Annika Vainio Huhhuh taas! 15.2.2014 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä K yllä on kuulkaas semmonenkin hullunmylly viikko takana, että ei voi kun huokaista syvään :) Selvisin! Se on pääasia. Duunia on riittänyt ihan joka päivälle enemmän kuin tarpeeksi. On saanut taas juosta pää kolmantena jalkana ja monta rautaa tulessa samaan aikaan. Sellaista tämä arki toisinaan on. Onneksi ensi viikolla saan huokaista loman merkeissä. Ihanaa! Onnea on parhaimmillaan ihana, rakastettava, reipas ja niin suloinen oma lapsi <3 Onnea on myös toimiva sängynlämmittäjä :D Treenattu on tälläkin viikolla asenteella. Eilen alkoi taas uusi kierto. Nyt jälleen mukana on ihastuttavan, jäätävä ja kovaa lihaspoltetta aiheuttava RESTPAUSE tekniikka :) Me like, a lot! Restpausehan tarkoitti sitä, että sarjojen välillä tauko on hyvin minimaalinen, lähinnä hengenveto ja sitten uutta settiä putkeen :) Sarjatoistot, mulla ainakin, kohtuu pitkät noin 12 molemmin puolin. Kyllähän tänään tuntuu että eilen treenattiin OLKAPÄITÄ JA RINTAA! OLKAPÄÄ – RINTATREENI – pystypunnerrus smith RP – viparit sivulle istuen RP – pystypunnerrus kp. SS – pystysoutu SS – rintaprässi RP – penkki smith RP – levitykset kp. vinopenkistä – rinnan prässäystä Human Sport laitteessa + corea (RP= restpause SS= suorat sarjat) Duunista suoraan salille. Onneksi pääsin tekemään pienen varaslähdön, koska vein postit. Hyvän matkaa tulee käveltyä joka päivä paikasta toiseen. Saliltakin tassuttelin jälleen kotiin. Hyötyliikunta kunniaan! Eilen vietettiin sitten ystävänpäivääkin :) Jassoo, no joo, olihan se päivä, siinä missä mikä tahansa muukin. Eli mulla ei juuri päivä poikennut millään tavalla. Ei mitään ystävänpäivä päivällisiä, skumppaa tms. juhlahumua, ehei. Enkä itse asiassa edes kaivannutkaan. Mulle riitti illan päätteeksi rauhallinen koti, kahvi ja sohva sekä Sochin kisat :) Siitä oli tehty mun ystävänpäivä iltani :) Surullista? No ei todellakaan!!!! Nautin enemmän kuin tarpeeksi. Raskas viikko takana, ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin lähtenyt mihinkään, vaikka en kisadieetillä olisikaan. Sänkykin kutsui muo jo puoli kymmennen illalla ja tänään heräsin jo kuuden pintaan pirteenä uuteen aamuun ja askareisiin. Olen jokusta blogia seuranneena huomannut, että joillain kumpuaa kauheaa negaatiota tätä lajia kohtaan. Lajia nimeltänsä Fitness :) Miksi? Kauheesti arvostellaan sitä kurinalaista elämäntapaa tyyliin ”No jos nyt joku haluaa elää elämänsä syöden rahkaa ja raejuustoa, niin hyvä sitten niin!” Whaaaat? Tai että ”Mitä fitnesstä tää nyt enää on, kun kuka tahansa voi mennä kisaamaan!” (viitataan vissiin lajina enemmänkin tonne bikinipuolelle). Vai kuka tahansa? Onkohan nyt ihan näinkään? Ihan samalla tavalla voisin tässä ihmetellä, että mitäs fitness harrastusta se on, jos samalla vetää tupakkia ja käyttää alkoa? (Huom! ennenkuin kukaan riehaantuu, niin myös minä olen tupakoinnut ja käytän alkoa, tosin en nyt dieetillä :D suinkaan ja tupakasta olen päässyt yli! Onneksi!) Jotkut ovat huolissaan nuorten tyttöjen innostuksesta lajia kohtaan :o Miksi? Ilmeisesti siksi, että heitä pidetään wannabe fitness misuina. No so what? Olkoot vaikka wannabe. Tuleeko kukaan arvostelemaan suo penkkipunnerruspaikalle tyyliin, että ei susta koskaan tule SM tason penkkaajaa???? Ei kait, uskoisin. Musta ihan oikeasti, rehellisesti on ihanaa, että nuoriso on kiinnostunut tästä lifestylestä. Joillain se voi olla ohimenevä vaihe, toisille se