Kaikki artikkelitRSS
Etusivu › Kaikki artikkelit

Kaikki artikkelit

Viikko 16: kun hieronnassa itku pääsi 19.4.2015 Heidi 12  2 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hyvää pyjamapäivää! Eli siis sunnuntaita. Sunnuntait on mulle monesti päiviä, jotka vietän pyjamassa aamusta iltaan. Tai siis seuraavaan aamuun. Ja onhan se pyjamakin laitettu päälle jo edeltävänä iltana. No, ehkä pointti tuli kuitenkin selväksi.. Ja ennen kuin kukaan kysyy, että enkö sitten äänestänyt, niin äänestin jo ennakkoon. Ihmistä, joka on kiinnostunut eläinten oloista. Sellaista, joka oikeasti jopa välittää niistä. Tällä viikolla polven seutu on ollut jo huomattavasti parempi ja nyt tällä hetkellä jopa täysin kivuton, joten sain tehtyä yhden tunnustelevan jalkatreeninkin jo. Tein sen kuitenkin taka-akselipainotteisesti, jotta en kiusannut etureisiä vielä, jonka päässä se rasitusvamma siis on ollut. Viikko oli treenien osalta tällainen: Maanantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 0:58min. Tiistai: lepo (50min hieronta) . Keskiviikko: lepo . Torstai: jalat . Kesto: 0:56min. Perjantai: ojentajat, olkapäät . Kesto: 1:01min. Lauantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 0:57min. Sunnuntai: lepo . Let’s get lost. Hauiksia yhdellä kädellä ja sitten hammereita. Vähän on kyllä ollut yläkroppa hajalla, kun pelkästään sitä sai tehtyä viime viikolla ja tälläkin viikolla suureksi osaksi. Alkaa olla tauon paikka taas ja se onkin sopivasti kevyt viikko edessä. Näillä näkymin, tälläkin kertaa, pidän sen punteista totaalilepona. Jos jotain niin crossarilla kotona, jos sellainen tarve tulee. En tiedä tuleeko. Crossarista ei ole ainakaan ennen pohkeet ja penikat suuttuneet, joten se saattaisi olla varteenotettava vaihtoehto, jos sille päälle satun. Pohkeita ja penikoita hierottiin tosiaan viidenkymmenen minuutin ajan Pekan toimesta taas tiistaina. En osaa edes aavistella monesko kerta tämä oli sitten viime kesän, mutta aika mones. Onneksi tuolta löytyy aina apu, aika hukassa oisin ilman tätä vaihtoehtoa! Olen ollut viime aikoina vähän herkillä, ja siksi tuli tällä kertaa hieronnan aiheuttamasta kivusta itkukin. Kyllä muuten sattuikin. Vaikka ei tuo ollut mitään siihen verrattuna, mitä se oli silloin ihan ensimmäisellä käynnillä (postaus täällä ), jolloin oli akillesjänteiden tulehdus päällä ja tiedä vaikka olisi ollut muuallakin. Eikä silloinkaan tullut itkua, vaikka koko touhu oli ihan s**tanasta. Nykyisin nähtävästi tulee ja niitä kirosanojakin aina silloin tällöin. :D Vaikka suurimmaksi osaksi olen edelleen kivun ajan hiljaa, kunhan koitan kestää sen yli. Tosin, täytyy myöntää, että kun Pekka juuri pahempina kivun hetkinä kyselee ja on pakko keskustella, niin viehän se ajatukset kivusta osittain jopa pois. Se on vallan mukavaa. Salil vika. Hieronta oli vapaapäivänä, joten pääsin sinne jo heti päivällä. Loppupäivän otinkin rennosti, join paljon vettä ja annoin jalkojen levätä. Taisi muuten lähteä joku pari kiloa nestettä silloin kropasta ihan muutamassa tunnissa.. Aineenvaihdunta lähti mukavasti liikenteeseen! Mutta ei hätää. Ostin suklaata ja sain kaikki nesteeni takaisin. Huh. Ja kuten salaa toivoin, niin polven seudun kipu helpottui sekin hieronnan jälkeen. Ehkä ainakin osa siitä tuli tuolta polven alapuolen kireyksistä, vaikka etureiden kiinnityksissä tuntuikin. Nyt se on kivuton ja lopetan Voltarenin sivelyn tähän hätään. Lepuutan sitä kuitenkin nyt vielä, kun on lepoviikkokin. Tämänkin vuoksi pidän viikon lepoviikkona, ettei se heti pääse ekasta kunnon jalkatreenistä ärtymään uudelleen, vaan saa nyt parantua oikeasti kunnolla. Hauista tässä ja hauista tossa. Jalkatreenin tein myöhään torstaina illalla ja se oli tosiaan taka-akselipainotteinen. Takareisiä salin uudella laitteella (maaten) ja oisin tehnyt istuenkin, mutta kun laite on huollossa. Loitontajia etunojassa ja pylly vähän ilmassa, eli takapuolelle. Leg curl on ballia ja vielä pakarapotkuja taljassa. Olen kerran aiemmin kokeillut noita potkuja, mutta se ottaa mulla tukijalan lonkankoukistajaan, vaikka ne olisi miten hyvin venytelty ja rullattu auki ennen treeniä. En siis oikein löydä siinä hyvää asentoa tukijalalle. Tein niitä kuitenkin nyt kolme sarjaa per kannikka ja tuli muuten huono olo. Tuli sellainen fiilis, että enemmän siinä otti niska osumaa kuin kannikka, kun veri lopetti kiertämisen päähän asti ja oksetti. No, oli treenin viimeinen liike ja kotona helpotti. Pakarat ja takareidethän on edelleen kipeät, eli perille meni ainakin osa liikkeistä. Jaa mitäkö on syöty? No tämmösiä ruokia: Riisipastaa, vihanneksia ja linssejä. Vihanneksia, herkkusieniä ja perunasuikaleita tomaattisessa kastikkeessa. Pataa? Vihanneksia ja porkkanapihvit. Mitälie-perunoita ja punajuuripihvit. Ristikkoperunat ja soijapalleroiset. Oli taas tämmönen päivä. Ja on se vaan hyvää. Riisipastaa porkkanaraasteen kera ja porkkanapihvit. Näiden lisäksi on syöty suklaata niin paljon, että todettiin parhaaksi jättää se hetkeksi kokonaan pois. Levy päivässä on vaan helposti liikaa, aatella. Herkkuja vain viikonloppuisin -taktiikka ei siis ole koskenut suklaata, vaikka kyllä sen piti. Sitä on vaan niin helppo lähettää illalla mies kauppaan hakemaan suklaata vaimolle ja luonnollisesti samalla itselleen. ;) No, enää ei ole lupaa syödä suklaata kuin viljallisina päivinä, eli tarkoittaa meillä noin paria kertaa kuussa. Parempi överit kuin vajarit ei aina ole oikeasti parempi. :D Meillähän oli tuossa taannoin se kolme ja puoli vuotta TÄYSIN herkutonta, ja se oli meille helppoa. Muistan kun joku blogissa onnitteli kahden vuoden kohdalla ja hehkutti itsekuria jne. Mutta kun mulle se ei ole mikään saavutus olla kokonaan ilman, se on ihan hullun helppoa. Silloin sanoinkin, että jos olisin ollut sen kaksi vuotta kultaisella keskitiellä niiden herkkujen suhteen, niin silloin olisi ollut oikeasti syytä onnitteluun. Se jos mikä olisi ollut saavutus. Olen luonteeltani niin vahvasti joko/tai, parempi överit kuin vajarit ja kaikki tai ei mitään. Mistäs sitä tietää, että jos käyttäisin alkoholia, niin olisiko se sama juttu. Aivan mahdollista. Sen sijaan olen kuitenkin ollut kymmenen vuotta ilman ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. No, on muuten ainakin otettu takaisin sen kolmen ja puolen vuoden edestä niitä herkkuja nyt puolessa vuodessa, siitä olen aika varma. Ja kun herkuista on puhe, niin vihdoin eilen testasin tämän jätskin: Sulkaakastiketta. Siinä se odotti innokkaasti koneen käynnistymistä. Oli muuten ihan hirmuisen hyvää! Ei sitä vaan jotenkaan voi käsittää, että miten nämä ei-maidolliset jätskit voi maistua näin hyviltä ja aidoilta . Tuo vanilja tuossa oli ihan taivaallista. Omnomnom. Mutta arvaattekos mikä oli kuitenkin vielä parempaa? Tämä: Banaania, vaniljakastiketta (Alpro) ja maapähkinävoita. Voi taivas, mikä taivas! Oon löytänyt uuden herkun. Omnomnom indeed. Ja mikä sitten ei ollut herkkua? Tämä: Miten niin mitä siinä on? Tietty mun iltapalasmoothieni mustikoineen päivineen, minkä Puhdas+ -merkin magnesium -jauhe värjäsi kirkkaan siniseksi. Maistuikin vähän hassulle. Heinälle. Ei enää laitettu sitä iltapalan joukkoon. Eikä kyllä enää mihinkään