17.5.2015 Tekosyitä on helppo keksiä 17.5.2015 Seetu 2 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jos muistaa ajan, jolloin presidentit olivat kekkosia, muistaa varmasti myös UKK:n lanseeraaman iskulauseen: Kaikki syyt, jotka estävät liikkumasta, ovat tekosyitä. En muista, menikö lausahdus täsmälleen näin, mutta ajatus oli kuitenkin tämä. Se on selvää, että aivan kirjaimellisesti tätä ajatusta ei pidä ottaa, mutta suuri totuuden siemen siinä on. Ihminen on erittäin taitava keksimään syitä, jos ei ole halukas toimimaan tietyllä tavalla oman mukavuutensa kustannuksella. Liikunnasta laistaminen on tyypillisesti asia, josta on helppo liukastella sivuun jonkin tekosyyn avulla. Itselle tosin on vaikea myöntää, että kyse on tekosyystä, vaan helpompi on vain ajatella syytä todelliseksi. Joskus on silti viisasta olla menemättä salille, lenkille tai jumppaan, jos olo on vetämätön, vaikka ei olekaan sairas. Esimerkiksi päänsärky voi olla osoitus tulevasta sairaudesta, mutta olen myös mennyt päänsärkyisenä pilatekseen ja palannut sieltä freesinä. Täytyy vain osata arvioida, mikä on vakavaa ja mikä ei. Sen sijaan tekosyitä on niin monta kuin ihmismieli pystyy keksimään, ja se on jo paljon. Samantapainen ilmiö opiskeluajoilta tulee mieleen tenttiä edeltäviltä päiviltä. Silloin moni kodinhoitotyö oli yhtäkkiä mielenkiintoista ja hyvä syy paeta tenttikirjoja. Toisaalta pyykinpesu tai imurointi rentoutti ja oli palkitsevaa, joten lukeminenkin jatkui tauon jälkeen hyvillä mielin. Opin kuitenkin tärkeiden tenttien alla menemään kirjastoon lukemaan, sillä siellä ei ollut muuta askarrusta. Ikuiset laihduttajat ovat myös keksineet hyvän tekosyyn väittämällä, etteivät laihdu. Puhumalla ei kukaan laihdukaan, mutta jokainen terve, todella laihtumista haluava ihminen pystyy myös laihtumaan. Kyseessä on elintapojen muuttaminen, mutta se tietysti edellyttää ponnisteluja ja kärsivällisyyttä. Yhteiskunnallisesti on kyse merkittävästä asiasta, sillä tuoreimman tiedon mukaan miehistä 60 prosenttia ja naisista 43 prosenttia on ylipainoisia. Se on jo iso terveysongelma, ei mitään vähäteltävää. liikunta tekosyyt terveysongelma ylipainoiset Lue myös: Marjametsään tai kävelylle, aivot ja sydän kiittävät 25.09.2017 Kadonneiden lihasten metsästys 04.01.2016 Laihdutus voi myös onnistua 20.11.2015 Hikoilua kuntoillen tai stressaten 19.10.2015 Syksy toi tutut liikuntakuviot 13.09.2015 Hyviä golfsäitä odotellessa Viikkojärjestys meni uusiksi Seetu
Tomi Leppänen Kärsimystä ja kullan kimallusta 15.5.2015 Kamilla Tykkää 31 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kaiken kamaluuden keskellä on löydettävä ilon ja onnen hetkiä, vaikka kauneudenhoidosta. Paistaa se aurinko risukasaankin – tänään siitä saatiin taas yksi muistutus. Oli kultaa ja kimalletta, pientä kiljumistakin. Mutta hymyni on nyt ainakin leveämpi tai ainakin hymykuoppani erottuvat kasvoistani astetta kauniimmin. Varasin pari viikkoa sitten ajan kauneushoitoon, ajatuksissani oli jotain kirkastavaa, silottavaa ja uudistavaa. Otin yhteyttä Kauneuskeskus