27.5.2015 Olin kansalaistottelematon 27.5.2015 Seetu Tykkää 11 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tunnustan. En kadu. En edes pyydä anteeksi. Lähetin viestejäkin, mutta tuloksetta. Naapuri aloitti, minä jatkoin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Näin poliitikkomainen sähkösanomakieli nykyään sujuu, mutta aika raskasta se on kirjoittaa, saati lukea. Mutta takaisin tunnustuksiin, kun nyt on päästy hyvään alkuun. Naapuri ja minä olemme syyllistyneet kansalaistottelemattomuuteen. Jo vuosia olemme minä ja edellinen naapurini yrittäneet saada kaupunkia hoitamaan tonttiemme viereisen, metsäisen puistikon nurmikon kokonaan, mutta se ei ole onnistunut. Aidan viereen on jätetty hoitamaton alue, johon kesän mittaan kohoaa yli polven ulottuvaa heinikkoa ja muuta joutokasvia. Myös eri puiden alkuja on yrittänyt kituuttaa isojen mäntyjen lomassa. Toissa päivänä kuulin pihatöitä tehdessäni ryskettä oudosta suunnasta. Siellä tuore naapurini ajoi leikkurillaan tätä hoitamatonta kaistaletta. Menin tietysti häntä heti kiittelemään. Naapurin jälkeen viimeistelin alueen siltä osin kuin leikkuri oli vain kumonnut mitä lie korsia ja puiden taimia. Lisäksi kokosin muoveja ynnä muita roskia ison kasan. Nyt alue on kuin toisesta maailmasta. Luin lehdestä, että ihmiset ovat valloittaneet tonttinsa lisukkeeksi puistoalueita ja ruvenneet hoitamaan niitä esimerkiksi leikkaamalla ruohon. Tämä on kuulemma sallittua noin kolmeen metriin kaupungin rajasta. Me emme ole laajentaneet nautinta-aluetta, sillä kummankin tontin rajalla on aita. Kun perusperkaus on tehty, sen hoitaminen myöhemmin on jo helppoa. Tuskin kaupungin leikkuri sinne siltikään eksyy. Vastauksena aikaisempiin siivouspyyntöihin on kaupungilta saatu selitykseksi, että sinne on viety puutarhajätettä. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut vuosiin. Toinen selitys oli, että kasvuston alla voi olla metalliesineitä. Siellä on vain yksi vesilukko, joka on merkitty selvästi oranssilla putkella. Kasvustoa siivosimme leveydeltään noin kahden metrin alueelta, joten ehkä säästymme moitteilta. Emme tehneet vuoden ympäristötekoa, mutta varmasti monen ohikulkijankin silmä lepää, kun ryteikkö on siivottu pois. Se ainakin on selvää, ettei ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella. kansalaistottelemattomuus pihanhoito ruohonleikkuu Lue myös: Hyötyliikuntakin on kotikuntoilua 09.03.2015 Näin opit vieraan kielen Kuntoilijakin saa olla kohtelias Seetu
27.5.2015 Kiirettä pitää ja kuolema tulee =D 27.5.2015 Sirkku 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Huhheijaa, nää loppukeväät on aina vähän tällasii outoi :) Mitään tekemistä ei sen kummemmin oo mut kiirettä pitää aamusta iltaan =D Mitähä kaikkee mä oon touhunnu? Viime keskiviikkona kävin pikkujäbän kans Upilassa päiväretkellä. Oli ihan kiva reissu. Tosin jätkälle ois riittäny ihan jo se ajelu sillä tosi siistillä dösällä, ilme oli ku lottovoittajalla ja hoki koko matkan ”WAU!” =D Torstaina käytiin Eurassa kahvilla kääntymässä. No ei, mies kävi työhaastattelussa ja mä ystävällisenä vaimona lähin jouselle istumaan 6 tunniks, koska eihän mulla parempaakaan tekemistä olis =D Perjantaina mulle soitettiin ja pyydettiin työhaastatteluun. Siis sen perusteella, et olin viime vuonna jotain paikkaa hakenu, ni olivat mun tiedot jostain esiin kaivaneet. No miehä olin ihan seittemännessä