muuallekaan, vaan palataan Solgarin magnesiumiin, mitä ollaan tähänkin asti käytetty. Tämä Puhdas+ -merkin versio ei ole auttanut miehen jalkakramppeihin, vaan ne on jopa valvottaneet yöllä. Sitä ei siis normaalisti tapahdu laisinkaan. Ja mulla on käynyt sama reaktio kuin silloin joskus, kun otin magnesiumia yliannostuksia (tajuamatta asiaa), jolloin mulla turposi kaulan rauhaset niin, ettei henkeä enää kunnolla saanut. No nyt on sama tilanne. Tuosta edellisestä kerrasta on kuvia täällä . Tänään en ota enää ollenkaan illalla tuota ja katsotaan jos huomenna oisi laskeutuneet (viimeksikin se tapahtui yhdessä yössä). Sitten palataan ja jatketaan Solgarilla, kun se on kerran hyväksi havaittu. Ei pitäisi mennä muuttamaan mitään, mikä on jo hyvä. No taas opittiin. Mutta hei, ensi viikko on kevyt ja treenitön. Jee! Tuntuu kovasti siltä, että tarvitsen salilepoviikon tähän väliin, että jaksan taas painaa sen jälkeen. Kroppa on niin hyvin taas totaalijumissa, että otetaas taas rauhallisemmin hetki. Hyvää ja rauhallista/riehakasta viikkoa! herkuttelu hieronta jalkatreeni kasvisruoka lihaskivut ja -kireydet lisäravinteet treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 15: saikkua, PT-juttuja ja kehittymistä Viikko 17: totaalilepoviikon donitsit 12 vastausta artikkeliin ”Viikko 16: kun hieronnassa itku pääsi” Eikku sanoo: 19.4.2015 17:28 ”Mutta ei hätää. Ostin suklaata ja sain kaikki nesteeni takaisin. Huh.” :D :D :D Toi R-ice on niin hyvää kyllä, juuri ostin sen kevään 1. jäätelöksi viime viikonloppuna, kun käveltiin auringonpaisteessa kotiin. Hyvä, että se polvikipu helpotti hieronnassa, ja tosi hyvä, että se saa nyt vielä lepoa. Heidi sanoo: 22.4.2015 16:22 Joo melkein pelästyin mutta onneksi sitten palattiin normaaliin. Heidi hoiti. :D Mua aina naurattaa kun ihmiset on näihin aikoihin syöneet niitä kevään ensimmäisiä jäätelöitä. kun meillä on mennyt koko talven ja kevään enemmän jäätelöä kun varmaan koko elämässä yhteensä. :’D Nyt pitää syödä kaikkea, koska ne on vegaanisia! Mutta joo, on kyllä hyvää jätskiä. Tosta suklaa- (tai kaakao-) tahnasta en niin hirveästi välitä, sitä on liikaa isona klimppinä siinä. Toffeetuutissa taas se toffee on ihan parasta isona klimppinä, mmmhhh. Vaikka klimppi on kyllä nyt ehkä aika ikävä sanavalinta kuvaamaan mitään hyvää. :D Mutta tuo vanilja on ihan jumalaista. Nams. Polvi on edelleen hyvässä kuosissa. Penikat sitten taas on vaihteeksi muuten ihan p*skana, jeejee. Tiina Laura Katariina sanoo: 20.4.2015 09:21 Mulla on kanssa todella tarkkaa, minkälaatuista magnesiumia syön. Se nimittäin vaikuttaa mulla niin merkittävästi unenlaatuun, että huomaan heti onko kyseessä hyvä mankku vai ei. Kokeilin useampaa merkkiä sekä luontaistuotekaupoista että marketeista (pelkkä magnesium), ja alkuunhan ne kelpasi kun ei ollut aiemmin syönyt mitään. Sitten alkoi vaikutus hälvetä vaikka olisi syönyt viisi kapselia illalla… Ostin Solgaria, joka kehuttiin maasta taivaisiin. Söin sekä pelkkää mankkua että kalsium-magnesiumia. Noh. Peukalonpään kokoisia kapseleita sai syödä lopulta iltaisin kolme tai neljä, että huomasin mitään vaikutusta! Että se siitä laadusta ja koen että rahat meni hukkaan. Nykyään on sellainen valmiste käytössä, missä ei ole mitään synteettistä vaan tuote on tehty täysin aidoista lähteistä ja on puhdas. Pieni kapseli, ja siinä on samassa kalsium, magnesium ja D. Annostus olisi kolme päivässä, mutta se yksi illalla riittää ja nukun todella hyvin ja olen pirteä aamulla. Nuo kolme imeytyvät parhaiten keskenään, ja sitten oli deehenkin liittyvä juttu, että se pitäisi aina ottaa kalsiumin kanssa ylipäätään… D tarvitsee kalsiumin muodostaakseen deen aktiivisen muodon (ööö kalsitrioli tms?) ja muuten ottaa sen suoraan luustosta jonka vuoksi liika deen syönti voi kuulemma aiheuttaa osteoporoosia… Tulipas romaani, mutta tämmöisiä juttuja on tullut viime aikoina opittua :D Heidi sanoo: 22.4.2015 16:28 On kyllä eroja ihan selkeästi merkkien välillä, ainakin näissä kahdessa voin väittää olevan, näin oman kokemuksen kautta. Ennen Solgaria meillä oli käytössä UK:n paikallinen merkki. Solgar on ollut selkeästi paras meille, ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kaikki toimii niin kuin pitääkin toimia. Unen suhteen en osaa sanoa, kun meillä ei kummallakaan ole mitään univaikeuksia ylipäätänsä. 400mg on molempien annos, eli kaksi tabua. Se on myös se suositus purkin kyljessä. Ajattelin, että tää Puhdas+ -jauhe oisi hieno juttu, kun on kuitenkin jauhetta ja imeytyy helposti ja on puhdasta tavaraa. No ei se sitten ollutkaan meille kummallekaan sopiva. Mun rauhaset kaulalta laskeutui yhdessä yössä lopettamisen jälkeen, kuten aavistelin. Nyt taas Solgaria ja hyvin pyyhkii. Mut hei, romaanit on aina parhaita ja saa tulla jatkossakin. :D May sanoo: 20.4.2015 17:19 Toi on niin totta että kaikki tai ei mitään. Ite olin vuoden herkuttomalla (kalpenee sun rinnalla) mutta ei se kirpassu niin paljon kun se että saa ottaa vaan yhden palan kakkua! Heidi sanoo: 22.4.2015 16:29 YKSI PALA KAKKUA, kenelle se muka riittää?! Mä tarviin koko kakun!! Mie sanoo: 21.4.2015 17:08 Tuntematon blogiseuraaja haluaa vielä jakaa yhden jutun mikä tuli mieleen siitä että kun sinulla on ollut pohje- ja penikkatautioireita ja kun muistaakseni kävelet paljon pitkiä lenkkejä (?), niin että voisi olla hyvä tarkistaa askelpituus. Turhan pitkä askelpituus lisää säären etuosan rasitusvammojen syntymisen riskiä. Tiedän kokemuksesta, miten tuskallista on että ei pääse juoksemaan/edes kunnolla kävelemään pitkäaikaisten vaivojen vuoksi, siksi nyt vielä tämä vaikka ei liity postaukseen juurikaan. Heidi sanoo: 22.4.2015 16:36 Hei sie tuntematon blogiseuraaja! ;) En ole harrastanut kävelyä enää viime kesän jälkeen kuin vissiin kerran, kun silloin kesällä nuo akillesjänteet tulehtui ja samalla meni pohkeet ja penikat. Akillesjänteet parani, mutta pohkeet ja penikat ei. Nyt niillä ei kävellä oireitta edes bussipysäkille! :( Eli en siis usko, että kyseessä on mikään sellainen vaiva, mikä olisi itsessäni ollut aina, sillä oireilu alkoi vasta noiden akillesjännevaivojen jälkeen/aikana. Aikoinani kävelin tosiaan vaikka 20km ilman minkäänlaisia oireita tai tuntemuksia jaloissa, ja vaikka useamman kerran viikossa! Nyt kävelen 400m bussipysäkille ja penikat huutaa.. Mutta tuo työnihän tätä vaivaa ylläpitää. Ilman sitä ei tätä oisi, uskon, sillä kahden työpaikan välisellä ajalla olin hyvin pitkälti ihan oireeton. Joku toinen työ oisi kiva. Ja aina saa höpistä postauksen aiheen ulkopuolelta! :) Vaikka ainahan nämä pohkeet ja penikat on aiheena. Tulee olemaan myös ensi postauksessa. :D Sari sanoo: 26.4.2015 09:13 Moi Heidi. En edes muista, miten blogiisi eksyin, mutta thank god niin kävi. Oon ahminut sun päivityksiä pari päivää kokien suuria oivalluksia ja saanut valtavaa inspiraatiota. Teen itse myös fyysistä työtä ja käyn salilla. Oon tiennyt, että paljon pitäisi syödä, mut ilmeisesti työkulutuskin huomioiden oon aivan liian alhaisilla kaloreilla. En vain kasva. Harmittaa, että kaikki työ salilla on ”menny hukkaan” (ei tietenkään kokonaan, mut anyway) vain koska oon hannannu syömisen kanssa. Sain tästä valtavan innon ja ”luvan” kasvattaa