2.5.2015 Bella figura on tärkeä italialaisille 2.5.2015 Seetu Tykkää 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Italialainen haluaa antaa itsestään hyvän vaikutelman, jota italiaksi kuvataan termillä bella figura – edukseen esiintyvä, sananmukaisesti kaunis ulkonäkö, -muoto. Tässäkin näkyy italialaisten kauneuden taju. Hauskan ja oivaltavan kirjan italialaisuudesta kirjoittanut Beppe Severgnini arvelee, ettei missään muussa kielessä edes ole vastaavaa termiä. Vastakohta brutta figura taas on lähellä aasialaisten käyttämää kasvojen menetys -termiä. Samainen Severgnini on antanut koko teokselleen nimeksikin La Bella Figura, Opastettu kiertokäynti italialaisuuteen. Kirja on ilmestynyt vuonna 2007, mutta sen sisältö on ajaton. Bella figura -käsite tuli itsellenikin tutuksi toistakymmentä vuotta sitten, jolloin olin syksyn kieltä opiskelemassa Firenzessä. Asuin yli 80-vuotiaan Silvana-rouvan luona, ja hän seurasi hyvin tarkkaan elämääni. Kun sanoin lähteväni illalla ulos, hän halusi tietää, minne menen, kenen kanssa ja milloin palaan. Olin kuitenkin jo 55-vuotias, joten hieman tuo kysymyspatteristo ärsytti, joskin enemmän huvitti. Pukeuduin emännän mukaan varmaan aika arkisesti, kun kävin kielikoulussa. Erään kerran ulos lähtiessäni pukeuduin huolellisesti ja omasta mielestänikin hyvin. Varmuuden sain kuitenkin, kun emäntä huudahti lähtöä tehdessäni: Bella figura! Itse hän meikkasi ja pukeutui tyylikkäästi lyhyelle kauppareissullekin. Huonolla käytöksellä tai tietämättömyydelläänkin voi aikaansaada vastakohdan eli brutta figuran. Bella figurassa on kysymys hyvän julkisivun ylläpitämisestä. Asiat voivat olla huonostikin, mutta toisia tavatessa ollaan hyvin pukeutuneita, kohteliaita ja ystävällisiä. Hyvää käytöstä tietysti tämä on missä tahansa maailman kolkassa. Severgninin kirjassa hyvin kiteyttäen kutsutaan Italiaa maailman ainoaksi koelaboratorioksi, jossa pystytään valmistamaan sekä Botticelli että Berlusconi. bella figura Beppe Severgnini brutta figura italia Lue myös: Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Uskomuksilla on oma tilansa 19.11.2018 Kielen opiskelua kotikoneen ääressä 18.06.2018 Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa 04.06.2018 Vaellusta Adrianmeren rannalla 28.05.2018 Muovipussien käyttöön tolkkua Kiinalainen juttu Seetu
Tomi Leppänen Avautumisia – maagisen miehen käsittelyssä 30.4.2015 Kamilla 3 47 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Huomasin viikko sitten, että pian on jo toukokuu. En siksi, ettenkö haluaisi kevään olevan jo näin pitkällä – päinvastoin, mähän rakastan kesää. Mutta kun tajuaa eläneensä 5kk niin, ettei ajantajua ole mitenkään itse hallinnut tai kontrolloinut, säikähdin ja ymmärsin jotain. Ymmärsin kulkeneeni 5kk suorittaen. Suorittaen äitini matkaa diagnoosin saamispäivästä siunaushetkeen, suorittaen omaa työtäni potilaiden parissa, suorittaen ammatillisen pätevyyskoulutukseni loppuseminaarit, suorittaen äidin ja vaimon tehtävät perheeni parissa, suorittaen kehoni jaksamista harrastamalla liikuntaa, suorittaen, suorittaen, suorittaen.. Sitä herää ällistyneenä tajuamaan, että päivät vain seurasivat toisiaan, toistaen samaa kaavaa – heräsin aamuisin samaan paniikkiin ja illalla nukahdin samaan