Annika Vainio Nonnih taas 12.3.2014 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä I ltaa iltaa! Täällä sitä jälleen koneen ääressä jäpitetään. Oishan se jo aika mennä kasvu-unillekin, mutta pakkohan se on postata, kun on taas niin paljon asiaa… olevinaan ainakin :D Tosiasiahan on, että kisoihin on enää kuukauden päivät! Kelatkaa kuukauden päivät :o Jumankekka, että aika on mennyt nopeesti. Todella nopeesti. Muistan kun aloitin dieetin ja mietin, että huhhuh, tästä tulee vielä pitkä ja rankka matka, mutta tässä sitä nyt ollaan. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa tämän projektin suhteen :) Matka on ollut tähän asti erittäin mielenkiintoinen ja tähän aikaan mahtuu paljon kaikenlaista muutakin kuin vain bodausta ja diettausta. Elämässä on tapahtunut paljon tänä aikana ja pelkästään positiivisia asioita. Toivon, että näin jatkuu loppuun asti :) Kevät! Takatalvella uhkailevat, mutta jos vain aurinko paistaa, niin kaikki on tosi jeesh :) Olen päässyt käyttämään mun ”Petrejä” :D Hyvin skulaavat. Tähän astinen dieetti on sujunut mielestäni loistavasti. Ei ole tullut takapakkeja, olen saanut olla terveenä (ei flunssia, ei vatsatautia, ei loukkaantumisia tms.). Dieetti aikaa en ole kokenut kovinkaan haastavana. Olen saanut syödäkseni oikein hyvin, eikä nälkä ole päässyt yllättämään. Olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt tästä ajasta. Mielessäni jo katselen tulevaan, vaikka focus onkin nyt lähes tulkoon kokonaan tulevissa kisoissa. Silti mietin, että mitä sen jälkeen ja hyvä niin. Elämä ei todellakaan pääty kisapäivään, joten on hyvä, että on ajatuksia siitäkin, miten siitä eteenpäin :) Ehdottomasti jatkan tätä hommaa, se on sanomattakin selvää!!! Uskon myös, että nämä ei todellakaan tule jäämään mun ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi. Mutta käydään nyt ensin nämä ja kattellaan sitten sitä tulevaa ;) Liikaa en mene asioiden edelle, mutta haluan, että mulla on selvät sävelet myös jatkon suhteen, etten jää niin sanotusti tyhjän päälle. Tosin viime aikoina bodypiirit ovat tulleet entistä tutummiksi ja olen saanut todella monta hyvää uutta tuttavuutta, joten yhteistyö ja yhteydenpito jatkuu takuusti myös jatkossa :) Olen ollut myös niin tyytyväinen valmennukseen, että jatkokin tulee olemaan samassa tiimissä, eli Team Solana Fitness. Sekin on mulle aika selkee juttu. Olen ylpeä edustamastani tiimistä ja haluan kuulua siihen jatkossakin. Toivon myös, että valmennus voisi olla ylpeä tekemästäni työstä :) Valmennuksesta puheenollen, eilen yöllä kello yksi mun puhelin piippasi ja havahduin siihen. Mietin, että kenellä voi olla mulle asiaa tähän aikaa yöstä. No mutta kukas se siellä tekstailikaan. Valmentaja kultahan se siellä :D Oli tärkeää asiaa ”Lisää ruokavalioon nyt 100g banaania ja 5g kookosöljyä” :D Okei, asiaa selittänee myös se, että he ovat tällä hetkellä toisella puolen maapalloa ja aikaero on vissiin useampikin tunti ;) mutta kyllä sitä tuntee itsensä aika hyvissä käsissä olevaksi, kun valmentaja miettii muo lomamatkallaankin :) hih. No mitä tekee uskollinen bodari? Hän marssii heti aamusta kaupoille ja hankkii mitä valmentaja käskee :) Edelleen, kun tehdään, niin tehdään kunnolla!!! Tänään mulla alkoikin sitten kevytkierto. Juu, eli nyt himmaillaan hieman salitreenissä. Kevyempiä painoja, tuntumaa hakien. Kevyt on mulle kyllä aika ventovieras termi, mutta mä yritän parhaani ;) Aloitin kevyen kierron olkapää – rintatreenillä . Hyvää pumppia, letkeetä tekemistä, rauhassa keskittyen. Tänään ei raikunut salilla mun murinat :) Lopuksi vielä rullailin ja harjoittelin kuinka ollakaan, poseerausta ja t-kävelyä. Hiotaan, hiotaan. Viikonloppuna meillä onkin tiimin yhteistreenit stadissa :) Ihanaa päästä kasaan koko kisaporukalla :) Odotan sitä kyllä innolla ! Aika perus aamuruuhka keittiössä :D Tätä tää on, päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Tähän kun tottuu, niin homma käy kuin tanssi. Aivot narikkaan ja purkkia ja purnukkaa esiin :) Minähän en tällä viikolla ole vielä tankannut, enkä mitä ilmeisemmin tankkaakkaan. Tein kuitenkin mun pikku emännälle herkullisen hedelmäsalaatin :) Juu, kyllä mä hoidan äidin virkaakin ihan kiitettävästi tässä kisatouhuilun keskellä. Että huolestuneet anonyymit älkää tällä kertaa vaivautuko esittämään asiattomia kommentteja :D Ja tältä näyttää proteiinipannari, johon sain lisätä sen 100g banaania ja 5g kookosöljyä :) Olihan muuten makoisaa, ai että sentään :) Tuohon päälle voisi vielä kokeilla FitnessTukussa myynnissä olevia kalorittomia kastikkeita. Kyllä vain, kalorittomia kastikkeita. Niitä on kuulema ihan joka lähtöön :) Näin pikkulinnut lauloivat tänään Solanassa :D Mutta toisaalta, olen pärjännyt tähänkin asti ilman, joten ehkä mä vedän nää loppuviikotkin ilman. Tiedän, että muo odottaa sitten ehtaa kamaa sisältävä suklaakakku kisapäivänä :) Odottaahan???? :) Olkapäät pumppiin ja suonet pintaan :) Hymy huulilla, edelleen vain :) Alkuillasta suuntasinkin sitten Helsinkiin. Yllätys yllätys Solana Fitness Centeriin Hakaniemeen. Kävi niinkin hyvä munkki, että pikku emäntä oli menossa samalle suunnalle mummin kanssa näyttelyyn, joten pääsin kyydillä. Aika luksusta hei. Ja mummillapa oli vielä uusi autokin, sen hienouksia ihmetellessä matka taittui mukavasti :D Mummin mies innostui esittelemään auton no hands taskuparkkiominaisuuksia Kallion ahtailla kaduilla :D On se tekniikka ihmeellistä. Mihin sitä autokoulua kohta enää tarvitaan? Kysyn vain ;) hih. Solanassahan mä en sit enää vetänyt mitään ”tositreeniä”, vaan kevyesti jumppaillen meni tuo ilta siellä. Sparrasin hieman Einiä ja olin säästänyt vatsat illaksi. Mutta tulipahan tutustuttua TAAS uuteen upeaan liikkeeseen. Ojentajat taljassa: Solanasta löytyy tällainen kapistus. En ole missään muualla vielä törmännyt tämänkaltaiseen viritykseen. Tällä sai aivan jäätävän tuntuman ojentajiin. Ja ei, tämä ei vastaa köydellä tehtyä liikettä. Luulin niin, mutta vertasin, ja ero oli todella huomattava. Mä haluan tällaisen, omaksi mielellään kiitos :D jotta voin kantaa sitä treenirepussa mukana ja tehdä tämän liikkeen ihan missä vain salilla :) Eli näin. Liike viedään pitkälle sivulle ja kunnon puristus. Ah, ojentajat kiittävät :) Huippujuttu! Koko ajan voi oppia jotain uutta ja siistii. Eli taas tullaan tähän, eli punttitreeni ole todellakaan tylsää ja yksinkertaista. Niin monilla eri nyansseilla voi saada ihan mielettömän paljon vaihtelua omiin treeneihin. Vain mielikuvitus on rajana!!!! Ja sitä kannattaa käyttää. Tosin jos ei ollenkaan tiedä mitä on tekemässä, niin sitten on ehkä parempi jättää asia osaavampiin käsiin ;) ettei satu haavereita. Treenin päätteeksi jäimme vielä turinoimaan Solanan sosiaalitilaan. Olihan muuten huikeeta läppää. Meinas vähän lähteä mopo keulimaan, mutta mikäs siinä, hauskaa oli ja sehän on pääasia. Tuli syötyä evästä ja juotua kaffetta. Kotimatka taittui mukavasti kun keho ja mieli oli ravittu <3 Että semmonen touhutiistai tänään tällä bodarilla. Ollaan kuulolla. Pidetäänhän se lippu korkeella jatkossakin. HEI NY! P.S Hankin itselleni toisen kappaleen tiimipipoja, sillä olen niin tykästynyt tähän :) Täytyyhän sitä nyt olla treenatessa toinen pipo ja siviilissä toinen ;) Eikö? No todellakin! Ja meidän tiimihaalaritkin ovat vissiin saapuneet. Einin kanssa jo vähän hipelöimme pakkauksia, mutta ei, emme avanneet niitä… tietenkään. Kyllä me maltetaan vielä tovi … TULKAA SALLA JA SAMI JO TAKAISIN SIELTÄ! :D äitiys Body Fitness dieetti happy kisat koti kuvia pohdintaa ruoka sponsori T-kävely treenaan treenikuvia vaatteet on mun aatteet ;) viihde vinkkejä Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Booooom! Koostetta! Päivi