ruokamäärää. Katotaan kuin käy:) Ehdottomasti jään sua seuraamaan:) Heidi sanoo: 27.4.2015 15:20 Moikka Sari! Hei tosi kivaa, että oot löytänyt täältä inspiraatiota ja tehnyt oivalluksia! :) Tulen tällaisesta aina kovin iloiseksi. :) Ja näinhän se on, että oikeasti saa syödä ihan tajuttomia määriä välillä, että se lihas tarttuu ja fyysinen työ tosiaan lisää sitä määrää entisestään. Ei muuta kun ruokaa lautaselle ja ääntä kohti! :) Päivitä mulle joskus sun tilanne, että oliko syömisen lisäämisestä apuja. ;) Hyviä treenejä! Eve sanoo: 27.4.2015 10:03 Ennen salilla käymistä lenkkeilin paljon, mutta sitä piti vähentää penikkavaivan takia. Otin siis salin tilalle ja siellä löytyikin syy eli lantion vinous ja kireys, minulla oireili enemmän toisen jalan penikka. Venyttelemällä lonkankoukistajia olen saanut myös penikkavaivaa vähän korjattua. Tosin en enää jaksa juosta pitkiä matkoja koska kyykky… :D Pudotin hienosti painoa viime syksynä olemalla syömättä herkkuja ja nyt kun olen omassa sarjassani (voimanostossa) enkä tähtää pienempään sarjaan (vielä) minun herkuttelu uhkasi riistäytyä taas käsistä. Suklaata meni ihan jonkin verran! Nyt on ollut pakko lopettaa sen syöminenkokonaan, koska vaikkei sitä lihoiskaan niin se hiilariähky ja morkkis on kamala jälkeen päin. Kiva kuulla etten ole ainoa, joka tämän asian kanssa on paininut. :) Heidi sanoo: 27.4.2015 15:25 ..”en enää jaksa juosta pitkiä matkoja koska kyykky”. Hahaa, repesin. :DD Ja hei ihanaista, että joku toinen on suklaan suhteen samanlainen. :’) Eipä sillä painolla niin väliä tosiaan, mutta eihän siitä nyt jatkuvalla syömisellä hyvä olo tule. Silloin tulee, kun syö harvakseltaan! Aina se on hyvää, mutta harvakseltaan se on parasta. Joskus vaan täytyy tehdä selkeitä kieltoja, tai muuten ei pysy hanskassa. Kohtuus on mulle ihan vieras juttu, kokonaan ilman on helppoa. :) Kaikista helpointa olisi vaan syödä sitä joka päivä, mutta parempi valita kuitenkin tuo toisiksi helpoin tie. :D Kommentointi on suljettu. Heidi
19.4.2015

Viikko 16: kun hieronnassa itku pääsi 19.4.2015 Heidi 12  2 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hyvää pyjamapäivää! Eli siis sunnuntaita. Sunnuntait on mulle monesti päiviä, jotka vietän pyjamassa aamusta iltaan. Tai siis seuraavaan aamuun. Ja onhan se pyjamakin laitettu päälle jo edeltävänä iltana. No, ehkä pointti tuli kuitenkin selväksi.. Ja ennen kuin kukaan kysyy, että enkö sitten äänestänyt, niin äänestin jo ennakkoon. Ihmistä, joka on kiinnostunut eläinten oloista. Sellaista, joka oikeasti jopa välittää niistä. Tällä viikolla polven seutu on ollut jo huomattavasti parempi ja nyt tällä hetkellä jopa täysin kivuton, joten sain tehtyä yhden tunnustelevan jalkatreeninkin jo. Tein sen kuitenkin taka-akselipainotteisesti, jotta en kiusannut etureisiä vielä, jonka päässä se rasitusvamma siis on ollut. Viikko oli treenien osalta tällainen: Maanantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 0:58min. Tiistai: lepo (50min hieronta) . Keskiviikko: lepo . Torstai: jalat . Kesto: 0:56min. Perjantai: ojentajat, olkapäät . Kesto: 1:01min. Lauantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 0:57min. Sunnuntai: lepo . Let’s get lost. Hauiksia yhdellä kädellä ja sitten hammereita. Vähän on kyllä ollut yläkroppa hajalla, kun pelkästään sitä sai tehtyä viime viikolla ja tälläkin viikolla suureksi osaksi. Alkaa olla tauon paikka taas ja se onkin sopivasti kevyt viikko edessä. Näillä näkymin, tälläkin kertaa, pidän sen punteista totaalilepona. Jos jotain niin crossarilla kotona, jos sellainen tarve tulee. En tiedä tuleeko. Crossarista ei ole ainakaan ennen pohkeet ja penikat suuttuneet, joten se saattaisi olla varteenotettava vaihtoehto, jos sille päälle satun. Pohkeita ja penikoita hierottiin tosiaan viidenkymmenen minuutin ajan Pekan toimesta taas tiistaina. En osaa edes aavistella monesko kerta tämä oli sitten viime kesän, mutta aika mones. Onneksi tuolta löytyy aina apu, aika hukassa oisin ilman tätä vaihtoehtoa! Olen ollut viime aikoina vähän herkillä, ja siksi tuli tällä kertaa hieronnan aiheuttamasta kivusta itkukin. Kyllä muuten sattuikin. Vaikka ei tuo ollut mitään siihen verrattuna, mitä se oli silloin ihan ensimmäisellä käynnillä (postaus täällä ), jolloin oli akillesjänteiden tulehdus päällä ja tiedä vaikka olisi ollut muuallakin. Eikä silloinkaan tullut itkua, vaikka koko touhu oli ihan s**tanasta. Nykyisin nähtävästi tulee ja niitä kirosanojakin aina silloin tällöin. :D Vaikka suurimmaksi osaksi olen edelleen kivun ajan hiljaa, kunhan koitan kestää sen yli. Tosin, täytyy myöntää, että kun Pekka juuri pahempina kivun hetkinä kyselee ja on pakko keskustella, niin viehän se ajatukset kivusta osittain jopa pois. Se on vallan mukavaa. Salil vika. Hieronta oli vapaapäivänä, joten pääsin sinne jo heti päivällä. Loppupäivän otinkin rennosti, join paljon vettä ja annoin jalkojen levätä. Taisi muuten lähteä joku pari kiloa nestettä silloin kropasta ihan muutamassa tunnissa.. Aineenvaihdunta lähti mukavasti liikenteeseen! Mutta ei hätää. Ostin suklaata ja sain kaikki nesteeni takaisin. Huh. Ja kuten salaa toivoin, niin polven seudun kipu helpottui sekin hieronnan jälkeen. Ehkä ainakin osa siitä tuli tuolta polven alapuolen kireyksistä, vaikka etureiden kiinnityksissä tuntuikin. Nyt se on kivuton ja lopetan Voltarenin sivelyn tähän hätään. Lepuutan sitä kuitenkin nyt vielä, kun on lepoviikkokin. Tämänkin vuoksi pidän viikon lepoviikkona, ettei se heti pääse ekasta kunnon jalkatreenistä ärtymään uudelleen, vaan saa nyt parantua oikeasti kunnolla. Hauista tässä ja hauista tossa. Jalkatreenin tein myöhään torstaina illalla ja se oli tosiaan taka-akselipainotteinen. Takareisiä salin uudella laitteella (maaten) ja oisin tehnyt istuenkin, mutta kun laite on huollossa. Loitontajia etunojassa ja pylly vähän ilmassa, eli takapuolelle. Leg curl on ballia ja vielä pakarapotkuja taljassa. Olen kerran aiemmin kokeillut noita potkuja, mutta se ottaa mulla tukijalan lonkankoukistajaan, vaikka ne olisi miten hyvin venytelty ja rullattu auki ennen treeniä. En siis oikein löydä siinä hyvää asentoa tukijalalle. Tein niitä kuitenkin nyt kolme sarjaa per kannikka ja tuli muuten huono olo. Tuli sellainen fiilis, että enemmän siinä otti niska osumaa kuin kannikka, kun veri lopetti kiertämisen päähän asti ja oksetti. No, oli treenin viimeinen liike ja kotona helpotti. Pakarat ja takareidethän on edelleen kipeät, eli perille meni ainakin osa liikkeistä. Jaa mitäkö on syöty? No tämmösiä ruokia: Riisipastaa, vihanneksia ja linssejä. Vihanneksia, herkkusieniä ja perunasuikaleita tomaattisessa kastikkeessa. Pataa? Vihanneksia ja porkkanapihvit. Mitälie-perunoita ja punajuuripihvit. Ristikkoperunat ja soijapalleroiset. Oli taas tämmönen päivä. Ja on se vaan hyvää. Riisipastaa porkkanaraasteen kera ja porkkanapihvit. Näiden lisäksi on syöty suklaata niin paljon, että todettiin parhaaksi jättää se hetkeksi kokonaan pois. Levy päivässä on vaan helposti liikaa, aatella. Herkkuja vain viikonloppuisin -taktiikka ei siis ole koskenut suklaata, vaikka kyllä sen piti. Sitä on vaan niin helppo lähettää illalla mies kauppaan hakemaan suklaata