taivaassa ku se ois sellanen duuni mistä tykkään. Mut sit mie aloin tajuumaan, et siinähän pitäis ajaa. Ja ehkä omistaa auto. No mut miehän en aja. Tai siis on mulla kortti, mut ajaa en osaa. Pätkääkään. Inssissä tulin kolmion takaa auton eteen, koskaan ei korttia mulle ois ees myöntää pitäny =D Välillä mä uhoon opettelevani ajamaan, mut joka kerta stressaannun jo ajatuksesta niin paljon, et sit on pakko siirtää asiaa taas jo ajatuksenki tasolla. Hyvin oon onnistunu siirtelemään jo 25 vuoden ajan =D No haastattelu olis huomenna, laittelin viestiä et kandeeks ees raahautua paikalle… Viikonloppuna käytiin Pirunpesällä köpöttelemässä. On niin vapauttavaa ku voi antaa ton pojan juosta vapaana. Siis sen lapsen, ei koiran =D Tää on valitettava tosiasia. Pikkujäbä on niin vilkas, et tääl normiliikenteen seassa sen itsenäinen kävely on suuri riskitekijä. Tai no ei se mitään kävellä osaa, se juoksee AINA. Ja se juoksee pirun kovaa. Se teki sitä jo 1-vuotiaana. No, siit tulee futislegenda…kuhan nyt eka kiinnostuis siit pallosta ees =D Alko poseeraus jo selkeesti kyrsimään =D Viikonloppuna iski taas parin viikon tauon jälkeen MÄSSYPIRU! Oikeen 2 päivän voimalla taas. YHYY! Ja kiloja nasahti taas 3, joita saa tässä taas viikon sulatella. Ai ku ois hienoo osata syödä sillee vaik 1 suklaapatukka…tai no mitäs iloo siitä olis =D No joo, meni taas kaikkea maan ja taivaan väliltä ja rikollisen paljon. Täs on muutenki ollu lievää ylirasitusmeininkiä taas havaittavissa. Se purkautuu usein mm. noin. No onneks siitä pääsee aina kuosiin taas. Mut jos mä pitäisin viikonlopun aina vapaasyöntinä ja tiukistelisin viikot, ni mä oisin aina vähän sillee niinku PUFF. Ehkä yks päivä kuussa ois viel hyväksyttävää :) Mä oon nyt pari viikkoa ollu tässä ihan ilman aerobisia, ettei kroppa ylikuumene taas… 135 kiloa vaatii, et hip thrustissa löytyy failure about 10 toiston kohalla. …in my dreams! Advancedin viimesin päivitys oli meinaan suoraan… sanonko mistä??? Sinänsä liikkeet pysy nyt samoina ja sarjojaki vaan 3 per liike, mut vikat sarjat -> 50 toistoa!!! Eikä ees minään pumppina vaan ihan kunnon painoilla. Siinä vetkuttelet 5 sekan tauoilla kunnes 50 on täynnä. Ei pal naurata, ennemmin itku lähellä. Mä oon ite käyttäny tota aiemmin ainoastaan loitontajissa ja siinäki mul on ollu laskevat painot. Eli nappaan aina finaalissa vitosen painosta pois ja taas failureen. Tässä ei painonvähennyksiä tehdä. Paitsi eilen oli pakko pystypunnerruksessa ku ei vaan ois noussu enää yhtään. Maanantaina meni noi alakädet täystukkoon, tuli verenpurkaus ja mä luulin et koko kädet räjähtää =D Mitä mä täs nauran…ei mua naurata. Etenkään ku tänään on jalkapäivä. Mä en kestä. Auts! Nyt oli Advancedilaisille tullut jatkomahdollisuuksiakin. Siel ois 12 viikon extraa tai 12 viikon kiristelyä tarjolla tai vaikka molemmat. Mä tässä nyt puolitosissani harkitsen…tai en. Musta tällä hetkellä tuntuu, et mä voisin haluta vähän pienempään ja ketterämpään kuntoon ja kiristellä mä osaan kai iteki…ne treeniohjelmat mua tässä vaan vähän kiinnostais :) No, mul on aikaa vielä miettiä. Kattelin tossa taas vasta maanantain Fitnesspäiväkirjat. Ihanan terve suhtautuminen tolla Teittisellä on koko hommaan. Verrattuna esim. siihen toiseen ääripäähän mitä mun silmissä Valosaari edustaa. Mä tunnistan itteni enemmän jälkimmäisestä, kova pyrkimys ensimmäiseen :) Mitähän muuta. Mä oon