9.3.2014 Treeniviikko 10 + tulevaisuudesta 9.3.2014 Heidi 36 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tällä kymppiviikolla treenattiin seuraavanlaisesti: Maanantai: selkä, hauikset ja vatsa . Kesto: 1:14. Tiistai: 40min crossailua , 14.30km. Keskiviikko: jalat, vatsa + kyljet . Kesto: 1:20. Torstai: ojentajat, olkapäät + hauikset . Kesto: 1:20. Perjantai: 40min crossailua , 15.15km. Lauantai: lepo . Sunnuntai: jalat, olkapäät . Kesto: 1:04. Justiinsa semmonen viikko kun pitikin olla. Parissa treenissä tosin pääsi kestot venähtämään sinne 1:20 asti ja se johtuu ihan vaan siitä (josta aiemmin jo kirjoitinkin), että aamupäivän tehokkaan treeniajan kulutin muissa jutuissa ja treenaamaan pääsin vasta parhaimman tehokkuushuipun jälkeen. Silloin sarjatauot vähän venähtää, mutta nyt mennään tällä muutama viikko. Katsotaan joskos jatkossa sieltä löytyisi myöhemmältäkin ajankohdalta tehokkuushuippua. Joo ei olla hehkeinä ei. Ei tarttekaan! Tämän päivän jalkatreeniosiossa koitin jullea ( hyvää huomenta -liikettä ) takareisille. Ihan muutaman kerran olen ennen koittanut, mutta nyt aattelin ihan ohjeita katsomalla opetella. Että jos siitä saisi oikein vakioliikkeen treeneihin! Ja onpahan oikeasti aika hankala, että sen saa sujumaan niin kuin kuuluu. Polvet täytyisi pitää lukossa, selkä tietty suorana (tämä mulla tulee automaattisesti) ja pitäisi osata työntää sitä takapuolta taaksepäin, sen sijaan, että kumartuisi vain eteenpäin. Tuo takapuolen työntäminen tuntui olevan mulle haastavinta, niin helposti sitä vain taivutti kroppaa alaspäin. Polvien lukituksenkin muistin joka toisella toistolla.. Tosin koukkupolvilla liike menee takamukseen, joten ei haittaa sekään! :D Kolme sarjaa tein ja painot eivät päätä huimanneet (alle 30kg..). Jotenkin se meni sinne minne pitikin, vaikka suurin tuntuma tuntui lähinnä alaselällä. Nimittäin välittömästi noiden sarjojen jälkeen takareidet kipeytyivät ja koivet tärisivät heti kun niillä koitti jotain tehdä. En pystynyt enää treenin jälkeen edes demonstroimaan liikettä miehelle, kun heti nappasi takareisistä kiinni. Kattellaan taipuuko huomenna pytylle. :D Nämä on vissiin näitä liikkeitä, joita tehdessä ei treenattavaan lihakseen juuri koske, mutta seuraavana päivänä kyllä tietää, että sinne meni minne pitikin. Tänään pääsin myös ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon tekemään pohkeita, jotka olivat tatuoinnin vuoksi tauolla näin pitkään. Saas nähdä kummoset kivut niihin tulee. Pohjelihaskipu ei oo kyllä hauskaa laisinkaan. Kävely on aika haasteellista silloin kun niihin kovin sattuu. Perjantaina. Lauantaina. Sunnuntaina. Eilen söin piiiitkästä aikaa yhden omenan. Viimeksi vissiin joskus loppukesästä syönyt ja lopetin silloin, kun vatsa turvotteli niistä niin kovin. Lisäksi syön AINA punaisia omenoita. Nyt mies on kuitenkin ostanut näitä Granny Smithejä, joista en ole koskaan välittänyt, mutta olen pienen palan nakertanut aina silloin tällöin miehen omenasta. Eilen tein niin taas ja sehän maistui ihan tajuttoman hyvälle, ei ollut niin kirpeä kuin aiemmin ovat olleet. Innostuinkin syömään ihan kokonaisen omenan itsekseni. Mutta eipä se vaan taaskaan sopinut.. Turvotuksista en tiedä kun sitä on vatsassa edelleen koko ajan, kiitos probioottikuurin aloituksen, mutta sellainen jännä juttu tapahtui, että röyhtäilin vaahtoa seuraavan tunnin ajan. Olkaa hyvät tästäkin tiedosta. :D Mikään uusi juttu tuo ei ole, mutta viimeksi vastaavaa on tapahtunut nimenomaan omenoiden syömisen jälkeen, joten noista se nykyään pääasiassa johtuu. Joskus kuusitoistakesäisenä muistan istuneeni serkun kanssa ulkona ja syötiin Missä Äx -namusia, joiden jälkeen röyhtäilin vaahtoa ja peläytin serkkuni pahanpäiväisesti, että nyt iski raivotauti! :’D Vaahto tosiaan tulee ylös ja ulos suustakin, jos vaan annan tulla. Namnam. Siinä oli teille varsin maistuvaa infoa. :DD Pehmoista kuin pumpuli. <3 Sitten pari sanaa tulevaisuudesta! Ne, jotka seurailee tuota mun Skotlanti -blogiani, tiesivätkin jo perjantaina, että mitä meidän suunnitelmiin keväälle ja siitä eteenpäin kuuluu. Halutessanne voitte käydä lukemassa nuo suunnitelmat täällä . Tässä blogissa en tule tuota käymään läpi tai puhumaan siitä sen enempää, sillä tänne se ei kuulu. Ne jutut pysyy tuolla toisessa blogissa ja sieltä voi jokainen halutessaan käydä niitä ihmettelemässä. Mutta tuo kaikki näkyy täällä kuitenkin jollain tapaa, esimerkiksi muuttomatkan ajan täällä on luonnollisesti hiljaisempaa ja siihen tulee mahdollisesti jopa totaalilepoviikko. Lisäksi muuton myötä erotan vieläkin selkeämmin ne asiat, jotka tähän blogiin kuuluu ja jotka eivät kuulu. Tuota karsimista olen kyllä jo harrastanut vuodenvaihteesta lähtien, vaikka ainahan täällä on keskitytty treeneihin, syömisiin ja muuhun hyvinvointijuttuihin, mutta paljon on jäänyt sellaista pois jo, joista vielä viime vuonna kertoilin. Ja jatkossa rajaan ehkä vieläkin tiukemmin. Sen lisäksi blogin päivitystahti tulee mahdollisesti jossain kohtaa vähenemään tästä noin päivittäisestä muutamaan kertaan viikossa. Tosin olen jopa ohimennen miettinyt koko blogin lopettamista. Siihen en ole vielä päätynyt, se tulee riippumaan aika paljon siitä, että alkaako ihmiset jossain kiskomaan hihasta ja hihkumaan, että hei mä luen sun blogia! Mun mielestä ihan hirveetä jos silleen kävisi. En yhtään tahdo olla millään lailla julkinen henkilö ja jos tuommoisia tunnistamisia tapahtuu, niin blogi menee varmaankin kiinni. Oon siis pahemmanlaatuinen introverttierakko, jos ette ole huomanneet. :DD Onpas tuima. No olkoon tuima. Ja vähän myöhässä oon jo tämän seuraavankin pyynnön kanssa, mutta tässä nyt kuitenkin: älkää PLIIS kutsuko itteänne tai mua kylään, niin mun ei tartte kieltäytyä. :D IBS jalkatreeni kasvisruoka takapuolitreeni treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Mitä minä syön ja miksi? Treeni-ilmeiden aatelia ja kesäfiilis 36 vastausta artikkeliin ”Treeniviikko 10 + tulevaisuudesta” Venla sanoo: 9.3.2014 18:03 En kutsu kylään mut jos Hämeenkoskella liikut (mikä on hyvin epätodennäköstä :D) nii voit tulla mun työpaikalle moikkaamaan lehmäotuksia :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 9.3.2014 18:16 Awwws, lehmäotusparhautta! :D Mun Helga-kantturanitatskani tykkäis varmasti nähdä vähän lajitovereita. :’D Joo, siitä tuli Helga, kunnon saksalainen kantturanimi! :’) Venla sanoo: 9.3.2014 18:27 Hieno nimi! :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 9.3.2014 18:55 Sopivan ruma ollakseen hieno! :’) Pia sanoo: 9.3.2014 18:50 Siis mä vihaan kans yli kaiken pohje