25.4.2015 Välimerestä tullut tuhansien hauta 25.4.2015 Seetu 1 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tieto aina uusien ja uusien Eurooppaan pyrkineiden ihmisten hukkumisesta Välimereen herättää paitsi surua myös voimatonta kiukkua ja turhautumista. Surua tuntee näiden tuntemattomien ja heidän omaistensa kalliiksi tulleiden uhrausten takia, kiukkua salakuljettajia kohtaan ja turhautumista siihen, ettei ongelmaa pystytä ratkaisemaan tai edes jotenkin helpottamaan. Tuntuu välillä myös siltä, että tilanteeseen havahdutaan vain hetkellisesti, kun Estonian verran kerralla hukkuu väkeä. Sitten asia kuin unohtuu. Italian sietokykyä ei voi kuin ihailla ja toisaalta myös ihmetellä. Tosin myös Malta ja Kreikka ovat saaneet osansa tästä pakolaisvyörystä, mutta enin osa lienee rantautunut Etelä-Italiaan. Lampedusan pieni saari on ottanut vastan suuren osan hengissä selvinneistä pakolaisista. Myös hukkuneiden ruumiita on tarttunut tämän saaren kalastajien verkkoihin. Olenko turhaan optimisti, mutta ainakin toivon, että Euroopan unioni on vihdoin ruvennut ottamaan yhteisvastuuta tragediasta. Hukkuneiden suuri määrä järkyttää, mutta hengissä maihin selvinneiden tilannekaan ei ole kehuttava. Kehnoissa oloissa pakolaisleirillä eläminen on vaikeaa, eikä pysyvää turvapaikkaa ole helppo saada. Monelle sekin on parempi vaihtoehto kuin jäädä sodan jalkoihin tai tulla vainotuksi ja pahoinpidellyksi, ellei tapetuksi. Syyriasta sotaa paennut perheenäiti kiteytti tilanteen hyvin selkeästi. Hän oli onnistunut miehensä ja lastensa kanssa pääsemään hengissä Italiaan asti. -Ajattelin, että selviämme yhdessä tai kuolemme yhdessä, hän sanoi. Toivonsa hän asetti neljään lapseensa, eikä kotimaa pystynyt tarjoamaan enää mitään heille. Ikonimaalari Ritva Nummisen työ Pyhän Fanourioksen ihme. EU pyrkii nyt ensisijaisilla toimilla pysäyttämään laittomien kuljetusten järjestäjät. Kun pidätetään ja mahdollisesti tuomitaan pakolaislaivojen kapteenit ja muu henkilökunta, ei välttämättä päästä vielä asian ytimeen. Yhtenä keinona näet käytetään merenkulkutaitoisten pakolaisten pestaamista aluksia kuljettamaan, eivätkä todelliset rikolliset silloin jää kiinni. Jostakin on kuitenkin aloitettava. Pakolaiset kelvottomissa aluksissa ovat kuin lastu laineilla, jopa lukittuina aluksen sisätiloihin. Ajatukset meren armoille joutuneista pakolaisista tulivat mieleen katsellessani ikonia Pyhän Fanourioksen ihme ikonimaalari Ritva Nummisen töiden näyttelyssä. Pyhä Fanourios tunnetaan kadoksissa olevien suojeluspyhänä. Monta rukousta on lausuttu merenaalloilla keikkuvissa kurjissa veneissä ja laivoissa. ikoni italia laittomat kuljetukset Lampedusa Välimeri Lue myös: Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Uskomuksilla on oma tilansa 19.11.2018 Kielen opiskelua kotikoneen ääressä 18.06.2018 Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa 04.06.2018 Vaellusta Adrianmeren rannalla 28.05.2018 Novellikoukussa luettiin ääneen Muovipussien käyttöön tolkkua Seetu