vaimolle ja luonnollisesti samalla itselleen. ;) No, enää ei ole lupaa syödä suklaata kuin viljallisina päivinä, eli tarkoittaa meillä noin paria kertaa kuussa. Parempi överit kuin vajarit ei aina ole oikeasti parempi. :D Meillähän oli tuossa taannoin se kolme ja puoli vuotta TÄYSIN herkutonta, ja se oli meille helppoa. Muistan kun joku blogissa onnitteli kahden vuoden kohdalla ja hehkutti itsekuria jne. Mutta kun mulle se ei ole mikään saavutus olla kokonaan ilman, se on ihan hullun helppoa. Silloin sanoinkin, että jos olisin ollut sen kaksi vuotta kultaisella keskitiellä niiden herkkujen suhteen, niin silloin olisi ollut oikeasti syytä onnitteluun. Se jos mikä olisi ollut saavutus. Olen luonteeltani niin vahvasti joko/tai, parempi överit kuin vajarit ja kaikki tai ei mitään. Mistäs sitä tietää, että jos käyttäisin alkoholia, niin olisiko se sama juttu. Aivan mahdollista. Sen sijaan olen kuitenkin ollut kymmenen vuotta ilman ja siinä ei ole mitään ihmeellistä. No, on muuten ainakin otettu takaisin sen kolmen ja puolen vuoden edestä niitä herkkuja nyt puolessa vuodessa, siitä olen aika varma. Ja kun herkuista on puhe, niin vihdoin eilen testasin tämän jätskin: Sulkaakastiketta. Siinä se odotti innokkaasti koneen käynnistymistä. Oli muuten ihan hirmuisen hyvää! Ei sitä vaan jotenkaan voi käsittää, että miten nämä ei-maidolliset jätskit voi maistua näin hyviltä ja aidoilta . Tuo vanilja tuossa oli ihan taivaallista. Omnomnom. Mutta arvaattekos mikä oli kuitenkin vielä parempaa? Tämä: Banaania, vaniljakastiketta (Alpro) ja maapähkinävoita. Voi taivas, mikä taivas! Oon löytänyt uuden herkun. Omnomnom indeed. Ja mikä sitten ei ollut herkkua? Tämä: Miten niin mitä siinä on? Tietty mun iltapalasmoothieni mustikoineen päivineen, minkä Puhdas+ -merkin magnesium -jauhe värjäsi kirkkaan siniseksi. Maistuikin vähän hassulle. Heinälle. Ei enää laitettu sitä iltapalan joukkoon. Eikä kyllä enää mihinkään muuallekaan, vaan palataan Solgarin magnesiumiin, mitä ollaan tähänkin asti käytetty. Tämä Puhdas+ -merkin versio ei ole auttanut miehen jalkakramppeihin, vaan ne on jopa valvottaneet yöllä. Sitä ei siis normaalisti tapahdu laisinkaan. Ja mulla on käynyt sama reaktio kuin silloin joskus, kun otin magnesiumia yliannostuksia (tajuamatta asiaa), jolloin mulla turposi kaulan rauhaset niin, ettei henkeä enää kunnolla saanut. No nyt on sama tilanne. Tuosta edellisestä kerrasta on kuvia täällä . Tänään en ota enää ollenkaan illalla tuota ja katsotaan jos huomenna oisi laskeutuneet (viimeksikin se tapahtui yhdessä yössä). Sitten palataan ja jatketaan Solgarilla, kun se on kerran hyväksi havaittu. Ei pitäisi mennä muuttamaan mitään, mikä on jo hyvä. No taas opittiin. Mutta hei, ensi viikko on kevyt ja treenitön. Jee! Tuntuu kovasti siltä, että tarvitsen salilepoviikon tähän väliin, että jaksan taas painaa sen jälkeen. Kroppa on niin hyvin taas totaalijumissa, että otetaas taas rauhallisemmin hetki. Hyvää ja rauhallista/riehakasta viikkoa! herkuttelu hieronta jalkatreeni kasvisruoka lihaskivut ja -kireydet lisäravinteet treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 15: saikkua, PT-juttuja ja kehittymistä Viikko 17: totaalilepoviikon donitsit 12 vastausta artikkeliin ”Viikko 16: kun hieronnassa itku pääsi” Eikku sanoo: 19.4.2015 17:28 ”Mutta ei hätää. Ostin suklaata ja sain kaikki nesteeni takaisin. Huh.” :D :D :D Toi R-ice on niin hyvää kyllä, juuri ostin sen kevään 1. jäätelöksi viime viikonloppuna, kun käveltiin auringonpaisteessa kotiin. Hyvä, että se polvikipu helpotti hieronnassa, ja tosi hyvä, että se saa nyt vielä lepoa. Heidi sanoo: 22.4.2015 16:22 Joo melkein pelästyin mutta onneksi sitten palattiin normaaliin. Heidi hoiti. :D Mua aina naurattaa kun ihmiset on näihin aikoihin syöneet niitä kevään ensimmäisiä jäätelöitä. kun meillä on mennyt koko talven ja kevään enemmän jäätelöä kun varmaan koko elämässä yhteensä. :’D Nyt pitää syödä kaikkea, koska ne on vegaanisia! Mutta joo, on kyllä hyvää jätskiä. Tosta suklaa- (tai kaakao-) tahnasta en niin hirveästi välitä, sitä on liikaa isona klimppinä siinä. Toffeetuutissa taas se toffee on ihan parasta isona klimppinä, mmmhhh. Vaikka klimppi on kyllä nyt ehkä aika ikävä sanavalinta kuvaamaan mitään hyvää. :D Mutta tuo vanilja on ihan jumalaista. Nams. Polvi on edelleen hyvässä kuosissa. Penikat sitten taas on vaihteeksi muuten ihan p*skana, jeejee. Tiina Laura Katariina sanoo: 20.4.2015 09:21 Mulla on kanssa todella tarkkaa, minkälaatuista magnesiumia syön. Se nimittäin vaikuttaa mulla niin merkittävästi unenlaatuun, että huomaan heti onko kyseessä hyvä mankku vai ei. Kokeilin useampaa merkkiä sekä luontaistuotekaupoista että marketeista (pelkkä magnesium), ja alkuunhan ne kelpasi kun ei ollut aiemmin syönyt mitään. Sitten alkoi vaikutus hälvetä vaikka olisi syönyt viisi kapselia illalla… Ostin Solgaria, joka kehuttiin maasta taivaisiin. Söin sekä pelkkää mankkua että kalsium-magnesiumia. Noh. Peukalonpään kokoisia kapseleita sai syödä lopulta iltaisin kolme tai neljä, että huomasin mitään vaikutusta! Että se siitä laadusta ja koen että rahat meni hukkaan. Nykyään on sellainen valmiste käytössä, missä ei ole mitään synteettistä vaan tuote on tehty täysin aidoista lähteistä ja on puhdas. Pieni kapseli, ja siinä on samassa kalsium, magnesium ja D. Annostus olisi kolme päivässä, mutta se yksi illalla riittää ja nukun todella hyvin ja olen pirteä aamulla. Nuo kolme imeytyvät parhaiten keskenään, ja sitten oli deehenkin liittyvä juttu, että se pitäisi aina ottaa kalsiumin kanssa ylipäätään… D tarvitsee kalsiumin muodostaakseen deen aktiivisen muodon (ööö kalsitrioli tms?) ja muuten ottaa sen suoraan luustosta jonka vuoksi liika deen syönti voi kuulemma aiheuttaa osteoporoosia… Tulipas romaani, mutta tämmöisiä juttuja on tullut viime aikoina opittua :D Heidi sanoo: 22.4.2015 16:28 On kyllä eroja ihan selkeästi merkkien välillä, ainakin näissä kahdessa voin väittää olevan, näin oman kokemuksen kautta. Ennen Solgaria meillä oli käytössä UK:n paikallinen merkki. Solgar on ollut selkeästi paras meille, ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kaikki toimii niin kuin pitääkin toimia. Unen suhteen en osaa sanoa, kun meillä ei kummallakaan ole mitään univaikeuksia ylipäätänsä. 