jumeja! Ne on niin hirveitä kuin olla ja voi ! Miten muuten Natunen suhtautuu lentokoneeseen? Tai muuttaako se lentokoneella? Ku ei mun isä koskaan kuljettanut meidän koiraa lentokoneella vaan aina menivät autolla ja laivalla sitten kotiin, kun koira oli mukana :D Hyvä tietää, et jos kävisjoskusmahdollisesti niin et sut näkisin niin yritän esittää etten huomannut ;) Bobby Jean / Heidi sanoo: 9.3.2014 18:55 Pohjejumit on ihan s**tanasta! Mulla on elämäni hirveimmät olleet muistaakseni jonkun vaellusreissun jälkeisinä päivinä, hyi että. Se ei ole yhtään mukavaa kipua! Autolla mennään, en mä veisi Natusta lentokoneeseen. :) Enkä itteänikään, en oo eläessäni ollut enkä tule olemaankaan! :D Laitan tuonne toisen blogin puolelle ensi viikolla sitä aikataulua ja reittisuunnitelmaa. :) Autolla/laivalla/milläliemerenalitusjunalla meillä on nämä kaikki muutot hoidettu ja samalla linjalla jatketaan! ;) Hehe, Pia me sentään tunnetaan entuudestaan, saa nykiä hihasta, eikä blogi mene kiinni sen vuoksi. :D Stay with me evelyn sanoo: 9.3.2014 19:54 Hei sä pääset notkuville rahkahyllyille! Peukku ylös! Bobby Jean / Heidi sanoo: 9.3.2014 19:56 Nimenomaan! Vähänkö odotan!! :’) o/ Stay with me evelyn sanoo: 9.3.2014 19:57 Just hyvä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 9.3.2014 20:02 Ja ehkä löytyy joku vähän maistuvampi raejuustokin kun tää meidän täällä. :D Stay with me evelyn sanoo: 9.3.2014 20:05 Joo tääl tiskit notkuuuu:) jeee!!! Toivottavast suomi tarjoo muitaki hyviä juttuja!!!!! Bobby Jean / Heidi sanoo: 9.3.2014 20:32 Siellä oottaa kyllä niin monta parhausjuttua, että eiköhän meidän kelpaa! :’) Jeee!! :)) Piia Maria B sanoo: 9.3.2014 19:57 Oi mahtavaa, Savoon! :D Mihin päin Savoa te ootte menossa? Bobby Jean / Heidi sanoo: 9.3.2014 20:04 Toistaiseksi en täällä huutele sen tarkempaa sijaintia, mutta Pohjois-Savoon nyt kuitenkin! :’) Savossa on kyllä varsin mukavia ihmisiä! Piia Maria B sanoo: 10.3.2014 07:50 Savo on ihan paras paikka, ite kasvoin Sulkavalla. :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 10.3.2014 12:54 Oon kuullut pelkkää hyvää savolaisista ja olen iloinen, että sama jatkuu edelleen! :) jaanaba.fitfashion.fi sanoo: 10.3.2014 04:41 Hyvää huomenta! Kun mulla tulee selkä kipeeksi treenitauosta johtuen tai jostain muusta niin teen tota hyvää huomenta liikettä ilman painoja. Se mulle neuvottiin ja se auttaa heti. Tilanne kun joku tulee kiskomaan hihasta on joka kerta hieman omituinen eikä niin kiva. Itte oon väkisin asennoituntu luonteeni vastaisesti tommosiin tilanteisiin ja teen ittelleni etukäteen selväksi, että ainakin ystävällinen pitää olla kaikille ketkä kiskoo hihasta. =) Kyllä se onnistuu vaikkei niin luontaista olekaan ja onneks niitä on aika vähän niitä kiskojia. Moni tulee vasta jälkikäteen blogiin huutelemaan, että näki. Sekin on vähän niin ja näin, olis hiljaa jos ei saa sanottua paikan päällä mitään. =D Bobby Jean / Heidi sanoo: 10.3.2014 06:55 Hyvää huomenta! Joo on varmasti hyvä liike selälle. Mulla kanssa välillä kipeytyy alaselkä niin voi olla hyvä juttu tuo siihen. Tarttee itekkin kokeilla ilman painoja mahdolliseen kipeeseen selkään. Mun on joskus pitänyt kysyäkin sulta, että käykö sulle tommosta ja mimmosia ne tilanteet sulle on. :) Joo luonteen vastaista on mullekin jo pelkästään ajatuksena. Mutta sen mää kestäisin, jos kestäisin ajatuksen, että oon tunnistettavissa oleva henkilö, eli vissiin jollain tasolla sitten julkinen henkilö. En yhtään tahdo olla. Mä kun edelleen kirjoitan tätä blogia ensisijaisesti itselleni ja kirjoittelisin vaikka ei oisi yhtään lukijaa. Mutta todellisuus on vähän toisenlainen. :D Joo yhtä kamalaa mulle olisi, että ilmoiteltaisiin jälkikäteen, että on jossain nähty. En mä tahdo että nähdään ollenkaan. :D Elina sanoo: 10.3.2014 05:00 Mä niin toivon, että kukaan ei saa päähänsä alkaa kiskoa sua hihasta – niin mielelläni pitäisin sun blogin mun elämässä. :’) Oon huono näyttelemään, mutta lupaan pistää kaikki peliin, jos joskus vahingossa törmään suhun; en tunne, koskaan kuullutkaan. Ja itse asiassa oon kyllä tosi hyvä kävelemään vahingossa ihan tuttujenkin ohi huomaamatta ketään, joten ei pitäisi olla ongelmaa. :D Mutta oikeesti rakastan tuota sun suorasukaisuutta, aitoutta ja ”erilaisuutta”. Ja rohkeutta olla tuollainen. Tuli taas tästäkin postauksesta mieleen. <3 Isoja juttuja teillä nyt keväällä tiedossa, mutta oon varma, että kaikki menee hyvin. :) Kaikesta huolimatta odotan teidän paluuta Suomeen! Bobby Jean / Heidi sanoo: 10.3.2014 07:02 Elina! :’) <3 Sä saat kutsua ittesi kylään ja mut kylään ja mä saatan jopa itte kutsua sut tai itteni. :D Ystävät on aina asia erikseen.. <3 Mä ajattelin heti ottaa tämän linjan, että nyt ollaan rohkeasti vaan introvertteja, eikä väkisin tavata joka toista ihmistä, kun en mä vaan ole sellainen, että tykkäisin semmoisista tilanteista. Jos en oisi Suomesta lähtenytkään niin en olisi uskaltanut kieltäytyä ja sitten oisin paniikissa ootellut, että milloin on pakko tavata. Nyt oon oppinut, että mä vaan oon tämmönen ja se on muuten ok, eikä kaikkeen oo vaan pakko suostua jos ei tahdo. :) Jättimäisiä juttuja on edessä, mutta pääasiassa pelkkiä kivoja! Me kanssa ootellaan innolla! :) Elina sanoo: 10.3.2014 08:19 :’)<3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 10.3.2014 11:27 No se jättisydän sulle! :’) <3 Merry sanoo: 10.3.2014 05:59 Toivottavasti kaikki seuraajasi noudattavat tulevaisuudessa toiveitasi pysyä ”piilossa”, sillä haluaisin ehdottomasti lukea näitä blogejasi jatkossakin – olet niin mahtava inspiraation lähde ja ihailen tyyliäsi olla suora oma itsesi ja tehdä asiat kuten ne sinulle sopivat! Jotenkin on sanaton olo, vaikka tekisi mieli sanoa paljon ja kaikkea just nyt :D Ymmärrän nimittäin oikein hyvin tuon fiiliksesi ja samaistun siihen nykyään yllättävän vahvastikin, joten todella toivon että ihmiset ymmärtävät antavat olla :) Tsemppiä kauheasti tähän kevääseen, isoja asioita teillä on nyt käsillä, mutta varmasti samalla jännittävää, innostavaa ja uutta :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 10.3.2014 07:06 Toiset blogit voin sentään aina jättää olemaan, kun ne on sen verran pieniä, enkä oo itte niissä niin paljoa (jos ollenkaan) esillä. En usko, että kukaan tulee kiskomaan hihasta, että hei, mä luen sun valokuvausblogia, tai vastaavaa. :D Ja kiva että suora tyyli miellyttää! Kaikkia ei varmasti miellytä. :D Mutta tällä mennään! Kiitos tsempeistä kanssa, niitä tarvitaan aina isojen muutosten äärellä. :) Jerita sanoo: 10.3.2014 10:09 :) ei tulla repimään hihasta tuijotetaan vaan… Mulle ei oo kukaan tullut ikinä sanomaan että lukee mun blogia, paitsi kaverit, joten olen välttynyt moiselta kontaktilta. Tosin joskus jotkut ”kaverit” kun lukee blogiani niin ne aattelee että se mitä sinne kirjoitan on ainoa asia mitä teen, että mulla ei oo elämää. Kuten sä oot vaan aina treenaamassa :) Monesti myös keskustelu saattaa alkaa niin että joku olettaa että olen lukenut hänen kaikki facebook statuksensa ja tietäisin mitä hänelle tapahtuu joka vartti :) no tää nyt lähti vähän ohi aiheesta, mutta toivottavasti viihdytte myös