huoleen. Kunnes sitten tapahtui se, mitä odotettavissa oli. Olin valmistautunut romahdukseen. Tiesin kyllä, että vahva minänikin tulee romahtamaan. Mutta se, miten se vaikutti koko ruumiiseeni, fyysiseen sekä henkiseen, oli yllätys. Aloin jäsentelemään tapahtunutta, muistelemaan kuukausien tapahtumia ja purkamaan stressiä. Painajaisia, itkukohtauksia, kiukkua, ruokahaluttomuutta, päänsärkyä, rytmihäiriöitä, ruoansulatusongelmia, väsymystä ja vieläkin suurempaa väsymystä. Olen ollut todella väsynyt. Sitten yhtenä päivänä näin sattumalta ystäväni. Hän vaihtoi kanssani muutaman sanan ja tarjosi apuaan. Kyky nähdä ihmisraunion huonosti kulkeva prana, elämänvirta, meridiaanien kuljettama energia, on suuremmoinen lahja ihmiselle, joka on paneutunut ja kouluttautunut antamaan lääkkeetöntä vaihtoehtohoitoa. Akupunktiota. Sitä ystäväni hoitomuotona tarjosi ja otin sen tietenkin vastaan. Anamneesi kasvotusten Kiinalainen lääketiede on paljon vanhempi oppi kuin länsimainen ja akupunktio yksi opin hoitomenetelmistä. Moni tuntemani henkilö on saanut akupunktiosta avun erilaisiin vaivoihinsa, kuten mm. nivelvaivoihin. Itselläni oli akupunktiosta aiempaa kokemusta ystäväni käsittelyssä vain tenniskyynärpää oireilun hoidosta ja tulokseen olen ollut tyytyväinen. Nyt tilanne vaati erilaisen lähestymisen. Olin hoidattamassa jotain, mitä ei yhdellä oirekuvauksella pysty avaamaan kenellekään. Nyt oli kyseessä mun mieli ja keho – stressi, olotila, suru, ikävä, ahdistus, väsymys, levottomuus.. Koko potti. Ystäväni aloitti kertomalla, miten kiinalaisella lääketieteellä on sekä ymmärrystä että tehokkaat hoitokeinot psyykkisen rasituksen aiheuttamiin fysiologisiin oireisiin ja ilmiöihin. Sen mukaan ihminen on osa maailmankaikkeuden energiaa (Qi), joka virtaa kahden navan; Yinin ja Yangin välillä. Terveessä ihmisessä vallitsee tasapaino ja Qi-energia virtaa tasaisesti sekä harmonisesti, mikä tuntuu hyvältä. Mikäli Qin virta häiriintyy, seuraa erilaisia oireita. Ystäväni kyseli asioista, joita en ollut tavatessamme maininnut, osasi kysellä oireista, joita kehoni oli viestittänyt jo kuukausia. Kertoi, että stressiä poteva keho reagoi kokonaisvaltaisesti ja siksi kiinalainen lääketiede on hyvä hoitomuoto vapauttaa kehon lukkotiloja: avata kanavat, joissa Qi virtaa eli meridiaanit. Kerroin itkeväni paljon, mutta jotenkin se ei tunnu riittävän eikä auttavan – sain kannustavan vastauksen: ”Ihminen, joka ei itke, aiheuttaa itselleen hidasta itsemurhaa.” Hyvä siis, että kuitenkin itken. Rupateltuamme hetken, oli anamneesi tehty. Prosessi menneinä kuukausina oli patouttanut mun aineenvaihdunnan (maksameridiaani). Stressi on kuluttanut mun Yin energiaani aiheuttaen mahalaukkukanavan Yang oireiden ilmenemisen: laihtumisen ja painajaiset (vatsan hyvinvointi vaikuttaa tutkimusten mukaan 90% aivojen välittäjäaineiden muodostumiseen). Sydänkanavalla on myös liikaa Yang energiaa, joka pitäisi tasapainottaa. Ja koska olen tunnepuolella kokemut surua, on se vahingoittanut keuhkojen energiaa aiheuttaen väsymystä. Pelko- ja keuhkomeridiaanin epätasapaino on häirinnyt munuaismeridiaanin toimintaa ja koska se on ihmisen tärkein Yin meridiaani, epätasapainohäiriö on nostanut mulle Yang tyyppisen oireilun esiin: nopea