tässä kovasti ollu tälläkin viikolla muuttamassa johonkin päin. Viikon aikana kartalla olleet mm. Orivesi, Lammi ja Ylöjärvi. Orivesi tais mennä jo hautaukseen, Ylöjärvelle meni tänään tunnustelut mut ei kovin innokkaalla vastaanotolla. Lammi on tossa lähellä, sinne nyt vois lähtee vaik huvikseen :) Siin ois Hämeenlinna ja Lahti molemmat lähellä ni vois käydä töissä kummassa vaan =D Joo, kahtellaan… Apua! Lasten kesälomat alkaa! MÄ EN KESTÄ =D Ihmeen hyvin kestin muuten viime kesän :) Mukavat loppuviikot kaikille! Sielt tulee helteet :) Advanced aerobinen Eura HIIT kesäloma kuntosaliharjoittelu Pirunpesä retki ruokavalio treeni työhaastattelu Upila Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Arkea, juhlaa ja kadonneita vatsapaloja :) Mustia pilviä ja voimaannuttava luonto Sirkku
24.5.2015 Näin opit vieraan kielen 24.5.2015 Seetu Tykkää 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Vieraan kielen osaamisessa on monta tasoa, ja siksi on moniselitteinen asia, osaako jotakin vierasta kieltä vai ei. On aivan eri asia selviytyä arkisista asioista esimerkiksi ulkomaanmatkoilla kuin keskustella tai lukea kirjaa vieraalla kielellä. Jokainen tietysti tulkitsee oman osaamisensa mielensä mukaan, mutta ilman ylläpitoa mikään kielitaito ei säily. Parhaiten kieltä oppii lapsi tai nuori, joten koulussa saatu kivijalka antaa hyvän pohjan. Kuitenkin myös aikuinen pystyy oppimaan vierasta kieltä, mutta ilman sitkeyttä ja ponnisteluja se ei onnistu. Lisäksi täytyy osata päättää, minkätasoista kielitaitoa haluaa. Opintojen alkuaikana ehkä osaa jotakin kysyä, mutta ei välttämättä ymmärrä, mitä vastataan. Siitä saa kuitenkin motivaatiota pyrkiä eteenpäin. Vieraan kielen opiskelu on myös mitä parhainta aivojumppaa. Minulle on vuosia ollut italia rakkain vieras kieleni, ja kieltä opiskelen varmaan niin kauan kuin mahdollista. Silmiini osui yhdeksän kohdan ohjeistus, kuinka voi oppia italiaa. Tämän listan on laatinut Aprendo italiano/Learning italian -sivusto, mutta italia-sanan tilalle voi vaihtaa minkä tahansa kielen nimen. 1. Ajattele italiaksi. 2. Käytä sanakirjaa vain silloin kuin se on aivan välttämätöntä. 3. Puhu aina italiaa, kun voit. 4. Lue mieleisiäsi italiankielisiä lehtiä. 5. Katso italialaisia elokuvia. 6. Opiskele italiaa Italiassa ja tutustu maan arkielämään. 7. Tutustu moniin italialaisiin. 8. Matkusta usein. 9. Rakasta maailmaa. Kun vaihtaa italian tilalle vaikkapa englannin, tulee varmasti selväksi, miksi monet suomalaiset osaavat englantia hyvin. Englannin harjoitteluun on hyvät mahdollisuudet Suomessakin. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että käytän varmaan sanakirjaa liikaa, mutta se on hyvä tuki ja turva. Italialaisten elokuvien katsomisen ilman tekstitystä tekee vaikeaksi murteellinen puhe, sillä Italiassa murteet poikkeavat paljon oikeakielisestä italiasta. Esimerkiksi Sisilian murre on käsittämätöntä, vaikka ymmärtäisi italiaa kohtalaisesti. Kymmenenneksi kohdaksi voisi lisätä ehdotuksen katsoa italiankielistä televisiokanavaa. Itse seuraan Rai1:tä, kun ehdin. Esimerkiksi monet virolaiset kertovat oppineensa suomea katsomalla suomalaisia televisio-ohjelmia. italia kielten opiskelu murteet Lue myös: Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Uskomuksilla on oma tilansa 19.11.2018 Kielen opiskelua kotikoneen ääressä 18.06.2018 Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa 04.06.2018 Vaellusta Adrianmeren rannalla 28.05.2018 Viikkojärjestys meni uusiksi Olin kansalaistottelematon Seetu