täällä. pohkeista sen verran että se on todellakin karseeta :) hyppynarulla ne saa todellakin tapettua, eikä tarvii edes kauan loikkia :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 10.3.2014 11:27 Voi että, toivottavasti mä olen myös vastaavasti onnekas, ettei hihasta tulla kiskomaan. Luotan kyllä siihenkin aika kovin, että mä en ehkä anna itsestäni sitä kaikista lähestyttävintä kuvaa, jotta moni edes uskaltaisi.. :D Ja siis sehän on fakta, että muuta elämää ei ole olemassakaan, kuin se mitä TREENIblogiin kirjoittaa. ;) Eiköhän me Suomessakin vallan viihdytä, omasta halustahan me joka tapauksessa muutetaan. :) Oh. Hyppynarua tahtoisin pomppia! :’) Marilii sanoo: 10.3.2014 10:51 Hihi, mä oon vieläkin ihan innoissani teidän muutostanne. Tervetuloa takas! <3 Kummasti sitä oppii toista tuntemaan näin blogin välitykselläkin.. kun sulle rustailin sitä FB-kommenttia, niin meinasin ehdottaa jotain kahvitteluja (tai siis meidän tapauksessa teen hörppimistä), kun ei tätä välimatkaa varmaan paljon tule olemaan.. mut sitten tuli heti mieleen, että ”ei se Heidi kyllä semmosista tykkää, kun se on sellanen erakko” :D Ja tää siis pelkästään hyvällä. Ymmärrän sun kantasi täysin :) Mua ei ne hihasta nykijät haittaa, mutta sitten kun melkein tuntemattomat alkaa ehdotella jotain treffejä jossain, niin sitten iskee paniikki. Kyllä minä sitten oon mieluummin kotona ihan itsekseni. Ole sinäkin ;) <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 10.3.2014 11:32 Hihiii, kiitoksiaa! :’) <3 Haha, jotain olen onnistunut siis viestimään oikein täällä.. :D Näin se tosiaan vaan menee, eikä sillä ole mitään tekemistä niiden toisten ihmisten kanssa, vaan ihan vaan mun kanssani. Tämmönen oon. :) Mulle on ihan vieras ajatus, että tapaisin jonkun ihan vain tapaamisen vuoksi. :D Ollaan siis kotona vaan aina kun siellä tahdotaan olla. ;) <3 Puuha-Pete sanoo: 10.3.2014 18:57 :D rauhotu nainen..vaikka sulla on lukijoita vaikka kuinka, uskoisin et saat liikkua ihan rauhassa. Muista aina et savolaisten kanssa vastuu on kuulijalla. Mullahan on ollut blogissa iät ja ajat sellainen ”tunnista bloggaaja” haaste ja enpä ole vielä joutunut ostamaan sitä lupaamaani proteeniputtinkia kenellekkään, siihen ei tarvittas paljoa, kun tulis vaan kiskoo mua hihasta ja kysys et olenko Puuha-Pete. Toki mulla ei lukijoita olekkaan kuin kourallinen. Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.3.2014 10:42 Ootko Pete koskaan kuullut, että se yksi asia, jota naiselle ei kannata koskaan sanoa, on rauhotu?! :DD Joo mää rauhotun. Ja toivon, että tommosia nykijöitä ei tuu vastaan. Indiedays -yhteistyö ei kyllä auta sekään tässä asiassa yhtään ja tarvinnee harkita sitäkin uudelleen. :D Saanko mä proteiiniputtinkia jos tuun nykimään sua hihasta? :D Hähää! En mä kyllä sillä itte mitään tekisi, mutta kaverille antaisin! Puuha-Pete sanoo: 11.3.2014 18:26 Jaaa-aa senkös takia tuo rouva on aina niin pahalla päällä, kun mä toistelen tuota vai johtuukohan se tuosta masu-asukista ;) HAH! sä ja aqui ootte pannassa hihannykimisessä Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.3.2014 20:12 Mä luulen, että tuo rauhotu -kommentti ei ainakaan auta tilannetta. ;) HÖH. No me kiskotaan sua sitten hihasta muuten vaan! Samuli Pahalahti sanoo: 11.3.2014 08:58 Ei kannata laittaa niin montaa valokuvaa omasta naamasta, jos ei halua, että kadulla tunnistetaan. :P Minäkin olen aika introvertti, mutta täytyy sanoa, että ei ole kovin paljon haitannut, jos joku on kadulla tunnistanut – niinkin on siis käynyt, ihan kirjaimellisesti, kun joku on pysäyttänyt kadulla ja kysynyt ”hei, oletkos sinä se…”. Parasta oli kyllä se, kun kerran tapasin erään tyypin, joka kertoi, että häntä oli pariinkin otteeseen luultu minuksi. Kieltämättä meissä oli kyllä vähän samaa näköä, samantyyppinen parta ja kalju. Jos joku jaksaa lukea juttujani ja innostua niistä, niin yleensä sellaisen tyypin kanssa saa aikaan helposti mielenkiintoisia keskusteluja. Pääsee siis aika nopeasti samalle aallonpituudelle. Sellainen kohtaaminen ei häiritse juurikaan, mutta toista voisi olla, jos olisi joku random julkkis, ja ihmiset tulevat nykimään hihasta ihan vain siksi, koska näkivät naaman lehdessä, vaikka heillä ei olisi mitään mielenkiintoista sanottavaa. Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.3.2014 10:48 Joo täytyy jatkossa hillitä sitäkin.. :D Vaikka vähän myöhäistä se nyt onkin, kun niitä on blogissa siellä täällä. Ei kuitenkaan ihan tuhottomasti, onneksi. Ja mun treeni-ilmeistä ei ainakaan kukaan mua tunnistaisi. :’) Suomessa oisi muuten ollut todella epätodennäköistä, että oisin tämmösen blogin koskaan laittanut pystyyn. Tuossa onkin hyvä pointti, että varmasti noiden ihmisten kanssa riittäisi keskusteltavaa. Jos on blogissa aiheita, joista tykkäisi keskustella ihmisten kanssa. Itse en koe, että treenaamisesta jaksaisin höpistä tuntemattomien kanssa keskellä kauppareissua. :D Noista toisten blogien aiheista voisinkin keskustella, näin pääasiassa. Ja kaksoisolentoja oisi mukava tavata! :D Varmasti mielenkiintoinen tilanne. May sanoo: 11.3.2014 16:22 Pohjois-Savo on niiiin kaukana että jos jossain suhun törmäisin niin se on kyllä jo kohtaloa! Sillon saattaisin jo ihan piruuttani nykäistä hihasta >:D mä kovasti tahtoisin pohjekipua, ehkä nää rimpulat siitä kasvaiskin sitten! Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.3.2014 20:13 Hehee, no siinähän tapauksessa se oisi melkein sallittuakin! :D Joo ei tullut kipuja mullekaan pohkeisiin. :O Ihan ihme juttu! Mun rimpulat tosin on ja pysyy, mutta saisi niihin silti treeni upota! Kommentointi on suljettu. Heidi
6.3.2014 Isomasun korsettipito 6.3.2014 Heidi 6 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Vatsan suhteen kävi juuri niin kuin aavistelin maanantaina . Että ei se ensimmäinen probiootti vielä kertonut mitään siitä mitä on tulossa. Mulla vatsassa näkyy/tuntuu tosiaan kaikki vaikutukset aina vasta toisena päivänä. Se on vähän hidas. Blondi vissiin niin kuin emäntänsäkin. :D Kyllä turvottaa, kivistää ja kaikkea sellaista kivaa. Koskee vähän väliä, kun kerää niin paljon ilmaa, eikä vatsa toimi joka aamu kuten normaalisti. Katsellaan kauanko siinä menee, että normalisoituu. Jännityksellä ootetaan myös viikoittaista probioottiannoksen kasvattamista, semmonen on kahdesti edessä. Postauksessa kuvia tuosta nykyisestä masusta. Mulla on tällä hetkellä rytmi vähän taas vaihteeksi sekaisin näiden treenien kanssa, mitä aloitusaikaan tulee. Jotta oisin täydessä pirteydessäni, pitäisi treenit aloitella aamupäivän aikana. Mutta koska Pistoriuksen oikeudenkäynti ja livelähetys paikalta, niin treenien alku on lykkääntynyt. Menevät yleensä lounastauolle meidän aikaa yhdentoista nurkilla, jolloin itseni irrotan siitä ja alan treenata. Tai siinä vaiheessa yleensä alan vasta ajatella treeniä. Siihen, että pääsee treenihuoneeseen asti treenisuunnitelman kanssa, menee vielä mahdollisesti tunti. No, eihän tuo oikeudenkäynti tule kestämään kuin vähintään neljä viikkoa, sitten taas normirutiineihin kiinni. :D Vipareita vinopenkillä. Mutta pirteystaso treenatessa on pitkälti luokkaa löysä. Ihan