400mg on molempien annos, eli kaksi tabua. Se on myös se suositus purkin kyljessä. Ajattelin, että tää Puhdas+ -jauhe oisi hieno juttu, kun on kuitenkin jauhetta ja imeytyy helposti ja on puhdasta tavaraa. No ei se sitten ollutkaan meille kummallekaan sopiva. Mun rauhaset kaulalta laskeutui yhdessä yössä lopettamisen jälkeen, kuten aavistelin. Nyt taas Solgaria ja hyvin pyyhkii. Mut hei, romaanit on aina parhaita ja saa tulla jatkossakin. :D May sanoo: 20.4.2015 17:19 Toi on niin totta että kaikki tai ei mitään. Ite olin vuoden herkuttomalla (kalpenee sun rinnalla) mutta ei se kirpassu niin paljon kun se että saa ottaa vaan yhden palan kakkua! Heidi sanoo: 22.4.2015 16:29 YKSI PALA KAKKUA, kenelle se muka riittää?! Mä tarviin koko kakun!! Mie sanoo: 21.4.2015 17:08 Tuntematon blogiseuraaja haluaa vielä jakaa yhden jutun mikä tuli mieleen siitä että kun sinulla on ollut pohje- ja penikkatautioireita ja kun muistaakseni kävelet paljon pitkiä lenkkejä (?), niin että voisi olla hyvä tarkistaa askelpituus. Turhan pitkä askelpituus lisää säären etuosan rasitusvammojen syntymisen riskiä. Tiedän kokemuksesta, miten tuskallista on että ei pääse juoksemaan/edes kunnolla kävelemään pitkäaikaisten vaivojen vuoksi, siksi nyt vielä tämä vaikka ei liity postaukseen juurikaan. Heidi sanoo: 22.4.2015 16:36 Hei sie tuntematon blogiseuraaja! ;) En ole harrastanut kävelyä enää viime kesän jälkeen kuin vissiin kerran, kun silloin kesällä nuo akillesjänteet tulehtui ja samalla meni pohkeet ja penikat. Akillesjänteet parani, mutta pohkeet ja penikat ei. Nyt niillä ei kävellä oireitta edes bussipysäkille! :( Eli en siis usko, että kyseessä on mikään sellainen vaiva, mikä olisi itsessäni ollut aina, sillä oireilu alkoi vasta noiden akillesjännevaivojen jälkeen/aikana. Aikoinani kävelin tosiaan vaikka 20km ilman minkäänlaisia oireita tai tuntemuksia jaloissa, ja vaikka useamman kerran viikossa! Nyt kävelen 400m bussipysäkille ja penikat huutaa.. Mutta tuo työnihän tätä vaivaa ylläpitää. Ilman sitä ei tätä oisi, uskon, sillä kahden työpaikan välisellä ajalla olin hyvin pitkälti ihan oireeton. Joku toinen työ oisi kiva. Ja aina saa höpistä postauksen aiheen ulkopuolelta! :) Vaikka ainahan nämä pohkeet ja penikat on aiheena. Tulee olemaan myös ensi postauksessa. :D Sari sanoo: 26.4.2015 09:13 Moi Heidi. En edes muista, miten blogiisi eksyin, mutta thank god niin kävi. Oon ahminut sun päivityksiä pari päivää kokien suuria oivalluksia ja saanut valtavaa inspiraatiota. Teen itse myös fyysistä työtä ja käyn salilla. Oon tiennyt, että paljon pitäisi syödä, mut ilmeisesti työkulutuskin huomioiden oon aivan liian alhaisilla kaloreilla. En vain kasva. Harmittaa, että kaikki työ salilla on ”menny hukkaan” (ei tietenkään kokonaan, mut anyway) vain koska oon hannannu syömisen kanssa. Sain tästä valtavan innon ja ”luvan” kasvattaa ruokamäärää. Katotaan kuin käy:) Ehdottomasti jään sua seuraamaan:) Heidi sanoo: 27.4.2015 15:20 Moikka Sari! Hei tosi kivaa, että oot löytänyt täältä inspiraatiota ja tehnyt oivalluksia! :) Tulen tällaisesta aina kovin iloiseksi. :) Ja näinhän se on, että oikeasti saa syödä ihan tajuttomia määriä välillä, että se lihas tarttuu ja fyysinen työ tosiaan lisää sitä määrää entisestään. Ei muuta kun ruokaa lautaselle ja ääntä kohti! :) Päivitä mulle joskus sun tilanne, että oliko syömisen lisäämisestä apuja. ;) Hyviä treenejä! Eve sanoo: 27.4.2015 10:03 Ennen salilla käymistä lenkkeilin paljon, mutta sitä piti vähentää penikkavaivan takia. Otin siis salin tilalle ja siellä löytyikin syy eli lantion vinous ja kireys, minulla oireili enemmän toisen jalan penikka. Venyttelemällä lonkankoukistajia olen saanut myös penikkavaivaa vähän korjattua. Tosin en enää jaksa juosta pitkiä matkoja koska kyykky… :D Pudotin hienosti painoa viime syksynä olemalla syömättä herkkuja ja nyt kun olen omassa sarjassani (voimanostossa) enkä tähtää pienempään sarjaan (vielä) minun herkuttelu uhkasi riistäytyä taas käsistä. Suklaata meni ihan jonkin verran! Nyt on ollut pakko lopettaa sen syöminenkokonaan, koska vaikkei sitä lihoiskaan niin se hiilariähky ja morkkis on kamala jälkeen päin. Kiva kuulla etten ole ainoa, joka tämän asian kanssa on paininut. :) Heidi sanoo: 27.4.2015 15:25 ..”en enää jaksa juosta pitkiä matkoja koska kyykky”. Hahaa, repesin. :DD Ja hei ihanaista, että joku toinen on suklaan suhteen samanlainen. :’) Eipä sillä painolla niin väliä tosiaan, mutta eihän siitä nyt jatkuvalla syömisellä hyvä olo tule. Silloin tulee, kun syö harvakseltaan! Aina se on hyvää, mutta harvakseltaan se on parasta. Joskus vaan täytyy tehdä selkeitä kieltoja, tai muuten ei pysy hanskassa. Kohtuus on mulle ihan vieras juttu, kokonaan ilman on helppoa. :) Kaikista helpointa olisi vaan syödä sitä joka päivä, mutta parempi valita kuitenkin tuo toisiksi helpoin tie. :D Kommentointi on suljettu. Heidi

Pyöräilykausi on täällä taas 17.4.2015 Seetu  1 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Keväiset säät houkuttelevat ottamaan pyörän esiin varastosta ja katsomaan, olisiko se huollon tarpeessa vai voiko heti hypätä pyörän selkään. Tosin polkupyöräni huoltaja aina toivoo, että pyörä tuotaisiin syksyllä huoltoon. Tätä ajatusta toteutan vain ruohonleikkurini huollossa. Viime vuonna pyöräilyni jäi niin vähäiseksi, että olen voinut mielestäni huoletta polkea taas pyörälläni. Tiedän myös hyvin, että on kautta vuoden sitkeästi pyöräileviä kansalaisia, mutta siihen heimoon en kuulu. Jos sauvakävely- ja muut lenkit alkavat kyllästyttää, pyöräily on hyvää vaihtelua. Pyörää tulee käytettyä myös asiointimatkoilla, mutta oma totuttu pyörälenkkini kestää tunnin verran hieman tuulista riippuen. Salilla monet valitsevat alkuverryttelyyn kuntopyörän, mutta minua se ei ole koskaan kiehtonut. Siksi lämmittelen soutulaitteen avulla. Saatan vielä täydentää verryttelyä muutaman minuutin keppijumpalla. Nämä ovat omaehtoisen kuntoilun hyviä puolia, kun voi valita juuri sen tavan, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Matti Rämö on kirjoittanut pyöräilykokemuksistaan jo useita kirjoja. Yksi pyöräilyharrastukseni sivujuonteista on lukea pyöräilystä. Aikoinaan Osmo Soininvaara kirjoitti pyöräilyretkestään Suomesta Etelä-Eurooppaan, ja sitä oli mielenkiintoista seurata. Todellinen veteraanipyöräilijä on taas Matti Rämö, joka on pyöräillyt mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Matti Rämö on toimittaja ja maantieteilijä. Hän tekee mielenkiintoisia havaintoja ympäristöstään ja maasta, jossa hän kulloinkin retkeilee. Uskomattominta on, että hän yleensä majoittuu telttaan sopivaksi katsomaansa paikkaan. Lisäksi hän on matkassa yksinään, vaikka ei ole erakkoluonne. Tämä paljastuu hyvin siitäkin, että hän kirjaa pienetkin tapaamiset paikallisten kanssa yksityiskohtaisesti ja lämpimästikin, jos on aihetta. Lisäksi viimeksi lukemassani kirjassa Polkupyörällä Islannissa hän huomaa, kuinka hyvä oli raskaalla kelillä saada ja antaa peesiapua satunnaiselle pyöräilykumppanille, joka myös oli reissussa yksinään. Rämö on tehnyt pyöräretkistään maailman eri puolilla seitsemän kirjaa. kuntopyörä Matti Rämö polkupyöräily Lue myös: Onni on kirjapino yöpöydällä 07.11.2016 Clunatistit rakastavat Doc Martinia Vesijuoksu herättää suuria tunteita Seetu
17.4.2015