pulssi, levottomuus (vaikkakin samalla väsynyt) ja vatsaongelmat. Tilanne Ymmärrän fysiologiaa itsekin hyvin opintojeni sekä työkokemukseni kautta, mutta oli jotenkin mieletöntä kuunnella, miten vastapäätä oleva ihminen osasi kertoa oman kehoni reaktioista. Mietin pienen hetken, että nyt jysähtää. Ihan eri tavalla kuin lääkepurkista. Kyllähän mä tän kaiken tiesinkin, mutten itse omannut keinoja tilani vakauttamiseen. Joogalla olin saanut paljon hyvää aikaan; rauhoittumista ja selän lukkoja aukeamaan, mutta nyt lähdettiin suoraan ytimeen. Meridiaaneissa on pisteitä, joihin neuloja laittamalla vaikutetaan mun Qihin. Pyrkimyksenä tehdä se niin, että mun sisäelinten häiriötä voitaisiin hoitaa. Jotain saattaa kehossa nyt oikeasti tapahtua, jotain fysiologista. Se on hyvä – haluan tietenkin olla eheä. Neuloja oli päälaella, vatsasssa porttilaskimon kohdalla, nilkoissa muutamissa eri kohdissa, ranteissa sykkivän pulssin lähettyvillä ja mä makasin liikkumattomana hoitopedillä, pimeässä huoneessa. Hengitys oli pinnallista, mutta helpotti minuutti minuutilta. Syke hidastui, ajatukset kulki hurjaa vauhtia vapaasti ja sekavana. En oikein saanut mistään kiinni. Tunsin oikean käteni vääntyneen epäluonnolliseen asentoon sekä alaraajojeni painottomuuden. Tunsin miten jalat leijui ilmassa. Hätkähdin. Jotain erikoista tapahtui, mieli avautui. Sekunnin murto-osan ajan näin, kuulin, koin ja pelkäsin niin, että meinasin nousta hoitopedistä ja juosta karkuun, mutta sitten samassa se ääni, kuva, mikä lie, oli poissa ja olin siinä ihan yksin, rentona. Kuitenkin mun mieleen jysähti ajatus: äiti. Ajattelin, että olinko nyt ollut jossakin uudessa ”tilassa” vai saanut jonkinlaisen kanavan mieleni syvyyksistä aukeamaan vai oliko kaikki vaan mun kuvitelmaa? Irtaantuiko hallitseva ongelman ydin mielestäni? Jotain kuitenkin tapahtui sen pienen hetken aikana. Ehkä ne meridiaanit silloin aukesi. Sen enempää sitä miettimättä, hoito loppui. Puolen tunnin paikallaan makailun jälkeen, minikokoisilla neuloilla tökittynä, samassa asennossa kuin aloittaessa, se oli sitten siinä. Akupunktio. Olotila Kotimatkalla tuli tarve soittaa ystävälle, joka on kokenut äskettäin saman menetyksen kuin itsekin. Halusin kertoa hoidostani. Puhelimeen vastasi itkuinen ääni. Hyvä, että soitit! Maagista, miten telepatia toimii joidenkin kanssa. Menin kotiin ja väsähdin. Tuli todella vetämätön olo. Illalla olinkin sitten energisempi kuin kuukausiin. Prana eli se elämänvirta kohisi voimakkaana, oli kepeä ja iloinen fiilis, hengittäminen oli helpompaa kuin aikoihin. Huomasin myös, että olin tosi janoinen ja join paljon vettä, siivosin talvikamat kellariin ja touhusin. Touhotin yöhön asti. 03:00 iski ikävä. Tukehduttava itku, jolle ei ollut tulla loppua. Itkin silmäni kirveleviksi, enkä nähnyt eteeni.. Tuli niin iso itku, etten edes muista aiemmin sellaista kokeneeni. Kyynelnestettä erittyi paljon. Ja mulla oli vankka tunne siitä, että nyt juuri nämä kyyneleet puhdistaa ja antaa tilaa uudelle. Itkin reilun tunnin. Aamulla heräsin kovaan päänsärkyyn. Olo oli muutenkin omituinen. Koko päivän podin jotenkin eksynyttä oloa, en saanut mistään kiinni eikä mikään tuntunut olevan paikallaan. Join taas runsaasti päivän mittaan vettä, ulkoilin koirani