samanlaista puhtia ei tule pidettyä siinä kohtaa yllä kuin aiemmin aamulla, eikä myöskään treeniin keskittyminen ole ihan sitä 110% kuin normaalisti. Kaikki tulee tehtyä ja juuri niin kuin pitikin, suoritukseen itseensä keskittyen, mutta tauot tuntuu venähtävän, kun niiden aikana ajattelee kaikkea muuta. Koska keskittyminen. En kyllä tykkää yhtään, mutta valitsen silti tämän kaavan väliaikaisesti päiviini, koska tykkään kuitenkin enemmän siitä, että saan seurata tuota oikeudenkäyntiä kun tahdon kerran sitä seurata. Vipareita – pystysoutua. Tuntumalla tehdään silti edelleen ja kunnon poltetta on saatava aikaiseksi, joten satavarma olen, että hukkaan ei mene. Olkapäät leiskuen mentiin siis tänäänkin! Ihan yhtä paljon painokikkailua en harrastanut tänään, mm. syystä että vaihdoin pystysoudun mutkatangosta käsipainoilla tehtäväksi (koska vammakäsi), ja siihen en löytänyt muutenkaan sopivia painoja. Isommat oisi todellakin pitänyt olla kuin nämä pikkukutoset, noilla tuli toistoja 3×20. Kasi-kymppi olisi ollut varmaan sopiva. Kasia en saa kuin yhden kerrallaan, kymppi voi olla vähän siinä ja siinä, että tulee tehtyä oikeasti olkapäillä. Kympin levypainoilla kokeilinkin jo, mutta siitä kuului hirveä kolina. :D Loppuun tein taas hauiksia pari sarjaa, samat kuin viimeksi tässä treenissä, eli hammereita ja Arnold’s 21:stä. Takaolkapäät tein hammereiden kanssa superina, ensimmäisenä liikkeenä, ja ihan kivasti koskikin takaolkapäihin siinä vasarakääntöjä veivatessani. Jee menee siis perille minne pitääkin! Siis takaolkapääliikkeet, ei hammerit, jos kerran selän puolelle koskee niitä tehdessä. :D Ja poltteli ne hauiksetkin sentään niin kuin pitikin. ;) Ja oli tietty treenissä mukana ne ojentajat kanssa. Niistä ei ihmeellistä mainittavaa. Hyvin meni. Sitten havainnollistavaa vatsakuvaa. Ensimmäisessä kuvassa pidän korsettia kasassa, eli sisäiset vatsalihakset on aktivoituina, niin kuin mulla on aina arjessa (ja juhlassa :D). Mitään laihistamista en harrasta ja sitä en tuossakaan tee. Kunhan pidän keskikropan kasassa ihan normaalisti. Seuraavat kaksi onkin sitten se, kun vapautan tämän probioottikuurinaloitusmassun. Menisi pois vaan jo. Ei oo hauskaa, koska se sattuu. Massuaiheesta on helppo jatkaa ruoka-aiheeseen, joskaan siellä ei tänään mitään jännittävyyksiä ollut luvassa. Eiliseltä kun oli vielä tälle päivälle riisinuudelia ja ne tuli syötyä pois. Laitoin rinnalle (pakkasesta) porkkanaraastetta ja tietty ne perussalaattijutut ja raejuustot. Enää en oo muuten hetkeen ostanut ihan salaattia, ei se oo niin hyvää. Tahtoisin jäävuorisalaattia, mutta ne on liian isoja. Aina pitäisi heittää loput pois, kun en ehdi syödä. Ja tyytyminen huonompaan ei oo koskaan kivaa, joten lopetin semmosen. Tomskuilla (drool) ja kurkulla (drool) pärjää vallan mainiosti. Huomenna on taas vaan crossailupäivä. Postausta ei siitä aiheesta tule, mutta toisesta aiheesta kylläkin. On aika päivittää eräs vanha postaus tähän päivään sopivaksi! Mulla on muutenkin hirveä kirjoitusinto päällä ja tarinaa on kone täynnä (ja vähän varmaan ihmisten sähköpostitkin..). Tulossa on päivitystä vähän joka blogiin pian, ja Skotlanti -blogiin ensi viikon aikana (toivottavasti) enemmästikin. Oispa jo ensi viikko! No kohta se kyllä onkin. hauistreeni kasvisruoka olkapäätreeni Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Jalat nuudelina Mitä minä syön ja miksi? 6 vastausta artikkeliin ”Isomasun korsettipito” jaanaba.fitfashion.fi sanoo: 6.3.2014 19:09 Hyvän värinen paita sulla noissa kuvissa. =) Todellakin kohta on jo ensi viikko, aika menee ihan sika nopeaa. Musta tuntuu aina, että koko ajan on perjantai. Huomenna se taas on. =) Bobby Jean / Heidi sanoo: 7.3.2014 20:07 Joo punainen on kyllä kivan piristävä perinteisten ei-niin-kirkkaiden sijaan. Saisi olla enempikin punaisia vaatteita. :) Älä muuta sano, että aika juoksee. Koko ajan on perjantai, kuukaudet vaihtuu vauhdilla. Ja ensi viikkokin tuli ajoissa meille, kun pääsin tuonne Skotlanti -blogin puolelle jo kirjoittelemaankin. Jee. :) Minna sanoo: 7.3.2014 08:28 Isomasu… nauratti toi otsikko ;) Mulla kans kauheesti intoa bloggailuun ollut jo vähän aikaa, kasapäin luonnoksiakin valmiina jo kun ei ihan kehtaa päivittää sitä tahtia kun tulis asiaa :DD Bobby Jean / Heidi sanoo: 7.3.2014 20:09 No ehkä sulla on vielä toistaiseksi vähän isompi massu kun mulla ja niin pitääkin olla. :D Haha, antaa tulla vaan niitä postauksia! :D Esimerkiksi kaksi päivässä sopisi mulle ainakin hyvin. :D Mireille Sillander sanoo: 13.3.2014 21:57 Hep, aattelin ny kerrankin kommentoida kun aina silloin tällöin luen sun blogia. Noista salaateista: mä en ole oikeen koskaan tykännyt jauhaa salaattia itse kun siinä on sellaine tympeä jälkimaku vaikka raikas muuten onkin, mutta nyt kun täältä Suomesta on ainakin alkanut saamaan cosmopolitan-salaattia (semmonen pitkä, puikula salaatti käärö) niin mullekkin maistuu. Se on ruokaisen makusta salaattia, ei löperöä taikka höttöstä eikä siinä ole sitä tympeää jälkimakua niinkuin monessa muussa. Suosittelen! :D Tumma salanova-salaatti on muuten kanssa aika jees hätätapauksessa. Bobby Jean / Heidi sanoo: 16.3.2014 16:52 Oooh, mun tarvitsee sitä Suomesta sitten metsästää! Täällä ei tunnu olevan, vaikka on kuulemma UK:ssa erittäin suosittu. :D No Suomessa pidän sitten simät auki, kiitos vinkistä! :) Kommentointi on suljettu. Heidi
5.3.2014 Jalat nuudelina 5.3.2014 Heidi 4 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jännä mitä yksi puolituntinen lisää unta tekee virkeystasolle. Meillähän herätään aina arkena kuudelta. Nukkumaan tulee mentyä siinä 22:30-23:00. Useimmiten se menee sinne yhteentoista ja silloin on seuraavana päivänä aika pitkälti veto pois. Eilen oli veto pois. Siksi illalla mentiinkin nukkumaan puoli yhdeltätoista ja kappas, tänään on virkeystaso ihan kohdillaan. Tämä perustunee unisykleihin , ja meillä on monesti huomattu nimenomaan tämän puolituntisen ero. Yksi yö menee vielä hienosti seitsemällä tunnilla, mutta vähintään joka toisen yön pitäisi olla sen puoli tuntia pidempi, jos kaipaa sitä optimaalista virkeystasoa. Viikonloppuisin ei kello herättelekään, mutta silloin tulee itsekseen herättyä kuitenkin jo siinä seitsemän – puoli kahdeksan aikaan. Yleensä tulee myös valvottua vähän pidempään, joten on mahdollista, että nuo syklien määrät pysyy viikonloppuisinkin edelleen samana. Jänniä juttuja. Eilen sai vihdoin todeta, että takapuoli on vatsataudin jäljiltä pullahtanut takaisin itsekseen, kun piti laittaa isompaa farkkua jalkaan. Eilinen treenihän oli crossailua vain, joten siitä ei blogiin asti tarinaa irronnut. Tänään sen sijaan saanen jotain aikaiseksi, kun kyseessä oli jalkatreeniä. Sunnuntaista ehti juuri palautua tähän päivään koivet ja kankut, jolloin niitä kiusattiin viimeksi. Ei muuta kuin uudestaan vaan pyritään saamaan kipeiksi! Treenikaava meni niiden normaalien kyykyttelyiden parissa, mutta takareisiosastolle tuli toinenkin liike leg curl on ballin rinnalle. Ajattelin jatkossa keskittyä noihin takakoipiin oikein ajatuksella! Yllä näkyy (epäselvimmät kuvat ikinä..) nuo kaksi liikettä, joista jälkimmäinen