Pyöräilykausi on täällä taas 17.4.2015 Seetu  1 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Keväiset säät houkuttelevat ottamaan pyörän esiin varastosta ja katsomaan, olisiko se huollon tarpeessa vai voiko heti hypätä pyörän selkään. Tosin polkupyöräni huoltaja aina toivoo, että pyörä tuotaisiin syksyllä huoltoon. Tätä ajatusta toteutan vain ruohonleikkurini huollossa. Viime vuonna pyöräilyni jäi niin vähäiseksi, että olen voinut mielestäni huoletta polkea taas pyörälläni. Tiedän myös hyvin, että on kautta vuoden sitkeästi pyöräileviä kansalaisia, mutta siihen heimoon en kuulu. Jos sauvakävely- ja muut lenkit alkavat kyllästyttää, pyöräily on hyvää vaihtelua. Pyörää tulee käytettyä myös asiointimatkoilla, mutta oma totuttu pyörälenkkini kestää tunnin verran hieman tuulista riippuen. Salilla monet valitsevat alkuverryttelyyn kuntopyörän, mutta minua se ei ole koskaan kiehtonut. Siksi lämmittelen soutulaitteen avulla. Saatan vielä täydentää verryttelyä muutaman minuutin keppijumpalla. Nämä ovat omaehtoisen kuntoilun hyviä puolia, kun voi valita juuri sen tavan, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Matti Rämö on kirjoittanut pyöräilykokemuksistaan jo useita kirjoja. Yksi pyöräilyharrastukseni sivujuonteista on lukea pyöräilystä. Aikoinaan Osmo Soininvaara kirjoitti pyöräilyretkestään Suomesta Etelä-Eurooppaan, ja sitä oli mielenkiintoista seurata. Todellinen veteraanipyöräilijä on taas Matti Rämö, joka on pyöräillyt mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Matti Rämö on toimittaja ja maantieteilijä. Hän tekee mielenkiintoisia havaintoja ympäristöstään ja maasta, jossa hän kulloinkin retkeilee. Uskomattominta on, että hän yleensä majoittuu telttaan sopivaksi katsomaansa paikkaan. Lisäksi hän on matkassa yksinään, vaikka ei ole erakkoluonne. Tämä paljastuu hyvin siitäkin, että hän kirjaa pienetkin tapaamiset paikallisten kanssa yksityiskohtaisesti ja lämpimästikin, jos on aihetta. Lisäksi viimeksi lukemassani kirjassa Polkupyörällä Islannissa hän huomaa, kuinka hyvä oli raskaalla kelillä saada ja antaa peesiapua satunnaiselle pyöräilykumppanille, joka myös oli reissussa yksinään. Rämö on tehnyt pyöräretkistään maailman eri puolilla seitsemän kirjaa. kuntopyörä Matti Rämö polkupyöräily Lue myös: Onni on kirjapino yöpöydällä 07.11.2016 Clunatistit rakastavat Doc Martinia Vesijuoksu herättää suuria tunteita Seetu

Clunatistit rakastavat Doc Martinia 14.4.2015 Seetu  Tykkää 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Alkutalven aikana TV1:ssä pyörinyt sarja Doc Martin on saavuttanut maailmalla suuren suosion. Päähenkilöä esittävän britti Martin Clunesin fanit ovat Amerikassa saaneet nimekseen clunatics, joka suomennettuna voisi olla esimerkiksi clunatistit. He ovat myös matkustaneet kuvauspaikoille seuraamaan sarjan tekemistä. Nyt kaikki fanit odottavat malttamattomina seuraavaa tuotantokautta, joka on vielä tekeillä. Kuvauksien kerrotaan jatkuvan heinäkuuhun asti. Todennäköisesti seitsemäs tuotantokausi tulee Britanniassakin esitettäväksi vasta tämän vuoden lopussa, joidenkin arvioiden mukaan ehkä vasta ensi vuonna. Suomeen tulo vie tietysti vielä enemmän aikaa. Näyttelijä Martin Clunes ja hänen puolisonsa Philippa Braithwaite ovat koonneet jo nyt ison omaisuuden Doc Martin -sarjalla, jonka tekijänoikeudet he omistavat. Samalla he pitävät tarkoin silmällä, miten muualle myytyä formaattia toteutetaan. Esimerkiksi he ovat olleet tiukkoina, kun Ranskan version toteuttajat olisivat halunneet, että päähenkilön perhe kasvaa toisella lapsella. Kun sarjaa kuvataan Port Isaacissa Cornwallissa, Clunesilla on matkaa kotiin Dorsetiin 160 kilometriä. Kuitenkin hän lähtee kotitilalleen joka perjantai, ja matka on tullut niin tutuksi kuvaussessioiden aikana, että hän sanoo osaavansa ajaa kotiinsa vaikka unissaan. Clunes on todellinen eläinten ystävä täysin päinvastoin kuin sarjan päähenkilö, joka potkii koiria jaloistaan. Kotonaan hänellä on neljä koiraa: labradorinnoutaja, jackrussellinterrieri, jackrusselinterrierin ja chihuahuan sekoitus sekä alle vuoden ikäinen cockerspanieli. Lisäksi perheellä on kaksi kissaa. Aamulla isäntä ruokkii ensin kissat ja koirat, sitten vuorossa ovat kuusi hevosta. Päivärutiineihin kuuluu ratsastaminen, ja tallissa on myös clydesdalenhevosia . Ne ovat kookkaita, ja ne tunnistaa pitkistä vuohiskarvoista. – Niillä ratsastaminen on kuin etenisi veden alla, Clunes sanoo Telegraphin haastattelussa. Ratsastusretkille pääsevät myös koirat mukaan. Sunnuntaisin Clunesit menevät mielellään katsomaan teini-ikäisen Emily-tyttärensä poniratsastusta. Muuten sunnuntai kuluu rentoutuen. Elokuvien katselu on pariskunnan mielipuuhaa. 7. kausi clunatics Clydesdalenhevonen Doc Martin Martin Clunes Port Isaac Lue myös: Doc Martin palasi ruutuun 16.08.2015 Doc Martin sai paljon ystäviä 19.03.2015 Doc Martin, uusi tv-tuttavuus 26.02.2015 Lentomatkustuksen ihanuus ja kurjuus Pyöräilykausi on täällä taas Seetu
14.4.2015

Clunatistit rakastavat Doc Martinia 14.4.2015 Seetu  Tykkää 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Alkutalven aikana TV1:ssä pyörinyt sarja Doc Martin on saavuttanut maailmalla suuren suosion. Päähenkilöä esittävän britti Martin Clunesin fanit ovat Amerikassa saaneet nimekseen clunatics, joka suomennettuna voisi olla esimerkiksi clunatistit. He ovat myös matkustaneet kuvauspaikoille seuraamaan sarjan tekemistä. Nyt kaikki fanit odottavat malttamattomina seuraavaa tuotantokautta, joka on vielä tekeillä. Kuvauksien kerrotaan jatkuvan heinäkuuhun asti. Todennäköisesti seitsemäs tuotantokausi tulee Britanniassakin esitettäväksi vasta tämän vuoden lopussa, joidenkin arvioiden mukaan ehkä vasta ensi vuonna. Suomeen tulo vie tietysti vielä enemmän aikaa. Näyttelijä Martin Clunes ja hänen puolisonsa Philippa Braithwaite ovat koonneet jo nyt ison omaisuuden Doc Martin -sarjalla, jonka tekijänoikeudet he omistavat. Samalla he pitävät tarkoin silmällä, miten muualle myytyä formaattia toteutetaan. Esimerkiksi he ovat olleet tiukkoina, kun Ranskan version toteuttajat olisivat halunneet, että päähenkilön perhe kasvaa toisella lapsella. Kun sarjaa kuvataan Port Isaacissa Cornwallissa, Clunesilla on matkaa kotiin Dorsetiin 160 kilometriä. Kuitenkin hän lähtee kotitilalleen joka perjantai, ja matka on tullut niin tutuksi kuvaussessioiden aikana, että hän sanoo osaavansa ajaa kotiinsa vaikka unissaan. Clunes on todellinen eläinten ystävä täysin päinvastoin kuin sarjan päähenkilö, joka potkii koiria jaloistaan. Kotonaan hänellä on neljä koiraa: labradorinnoutaja, jackrussellinterrieri, jackrusselinterrierin ja chihuahuan sekoitus sekä alle vuoden ikäinen cockerspanieli. Lisäksi perheellä on kaksi kissaa. Aamulla isäntä ruokkii ensin kissat ja koirat, sitten vuorossa ovat kuusi hevosta. Päivärutiineihin kuuluu ratsastaminen, ja tallissa on myös clydesdalenhevosia . Ne ovat kookkaita, ja ne tunnistaa pitkistä vuohiskarvoista. – Niillä ratsastaminen on kuin etenisi veden alla, Clunes sanoo Telegraphin haastattelussa. Ratsastusretkille pääsevät myös koirat mukaan. Sunnuntaisin Clunesit menevät mielellään katsomaan teini-ikäisen Emily-tyttärensä poniratsastusta. Muuten sunnuntai kuluu rentoutuen. Elokuvien katselu on pariskunnan mielipuuhaa. 7. kausi clunatics Clydesdalenhevonen Doc Martin Martin Clunes Port Isaac Lue myös: Doc Martin palasi ruutuun 16.08.2015 Doc Martin sai paljon ystäviä 19.03.2015 Doc Martin, uusi tv-tuttavuus 26.02.2015 Lentomatkustuksen ihanuus ja kurjuus Pyöräilykausi on täällä taas Seetu