Tomi Leppänen Kävelyterapiaa 23.4.2015 Kamilla 2 23 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kevät on ihanaa aikaa. Aurinko alkaa lämmittämään ja luonto herää. Meillä, mulla ja staffiladylla, on tapana käydä Töölönlahdella kävelylenkillä. Nykyään vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin. Odotetaan aina innolla viimeisten lumien sulamista, kurakelien loppumista ja kun aika sitten koittaa ja aurinko lämmittää tarpeeksi, singahdetaan monesti jo aamuvarhain raittiiseen ilmaan. Meidän lenkki on nykyään ajoittain hyvinkin verkkaista, sillä lady on jo reilut 11 vuotta, eikä joka päivä ole enää hyvä päivä. Niinkuin ei mullakaan. Mutta kevät ja kesä on pitkän aikavälin jakso, joten sinne päästään niin usein kuin siltä tuntuu ja helposti. Töölönlahti on jo itsessään mielettömän kaunis luonnonilmiö keskellä Helsinkiä. Vesi on elementtinä rauhoittava, joutsenpari uiskentelee totutusti omalla reviirillään ja maastokin on kivasti vaihtelevaa. Erityisesti Linnunlaulun mäki ja ne kauniit vanhat rakennukset viehättää mua suuresti. Se mäki on pitkä ja jyrkkä ja ladyn on annettava hengähtää kunnolla mäen päälle päästyämme, eikä tuo toki minuakan haittaa. Aikoinaanhan juoksin sitä hullunkiilto silmissä, nyt ihastelen asioita, teen ajatustyötä ja huolehdin koirani jaksamisesta. Kaiken sen lahden ympäristön lisäksi mua on aina ihastuttanut ja myös joskus aikoinaan vihastuttanutkin erilaiset lenkkeilijät ja juoksijat. Kävellessä huomioi asioita, jotka ei aiempina vuosina mahtunut mun juoksuagendaan tai en vauhdin hurmassa niitä kyennyt huomioimaan. Lenkkeilijöitä, juoksijoita, kävelijöitä, haaveilijoita.. erilaista kulkijaa ja tyyliä on monenmoista – on sellaisiakin juoksuaskelia ottavia, joille mielellään askelluksesta tai juoksukenkävalinnoista mainitsisi, mutta pääasiahan on että liikkuvat. Niin, kyllähän mä itse tiedän miten kipeäksi kehonsa voi saada, mutta koska en voi koko maailmaa pelastaa, keskityn itseeni ja vanhaan koiraani. Asiantuntijakirjoituksia kävelyn hyödyistä on lukuisia, mutta kaikissa niissä on sama viesti – se kannattaa. Kävelyn terveyteysvaikutuksista saisi pitkän listan rustattua. Kävely mm. tehostaa hormonien toimintaa, kuten serotoniini hormonin, joka rentouttaa sekä tukee meidän levollisen unen toteutumista. Erityisesti nyt tällaisen pitkäkestoisen stressikauden eläneelle serotoniinin vaikutus on noussut yhdeksi tärkeäksi hormoniksi antamaan rentoutuneen olon. Kävely nostaa myös kehon lämpötilaa, mikä vaikuttaa aivoihin ja näinollen myös edesauttaa nukkumista. Uneen päästäkseen paras ajankohta iltalenkille on muutama tunti ennen uneen vaipumista. Silloin hormoonin vaikutus on parhaimmillaan. Itse hyödyn nyt myös päinvastaisista vaikutuksista eli virkeyden ja hyvänolon saavuttamisesta. Vähän niinkuin lenkkeilystäkin saan kepein juoksuaskelin. Itselläni vaikutus vähentää stressiä, ahdistusta ja ikävääkin. Joku tutkimus antoi ymmärtää, että jo 30min kävelyllä saadaan ihminen voimaan paremmin. Isomman latauksen saa kun ottaa kävelyn rutiiniksi viikko-ohjelmaan ja endorfiinia vapautuu tasaisesti pitkin viikkoa. Endorfiininhan tiedetään kohottavan mielialaa eli kävely on todistetusti yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin liikuntalaji mielialan kohottajana. Kävelyssä tietenkin raitis ilma ja maisemat antaa vielä oman silauksensa mielihyväkeskukselle. Liikunnan näkökulmasta, muun urheilun rinnalla, kävely myös kuluttaa tasaisesti ja hyvin. 