on leg curlia pallolla. Sitä olen nyt pidemmän aikaa tehnyt jalka kerrallaan, mutta supereiden toisena liikkeenä siinä hapottaa varsin messevästi, vaikka tekee molemmille samalla kertaa. Ensimmäiseksi liikkeeksi palauttelin liikettä, jota olen aina välillä tehnyt, mutta en nyt ihan hiljattain. Vastannee samanlaista liikettä, kun salilla tehdään takareisille maaten siinä jossain härvelissä. Nimeä en tiedä, kuten huomannee. :D Mulla on siis vahva kuminauha sidottuna kyykkytelineeseen ja lenksukka on vedetty jalkoihin. Siitä vaan taivutellaan, kunnes ei enempää pysty. Ja on mulla erilaiset sukat jalassa. :D Tatuointiin liittyviä juttuja. Mutta tämä oli hyvä liikepari. Ei sieltä leg curlin jälkeen enää jalka noussut ja oli kohtalaisen vaikeaa päästä lattialta ylös. Ja nyt jo on takakoivet kireän tuntuiset. Ihanata! Mulla oli treenin aluksi perinteiset polvimittaiset pöksyt jalassa. Ne hiosti inhottavasti jo ensimmäisen sarjan jälkeen (split squattia), ja tahdoin jotkut toiset jalkaan. Kaikki ohuemmat vastaavat oli pesussa ja pikkushortsit ei enää mene päälle. Sitten muistin, että mulla on vähän suuremmat pikkushortsit yövaatetuspuolella, joissa lahkeet on löysemmät ja vähän pidemmät. Ei muuta kun pöksyt vaihtoon! Mutta jostain syystä olivat kutistuneet nämäkin kireiksi ja lyhytlahkeisiksi, eivätkä peittäneet edes kankkuja, ellen kiskonut alaspäin.. Ihmeellistä touhua, kun kaikki pöksyt kutistuu. No näillä mentiin kuitenkin treeni loppuun asti ja yksin kotona voi välillä käyttää, jos meno menee treenihuoneessa liian hikiseksi. Nämä tämmöiset pöksyongelmat on ehdottomasti positiivisia ongelmia. :) Eilen syötiin pannulla paisteltua raastettua porkkanaa ja linssejä. Tänään taas niitä ekstrahiilareita lautaselle ja teki mieli tehdä vähän jotain erikoisempaa kuin nakata se uunipottu yksinään siihen keskelle isoa lautasta. Tein siis riisinuudelia ja kaveriksi jonkinlaista tomaattista kastiketta, jonka sekaan laitoin kidneypapuja. Kastikkeesta tuli ehkä liian tönkköä ollankseen ihan tosissaan kastiketta, mutta semmosta se nyt kuitenkin ajatustasolla ainakin oli. :D Ja tulihan kuulkaas hyvää! Riisinuudeleita maustoin makuöljyllä ja erinäisillä mausteilla, kastikkeeseen pääsi noiden lisäksi myös tuoreyrttejä. Noita ja raejuustoa samalla haarukallisella = omnomnom.. Eli tää oli hitti. Tätä lisää! Huomenna ihanaista olkapää- ja ojentajatreeniä, plus vähän habaa kanssa. Jeejee! jalkatreeni kasvisruoka kehitys takapuolitreeni uni Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi 2015 pakettiin 11.01.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Probiootteja, treeniä ja sopparakkaus Isomasun korsettipito 4 vastausta artikkeliin ”Jalat nuudelina” Elina sanoo: 6.3.2014 04:42 Hehe, mikä pöksyongelma, jee, hyvä! :’) Ja riisinuudeli ”kastikkeella”, näyttää aivan ihanalta. Voisin itsekin tehdä kaapissa kököttävistä kidneypavuista tuon tyyppistä! Naaaaam. Arvaa, näin TAAS unta, että olin teidän luona! Jännä, että sun ”todellinen persoona” mun unissa on aina ihan samanlainen – oon tutustunut suhun jo niissä. :D Mutta mun on tosin ihan pakko kysyä: kuinka pitkä oot? :’D En tiedä romuttuuko kaikki mielikuvat nyt… hehe. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.3.2014 07:13 Positiivisia pöksyongelmia! :’) Riisinuudelit melkein-kastikkeella muistutti kovin spagetti bolognesea! Oli tosi hyvää. Hihi, TAAS! Mä tykkään vierailla sun unissa, kun oikeessa elämässä ei pysty.. :’) Mulla on kyllä nyt fiilis, että sun mielikuvat romuttuu.. Jotenkin tuli fiilis, että olen sun mielikuvissa kovin pitkä? :D Oon kuitenkin todella perinteiset 165cm! :) Minna sanoo: 6.3.2014 09:53 Mulla on kyllä joku unitauti varmaan tällä hetkellä :D Nukun semmosia 10-12h yöunia ja päälle parin tunnin päikkäreitä… ehkä mun mieleni ei vaan halua ymmärtää, että unta ei oikeasti voi varastoida… tai sitten se vaan nauttii siitä että saa vielä nukkua :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.3.2014 16:55 Jösses! Ei hassumpi unitauti, jos kerran on aikaa nukkua. :D Nauti nyt ihmeessä vielä kun kykenee! :’) Kommentointi on suljettu. Heidi
3.3.2014 Probiootteja, treeniä ja sopparakkaus 3.3.2014 Heidi 12 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Maanantaisin on aina helpoin aloittaa jokin uusi tapa, testi tai mikä ikinä. Pysyy kärryillä helpoiten siitä, montako viikkoa on takana. Viime viikon maanantaina mulla alkoi uusi treenirutiini ja tämän viikon maanantaina alkoi nämä: Tämä on siis osa Operaatio Vatsa Kuntoon – sisäisesti -projektia, josta kirjoittelinkin täällä . Sen enempää en siis tässä mene mun vatsani vointiin, sieltä voi käydä halutessaan lukemassa. Tästä probioottivalmisteesta katseltiin etukäteen netistä vähän käyttöohjetta ja kokemuksia, sillä paketissa lukee vain, että aloitetaan yhdellä pillerillä ja portaittain nostetaan kolmeen pilleriin. Netissä suositeltiin, että ensimmäisen viikon aikana otetaan yksi, seuraavan viikon aikana kaksi ja siitä eteenpäin kolme. Sillä kaavalla lähdettiin täälläkin liikenteeseen. Tänään siis ensimmäinen heti aamusta tyhjään vatsaan. Normaaleiksi vaikutuksiksi kuurin aloittamisen aikaan ja joka kerta pillereiden lisäämisen aikaan mainittiin ilmavaivat tai sitten ripuli. Koska mulla on enemmänkin tukkoiluun taipuva vatsa eikä suinkaan liian vilkkaasti toimiva, olin varma, että tästä mennään tukkoon vähintään kolmeksi päiväksi. Toistaiseksi kuitenkin voi olla rauhallisin mielin, sillä se ensimmäinen kapseli tuntui rauhoittavan vatsan todella mukavasti, normaalia paremmaksi siis, enkä ole kokenut minkäänlaisia oireita. Toisaalta taas mun vatsa toimii aina parin päivän sykleissä, jolloin vasta huomenna nähdään ne todelliset vaikutukset. Tuossa vatsapostauksessa mainitsinkin päärynästä ja mantelista ja niiden poisjättämisestä, ja on kyllä olo ollut aivan toinen nyt. Vatsan palloturvotukset lähtivät päärynän myötä pois ja suurimman osan päivästä vatsa on litteä, mikä on aika ennenkuulumatonta jos miettii edeltäviä kuukausia. Toinen hieno juttu, epäilen että mantelista johtuva, on ihon paljon parempi kunto. Mua on todella pitkään, ehkä vuoden, ehkä vähän enemmänkin, vaivannut otsaan muodostuva rosoisuus, sellaista punaista pientä näppyä tulee täyteen. Vatsataudin aikana se hävisi kahdessa päivässä, kun en juuri mitään saanut syötyä, ja tuli takaisin, kun aloin päästä normaaleihin ruokiin taas kiinni. Mutta nyt se on poissa. Mantelin poisjättämisen jälkeen huomasin siis sekä vatsassa, että ihossa eroa. En kai turhaan ole aavistellut olevani sille herkkä. Tosin kertoihan se Food Detective -testikin sen aikoinaan. Vaikka kertoi se maitotuotteetkin, joihin en ole vieläkään kokenut omaavani mitään yliherkkyyttä. Sitten pari sanaa treeneistäkin! Tänään siis hauista, selkää ja uutena tässä treenissä mukana vatsat. Tatuoinnin takia on jääneet hooverit jokusen viikon tauolle, mutta nyt uskaltaa jo hyvin jalkaa taittaa, jotta noita pystyy tekemään. Parikymppiä selällä sain tehtyä 3x 1min, joten ei hassummin lähtenyt sisäisten vatsojen teko taas rullaamaan. Hoovereiden lisäksi tein niitä rutistuksia pallolla, joita niin kovin fanitan. Painoilla