lovelovelove TENNIS 13.4.2015 Kamilla  Tykkää 77 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä En elä tätä elämääni miellyttääkseni muita. Kyllä elämän pääpainon on oltava oman onnellisuuden etsimisessä ja ylläpidossa. Siihen saattaa kuulua monia asioita, sanomisia, tekemisisiä, valokuvia ja kirjoituksiakin, jotka saavat monen ihmisen tuomitsevalle mielelle, mutta sehän on jokaisen oma valinta miten reagoi mihinkin. Ei tarkoitus olekaan miellyttää kaikkia. Eikä tarvitsekaan. Oman onnensa kanssa on ihana elää. Se mitä siihen kuuluu, on oma asiani. Jos itse tunnen tarvetta videoida tai valokuvata tenniksen pelaamistani, nappailla joogailustani kuvia, seisoa päälläni tai hihkua onnesta kun onnistun jossain mitä olen kauan tavoitellut, on minulla siihen oikeus sekä varmasti itseäni palveleva syy. Tenniksen videoiminen mm. on erittäin tärkeää itselleni selvittääkseni omien lyöntieni oikeaoppisuutta ja etsiä niitä virheitä, joita pelatessa en huomaa. Mielikuvaharjoittelu tennistä sohvalla tuijottaessa on vähän niinkuin sama juttu. Pääasia kuitenkin, että palvelee mun tarpeitani. Mä elän hetkessä. Opin sen kantapään kautta, mutta se on liian henkilökohtainen tarina tänne kerrottavaksi. Sanotaan nyt kuitenkin niin, että kriisi on mahdollisuus ja kriisistä voi poikia jotain mahtavaa ja parempaa. Kriisillä on turhaan liian negatiivinen kaiku. Hetkessä elämisen iloja on tavallisen kadun pienet kauniit asiat. Puhuin itseäni selkeästi nuoremman kolleegani kanssa tästä asiasta taannoin. Kerroin, miten elämän eteenpäin kulkiessa, vanhenemisen myötä, asiat muuttaa muotoaan ja saa syvempiä tarkoituksia. Silloin hetkessä elämisestä tulee luonnollinen tila, jossa kotikadullakin kulkiessaan huomaa monia pieniä kauniita yksityiskohtia ja asioita, joita ei ennen ole huomannut. Sitä jotenkin aukeaa havainnoimaan kun on avoin vastaanottamaan. Tenniksessä vauhti on hektistä pelin luonteen takia; keskittymisen, tekniikan, nopeuden, reaktioiden, pelisilmän ja ennakoinnin vuoksi ei kertakaikkiaan kykene miettimään jokaisen lyönnin teknillisiä pieniä nyansseja, ja koska mä olen ns. Villi-pelaaja, ilman mitään suurta tenniskoulu tai -valmennus taustaa, olen oikeutettu videoimaan peliäni parantaakseni omia taitojani. Olen myös oikeutettu käyttämään aviomiestäni hyväkseni tässä. Ne kahden käden yhteenlaskettujen sormimääräiset koulutuksen saaneen valmentajan antamat tennistunnit ei musta vielä Sharapovaa tee, mutta ne lukuisat avioparitennikseksi kutsumani tenniskentillä vietetyt tunnit puolisoni kanssa, on muokanneet musta ainakin melkoisen taistelijan sen lisäksi, että kyllä mä koen jotain jo hallitsevani ja olen kehittynyt teknillisestikin rutkasti. Mut jos tenniksessä on kymmenittäin lyöntejä, joita voi suorittaa monin eri tavoin, kuten esim. ala- ja yläkiertein tai yhden tai kahden käden rystyllä, niin mä osaan niistä vain ehkä 5 ja niistäkin vain kämmen on loistava. Ei se määrä vaan se laatu. Kyllä – haastetta riittää ja onneksi puhelimessa on se isompi muistitila. No siitä hetkessä elämisestä ja sen tuomasta onnesta. Kerran Espanjassa oli todella oikea hetki. Tai sit mä vaan yksinkertaisesti olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jokatapauksessa mä löysin tennisvalmentajan. Dani oli super. Tai on, mutta harmikseni tää valmentajasuosikkini asuu 50km Barcelonan ulkopuolella enkä mitenkään kykene häntä kloonaamaan Suomeen. Dani tajusi heti mikä mä olen, tajusi mun vahvuudet ja heikkoudet, osasi viedä mua valmentaessaan niin, että välillä laittoi mailan maahan, liitti kädet Namaste -tervehdykseen ja sanoi ”tranquila guapa!” Dani tajusi, että sen pitää rauhoittaa mua, tajusi et mä oon villi ja et mussa on paljon potentiaalia, kunhan kanavoin sen oikein. Ja kehui se mun kämmenlyöntiänikin heti. Tennishulluttelua Talin tenniskeskuksessa Ja sit me treenattiin – treenattiin hitautta, liikkeiden avauksia, pallon lentävän kaaren fysiikkaa ja opeteltiin outoja juttuja pallon energiasta. Mä opin niiden muutamien valmennuskertojen jälkeen luottamaan itseeni, tulemaan vastaan, keskittymään ja ”tranquilaamaan”. Voi Madre Mia mä olisin vieläkin onnellisempi, jos sen Danin saisi tänne. Olisin jo hivenen lähempänä Sharapovaa. Kaukana, mutta kuitenkin hitusen lähempänä. Mun mies on myös huippu. Pelannut noin 2000h enemmän kuin mä, mutta silti jaksaa ja haluaa aina lähteä mun kanssa pelaamaan. Tai pelaamaan ja pelaamaan. Omat heikkouteni myöntäen mainittakoon tässä, että mun syöttötreenit on vielä kovan hien ja kärsivällisyyden alla, vaikkakin tosi usein jo osun ruutuun eikä syötössä sinällään mitään vikaa teknillisesti ole, niin me pelataan kymppipalloa. Se on peliä silti sekin. Ja jos mulla on oikein hyvä päivä (ja mun mies haluaa antaa mulle armoa) niin en mä aina niin hirveesti häviä. Joskus oon jopa pienen hetken pystynyt vähän juoksuttamaankin miestäni. Tykkää se ainakin siitä, et mä tykkään tenniksestä. Se on meidän juttu! Yhteinen tennistunti on laatuaikaa – eli sitä avioparitennistä. Meidän yks läheinen ystävä mieltää sen omana sananaan vähän niinkuin terapiaksi. Kai se jonkinlaista parisuhdeterapiaa onkin, jos viettää laatuaikaa puolisonsa kanssa ja on läsnä siinä yhdessä jaetussa hetkessä. Suosittelen. Meillä on myös kerran vuodessa tapana tehdä Espanjaan matka ja pakata tennislaukut mukaan. Ollaan me käyty Maltalla, Bulgariassa ja Kreikassakin pelaamassa, mut Espanja on tenniksen lisäksi myös ”meidän juttu”. Viimeksi oltiin etelä-Mallorcalla, hotellilla oli oma tenniskenttä ja Rafael Nadalin koti tosi lähellä. Se oli jotenkin wau! Pelattiin paljon, silloin tosin ensimmäistä kertaa mun hamstring leikkauksen jälkeen, mut se vähän hitaampi pallottelu sopikin siihen kuumuuteen. Mutta pelattiin me 7 päivästä 5 päivänä ja muut ajat join Cavaa ja otin aurinkoa terassilla. Nää on niitä vuoden huippuhetkiä ja Espanjan ikävä on taas jo hirveä. Ja ulkokenttäkeli-ikäväkin on. Sisähallit ei ole mun ykkössuosikkeja, mä olen massakenttien ihannoija. Villi kun olen niin tykkään lyödä villisti ja lujaa palloa. Massalla se on ok. Katsotaan minne seuraava matka vie, ehkäpä Dania moikkaamaan. Ois kiva kuulla, olenko miten paljon kehittynyt ja mitä hän nyt kanssani hoksaisi parantaakseen tennistaitojani. Sanoinko mä jo, että tennis on lajeista mulle yksi rakkaimmista. Heti joogan jälkeen. Se on todellinen mailapelien kuningas, kaikki tennispelaajat on jotenkin niin sinut itsensä kanssa – niiden heikkouksien ja vahvuuksiensa. Tenniksessä ei myöskään koskaan tule täysin valmiiksi, aina on hiottavaa. Ihan niinkuin joogassakin, aina on parannettavaa, opittavaa sekä suunta jonne kulkea. Ja se sopii hyvin mulle, koska tykkään haastaa itseäni ja oppia uutta; itsestäni. Ja mikä parasta, tenniksessä on lupa keimailla vaatteilla, kiitos lukuisten upeiden tennistähtien mallistojen. Ihanaa tekstiiliurheilua ja oikein säännöillä – erityisesti Wimpledon ihastuttaa mua valkoisella pukeutumiskoodillaan. Sharapova on aina ja pysyy saavuttamattomissa, mutta on sillä kieltämättä mielettömän hieno omaa nimeään kantava Niken tennismallisto. Sillee ollaan vähän ainakin niinku samanlaisia, et tykätään näteistä tennismekoista. Love, K. aloha aviomies elämä España fitforyourhealth fun headtennis Health Hyvinvointi ilo joyoflife keho liikunta Love nike rakkaus Tennis Terveys valmennus Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Lupa olla heikko Sopeutumisia Kamilla
Tomi Leppänen