5päivänä viikossa tehdyllä kävelyllä saadaan aineenvaihdunnallisesti aikaan tunnin kestoisella lenkillä keskiarvollisesti 500Kcal kulutus ja väittäisin, että sillä saataisiin myös maamme kansalaisia yhä enemmän piinaava keskivartalolihavuus laskuun eli kansanterveydellisiä hyötyjä pohtien (ikuinen mielenkiinnonaiheeni) kävelyllä olisi oleellinen vaikutus esimerkiksi metabolisen oireyhtymän hoidossa. Laihdutusta, terveyttä ja unilääkettä. Ilmaiseksi, helposti ja hyvää mieltä tuottaen. Sen enempää paasaamatta omia ajatuksiani pelastaa Suomen rappeutuvaa kansaa tai keskivartalolihavuudesta kärsiville mielipahaa kirjoituksellani tuottaen, sidon itse lenkkarit jalkaan, laitan aurinkolasit päähän ja varaan taskuun nenäliinoja. Kevään siitepölyt saattaa valuttaa silmiä tai sit tulee vaan taas se itku. Mut se on siitä mun ikävästä. Lopputuloksena olen kuitenkin virkeämpi ja iloisempi kohtaamaan elämän sellaisena kuin se annetaan. Kun oman ajatusmaailmansa kanssa tekee lujasti töitä, harjoittaa mielenhallintaa ja voimaannuttaa omaa hetkessä elämistään, huomaa vastaanottavansa helpommin positiivisia ajatuksia ja elävänsä kauniissa maailmassa. Ja staffikin voi lepäillä taas tuntitolkulla omassa koiramaailmassaan nauttien kun on ensin saanut multa rakastamansa lonkkahieronnan. Kävely todellakin kannattaa. Love, K. aurinko fun happiness Happygirl healthylife ilo keho liikunta onnellisuus Terveys ulkoilu Uni voimaantuminen Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Sopeutumisia Avautumisia – maagisen miehen käsittelyssä Kamilla
23.4.2015 Äässijumppaa ja vähän futista 23.4.2015 Sirkku 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Piti eilen taas lepopäivän ratoks keksiä jotain puuhaa :) Mä tein tällasen takamusjumpan. Mul on muuten mun omissa salitreeneissä aika paljon seassa tällasia ns. jumppaliikkeitä. Mä oon aatellu jatkossa pitää ne ihan omina treeneinään, koska ne syö salitreeneissä ihan turhaan aikaa ja energiaa. Siellä käytetään rautaa ja kotona sitte pumppaillaan. Tai no voihan sen jumpankin käydä salilla tekemässä, mut onnistuu helpommin kotonakin :) Ensin mä tein nää sumo-, plie-, ristiaskel- ja sammakkokyykyt sekä jalkojen nostot peräkkäin 12-15 toistoa kutakin. Sit minuutin tauko ja seuraavat 15 kutakin. Sumokyykky Plie-kyykky samppi-kyykky Ristiaskel-kyykky Jalkojen pumppausta Sen jälkeen oli vuorojaloin tehtäviä liikkeitä loput. Niissäkin se 3×12-15 toistoa liike kerrallaan, paitsi noissa viimesissä käsipaino apuna olevissa pumppauksissa toistoja 20 per sarja. 1 jalan hip thrust Penkille nousu Sivukyykky Bulgarialainen askelkyykky Koiran kusetusta vitosen käsipaino apuna Ja sama taakke ja ylös Semmosen reilu puol tuntia tossa saa kivasti kulumaan ja ku reippaasti tekee, ni ei kylmäkään tuu :) Illalla piti vielä lähtee avaamaan futiskausi kersojen koulun kentälle. Noihin pallopeleihin saa hyvin aina sen toisiks kuopuksimmankin mukaan innostettua :) Arvatkaas mitä? Uudet päivitykset tuli. Mä en kyl kestä. Ens viikko on LEPOVIIKKO! EIIIIII! Mä en kyl ala. Joko mä lintsaan levosta tai sit mä keskityn julmasti