tuli taas kikkailtua suurimmaksi osaksi ja taas vaan tykkäsin. Arnold’s 21:ssä menee tosin jokainen sarja ihan samalla painolla. Se on vähän sellainen liike, että siinä on hankala painoilla kikkailla, kun tehdään kuitenkin ennalta määrätty määrä toistoja, toisin kuin muissa liikkeissä. Tunti neljätoista minuuttia treeniin kulutin. Ruoaksi tein tänään hyvyyssoppaa. Heitin myskikurpitsan jossain kohtaa uuniin paahtumaan, ilman, että olin päättänyt tehdä siitä mitään tiettyä. Harkitsin eniten muussin tekoa, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin kesken kaiken. Soppaahan tekisinkin. Ihan pelkkää myskikurpitsasoppaa en tahtonut ja mietin mitä heittäisin sekaan. Kaapissa näkyi olevan mm. tomaattimurskapurkkeja, joten semmosen päätin sekaan surrautella. En osannut etukäteen oikein aavistella, että miltä se maistuisi, kun tuo kurpitsa on niin makea. Porkkanan kanssa tomaatti sopii soppaan ainakin loistavasti. Mutta enpä tiennyt, että tähän sitten sitäkin paremmin! Tuli ihan tajuttoman hyvää. Nuo kaksi ainesta sopivat ihan täydellisesti yhteen. Mausteita, tuoreyrttejä, valkosipulista öljyä ja riisimaitoa sekaan, niin se oli siinä. Taivaallista! Jos et ole ennen yhdistänyt näitä kahta, niin suosittelen kovasti. Tai sitten tuut mun luo syömään, niin pääset maistamaan. :D Helppo huudella, kun asuu ulkomailla. ;) Huomenna taas aerobisen päivä. Eli parhaussarjankattomispäivä! o/ hauistreeni IBS kasvisruoka lisäravinteet vatsalihastreeni Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Treeniviikko 9, kuvia ja löpinää Jalat nuudelina 12 vastausta artikkeliin ”Probiootteja, treeniä ja sopparakkaus” Pia sanoo: 3.3.2014 20:30 Mulla on ihan sama, että kaikki kuurit ja tollaset pitää alottaa maanantaina .D Kreatiinikuurin alotin tammikuussa maanantaina enkä 1 tammikuuta :D Vitsit mikä naine! Mä teen 2,5 kilon lisäpainolla hooveria ja oon ihan kuoleman kielissä ton 3 x 1 minuutin kanssa. Bobby Jean / Heidi sanoo: 4.3.2014 09:47 Maanantai on kaikkien kuurien aloittamisen äiti. :D Mä tiiätkö oikein mietin, että miten mulla on nuo sisäiset vatsat niin hyvässä kunnossa. En keksinyt muuta kuin harjoituksen kautta. :D Ei tainnut haitata sekään, että jo teini-iästä lähtien on oppinut pitämään korsettia kasassa ihan arjessa, kun ei tykännyt pömpöttävästä massusta.. Mutta ilman lisäpainoa oon hooverit aikoinaan aloitellut ja silloin muinoin ei mennyt kuin 20 sekuntia kun romahti jo! Elina sanoo: 4.3.2014 04:33 Mä oon huomannut myös, että omena ja päärynä turvottaa mua jonkin verran. Varsinkin sellaset ”kovat” omenat ja päärynät, jotka ei ole ihan pehmeitä ja kypsiä. En sitten tiedä, mistä omalla kohdallani johtuu. :D Toivottavasti sun Operaatio Masu Kuntoon – sisäisesti -projekti auttaa ja toimii. <3 Mäkin tein eilen just hauis-selkä-(pallo)vatsa-treenin. :’) Ja toi soppa on taas niin herkun näköistä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 4.3.2014 09:52 Omena ja päärynä tuntuu olevan todella yleisiä vatsan kiusaajia, vaikka ei mitään sen kummempaa vatsassa oisikaan.. Tylsää, kun ne on niin hyviä! Mä uskon, että vatsa ei kyllä paljon huonommaksi ainakaan mennä, joten toiveet on olemassa siitä, että auttaisi. :’) <3 Jee samistreenari! :’) Ja soppa oli taivaallista. Ihan kestämättömän taivaallista! Hilla sanoo: 4.3.2014 04:43 Tsempit masuprojektiin! Vatsan kunto kun on aika olennainen osa hyvää oloa :) Olisin vähän utelias kuulemaan mitä nuo maitohappobakteerit sisältävät? Mulla on nimittäin tullut niistä aina maha hirmuisen kipeäksi, sillä monet sisältävät mitäs muutakaan kuin maissitärkkelystä :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 4.3.2014 10:00 Kiitos! Samoin sulle! ;) Tuolla masupostauksessa olikin oikein kuvien kera noiden sisältöä. Helpoin varmaan vilkaista sieltä! Mutta esim. maltodekstriini näissä on riisistä, se mainitaan erikseen, mikä on kiva juttu! Hilla sanoo: 4.3.2014 18:42 Kiitoksia! Käynpä vilkaisemassa, nuo voisivat olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 5.3.2014 18:19 Kerron sitten heti kokemuksia kun oon pidempään käyttänyt, että mitä massu meinasi. :) Sanna V. sanoo: 4.3.2014 08:44 Hah! Varohan vain mitä tulee huudeltua! Mä ainakin varaan kohta reissun sinne ihan vaan jotta pääsen maistelemaan sun kokkauksia :D Ne näyttää aina ihan järjettömän herkuilta! Bobby Jean / Heidi sanoo: 4.3.2014 10:01 Apua. :D Haha, no täytyy sanoa, että jos joku IHAN OIKEASTI tulisi tänne ihan vaan mun kokkauksiani varten, niin saattaisimpa jopa kokata! :D Janna sanoo: 5.3.2014 10:52 Probiootit on kyllä ihmeellisiä! Tekee niin hyvää vatsalle :) toivottavasti sullekin löytyy oikee apu sieltä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 5.3.2014 18:21 Mä ootan kyllä innolla, että mitä mun massuni meinaa. Niin kuin aavistelinkin, niin tuo toinen päivä ei eilen ollut ihan yhtä neutraali vatsan osalta.. :D Katsellaan miten kehittyy! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi
2.3.2014 Treeniviikko 9, kuvia ja löpinää 2.3.2014 Heidi 9 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Aloitellaan sillä viikkokatsauksella, mikä onkin nyt erilainen tällä kertaa, kun uusi rutiini starttasi! Maanantai: selkä, hauikset . Kesto: 1:02. Tiistai: 8.20km kävelylenkki , kesto: 1:29. Keskisyke: 119, max: 151, keskinopeus: 10:55min/km. Keskiviikko: jalat, vatsa, kyljet . Kesto: 1:16. Torstai: ojentajat, olkapäät, vatsa + hauikset . Kesto: 1:21. Perjantai: 40min crossailua , 14.45km. Lauantai: lepo. Sunnuntai: jalat, olkapäät . Kesto: 1:04. Ilmeellä olkapäitä tänään.. Voi että kun olen nauttinut tästä viikosta ja uudesta rutiinista! Vähän sitä pitää vielä fiksata, esim. siirtää torstailta vatsat maanantaille, jotta niillekin tulee lepopäivä, eikä peräkkäin tule tehtyä. Noin muutenhan voisin tehdä niitä vaikka joka päivä (sillä tavalla aikoinani sain palatkin näkyviksi), mutta kun niitä on nyt kaksi kertaa viikkoon, niin hyvähän siinä on pitää taukoa niiden kertojen välillä. Lisäksi torstailla on noita lihasryhmiä ihan kiitettävästi, joten sieltä riittää pois otettavaksi kanssa! Ilmeitä oli kyykyissäkin tänään.. Tälle päivälle piti tulla sellainen kunnon sekatreeni, mutta loppujen lopuksi en keksinyt sinne kuin jalat ja olkapäät, jotka tahdon ehdottomasti saada tehtyä kahdesti viikkoon. Olisihan siellä hauikset myös, mutta ne tulee torstain treenin yhteydessä, jotta ehtivät palautua. Niitä kun tehdään omassa treenissään huomenna jo. Mutta tämän(kin) päivän treeni oli kyllä ihanainen! Jaloille kolme liikettä ja sama olkapäille. Hiki virtasi kyykyissä ja sai ainakin olkapäitä ajatellen hyvät lämmöt päälle, kun ne seurasivat jalkatreeniosiota. ;) Videolta bongattua; levitin tänään selkää ohimennen, ennen kyykyttelyä. Kyllä on latsit kasvaneet ja tuntuma niihin on potenssiin sata nykyään. Noilla pienillä fiksauksilla menen mielelläni tällä samalla tyylillä tästä eteenpäinkin. Ihan huikeita treenejä on ollut viikko täynnä ja aerobisten siirto omille päivilleen on sekin ollut todella mukavaa. Jatkan myös sitä kivaa painokikkailua, josta olenkin täällä useammin jo päässyt intoilemaan. Paitsi sunnuntaina tehdään ihan normitavalla, samoin