MedSpahan, joka sijaitsee Abrahaminkatu 6:ssa Helsingin keskustassa. Ystäväni, joogaohjaaja, meikkitaiteilija, kampaaja ja kauneushoitaja Heidi varasi minulle ajan ja sanoi tekevänsä jotain ihanaa. Heidi kertoi lukeneensa blogejani ja olevansa kärryillä kokemuksistani menneinä kuukausina sekä tiedostavansa tarpeeni saada hellimistä kauneuden osalta. Tänään menin hoitoon. Toinen ystäväni oli käynyt Heidillä mikroneulauksessa ja sanoi sen tehneen iholleen hyvää. Iho hehkuu ja näyttää uudistuneelta. Eilen auringonvalossa tutkailin näitä mikroneulauksen läpikäyneitä kasvoja ja kieltämättä tulos miellytti silmääni. Uskaltaisinkohan itse kokeilla? Neulat pelottaa sairaanhoitajaakin kun ne kohdistuu omaan nahkaan. Heidi ohjasi minut huoneeseen makaamaan, puhdisti kasvoni ja kertoi suunnitelleensa ensin manuaalisesti mikroneulata kasvoni ja laittavansa sen jälkeen ihon vanhenemista ehkäisevän ja ihoa eheyttävän kultanaamion. Kultanaamio on antioksidanttinen naamio, joka taistelee ihon vanhenemisprosessia vastaan antaen sille lisäksi nuorekkaan hohteen. Se tasoittaa ihon pigmenttimuutoksia ja suojaa ihosoluja vapailta radikaaleilta. Vaikutus kestää 3-4 viikkoa. Sen teho perustuu luonnonmukaisiin bioaktiivisiin ainesosiin, sillä bioaktiiviset ainesosat auttavat ihon luonnollisen tasapainon palautuksessa vahvistamalla alimpaa ihokerrosta. Naamio sisältää A-, C- ja E-vitamiinia, vihreästä teestä tehtyä uutetta, merileväuutetta ja tietenkin sitä kultaa. Kultanaamiolle saadaan paras mahdollinen teho kun iho mikroneulataan ennen sen laittoa. Mikroneulaus on myös ihoa uudistava hoitomuoto, jonka tarkoitus on parantaa ihon pintaryppyjä, juonteita ja arpimuutoksia kasvoilla. Hoidossa pienillä rullassa olevilla neuloilla käsitellään ihoa niin, että ihoon tulee pieniä mikroskooppisia reikiä. Neulojen pituudesta riippuen reiät jäävät joko pinnallisiksi tai ulottuva Mikroneulaus Kultanaamio/ Hannibal Lecter style syvemmälle. Lyhyillä neuloilla tehdään hoitoja, joissa imeytetään tehoaineita kasvoille. Näin minulle tehtiin. Itse olin ajatellut happokuorintaa, mutta koska kesä on jo ovella ja auringonpaiste toivottavasti lisääntyy, ei happokuorinta ollut Heidin mielestä tässä vaiheessa järkevää. Happokuorinnan jälkeen aurinkoa on vältettävä kolmisen viikkoa, eikä kasvoni olleet kuulemma kuivat tai muutenkaan happokuorinnan tarpeessa. Ja kaiken kukkuraksi olen helposti ruskettuva sekä auringonpalvoja, joten parempi jättää kuulemma syksyyn. Mikroneulauksella aloitettiin. Auts! Aluksi sattui ja nipisteli, iho kuitenkin turtui nopeasti ja rullaus sujui jotakuinkin helposti. Onneksi se oli kuitenkin nopeasti ohi. Huulen ja nenän välinen kaistale teki erityisen kipeää. Samoin otsa. Muistutin tässä vaiheessa punanahka-intiaania. Nahka helotti ja kihelmöi. Heti perään Heidi asetti kasvoilleni naamarin tapaisen kultanaamion, nauratti kun katsoin puhelimesta itseäni. Näytin Hannibal Lecteriltä. Iho alkoi kihelmöimään enemmän ja mietin, että nyt aineet pääsevät imeytymään syvälle ihooni ja vaikutus tuntuu nipistelynä. Lopputuloksen