kanssa ja päivällä joogasin hiljalleen olohuoneessa, sillä alaselässä tuntui taas tuttua kipua. Käväisin salilla vetämässä pienen jalkatreenin ja upotin itseni kylmäaltaaseen. Oli hyvä olla. Ja sitten, ihan varoittamatta, aloin potemaan pahoinvointia. Tuli kuvottava olo, suussa oli metallin maku ja vatsa reagoi rajusti. Mut mä mietin taas, että puhdistun puhdistun puhdistun.. Yöllä taas 02:30 itkin kuin vesiputous. Ja melkein hukuin omiin kyyneliini. Sunnuntaina lähdettiin miehen kanssa minilomalle. Oli pakko repiä itsensä irti tästä kuukausien tapahtumaketjusta ja oltiin päätetty viettää aikaa yhdessä poissa kotoa. Vointi oli taas energinen, lentokoneen nousuhetkessä yleensä hysterisessä palkotilassa mä itken ja panikoin, mutta nyt päätin, etten enää pelkää ja irtaannun tästä typerästä pelostani. Nousu meni hyvin, kontrolloin itseäni paremmin kuin moneen vuoteen. Akupuntio? Päätös? Mielenhallinta? Miten mä sen tein? En todellakaan tiedä, mutta loman jälkeen takaisin lennettiin propellikoneella enkä kyyneleen kyyneltä vuodattanut. Hengitin ja pysyin päätöksessäni olla pelkäämättä enää. Kolmen päivän aikana söin hyvin, nukuin, kävelin pitkin kaunista kaupunkia, nautin auringosta, sateesta ja olostani. Matkamuistomyymälän edessä kerran käväisi kyyneleen tapainen silmissäni, kun mietin, etten enää viekään sitä samaa tuliasta ihmiselle, joka aina sen meiltä on saanut matkoiltamme. Sitten jatkoin matkaani hymyillen. Kolmannen päivän yönä äiti tuli ensimmäisen kerran uniini. Näin unta, että olin äidin kanssa laittamassa hänen omalle haudalleen kukkia. Olin tuskaillut aiemmin kukkavalintojani saamatta niihin ratkaisua. Paras puutarhaasiantuntijani(kin) on nimittäin nyt poissa ja joudun turvautumaan muiden neuvoihin. Dilemma Nyt mulla on kukkasuunnitelma valmis, mieli kepeä ja uusi akupunktioaika varattuna. Vatsa oireilee vieläkin, syy voi hyvinkin olla myös ihan vaan se, että söin kolmen päivän aikana enemmän kuin aikoihin, joten suolisto on vähän ihmeissään. Mutta voi se olla muutakin. Sykettä mittailin silloin tällöin ja mielestäni se on ollut rauhallisempi. Hengittämisestä mä jo kerroinkin. Keuhkoissa tapahtuu kyllä jotain, olen yskinyt aika paljon. Voihan se olla virus tai lentokoneköhä, mutta kerron sen nyt kuitenkin. Painajaisia en ole nähnyt, enkä ole itkenyt. Rytmihäiriöitäkään en ole enää tuntenut. Huomenna tulee kuukausi äidin kuolemasta ja mä luulen, että olen oikealla tiellä. Auttoiko akupunktio mua irtaantumaan pahimmasta vai onko aika kuitenkin se, joka parantaa? Kuka tietää. Ehkä molemmat. Jotain kuitenkin tapahtui, Yin&Yang sinkoili hoidon jälkeen kehossa etsien sitä balanssia ja energiatasoni on nyt melko tasainen. Akupunktiota kutsutaan uskomushoidoksi, vaikka se perustuu tuhansien vuosien takaiseen lääketieteeseen. Uskomus on itseasiassa sanana hyvä. Mä ainakin uskon, että mulla hoito toimi. Mä uskon, että mun sisäelimiin palautui ”normaali tila” ja mun meridiaanit kuljettaa nyt estoitta elämänvirtaa läpi mun kehon ja saa mut voimaan paremmin. Ja mä uskon, että mun ystävällä on taika käsissään. Suosittelenko? Tottakai, kannattaa koittaa akupunktiota, varsinkin jos ei mistään muusta ole saanut apua tai olet muuten vaan eksyksissä. Uskolla on suuri voima, jopa