lenkkeilyyn. Mä alan vasta päästä vauhtiin tän homman kans. Ja sit se Bulli sano, et ens viikon jälkeen treenit alkaa ekasta viikosta. Pöh, siel on taas se mave. Mä oon just saanu selkäni taas niin hienoon kondikseen ja mä en kuitenkaan malta olla koklaamatta sitä taas. Ja arvatkaas vielä mitä? Siel on myös yks vapaan syönnin päivä! Tais alkaa Bullilla tekemään munkkeja mieli =D No okei, sopii mulleki. Munkkei, simaa, suklaat, jädee, karkkii ja kaikkee…juhlitaan vappua ja koiranpentua <3 HEIPPARALLAA :) futis herkuttelupäivä jalkapallo kotijumppa kuntosaliharjoittelu lepopäivä lepoviikko peppujumppa persustreeni treeni Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 FAIL! Iski rimakauhu -> pakki päälle Ulkonäkökeskeisyys parisuhteessa vs sinkkuna Sirkku
22.4.2015 Novellikoukussa luettiin ääneen 22.4.2015 Seetu Tykkää 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kotikaupunkini kirjastossa järjestettiin lukuviikon tapahtumana Novellikoukku. Ideana oli, että halukkaat kirjaston asiakkaat tulevat lukemaan novelleja kukin vuorollaan. Mukana oli myös kirjoittajapiirin jäseniä, jotka lukivat omia kirjoituksiaan. Näin syntyikin mielenkiintoinen yhdistelmä erilaisia kertomuksia erilaisista lähtökohdista. Kiinnostunutta väkeä oli sen verran, että samankaltaista jatkettaneen syksyllä. Vähän yli tunnin kestänyt tilaisuus piti kuulijakunnan mielenkiinnon hyvin vireillä. Kirjoittajapiirin tekstit olivat yllättävänkin vaihtelevia aihepiireiltään, yhtä kaikki mieleenjäävää kuultavaa. Jos halusi tilaisuudessa lukea jonkun kirjailijan novellin, sen sai valita oman mieltymyksensä mukaan. Tietysti tarkoituksena myös oli tuoda tutuksi novellikirjailijoita, jotka saattavat hienosta tuotannostaan huolimatta jäädä vähemmälle huomiolle kuin tieto- tai proosakirjailijat. Mielenkiintoinen puoli asiassa oli myös ääneen lukeminen. Harva aikuinen lukee toisille aikuisille ääneen, vaikka se tapahtumana voisi olla aivan yhtä läheinen kuin useimpien kokemuksiin kuuluva lapsille ääneen lukeminen. Meidän aikamme vaan tuntuu olevan niin kortilla, ettei muka ole tilaa tällaiselle pysähtymiselle. Helmi Kellokummun novellien tekstit ovat elämänmakuisia. Lupauduin itsekin lukijaksi tilaisuuteen ja valitsin luettavakseni Helmi Kellokummun novellin. Tämä maaliskuussa 90 vuotta täyttänyt novellisti lienee varsin vähän tunnettu. Hänen tekstinsä kuvaavat Lapin itäkairan kansan elämää hyvinkin todenmukaisen tuntuisesti ja värikkäästi. Hänelle tyypillistä on lyhyt lause, joka kuitenkin kätkee sisälleen paljon asiaa. Näin ytimekäs kielenkäyttö on ihailtavaa. Erilaiset tapahtumat ovat viime vuosina lisääntyneet kirjastoissa samaan aikaan kuin kirjojen lainausmäärät ovat hiipumassa. Kirjastot ovat muuttumassa tapahtumapaikoiksi. Satutunteja on lapsille järjestetty iät ja ajat, mutta tarjonta on nykyään monipuolistunut. Näin kirjastot vastaavat siihen haasteeseen, jonka internet on tuonut runsaalla tieto- ja ajanvietetarjonnallaan. Toisaalta netti on helpottanut kirjastonkäyttäjän elämää monin tavoin. ääneen lukeminen kirjastot lukuviikko novellit Lue myös: Lukeminen lumoaa ja haastaa 17.04.2016 Vesijuoksu herättää suuria tunteita Välimerestä tullut tuhansien hauta Seetu