Heidi lupasi olevan ihan muuta kuin nyt tuntuva reaktio. Makasin 20min hoitopedillä, sitten naamio nostettiin pois, naamion ainesosilla siveltiin vielä kasvot kauttaaltaan ja päälle hierottiin hellästi hoitava rasva. Peilistä katsoi hehkeä ihoinen nainen. Punaisuuskin oli poissa. Iho oli hetkessä muuttunut puhtaaksi, pehmeäksi ja sädehtiväksi. Wau! Kasvohoidot on vuosien saatossa muuttuneet paljon. Enää ei tarvitse kärsiä perinteisen ja inhottavan kasvonpuhdistuksen kautta saadakseen puhdas, hehkuva ja sileä iho. Muun muassa happokuorinnalla saa kuulemma epäpuhtaudet helposti pois eikä tarvitse vedet silmissä kiduttaa itseään nipistelevän kosmetologin käsittelyssä. Kullan kimellyskään ei ole enää vain starojen yksinoikeus vaan hoitoa voi saada pikkurahalla mistä vain, lähes milloin vaan. Tarjoajia on useita. Jos mielit kokeilemaan jotain pientä luksusta arjen keskelle, suosittelen Heidin käsittelyä. Hieman kultaa ja kärsimystä, mutta lopputulos on loistava – ainakin ihosi loistaa! MedSpa tarjoaa blogini lukijoille Mikroneulauksen + hyaluronihappo naamion/ kevyen happokuorinnan yhteishintaan 39€. Kerro aikaa varatessasi koodi: ALOHA https://www.facebook.com/Kauneuskeskusmedspa Love, K. elämä Happygirl Hemmottelu ilo Kauneushoito nautinto onnellisuus Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Oppia ikä kaikki 19.10.2016 Päästä irti vaikka sattuu 02.08.2016 Vaiheita Oma joogaharjoitus – riski vai mahdollisuus? Kamilla
13.5.2015 Hyviä golfsäitä odotellessa 13.5.2015 Seetu Tykkää 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Golfarin toiveena on lämmin poutasää päivällä ja sadetta yöllä. Monelle muullekin sellainen kevät- ja kesäsää varmaan sopii parhaiten. Tämän pelikauden aloitus on ollut kyllä kaikkea muuta, sillä sadetta ja kylmää tuulta on ollut monena päivänä. Tosin sade sinänsä ei estä pelaamista, mutta se on vain hankalaa, kun pelivälineet ja muut kamppeet kastuvat. Sateessa monet pelaavat vain silloin, kun kilpailupäiväksi sattuu kurja sadesää. Kyse ei ole pelkästään mukavuudenhalusta, vaan mailojen gripit eli otepinnat luistavat kosteina, jolloin maila saattaa luiskahtaa kädestä. Myös kentän ruohopinta voi olla kosteana vaarallisen liukas. Monet kerrat on kuitenkin taivallettu 18 reikää sateessa ja tuulessa, joskus vielä kylmässä ilmassa. Se kai kertoo sitoutumisesta lajiin. Olen aloittanut golfin peluun jo vuosia sitten, sillä tänä keväänä alkoi 29. pelikausi. Olen kilpaillut ja toiminut seurassa vapaaehtoisena sekä kirjoittanut yhtä ja toista lajista. Golfista on tullut enemmän kuin harrastus, ehkä elämäntapa olisi lähinnä oikea ilmaisu. Entinen työkaverini hämmästytti minua viime kesänä kysymyksellään: Vieläkö pelaat golfia? Pelaan varmaan niin kauan kuin kykenen. Vuosien mittaan olen kuullut kaikenlaisia kommentteja golfista ja golfin pelaajista. Meitäkin on niin monenlaisia, että yhteen muottiin on golfareita mahdotonta sovittaa, vaikka moni sitä yrittääkin. Useimmiten on kyse ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä, sillä lajia ei vieläkään