Tomi Leppänen Oma joogaharjoitus – riski vai mahdollisuus? 23.5.2015 Kamilla 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Seuraa blogiani Bloglovinin avulla Kuinka monta kertaa olet jättänyt jotain tekemättä, vaikka ensimmäinen ajatus on ollut ryhtyä tuumasta toimeen? Tai monestiko olet ollut onneton jättäessäsi tekemättä jotain mitä olit ajatellut tekeväsi? Ehkä meidän pitäisi oppia tekemään asioita eikä jäädä vain odottamaan parempaa aikaa. Jos sydämessään tuntee jonkin olevan oikein, eikö olisi hyvä heittäytyä ja ottaa vastaan se mielihyvä minkä se oletettavasti tuottaa? Uskon vakaasti, että vääriltä valinnoilta vältyttääkseen, on opittava kuuntelemaan omia tarpeitaan. Maailma, jossa elämme, velvoittaa meitä ylläpitämään omia moraaleitamme, hallitsemaan mielihalujamme ja toteuttamaan erilaisia yhteiskunnan asettamia sääntöjä. Oma paikkamme tässä kaikessa on paljon mutkattomampi, jos opimme ymmärtämään tekojemme ja valintojemme tarpeellisuuden. Kaikkea vastaan ei kannata sotia. Oma joogaharjoitus – kotijooga, olohuonejooga, puistojooga, terassijooga, saunajooga.. On paljon erilaisia keinoja ja paikkoja tehdä oma joogaharjoitus. Itse tykkään olohuonejoogasta. Aamuisin, kun koti on hiljainen, eikä ole kiire minnekään, juon kahvini, käytän koiran ulkona ja asetun matolleni. Se mitä aion tehdä harjoituksessani juuri sinä aamuna, ei ole suunniteltua, vaan jokainen matolle astuminen ja harjoituksen eteneminen on ainutkertainen kokemus ja määräytyy sen hetken olotilan mukaan. Kotijoogan mahdollistaa useat joogaohjaajien studiotunneilla saadut ammattitaitoiset ohjaukset. Jooga on haasteellinen liikunnan muoto, jolla on kokonaisvaltainen vaikutus hyvinvointiin: kehoon ja mieleen. Tekemällä asanat oikein, loukkaamatta itseäni ja kuuntelemalla kehoni viestejä, voin parhaimmillaan saada aikaan vain hyvää. Mutta vastaveroisesti myös paljon pahaa, jos en kuuntele itseäni. Oman joogaharjoituksen ei tarvitse näyttää samalta kuin muiden. Ei kotona eikä studiolla. Joogan kauneus piileekin juuri siinä, että jokaisen asanat ovat omien kykyjen puitteissa tehtyjä, näyttävät uniikeilta ja ennen kaikkea tekevät hyvää juuri minulle. Opettajani Joanna on opettanut minulle, että jooga ei ole vain se asanana vaan se koko matka sinne. Sen ymmärtää vasta vuosien ja useiden harjoitusten jälkeen. Jooga todellakin on parhaimmillaan todellinen elämysmatka. Studiossa näkee paljon eri tasoisia joogaajia. Joillekin on helppoa taipua ja tehdä täydellinen vinyasa ja joidenkin on taas helpompi levätä lapsen lepoasennossa tai tehdä vinyasa polvet maassa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Jokainen joogaa matollaan omat tarpeensa tyydyttäen sekä omien voimiensa ja tuntemuksiensa mukaan. Kukaan ei kehoita joogassa yrittämään tai ylittämään itseäsi. Joogatudioon se mentaliteetti ei kuulu. Kotona joogaaminen on haasteellisempaa ilman ohjausta, mutta myös luovaa sekä antoisaa. Kodissa tehty harjoitus vaatii jo hieman tietoa sekä taitoa, mutta jo pienilläkin oikein opituilla taidoilla kykenee saavuttamaan sen, mitä jooga voi antaa. Miksi joogaa? Itselleni ennen kaikkea antamaan joustavuutta kehooni, antamaan voimaa, antamaan perspektiiviä ja mielenrauhaa arjen pyöritykseen ja muistuttamaan miten elämää