Tomi Leppänen Sopeutumisia 20.4.2015 Kamilla 1 23 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Aurinko paistaa ja meillä on vaalit takana. Edessä sopeutumista itse kullakin, mutta politiikasta puhumisen sijaan kevennän omia fiiliksiäni nyt kirjoittamalla mun salilla käyntieni tarkoituksesta, muistoista menneisyydestä ja tietenkin tästä nykypäiväivästä. Aikoinaan kun oli pakko osallistua yleisurheiluharjoitteluun kuuluvaan punttisalitreeniin, mä vihasin koko hommaa. Laitteet ja tila oli just sitä, mitä voitte 80-luvulla kyhätyllä TUL:n urheiluseuralla olleen. Salissa haisi hiki ja pieru, soutulaitteita oli tasan 2, jalkaprässejä yks ja muita tankoja sekä painoja erilaisissa monumenteissaan sikinsokin siellä täällä. Mutta kun yleisurheilijan oli kehitettävä lihaskuntoaan muuallakin kuin kentällä, oli näihin inhottaviin urheiluseuran tapaamisiin osallistuttava. Ainoa mitä muistan siitä painajaisesta, oli jalkaprässi. Olin pieneksi tytöksi jaloistani melko vahva. Omassa rauhassa Sittemmin jäi aktiivinen urheilu, siirryin jazz-tanssin, baletin ja show-tanssin pariin, olihan se Flashdancen kulta-aikaa. Ja tietenkin keskityin iänmukaiseen lorvimiseen. Mut 90-luvulla tuli myös salihousujengit ja bodybuilding. Kaikki käveli niissä ällöttävissä sekamelskanvärisissä housuissaan ja ”bodasi”. Menin itsekin taas salille, olihan se sen ajan kovin trendi. Hienoon, isoon ja uuteen saliin meno houkutteli ja siellä kävi ”kaikki muutkin”. Mitään ohjelmia tai ohjeistusta seuraamatta tein vähän sitä sun tätä, sain kylkeni sillä hienolla uudella kylkilaitteellakin niin kipeäksi, että hengittäminen oli vaikeaa. Muistan keskittyneeni enemmän sosiaalisuuteen kuin treenaamiseen ja sitä rataa.. Ei ollut mun juttu taas ollenkaan. Mieluummin mä hiihdin isoisäni kanssa murtsikkaa halki metsien ja peltojen tai vedin Unskipan jazztossut jalkaan ja leikin sitä Flashdancea. Viime vuosi teki vasta muutoksen. Oli ihan pakko ihastua, rakastua ja sitoutua salitreeniin – vaihtoehtoja ei ollut. Ärsyttävintä tässä kaikessa oli se sitoutuminen. Kuka keksi nää älyttömät salijäsenyydet? Mulla kuitenkin repesi 2 vuoden on-off oireilujen jälkeen hamstring ja se operoitiin Joulukuussa -13. Olin alunperin vinyasa joogatunnilla tehnyt silloisen egoni siivin hieman liioitellun asanan itseäni vaurioittaen ja siitä lähtien pakara-reisi alueen kanssa oli ongelmia niin juostessa kuin tennistä pelatessakin. Lukuisina kertoina linkutin tenniskentältä pois ja mieheni ihmetteli kun yritin selittää mistä sattuu. Silloin en vielä tiennyt varsinaista diagnoosia kivulleni. Lihasvoima, mitä joogasta, tenniksestä ja lenkkeilystä oli vuosien harjoittelulla kertynyt, jäi tietenkin osittain leikkauspöydälle. Olohuoneessa päivittäiset muutaman tunnin kuminauhajumpat ym. nilkkapainoilla tehdyt liikesarjat fysioterapeutin ohjeiden mukaan riitti hetken, mutta ensimmäiset kerrat leikkauksen jälkeen tenniskentällä ja Töölönlahdella lenkkeillen ei antanut armoa. Olin toispuoleinen. Oikea vahva puoleni olikin selkeästi heikompi. Voimaa piti saada, sillä pakara-takareisilihasheikkous kostautui psoas-, piriformis- ja alaselänjumeilla. Tenniskyynärpääkin alkoi