tunneta tarpeeksi. Kentälle vetää harrastajaa moni asia. Sosiaalisuus eli mukavat pelikaverit ovat tärkeitä, ja siksi onkin surullista, kun minunkin pelikavereistani on jo muutama joutunut jättämään pelit sairastumisen takia. Golf on itsensä haastamista, pelaaminen vie kaiken huomion niin, että pienet murheet unohtuvat. Pelaaminen on myös hyvää liikuntaa, sillä 18 reiän kierroksella tulee helposti 8-10 kilometrin kävelylenkki. Ei tulisi muuten lähdettyä tällaiselle lenkille. Golfia voi harrastaa myös iäkkäänä, eikä 80-vuotias pelaaja ole harvinaisuus. Monet tutkimukset ovatkin osoittaneet golfin suotuisan vaikutuksen terveyteen. golf golfari pelikaverit Lue myös: Uusi golfkausi toi monta uutta sääntöä 03.06.2019 Kesällä liikuntaharrastus on oma juttunsa 31.07.2017 Toukokuun askelten määrä tuli selväksi 05.06.2017 Olympialaiset olohuoneessa 15.08.2016 Golftapoja muilla mailla 13.06.2016 Keräyslipas kourassa sillan pielessä Tekosyitä on helppo keksiä Seetu
Tomi Leppänen Vaiheita 10.5.2015 Kamilla Tykkää 40 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tänään mä haluan kertoa, miten mä pidän ihmistä mielettömän upeana koneistona, kestävillä osilla rakennettuna kokonaisuutena, jossa on vahva, käynnissä pysyvä mielen moottori. Kerron teille nyt myös, että neljäkymppinen aikuinen ihminen voi ikävöidä ajoittain äitiään aivan yhtä paljon kuin lapsenakin. Se sama tuska ja eksynyt olo ilman äitiä on kanssani tänä aamuna. Joskus tapaan ihmisiä, joille äiti ei ole yhtä tärkeä instituutio kuin itselleni ja mietin, voiko äiti todellakin jollekin olla jotain muuta kuin turvasatama, jonka sisältä tullessasi olet elämäsi ensimmäisen hellän sylin kokenut. Ja sitten tämä päivä, Äitienpäivä. Ensimmäistä kertaa elän sen ilman omaa äitiä ja samalla olen kuudettatoista kertaa äiti omalle pojalleni. Tänäkin Äitienpäivänä kukat ja lahja odottaa aikaisin aamulla heräävää ja saa yleensä suuni hymyyn. Tänä aamuna on vaikeaa. Tänään itkettää. Jokainen teistä lukijoista tietää jo, miten olen eheyttänyt ja voimaannuttanut itseäni liikunnan, hemmottelun, itkun, surun, stressin, ystävien ja perheen kautta. Käynyt läpi kriisin vaiheet, välillä takapakkia ottaen ja taas eteenpäin puskien. Olen kuvainnollisesti mennyt läpi harmaan kiven ja löytänyt itsestäni uusia puolia, lähinnä hyviä ja itseäni kehittäviä. Olen myös itkenyt suurimmat itkuni ja totutellut elämään ilman äitiä. Olen soturin lailla kulkenut rankan ja armottoman matkan. Kriisissä on neljä vaihetta. Shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe sekä uudelleen suuntautumisen vaihe. Shokkivaiheessa lamaantuminen ja levottomuus saattavat tunnetilana vaihdella vuoronperään. Joku huutaa ja karjuu, toinen lamaantuu ja kolmas sulkee tunteensa kokonaan pois. Shokkivaiheeseen kuuluu tunteiden poissulkeminen, tapahtuman kieltäminen, epätodellinen ja ulkopuolinen olo sekä huutaminen, itku ja paniikki. Taisin itse kokea tuon kaiken. Reaktiovaiheessa ryhdytään pikkuhiljaa tajuamaan järkyttävä ja mullistava tapahtuma, muodostetaan käsitystä tapahtuneesta ja