hengitetään. Hengittämisen tärkeydestä olenkin aiemmin jo puhunut ja palaankin siihen luultavasti vielä usein teksteissäni, mutta se, teenkö kotijoogaharjoituksen 10 minuutissa vai tunnissa, ei myöskään ole oleellista. Sillä jokainen harjoitus on erilainen ja palvelee juuri sitä hetkeä. Joogan voima piilee yksinkertaisesti siinä yhtenäisyydessä, jonka jokainen harjoitus antaa. Koska olen aaamuvirkku, on itselleni ihanin aika tehdä oma harjoitus kiireettöminä aamuina. Saan alaselkääni vaivaavan aamuisen kankeuden lieventymään, kehoni lämpenemään ja mieleni virkistymään. Harjoitus ei aamuisin ole rankka, vaan lähinnä yinjooga tyyppistä, pitkiä venyttäviä asanoita omaava harjoitus, johon kuuluu aurinkotervehdyssarja muutamaan kertaan tehtynä. Joskus iltaisin, sopivassa energiapuustissani, kun aika tuntuu oikealta, tykkään laittaa musiikin soimaan ja temppuilla joogamatollani ja tehdä harjoituksen, jolloin hiki virtaa ja lopputuloksena olen saanut liikunnallisen hetken itselleni keskittyen sekä itseäni haastaen. Yleensä näihin kuuluu myös jonkun tietyn asanan hiominen, kuten päälläseisonta. Riskinä joogassa, niinkuin kaikissa urheilulajeissa on oma jaksaminen, taito ja tuntuma siitä, että teet mihin kykenet. Joogassa monet asennot ovat haastavia – vaikeitakin. Intensiivisen harjoittelun tuloksena joskus onnistuneita ja joskus taas epäonnistuneita. Silloin yritän muistaa, että teen itselleni harjoitusta, johon kuuluu myös epäonnistumiset. Ihan niinkuin elämäänkin. Miten sitten tietää oman kykeneväisyytensä loukkaamatta itseään? Tai miten kykenee hallitsemaan oman egonsa ja taipuvaisuutensa tai pidättäytymään vähemmässä vain saadakseen sen terveen hyvänolon tunteen tai hikisen liikuntaan verrattavan suorituksen harjoitusta tehdessään? Jokainen päivä on erilainen, niin elämässä kuin eri urheilu- tai joogaharjoituksessakin. On hyviä ja huonompia päiviä, riippumatta siitä miten harjoittelet tai kuinka paljon harjoittelet. Aina ei ole hyvä päivä. Saatan tuntea ärtymystä, heikkoutta tai syyllisyyttäkin siitä, ettei aikaa harjoitukselle ole. Kuitenkin nyrkkisääntönä harjoituksissani on, ettei kipeänä saa harjoitella. Tai jos ei tunnu siltä. Poikkeuksena lihasjäykkyydet ja lantion alueen kivut, joita itse usein joogalla helpotan. Isoin riski itselleni luultavasti on kuitenkin se, että harjoituksesta tulee pakkopulla, jota on suoritettava päivittäin riippumatta olotilasta tai harjoituksen tarkoituksesta tuottaa hyvää oloa sekä mielelle että keholle. Siis se addiktio, mitä en halua enää mistään lajista osaksi elämääni. Ei kotiharjoituksenkaan tarkoitus ole sitouttaa, eikä todellakaan orjuuttaa. Sen pitää olla kivaa, hyvää tuottava hetki, jonka jälkeen kropassa tuntuu mielettömän terve tunne ja energiat virtaa vapaasti päästä varpaisiin. Joogasta olohuoneen lattialla on itselleni tullut keino paeta myös turhautumista, levottomuutta, ahdistunutta olotilaa eli saamaan ajatukseni järjestykseen. Keskittymällä liikkeiden aiheuttamien lihasjännitteiden rentouttamiseen, asanoiden oikeaan linjaukseen ja hengittämisen tehostamiseen, saa väkisinkin ajatukset siirtymään tunnesekamelskasta toisaalle ja loppujen lopuksi harjoituksen jälkeen on kevyempi olo. Helpompi olla. Olen omistanut itselleni sen hetken, ruokkinut itse sitä suuntaan, jossa voin voida paremmin. Siinä hetkessä matollani olen jäsentänyt tunteitani ja päästänyt turhasta