vaivaamaan vajavaisen lyöntiliikeradan johdosta. Yksinkertaistettuna asiahan on niin, että mitä paremmat ja laajemmat liikeradat urheilusuorituksessa on, sitä paremman teknisen suorituksen se takaa. Ja jos tekniikka on huono, on tuomionpäivä edessä. Ja mulla se oli sit se kyynärpää. käsiseisontatreenit Sopetusmisvaihe. Sellaiseksi mä nyt nimitän tätä eroahdistus ja opetteluvaihetta elää päivä kerrallaan ilman äitiä. Sopeutumisvaiheeseen kuuluu suru, vastarinta, uuden opettelu, kiukuttelu, viha maailman epäreiluutta kohtaan ja kuitenkin jonkinlainen uusiutumisen mahdollisuus. Oon mä ennenkin elänyt sopeutumisvaiheita elämässäni, mutta tämä on kyllä rankin. Kuitenkin ton hamstringin leikkauksen jälkeen joutui myös sopeutumaan omaan invaliidisuuteensa. Potutti erilaiset asiat, olin niin avuton ja se oli jo omana itsenään luonteelleni karmaisevaa. Kun oma aviomies ja poika joutui sitomaan kengännauhojani ja pukemaan legginssejä jalkaani, vihasin melkein koko maailmaa. Mut onneks vaan pienen hetken. Harmi purkaantui itkulla ja hermoromahdukselta vältyin positiivisuuteni avulla. Mä päätin, et paranen, eheydyn ja otan tästäkin opikseni. Melkoista sopeutumistahan se oli, niinkuin nytkin. Siitä sopeutumisvaiheesta se sitten syntyi. Mun ja punttisalin uusi taival, uuden opettelu. Eikä salikaan ollut pommisuojaan kyhätty tankojen viidakko, vaan upea, spa-osastot ja uima-altaat omaava kaunis tila. Ei huono salivalinta ollenkaan, itämainen sisustus ja muutama ystäväkin oli saman salin kävijöinä. Lisäonnettomuuksilta vältyttääkseen tilanteelle oli siis tehtävä jotain ja lähtökohtakin oli nyt täysin erilainen jo siltäkin osin, että ikää on nyt runsaasti enemmän, keho entisaikoja vanhempi ja korvien välissäkin jokseemmin enemmän viisautta. Ja sitäpaitsi nyt mulla oli elämänlaatua parantava target, jota kohti kulkea. Jalkaprässissä nousee yleisurheiluaikoihin verraten höyhenenkevyet painomäärät, mutta kuntoutumisen ilosta ja himosta sillä ei ole mitään väliä. Takaraivossa kolkuttaa myös se muisto niistä reisistä, jotka mulla kilpaurheiluaikana kehittyi, enkä sellaisia enää tavoittele. Kehonmuokkaus on nyt saanut ihan omanlaisensa sfäärit hyvinvoinnin, eheytymisen ja kehontuntemuksen kautta. Egostaan irtaantuessaan huomaa, että vähempi voikin olla enemmän – ihan koko elämänpolulla. Oon nyt kuitenkin erityisen ihastunut jalkatreeniin. Kaikki, millä saan parannettua lihashallintaa mun operaation aiheuttamaan jälkitilaan, on MUST TO DO -juttu ja loput pelkkää bonusta ikääntyvän naisen jaloille. Ikääntyvän naisen on kohdattava kaikkien muidenkin kropan muutosten lisäksi myös se ikävä totuus, että rasvapitoisuus vähenee, iho ohenee ja se valitettavasti näkyy ensimmäiseksi jaloissa sekä kasvoissa. Näinollen jalka-peppu treenistä saa mieltä hivelevästi myös apua tähän ongelmaan. Kun lihasmassa kasvaa, saa siinä kyytiä löysä nahka. Lisäksi Arcan oil ja muut luonnontuotteet pitää ihon kimmoisena ja jalkatreeni rypyt sileinä. Kasvoihin tehostan hymyilyllä. 