lovelovelove TENNIS 13.4.2015 Kamilla  Tykkää 77 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä En elä tätä elämääni miellyttääkseni muita. Kyllä elämän pääpainon on oltava oman onnellisuuden etsimisessä ja ylläpidossa. Siihen saattaa kuulua monia asioita, sanomisia, tekemisisiä, valokuvia ja kirjoituksiakin, jotka saavat monen ihmisen tuomitsevalle mielelle, mutta sehän on jokaisen oma valinta miten reagoi mihinkin. Ei tarkoitus olekaan miellyttää kaikkia. Eikä tarvitsekaan. Oman onnensa kanssa on ihana elää. Se mitä siihen kuuluu, on oma asiani. Jos itse tunnen tarvetta videoida tai valokuvata tenniksen pelaamistani, nappailla joogailustani kuvia, seisoa päälläni tai hihkua onnesta kun onnistun jossain mitä olen kauan tavoitellut, on minulla siihen oikeus sekä varmasti itseäni palveleva syy. Tenniksen videoiminen mm. on erittäin tärkeää itselleni selvittääkseni omien lyöntieni oikeaoppisuutta ja etsiä niitä virheitä, joita pelatessa en huomaa. Mielikuvaharjoittelu tennistä sohvalla tuijottaessa on vähän niinkuin sama juttu. Pääasia kuitenkin, että palvelee mun tarpeitani. Mä elän hetkessä. Opin sen kantapään kautta, mutta se on liian henkilökohtainen tarina tänne kerrottavaksi. Sanotaan nyt kuitenkin niin, että kriisi on mahdollisuus ja kriisistä voi poikia jotain mahtavaa ja parempaa. Kriisillä on turhaan liian negatiivinen kaiku. Hetkessä elämisen iloja on tavallisen kadun pienet kauniit asiat. Puhuin itseäni selkeästi nuoremman kolleegani kanssa tästä asiasta taannoin. Kerroin, miten elämän eteenpäin kulkiessa, vanhenemisen myötä, asiat muuttaa muotoaan ja saa syvempiä tarkoituksia. Silloin hetkessä elämisestä tulee luonnollinen tila, jossa kotikadullakin kulkiessaan huomaa monia pieniä kauniita yksityiskohtia ja asioita, joita ei ennen ole huomannut. Sitä jotenkin aukeaa havainnoimaan kun on avoin vastaanottamaan. Tenniksessä vauhti on hektistä pelin luonteen takia; keskittymisen, tekniikan, nopeuden, reaktioiden, pelisilmän ja ennakoinnin vuoksi ei kertakaikkiaan kykene miettimään jokaisen lyönnin teknillisiä pieniä nyansseja, ja koska mä olen ns. Villi-pelaaja, ilman mitään suurta tenniskoulu tai -valmennus taustaa, olen oikeutettu videoimaan peliäni parantaakseni omia taitojani. Olen myös oikeutettu käyttämään aviomiestäni hyväkseni tässä. Ne kahden käden yhteenlaskettujen sormimääräiset koulutuksen saaneen valmentajan antamat tennistunnit ei musta vielä Sharapovaa tee, mutta ne lukuisat avioparitennikseksi kutsumani tenniskentillä vietetyt tunnit puolisoni kanssa, on muokanneet musta ainakin melkoisen taistelijan sen lisäksi, että kyllä mä koen jotain jo hallitsevani ja olen kehittynyt teknillisestikin rutkasti. Mut jos tenniksessä on kymmenittäin lyöntejä, joita voi suorittaa monin eri tavoin, kuten esim. ala- ja yläkiertein tai yhden tai kahden käden rystyllä, niin mä osaan niistä vain ehkä 5 ja niistäkin vain kämmen on loistava. Ei se määrä vaan se laatu. Kyllä – haastetta riittää ja onneksi puhelimessa on se isompi muistitila. No siitä hetkessä elämisestä ja sen tuomasta onnesta. Kerran Espanjassa oli todella oikea hetki. Tai sit mä vaan yksinkertaisesti olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jokatapauksessa mä löysin tennisvalmentajan. Dani oli super. Tai on, mutta harmikseni tää valmentajasuosikkini asuu 50km Barcelonan ulkopuolella enkä mitenkään kykene häntä kloonaamaan Suomeen. Dani tajusi heti mikä mä olen, tajusi mun vahvuudet ja heikkoudet, osasi viedä mua valmentaessaan niin, että välillä laittoi mailan maahan, liitti kädet Namaste -tervehdykseen ja sanoi ”tranquila guapa!” Dani tajusi, että sen pitää rauhoittaa mua, tajusi et mä oon villi ja et mussa on paljon potentiaalia, kunhan kanavoin sen oikein. Ja kehui se mun kämmenlyöntiänikin heti. Tennishulluttelua Talin tenniskeskuksessa Ja sit me treenattiin – treenattiin hitautta, liikkeiden avauksia, pallon lentävän kaaren fysiikkaa ja opeteltiin outoja juttuja pallon energiasta. Mä opin niiden muutamien valmennuskertojen jälkeen luottamaan itseeni, tulemaan vastaan, keskittymään ja ”tranquilaamaan”. Voi Madre Mia mä olisin vieläkin onnellisempi, jos sen Danin saisi tänne. Olisin jo hivenen lähempänä Sharapovaa. Kaukana, mutta kuitenkin hitusen lähempänä. Mun mies on myös huippu. Pelannut noin 2000h enemmän kuin mä, mutta silti jaksaa ja haluaa aina lähteä mun kanssa pelaamaan. Tai pelaamaan ja pelaamaan. Omat heikkouteni myöntäen mainittakoon tässä, että mun syöttötreenit on vielä kovan hien ja kärsivällisyyden alla, vaikkakin tosi usein jo osun ruutuun eikä syötössä sinällään mitään vikaa teknillisesti ole, niin me pelataan kymppipalloa. Se on peliä silti sekin. Ja jos mulla on oikein hyvä päivä (ja mun mies haluaa antaa mulle armoa) niin en mä aina niin hirveesti häviä. Joskus oon jopa pienen hetken pystynyt vähän juoksuttamaankin miestäni. Tykkää se ainakin siitä, et mä tykkään tenniksestä. Se on meidän juttu! Yhteinen tennistunti on laatuaikaa – eli sitä avioparitennistä. Meidän yks läheinen ystävä mieltää sen omana sananaan vähän niinkuin terapiaksi. Kai se jonkinlaista parisuhdeterapiaa onkin, jos viettää laatuaikaa puolisonsa kanssa ja on läsnä siinä yhdessä jaetussa hetkessä. Suosittelen. Meillä on myös kerran vuodessa tapana tehdä Espanjaan matka ja pakata tennislaukut mukaan. Ollaan me käyty Maltalla, Bulgariassa ja Kreikassakin pelaamassa, mut Espanja on tenniksen lisäksi myös ”meidän juttu”. Viimeksi oltiin etelä-Mallorcalla, hotellilla oli oma tenniskenttä ja Rafael Nadalin koti tosi lähellä. Se oli jotenkin wau! Pelattiin paljon, silloin tosin ensimmäistä kertaa mun hamstring leikkauksen jälkeen, mut se vähän hitaampi pallottelu sopikin siihen kuumuuteen. Mutta pelattiin me 7 päivästä 5 päivänä ja muut ajat join Cavaa ja otin aurinkoa terassilla. Nää on niitä vuoden huippuhetkiä ja Espanjan ikävä on taas jo hirveä. Ja ulkokenttäkeli-ikäväkin on. Sisähallit ei ole mun ykkössuosikkeja, mä olen massakenttien ihannoija. Villi kun olen niin tykkään lyödä villisti ja lujaa palloa. Massalla se on ok. Katsotaan minne seuraava matka vie, ehkäpä Dania moikkaamaan. Ois kiva kuulla, olenko miten paljon kehittynyt ja mitä hän nyt kanssani hoksaisi parantaakseen tennistaitojani. Sanoinko mä jo, että tennis on lajeista mulle yksi rakkaimmista. Heti joogan jälkeen. Se on todellinen mailapelien kuningas, kaikki tennispelaajat on jotenkin niin sinut itsensä kanssa – niiden heikkouksien ja vahvuuksiensa. Tenniksessä ei myöskään koskaan tule täysin valmiiksi, aina on hiottavaa. Ihan niinkuin joogassakin, aina on parannettavaa, opittavaa sekä suunta jonne kulkea. Ja se sopii hyvin mulle, koska tykkään haastaa itseäni ja oppia uutta; itsestäni. Ja mikä parasta, tenniksessä on lupa keimailla vaatteilla, kiitos lukuisten upeiden tennistähtien mallistojen. Ihanaa tekstiiliurheilua ja oikein säännöillä – erityisesti Wimpledon ihastuttaa mua valkoisella pukeutumiskoodillaan. Sharapova on aina ja pysyy saavuttamattomissa, mutta on sillä kieltämättä mielettömän hieno omaa nimeään kantava Niken tennismallisto. Sillee ollaan vähän ainakin niinku samanlaisia, et tykätään näteistä tennismekoista. Love, K. aloha aviomies elämä España fitforyourhealth fun headtennis Health Hyvinvointi ilo joyoflife keho liikunta Love nike rakkaus Tennis Terveys valmennus Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Lupa olla heikko Sopeutumisia Kamilla