irti. Jos oman fiiliksen nostattamiseen tarvitaan joogaharjoitus, olen valmis sen tekemään – missä vain, milloin vain. Silloin tarve ja joogaharjoituksen tehokkuus on tuottanut mitä parhimman tuloksen ja oman sisimpäni tutkiskelu on tuottanut jotain herkullista. Itselleni oma joogaharjoitus on ehdottomasti suuri mahdollisuus. Mahdollisuus voida paremmin. Miksi käydä jatkuvaa sotaa kun voi tehdä itsensä kanssa rauhan? Love, K. Joanna pitää joogan peruskursseja muutaman kerran vuodessa. Joannan opeista olen itsekin eteenpäin ponnistanut! http://himahappiness.com/joanna-koskinen/ https://www.facebook.com/YogaflowWithJoanna?fref=ts elämä Happygirl healthylife Hyvinvointi ilo jooga keho Kehonhallinta kotitreeni liikunta livingroomyoga onnellisuus Terveys yoga Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Kärsimystä ja kullan kimallusta Asenneviilausta Kamilla
20.5.2015 Viikkojärjestys meni uusiksi 20.5.2015 Seetu 1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Eläköön vuodenaikojen vaihtelu. Nyt täytyy miettiä taas kerran viikkojärjestyskin uuteen muotoon. Kaikki vakioliikuntatunnit jäävät yksi toisensa jälkeen kesätauolle, ja näin on mahdollisuus muuttaa liikunta- ja muita harrastustottumuksiaan mieleiseen suuntaan. Ehkä tekee keholle hyvääkin, että liikuntarytmiin tulee muutos. Toki se voi olla myös sudenkuoppa, jos liiallinen löhöily on houkuttelevaa. Kansalaisopistot sulkevat ovensa jo huhtikuussa. Käytäntö on varmaan opettanut, että oppilasmäärät rupeavat hupenemaan samaan tahtiin kuin päivän valoisuus kasvaa. Italian opiskelijat ryhmässäni olivat kuitenkin uskollisesti lähes kaikki loppuun asti. Omat haasteensa on kuitenkin siinä, kun voi niin vapaasti valita, milloin lähtee minnekin harrastamaan. Aamujumppa, pilates ja vesijumppa kerran viikossa ovat mukavasti antaneet energiaa ja aikataulun. Kuntosalikäynnin olen sovittanut näiden lomaan kahtena päivänä viikossa. Nyt kuitenkin kahtena edellisenä viikkona monesta syystä olen ehtinyt salille vain kerran viikossa, mutta tällä viikolla tilanne täytyy korjata. Pihatyöt, golf, ikkunoiden ja verhojen pesu sekä muu siivous ovat siivittäneet päiviäni niin, ettei ole ollut sopivaa hetkeä toiselle salikäynnille. Ehkä on myös oma syyni, että haluan aina samalla käydä vesijuoksemassa tai -jumpassa. Niinpä aikaa menee yli kaksi tuntia. Tosin se viikon ainoakin salikerta on tuonut niin hyvän fiiliksen, että jaksan muistaa, miksi siellä käyn. Ruohonleikkuu ja muut pihatyöt ovat tietysti hyvää kuntoilua. Lisäksi terassin pesu ja öljyäminen ovat jokakeväinen operaatio, joten monipuolista puuhailua kyllä riittää. Uusia kukkamaita en perusta, kun entisissäkin on riittävästi työtä, ja niidenkin hoito on vasta alkamassa. Kuvakin paljastaa, että multasormea kaivataan. Oljenkortena aikataulua kaipaaville ovat sentään maksuttomat puistojumpat ja -joogat. Niitä järjestetään monellakin paikkakunnalla, ja ulkoilmassa jumppaaminen onkin erilaista kuin sisätiloissa. Kiinalaiset antavat meille hyvää esimerkkiä ulkoliikuntaan, sillä siellä keräännytään puistoihin aamuisin harrastamaan taiji-liikkeitä yksin tai ryhmässä. kesätauko kuntoilu kuntosali pihatyöt taiji vakiotunnit Lue myös: Kuntosali ei tarjoa pikavoittoja 28.01.2019 Käkkäreille kyytiä 30.05.2016 Tauko kuntoilusta tuli tarpeeseen 03.04.2016 Kadonneiden lihasten metsästys 04.01.2016 Salilla saa nyt puurtaa rauhassa 04.07.2015 Tekosyitä on helppo keksiä Näin opit vieraan kielen Seetu