2 joogahörhöä salilla Mulla on salilla yks selkeä lempilaite ja se on se Smith. Siinä pystyn hakemaan etureisiini sekä muotoa että voimaa. Tässä vaiheessa on ehkä oleellista kertoa, etten ole oppinut sali-slangia, enkä haluakaan – puhun mielelläni kuin typerys ja olen myöskin laitetyperys siellä treenatessani. Joku täällä blogissa kuvailikin hauskasti kuvainnollistaen näitä salillakävijätyyppejä ja ylpeänä tunnustan olevani se joogahörhö niissä hienoissa kuvioiduissa pantseissäni. Joskus ihan nolottaa olla ne salihanskatkin käsissä, mutta käsipainoja nostellessa on pakko eli saatatte nähdä mut jopa hetkittäin sellasena salimisuna, jos ne hanskat mut siihen kategoriaan nostaa. Ja miksi Smith? Jalkaprässissä alaselkään kohdistuu mulla liikaa painetta. Saattaa olla, että joku traineri voisi jotain mun tyylilleni tehdä parantaakseen sen ongelman, mutta koska mulla ei ole traineria ja tiedostan itse sen tosiasian, että olen myös sieltä selästäni operaation vuoksi ongelma-altis, luotan vaistooni ja käytän Smithiä. Voimathan tässä luonnollisestikin kasvaa ja painoja pitää pikkasen lisätä, joten onnettomuuden riskikin kasvaa. Ja koska mä pyrin olemaan hellä kropalleni ja nykyään armollisesti myös kuuntelemaan sitä, oon kokemuksesta todennut tän siis istuvan mun treeniini ja aion jatkaa toistaiseksi ainakin nyt näin. Smithillä voi tehdä myös yhden jalan nostot keskittyneesti ja halliten, joten saan sillä yhdellä vempaimella tätä toispuoleisuuttanikin tasoitettua. Mulla ei ole mitään tarvetta käyttää kaikkia laitteita, vaikka samalla rahalla saisinkin. Yritän vain hoitaa hyvinvointiani viisaasti ja ahnehtimatta. Säkkipainot, fitnesspallot, fustrakepit, kuntopyörä, crosstrainer, jumppa-alustat.. Ne on myös mun salitreeniin kuuluvat osaset. Ja onhan siellä seiniä, joiden edessä voi tehdä ne käsiseisontanostotkin ja puolapuut, joista saa ihanat koulun jumppasalimuistot aikaan. Musiikin suhteen mulla ois kyllä toiveita, mutta ehkä on liikaa vaadittua saada kaikkea toivomaansa läpi. Saleilla tuntuu olevan ihan omat musagendrensä. Omaan iPhoneen on ladattu kyllä laadukasta musiikkia ja napit saa korville niin halutessaan, saunassa saa kunnon löylyt, lauteilla on tarpeeksi tilaa ja kylmäallaskin lähes aina tyhjänä mua odottamassa. Yhtä kaikki, puolisen vuotta meni tässä sali-sopeutumisessa. Se miten kauan nyt menee jää nähtäväksi, mutta ainakin tää jäsenyys tonne salille helpottaa tästä toisesta sopeutumisesta aiheutuvaan tunnemyrskyyn. Käyttöaste on suhteessa hintaan kattava, kertoja per viikko tulee keskiarvollisesti noin 4. Rakkaus on ehkä liian vahva sana kuvaamaan tätä tunnetta minkä sieltä saan, mutta oon mä alkanut tosissani tykkäämään salilla käymisestä. Ja miksen ois? Nyt mun leikatun puolen lihasvoimat on reilussa puolessa vuodessa kehittyneet jättiläisen harppauksin, tenniksessä liikkeelle lähdöt on nopeutuneet ja peli kulkee selkeesti paremmin ilman kyynärpääoireilua, joogassakin pystyn jo lähes samaan kuin ennen loukkaantumistani, eikä toi takaliston muodonmuutoskaan 4-kymppistä naista haittaa. Liikunnallista viikonalkua sullekin – Shine on! Love, K. aloha fitforyourhealth fitness fun Happygirl Health hippiegirl hymy Hyvinvointi jooga joyoflife keho Kehonhallinta liikunta onnellisuus Salitreeni Terveys urheilu Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 lovelovelove TENNIS Kävelyterapiaa Kamilla