kuin noita jalkoja nyt muutenkin, kun ne vasta palailee treenin pariin pakollisen tauon jälkeen. Niin ja hauikset tulee toisella kerralla kanssa normaalilla tavalla. Yhdeltä aamulta tältä viikolta. Ei mitään pumppeja, eikä mitään muutakaan. Kunhan kattelin miltä siellä näyttää. Tällä viikolla startattiin myös kuudes kausi tästä. Äiti lähetti Suomesta, kun tytär oli niin hädissään kesken loppuvista kausista! Tarttee crossaillessa olla näitä. Parhaussarja <3 Kolmen päivän sapuskojakin listaillaan tähän samaan syssyyn, kun on vauhtiin päästy. Pysytään kuitenkin niissä lämpimissä aterioissa, ei sentään koko päivän syömisissä. Perjantaina tein pihvejä. Kikherneistä ja porkkanoista, noin pääasiassa. Jäi vähän mauttomiksi, kun en yhtään maistellut sitä mössöä ennen kuin olivat jo pihveinä lautasella. Porkkanat, joita käytin, oli sellaisia hervottoman kokoisia, eli eivät ole niin makeita. Pitää tehdä ensi kerralla pienemmistä porkkanoista. Kaverina lautasella on uunissa paahdettuja palsternakkoja. Yhden erityisen paistelin miehelle.. :’) Vieressä lauantain sapuskat. Uunissa kesäkurpitsaa öljyllä ja mausteilla. Tänään oli jalkatreenipäivä, joten taas sitä ekstrahiilaria treenin jälkeiselle aterialle. Tänään(kin) tuosta vastasi uunipottu. Mieshän käy myös sunnuntaisin heittämässä semmoisen pidemmän lenkin (tänään lähemmäs 30km), joten hyvä on hänenkin vedellä vähän ekstrahiilaria! Nyt nautiskellaan sunnuntaista vielä jokunen tunti ja huomenna heräillään taas kuudelta ja treenaillaan selkää ja haboja. Katsotaan miten ryömien saa aamulla sängystä nousta, kun treeni jätti tänään välittömästi tuntumat kannikoihin ja jalkoihin muutenkin. Tuskin se tästä ainakaan helpottamaan päin on. ;) Mukavaista alkavaa viikkoa! jalkatreeni kasvisruoka olkapäätreeni selkätreeni takapuolitreeni treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Kahvitarina Probiootteja, treeniä ja sopparakkaus 9 vastausta artikkeliin ”Treeniviikko 9, kuvia ja löpinää” Eikku sanoo: 2.3.2014 19:34 Voi höh, ei pihvit olleet ihan rakkautta ensimaiskautuksella.. Mä en ole itse muuten kertaakaan käyttänyt tuoretta korianteria, kun unohdan aina ostaa sitä. Noi kesäkurpitsat näyttää herkullisilta :). Bobby Jean / Heidi sanoo: 2.3.2014 19:36 Älä huoli, nämä ei olleet ne pihvit kuitenkaan, tämä resepti tuli ihan päästä vaan. :D Täytyy seuraavaksi koittaa ihan sen ohjeen mukaan. Se on mulla edelleen olemassa. :) Kesäkurpitsat on tosi herkullisia. Lotraa vähän valkosipuliöljyn kanssa, niin kyllä uppoaa. :’) jaanaba.fitfashion.fi sanoo: 2.3.2014 19:35 Mää oon kans tehnyt kikherenpihvejä eri versioina. Niistä tulee aika maukkaita aina kun laittaa fetaa joukkoon. Mutta sää et käsittääkseni fetajuustoo syä. =) Kikherne hyvä herne. Bobby Jean / Heidi sanoo: 2.3.2014 19:39 Oikeessa oot, en oo koskaan oikeen päässyt fetan makuun. :) Onneksi on kaikenlaista kun sinne voi laittaa, voishan sinne koittaa vaikka raejuustoakin surrauttaa. Erityisen kivaa, kun ei tartte kananmunaa laisinkaan, kun pysyy kasassa ilmankin. Tai jauhoja edes. Venla sanoo: 2.3.2014 20:24 Ei nyt mitenkään liity tän päivän postaukseen mutta… Meil oli joskus puhetta hilloista. Löysin mielestäni sitä sun käyttämää merkkiä lähikaupasta, mut en semmosta makua jota voisin kuvitella syöväni ;) Sopivasti vastakkaisella hyllyllä oli Piltit yms, joten kekkasin et katonpa sieltä marjasoseita ikäänkuin hillon korvikkeeks. Tarkkaan pitikin kattoa et löyty sellanen johon ei ollu lisätty sokeria! Mut nyt on ollu pari eri makua kokeilussa mm. rahkan ja puuron seassa :) Toki aina tuoreet/pakastetut marjat ois aina se terveellisin vaihtoehto kuin millään tavalla käsitellyt marjat, mut sit pitäis aina muistaa ottaa sulamaan niitä marjoja jos ei haluu joka ruokaan niitä jäisenä tunkea. Ja sitäpaitsi ulkomaiset marjathan suositellaan kuumennettavan ennen käyttöä. Nii jos rahkaan haluu lisää ulkomaisia marjoja nii ne pitäis eka kuumentaa ja sit jäähdyttää, koska ainakaan itteäni ei houkuttele ajatus kylmästä rahkasta tulikuumilla marjoilla…Puuron joukossahan ne ei oo ongelma, siinähän ne kuumenee samalla ku itse puuro valmistuu mikrossa. Näitä ongelmia ei tietenkää oo jos käyttää vaa kotimaisia marjoja, mut se ei oo aina välttämättä mahollista. Ja että miksikö jaoin tän tiedon sulle :D No vaikka siks, ku aattelin jos joskus kaipaat jotain marjaisaa lisuketta rahkoisis yms hillon sijaan :) En tosin yhtää tiiä millaset ”Piltit” ulkomailla on myynnissä :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 2.3.2014 20:32 Kiitän tästä pläjäyksestä! :D Me ollaan itseasiassa käytettykin joskus noita piltin tapaisia rahkan seassa. Luumusellainen oli hyvä. <3 Mutta ne on niin pieniä, että meillä menee melkein purkki puoliksi, joten tulee kalliiksi. :D Saksassa myytiin sitten taas vaikka mitä soseita ihan siellä ei-vauvapuolella. Kunnon päniköitä makeuttamattomia omenasoseita, tai muita hedelmäsoseita, kuten mango-banaani jne. Ne oli tosi hyviä ja edullisia! Saksassa meillä ei tainnut mitään hilloa ollakaan käytössä. Mä en tiedä millaiset suositukset täällä on noissa pakastemarjoissa. Onko ne ulkomaisia vai kotimaisia, kun ostetaan niitä täällä. :D Mutta meillä menee iltapalarahkan joukkoon pakastemarjoja. Mikrotetaan sen verran, että ne on osittain sulia ja osittain vielä kohmeisia. Ne on makoisia rahkan seassa, mutta ei tosiaan kuumia missään tapauksessa. Joskus lämmennyt liikaa, yyh. :/ Tuoremarjat on täällä aivan kamalan kalliita, eikä nuo pakasteetkaan halpoja ole. Siksi niitä raaskii yhdesti päivässä vaan syödä. Venla sanoo: 3.3.2014 09:41 Saksa on ilmeisesti ruuan luvattu maa ku sieltä tuntuu löytyvän vaikka mitä :D Sehän se kaikissa (paremmissa) ruokajutuissa on vikana et ne maksaa (liikaa) :( Mulla on jo muutenkin törkeen isot ruokalaskut, ku syön nii paljo ja monessa jutussa haluun panostaa laatuun. Nii ja mun kissat syö myös erittäin hyvin eikä sekään ilmasta ole :D Mitä niissä pakastemarjapusseissa lukee? Ku täällä ku ostaa ulkomailta peräsin olevia marjoja nii siinä pussissa sanotaan et suositellaan kuumennettavaksi ennen käyttöä. Siis semmosia pusseja jotka on suomalaisen firman mut joiden tuote on ulkomailta. Pitänee ens kesänä ottaa urakaks marjojen haaliminen pakastimen täydeltä. Viime kesänä se ei ollu mahollista, joten nyt pitää ottaa sit kaikki irti ;) (vasta 2. yrittämisellä sain tän kommentin oikeeseen kohtaan ;) ) Bobby Jean / Heidi sanoo: 3.3.2014 17:07 Saksa oli mahtava maa (myös) ruoan suhteen – maksettiinkin ruoasta ehkä kolmasosa siitä mitä täällä (tai Suomessa) menee ruokaostoksiin! :O Menee siis meilläkin rahaa ruokaan paljon, kun ei se auta kuin maksaa, jos tiettyjä juttuja tahtoo syödä. Ja kissa tietty kanssa. :D Täällä ei lue noissa marjoissa mitään. Oli ne sitten tuoreita tai pakasteita, UK:n ulkopuolelta tai sisäpuolelta. Täällä on kuluttajan vastuulla vaan kaikki. :D No vielä en ole (tietääkseni) mitään pöpöjä saanut. Sepä oiskin, kun marjametsään pääsisi! Joskus mäkin vielä ja poimin kaikki tyhjäksi! KAIKKI! :D Venla sanoo: 3.3.2014 09:40 Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin. Kommentointi on suljettu. Heidi