länsimaisessa lääketieteessä. Onhan positiivisella mielellä todettu olevan vaikutusta erilaisissa paranemisprosesseissa. Ja jos et usko, niin eihän siitä mitään haittaakaan sitten voi olla. Aina kannattaa heittäytyä ja kokeilla jotain uutta niiden mukavuusrajojen ulkopuoleltakin. Testaa vaikka täällä: https://www.facebook.com/AkupunktioklinikkaOssiAiraksinen?fref=ts Love, K. ps. Hauskaa Vappua! Akupunktio aloha Balanssi flow healthylife Hyvinvointi keho Kehonhallinta prana stressi Terveys voimaantuminen yin&yang Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Kävelyterapiaa Uudelleen rakentaminen Kamilla
28.4.2015 Muovipussien käyttöön tolkkua 28.4.2015 Seetu 2 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Sanoin joskus ystävälleni, että ottaisin agendalleni muovipussien kieltämisen, jos olisin poliitikko. Helpottavaksi tiedoksi voin sanoa, etten koskaan ole edes ajatellut poliittista uraa. Sen sijaan ei liene muovipussien kuluttajille ollenkaan helpottava tieto, että muovipussien käyttöä ehkä ruvetaan rajoittamaan. Tänään EU:ssa äänestetään tavoitteista vähentää nimenomaan pienten muovipussien käyttöä. Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Britanniassa olen pannut merkille pienten muovikassien runsaan käytön. Kun ne ovat ohuita, niitä pannaan usea päällekkäin, jotta ne kestävät ostosten painon. Suomessa ostoskasseina käytetään isompia ja tukevampia muovipusseja. Edistystä on jo tapahtunut Suomessakin siitä asti, kun muovipussit tulivat maksullisiksi. En tiedä, mitä muovipussi nykyään maksaa, mutta ilmeisesti liian vähän, sillä joka päivä kaupassa näkee ihmisiä sullomassa päivittäisiä ruokaostoksiaan muovikasseihin. Olen käyttänyt kangaskasseja tai reppua ostosten kuljettamiseen vuosikaudet, enkä ymmärrä, mikä siinä on hankalaa. – Pannaanko pieneen pussiin? kysyy kassa ruokakaupassa, kun ostan pakasteita. Se on yksi turhimpia kysymyksiä kassalla. Vuosia olen esimerkiksi banaaneita ostaessani laittanut maksulapun banaanin kylkeen. Kinkkisempi kysymys on esimerkiksi sitrushedelmien, omenien tai sipuleiden punnitseminen ilman muovipussia. Olen nähnyt valveutuneilla asiakkailla ohuita kangaspusseja, joita voidaan käyttää monta kertaa. Siinä olisi jollekin pienyrittäjälle ideaa ruveta markkinoimaan kevyitä hedelmien ja juuresten punnitsemiseen sopivia kangaspusseja. Tomaatteja myydään nykyään myös pahvipakkauksissa. Suomalainen käyttää vuodessa noin 55 muovipussia, joka on vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Britanniassa ja Irlannissa on vasta nyt ruvettu muuttamaan muovipusseja maksullisiksi, ja esimerkiksi Irlannissa pussien kulutus on heti vähentynyt. Saksassa muovipussit ovat maksullisia, ja siellä keskimääräinen kulutus on 71 pussia vuodessa. Miksi saarnata muovipusseista? Ne ovat iso ympäristöhaitta, joka kuitenkin on meidän kaikkien ratkaistavissa omalla käytöksellämme. Mahdollisimman suuri osa muovijätteestä pitäisi saada kierrätykseen. Ajatus Tyynellä valtamerellä vellovasta valtavasta muovilautasta puistattaa, ja suruttomalla muovien käytöllä me vain kasvatamme sitä. muovijäte muovipussit ympäristöhaitta Lue myös: Millainen oikein on juntti? 21.05.2018 Välimerestä tullut tuhansien hauta Bella figura on tärkeä italialaisille Seetu
