. Uusi ohjaaja siirsi tunnin sellaiseen iltaan, jonka olen varannut aivan muuhun harrastukseen. Niinpä jooga jäi, mutta aina silloin tällöin huomaan kaipaavani niitä tunteja. Olen aina harjoittanut lempeää hathajoogaa, joka onkin yleisintä Suomessa. Nykyään joogan eri lajeja on tullut meillekin jo monenlaisia, ja jokaisella on mahdollisuus valita itselleen sopiva tyylisuunta. Astangan ajattelen olevan voimakkaan fyysistä, mutta nyt tutustuin kolmen tunnin joogatyöpajassa iyengarjoogaan. Tässä joogatyylissä on tyypillistä käyttää apuvälineitä, joiden avulla pyritään samaan kuin yleensäkin joogassa eli mieltä ja kehoa vahvistavaan ja tasapainottavaan tilaan. Apuvälineitä ovat muiden muassa joogapalikat, vyöt, putkityynyt, seinä sekä tuoli. Iyenjargjoogan saloihin minut ja toistakymmentä muuta innokasta opasti sertifioitu iyengarjooganopettaja Timo Kurvi. Hän pitää joogastudiota Helsingissä, mutta myös työpajoja muualla Suomessa. Jooga on jonkun mielestä kuin voimistelua tai venyttelyä, mutta sellaista suorittamista se ei kuitenkaan ole. Joogassa on tavoiteasanoita, joita kohden pyritään aste asteelta, mutta mitkään saavutukset tai vertailut eivät ole joogan hengen mukaisia. Joogatunti vilahtaa niin, ettei voi uskoa sitä todeksi. Tämä vanha totuus tuli todistetuksi taas iyengarjooga-työpajassa. Ensimmäinen (ja ainoa) tauko kolmen tunnin sessiossa oli kahden tunnin kuluttua. Tuntui uskomattomalta, että kaksi tuntia oli kulunut niin nopeasti. Tietysti pitkän joogaharrastukseni aikana olen kohdannut erilaisia jooganohjaajia. Jokainen tuo ohjaukseen omat persoonalliset tapansa, enkä huonoja ohjaajia muista edes kohdanneeni, erilaisia kylläkin. Viimeisintä ohjaajaani voisi luonnehtia ns. vanhan liiton ohjaajaksi, sillä hänen tunneillaan tehtiin vain sellaisia liikkeitä, jotka hän itsekin pystyi tekemään. Hän lopetti ohjauksensa vasta lähes 80-vuotiaana, joten sekin kai kertoo jotakin myös joogan vaikutuksesta. Kun säännölliset joogatuntini ovat jääneet, yritän saada ohjelmaani joogaharjoituksia kotona. Asanat ovat vuosien mittaan tulleet tutuiksi, joten ohjeista ei ole pulaa. Täytyy vain päättää, minä päivänä on joogatunti. Yksinkertaista, mutta ei välttämättä helppoa. Artikkelin kuva: Timo Kurvi Yoga . asana astanga hathajooga iyengarjooga jooga Lue myös: Yli 65-vuotiaat ja etutaivutukset 18.09.2017 Ryhmäliikunnassa saa voimaa toisista 30.01.2017 Joogaa sydämen halusta 27.06.2016 Pitkä kala parantaa ryhtiä 08.12.2014 Venyttele kuin kissa Kadonneiden lihasten metsästys Seetu
17.12.2015 Venyttele kuin kissa 17.12.2015 Seetu 2 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Venyttely on yksi niistä asioista, jonka tärkeyden huomaa parhaiten, jos on jättänyt sen tekemättä. Toisaalta hyvä venyttely taas antaa pikaisen palautteen, sillä se parantaa oloa. Venyttely on erityisen tärkeää, jos joutuu istumaan paljon tai harrastaa liikuntaa usein. Istumisessa kireytyvät eniten lonkan koukistajat ja reiden takaosan lihakset, mutta selkäänkin saattaa tulla jäykkyyttä. Parasta tietysti olisi ottaa venyttelytuokio osaksi päivittäistä rutiinia. Katso oppia kissasta, joka noustuaan venyttelee nautinnollisesti kaikki raajansa ja selkänsä, ennen kuin lähtee lampsimaan esimerkiksi ruokakupille. Kissa huolehtii venyttelystään esimerkillisen hyvin, ja niinpä sen liikkuminen on niin pehmeän joustavaa, ettemme me ihmisparat sellaiseen yllä. Oppia silti voimme vaikkapa venyttelyn säännöllisyydestä. Venyttely palauttaa lihakset lepopituuteen ja parantaa myös verenkiertoa. Olen kokeillut myös syvävenyttelyä, tosin ohjattuna, ja sellaisen tunnin jälkeen tietää todella jotakin tehneensä. Askel nousee kepeämmin kuin ennen. Toisaalta venytys voi olla hyvin lyhytkin, ja sitä voi toistaa halutut kerrat. Ohjeita oikeanlaisiin venytysliikkeisiin on helposti saatavilla. Ne varmaan ovat liikunnanharrastajille tuttujakin, sillä jumppa-, jooga- ja pilatestuntien loppuosassa on yleensä aina myös venyttelytuokio. Se on hyvä, sillä omaehtoinen venyttely saattaisi jäädä tekemättä. Sen sijaan oman salikäyntinsä päätteeksi helposti luistaa venyttelystä, vaikka salilla siihen on tilaa ja apuvälineitä käytössä. Oman salikäyntini päätteeksi käyn joko vesijumpassa tai -juoksussa, ja kuvittelen sillä saavani myös lihakset kuntoon. Tosin teen omia venyttelyjä myös kotona, mutta valitettavan harvoin. Yksi ystäväni kertoi venyttelevänsä joka ilta, ja siitä on tullut aivan oikea tapa, jota ilman ei enää osaa ollakaan. Venyttely sujuu vaikka televisiota katsoessa. Toinen hyvä mahdollisuus on venytellä heti aamulla. Esimerkiksi joogasta tuttu aurinkotervehdys on erinomainen tapa herättää itsensä alkavaan päivään. Sen olen itsekin huomannut, ja aurinkotervehdyksestä on monia versioita, joista voi valita itselleen sopivan. aurinkotervehdys salikäynti syvävenyttely venyttely Lue myös: Someniskan voi saada huomaamattaan 01.10.2018 Haukottelu on tarttuvaa lajia 27.02.2017 Venyttelyn ankeus ja autuus 27.11.2016 Vedetään napa selkärankaan 25.09.2016 Paluu kuntosalille 29.01.2015 Silmälasien hakua italiaksi Jooga on muuta kuin suorittamista Seetu