19.5.2015 Arkea, juhlaa ja kadonneita vatsapaloja :) 19.5.2015 Sirkku 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä NYT mä nipistän hetken aikaa tälle =D En mä ihan oikeesti ihan näin kiireinen oo. Mun totaaliset päivän vapaahetket on menny jonkin aikaa Mad Menin parissa. Onneks mul ei oo enää ku pari jaksoo kattomatta, oli hyvä sarja :) Mä oon nykyään aika surkee kattomaan telkkaria, sieltä tulee pääasiassa aika moskaa. Mut aina välillä yllättyy positiivisesti. Mitäs viikon aikana on tapahtunu. Viime viikolla vedin 5 salitreeniä, eli siellä roikkuu nyt jatkuvasti mukana se mun yks oma treeni. Mä just aattelin, et mun on pakko käydä joskus vetää miehelle se mun perstreeni ja kattoo kuinka moneen viikkoon se ei kävele. Mult taitaa puuttuu kokonaan joku lihasten kipeytymismekanismi. No mä luulen et se jää kokeilematta, mä jotenki en nää mun miestä tekemässä sitä treeniä =D Koiran kanssa tietysti vielä pieniä lenkkejä heitetty, mut hölkkäämässä mä en oo nyt käyny, mun penikat ei jostain syystä siedä sitä nyt ollenkaan. Tarvii tällä viikolla yrittää joku päivä. Ei ne niin kipeet oo etteikö tekemään pystyis, mut kälyllä ne äity niin pahaks et sit ei juostu enää ollenkaa. Hah hah, tässä näkee kuinka epämieluista hölkkääminen mulle on. Jos mulla prakaa joku paikka salilla, ni siitä ei taukoa pidetä ku äärimmäisessä henkihieverissä =D Tän reissun seurauksena löyty jo eka punkki! HYI! YÖK! ÄLLÖÖ! Kuopus täytti viikonloppuna 2 vuotta. Tässä on hyvin kuvaava kuva mun 6 ihmisen ja kahden lemmikin arjesta. Tää kuva on napattu 1,5 tuntia ennen vieraiden tuloa. Ton vuoren setvimisen lisäks mul oli viel imurointi ja lattioiden ja vessojen pesu tekemättä. Ja omani. Mut mä selvisin. Sitä on kumman tehokas ku niikseen tulee =D Ja laiska töitään luettelee, mut hullut taitaa väkisin haalia sitä tekemistä! Kyl mä joskus mietin, et miten mä saan aikani kulumaan sitte ku mul ei oo enää lapsia kotona. Mun pitää varmaan opetella vihdoin kutomaan ja ostaa kiikkutuoli. Tai lähtee Mexicoon vetää tequilaa. Joo, se kuulosti selkeesti houkuttelevammalta =D Iskän tehtäväks jäi vääntää pojalle syndekakku. Se oli tietty kuulema herkullisin kakkunsa evö! Niinpä tietysti, koska minä eikä se iskä päästy kakkua maistamaan. No ehkä sit sen iskän synttäreillä elokuussa =D Miehen eka karppiviikko alko muuten ryminällä, paino tuli alas melki 4 kiloa. Joo no nesteitähän ne, mut kannustaa aina jatkamaan. Suuremmilta kriiseiltä ollaan vältytty =D Itellä paino nyt tasan saman verran ku Advancedin alkaessa. Eli 61,4 kg. 1,5 kiloa pöhöä häipynyt ku palas ekan viikon ruokavalioon ja jätti sen malton pois. Mahakin rauhottunu kummasti. Ku tää loppuu ja ruokavalio vaihtuu, mä oletan painon asettuvan itekseen saman tien about 60 kiloon. Siitä vois sit pari kiloa rasvaa yrittää pudottaa. Jos se 58 ois sellanen realistinen ja helppo tavote. Oikeesti se kilomäärä ei mitään kerro, muistelen vaan et silloin se kunto oli aika nafti. Lihasmassaan nyt siitä ajasta ei kauheesti oo muutosta tullu suuntaan tai toiseen. Ennemmin mulla on rasva% -tavote. Mä haluisin, et se pysyis siinä 16-18 välillä. Tai siis silleen, et vatsapalat vielä erottuis suht hyvin, muttei mikään kivikova pyykkilauta tarvi olla. Tällä hetkellä tilanne on tää Musta TUNTUU, et pienen pientä tiivistymistä on tapahtunu Advancedin