sen merkityksestä. Reaktiovaiheen alussa saatetaan kokea outoja ja ihmeellisiä asioita, kuten kuulla menetetyn ääntä tai kokea menetetyn ihmisen läsnäolo todellisena. Tai molempia. Mieli kieltää kuitenkin vielä totuuden uskomisen ja se koetaan omituisilla, jopa yliluonnollisillakin kokemuksilla. Tässä kriisin vaiheessa tapahtuman käsittely on alkamassa ja ihminen tasapainoilee sietämättömältä kokemukselta suojautumisen ja sen käsittelemisen aloittamisella. Reaktiovaiheeseen saattaa liittyä unettomuutta, painajaisia, pelkoa, ahdistusta, ruokahaluttomuutta, itsesyytöstä tai syyllisen etsimistä, vapinaa, pahoinvointia ja muita fyysisiä oireita. Miten tutulta tämä kuulostaakaan. Käsittelyvaiheessa kriisin aiheuttanut tapahtuma aletaan ymmärtää. Tapahtumaa ei enää kielletä vaan se käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Ihminen alkaa olla valmis kohtaamaan menetyksen ja sen kaikki ulottuvuudet. Tässä vaiheessa tajutaan myös oma muuttunut tilanne, pohditaan omia vakaumuksia, identiteettiä sekä uskomuksiaan. Käsittelyvaiheessa valmistaudutaan suuntaamaan kohti tulevaa – elämään tulevaisuutta kohti. Tässä vaiheessa ollaan valmiita tekemään varsinaista surutyötä. Sillä vasta viimeisenä, ehkä takapakkia välillä edelliseen vaiheeseen ottaen, tulee lopulta uudelleen suuntautumisen vaihe. Silloin tapahtunut alkaa sulautua elämään eikä se ole kokoajan mielessä. Tuska voi aina ajoittain nousta mieleen, mutta se ei estä eteenpäin kulkemista. Elämässä on myös jo iloa ja luottamus elämään palautuu päivä päivältä. Tapahtunut muuttuu osaksi elämäntarinaa, mutta se ei hallitse enää ajatus- ja tunnemaailmaa. Tapahtunut on saattanut tuoda lisää voimavaroja, ihminen kokee muuttuneensa ja löytäneensä itsestään sellaisia voimavaroja, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Elämä saattaa myös tuntua haavoittuvaisemmalta, mutta myös merkityksellisemmältä. Tässä vaiheessa olen nyt. Kävin kaikki vaiheet läpi. Itkin ja olin pää pyörällä. Syytin maailmaa sen vääryydestä ja armottomuudesta. Koin hetken tunneaukon – en surrut, en itkenyt, kuljin ikiliikkujan lailla eteenpäin. Niinkuin jo sanoin, olemme kummallinen kone, joka itsessään osaa suojella ja parantaa. Eheydymme huomaamattammekin. Tänään olen vahvasti äiditön. Ilman äitini lempeyttä ja ohjeistusta. Olen tytär ilman toista kasvattajaani. Eksynyt kulkija, joka yrittää roikkua muistoissa, saada silmiinsä kuvia menneestä ja tuntea äidin sylin. Mulla on ikävä. Ikävä äidin ääntä ja konkreettista olemassaoloa. Haluan kertoa teille, miten tänään en halunnut herätä, nousta vuoteesta ja kokea tätä totuutta. Tänään olen tytär. Olen sureva tytär. Annan surun ja ahdistuksen palata hetkeksi mieleeni, antamatta sen kuitenkaan hallita, sillä tänään on myös tehtävä töitä. Oma äitiys saa tänään uuden merkityksen ja kaikesta huolimatta tämä päivä on tässä ja nyt, sellaisena kuin se on. Ihanaa Äitienpäivää kaikille äideille! Muistakaa elää hetkessä, nauttia ja vaalia elämänne aarteita. Love, K. Uudelleen rakentaminen Kärsimystä ja kullan kimallusta Kamilla