alusta. Todella pientä. Mut myös takareidet on ehkä myös vähän siistimmät ku alussa. Tai sit mä kuvittelen =D No okei, 7 viikon päästä sen näkee. Oikeesti, tää on jo aika rankasti voiton puolella, JEEEEE =D Sunnuntaina vietin lepopäivää ja sen ja synttäreiden kunniaks käytiin parinkympin fillarilenkillä. Toi pikkujäbä rakastaa olla filtsun kyydissä. Se matkustaa tuol tyytyväisenä pari kolmeki tuntia yhteen soittoon. Mun mielestä oikein mikään ei oo rentouttavampaa kesälläkään ku lähteä jäbän kans fillaroimaan pariks tunniks. Siinä hermo lepää ku välttelee liikennevaloja :) Älkää kukaan erehtykö kalorikulutusta kattomaan. Ei Sports trackerkään noin pihalla oo. Mä nappasin ukon puhelimesta kuvan ni pääsin helpommalla ettei tarvi kuvia sieltä tyhjentää =D Mul ei oo ees sykemittari käytössä nyt ku mies hukkas omansa ni se pölli mun käytössä olleen =D No en mä usein muutenkaan sitä jaksa käyttää ku en mä niillä tiedoilla sen kummemmin mitään tee. Kuhan välillä mielenkiinnosta seurailen. Ja hei, mä vein sunnuntaina talvivaatteet varastoon. Tosin tänään mä aattelin, et haen ainaki yhen toppatakin takas. On tää vaan uskomatonta. Viime vuonna tähän aikaan mä makoilin tuol rannalla hanhenpaskan seassa. Okei, ei ne hanhet viel silloin siel ollu, ne tulee aina vast kesäkuun 6. vai 8. päivä, ARRRGGGH! Tääkin viikko taas ihan normiviikko. Eilen vietin lepopäivää. Siis sellasta OIKEETA lepopäivää. Mun piti illalla lähtee HIIT vetämään, mutten jaksanu. Nyt mä kuumeisesti mietin, mille hiton päivälle mä sen änkeen. Ihan ku maailma siihen kaatuis jos en tällä viikolla tee. Mut voi se kaatua, söin eilen illalla vahingossa 200g jauhelihaa ku piti syyä vaan 100g =D Eli 5 salitreeniä ja se HIIT ja muuta kelien ja huvituksen mukaan. Huomenna lähen kuopuksen kanssa Upilan leirikeskukseen muutamaks tunniks retkeilemään :) Torstaina tarvii lähtee miehen kanssa heittää sellanen 500 kilsan autolenkki, huoh. Ei mun pakko ois, mut eiks avioliitossa kuulu uhrautua aina välillä tälleen rankasti =D Muuta ihmeellistä tai ihmeetöntä mun elämään ei just nytkään kuulu. Mä oottelen kesäkuun alkua, et mä pääsen Pajulahden seikkailupuistoon touhuumaan. No ei sinne varmaan ekoina päivinä kannata ängetä ettei ala ahistaa :) Viettäkää hauska viikko! Ai pitäsköhän mun alottaa syksyllä joku kickboxing tai joku. Repeeköhän mulla paikat. Taitas revetä. Mä oon nyt aika monta kymmentä vuotta totaki miettiny, oiskohan aika. No ehkä ainaki sitte jos ei kukaan vieläkään oo mua siihen mennessä töihin huolinu. Mä just tällä viikolla mietin, et jos mul ois duunia, ni ei mulla ois mitään mahiksia panostaa tähän mun hommaan niin ku nyt. Tai siis ainakaan ilman, et perhe kärsis siitä. Tai mun voimat. On se aina eri tunne lähtee salille mummonhoitotuurin jälkeen, paukut on hieman vähemmässä ku nykyään. No mut kyllä mä niitä töitä haluan. Kyllä tänne taas ens vuoden puolellaki pari uutta palvelutaloa pukkaa, joten jos sit joskus työllistyis…toivottavasti. Ja mitä mä täs edelleen pölötän, mun piti lopettaa =D MOIKKA :) Oi mä ihan unohin ihan laittaa tän mun ja Deimosin selfien! Tää on ehkä noin 173. otos =D Advanced dieetti Fillarointi HIIT karppaus kickboxing kuntosaliharjoittelu lepopäivä Mad Men punkki rasvaprosentti salitreeni Sports tracker treeni vatsapalat Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Kyllä lähtee! Kiirettä pitää ja kuolema tulee =D Sirkku