saattaa jäädä elämäntavaksi. Oli miten oli, en kuitenkaan usko, että siitä on haittaakaan kenellekään. Eikä sinne kisalavalle noin vain kammeta! Kyllä uskoisin, että jokainen lajin harrastaja, joka on osaavassa valmennuksessa, saa hyvät eväät kohti kisakuntoa. Ne jotka pyrkivät siihen ilman mitään opastusta, tuskin tulevat koskaan pääsemään tavoitteisiinsa. Nuoret tytöt ovat aina, huom aina, olleet hyvin kiinnostuneita omasta ulkonäöstään (miksei myös pojat). Kaikenmaailman kitudieettejä on harrastettu forever yms. Mä uskon, että fitness tuo tähänkin asiaan positiivisia muutoksia. Aletaan ymmärtämään, ettei sen kivan kunnon saavuttamiseen tarvita kitudieettejä (mitä näitä nyt on, ties mitä ananasmehulaksatiivisuolihuuhtelupaastohommeleita), vaan ehtaa ruokaa, sopivasti, säännöllisesti ja liikuntaa :) Joten mikä tässä nyt on ongelma? Mä kysyn vaan ;) :D Itse en omasta tulevaisuudesta lajin kohdalla tiedä, sitä ei voi ennustaa, mutta tällä hetkellä tuntuu erittäin vahvasti että TÄMÄ ON NIIN MUN JUTTU ja mä olen ylpeä siitä :) Samaan malliin jatketaan, kohti kovempaa kuntoa. Kisakondiskin etenee pikkuhiljaa, hyvin ja tänään sainkin aloittaa päiväni jälleen uusilla puntarilukemilla :) eli kiristyn! Olen tyytyväinen tähänhetkiseen olomuotooni, mutta kyllähän mulla on silmät päässä ja ymmärrän, ettei ihmisen kuulu tältä aina näyttää. Odotan siis myös sitä offikautta ihan yhtä lailla kuin kisapäivääkin :) No ehkä ihan snadisti enemmän kisapäivää… mutta oikeasti, odotan myös sitä ajanjaksoa, jolloin saapi vedellä plussilla ja tahkota lisää lihasta kroppaan :) Ei muuta kuin iloista viikonvaihdetta kaikille :) Jakselkaa, kyllä se kevätkin sieltä kohta tulee, ehkä nämä fitness masistelutkin sitten loppuvat ihmisiltä ;) … kunnes taas Lahden kisat syksyllä lähenevät, niin alkaa uusi poru :D hih. HEI NY! äitiys Body Fitness dieetti elukat happy kisat kuvia pohdintaa rakastan treenaan treenikuvia työ Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Huisia menoa! Tankkausta ja vähän muutakin Päivi
14.2.2014 Rahkaa viinilasissa, tatuointia jalassa 14.2.2014 Heidi 36 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Perjantaita! Poikkeava päivitystahti jatkuu edelleen. Irtautuminen blogista ja blogeista on tehnyt ihan valtavan hyvää ja on saanut keskittää ajatuksensa ihan täysillä muihin asioihin, jotka ovat tällä hetkellä olleet kovin mieluisia. Eilen täytin 30 ja päivässä oli kyllä hurjin määrin parhautta! Mutta sitä ennen lyhyesti keskiviikkoillan kevyestä treenistä. Kevyen treenin paras puoli on se, että niihin ei tarvitse juuri valmistautua, eikä tarvitse olla tietyssä vireystasossa ja syönyt tietyllä tavalla. Siispä tuli tuokin treeni suoritettua keskiviikkona illalla joskus kahdeksan aikaan, mikä on myöhäisyydellään varmasti myöhäisin ikinä. Oli ehdottomasti kiva päästä hakemaan hetkellisesti vähän muotoa näihin kuihtuneisiin olkapäihin ja ojentajiin. Huikeana lisäplussana oli se, että se vatsataudin aikainen lepotauko korjasi käden vihlomisen, eli se jokin selästä pääsi itsekseen paranemaan. Todennäköisesti ärtynyt triggeri tai muu vastaava. Nyt onnistuu taas kaikki liikkeet, mukaan lukien sivuviparit tehtynä rystyset eteenpäin. <3 Treeniin kulutin aikaa vaivaiset 48min, josta jäi vatsaliikkeet pois toisessa poskiontelossa tuntuneen paineen vuoksi, joka aiheutti vähän päänsärkyä laittaessa päätä alaspäin. Ilmeisesti sain tuon vaivan huuhdeltua nenäkannulla tälläkin kertaa pois. Koputetaan puuta kuitenkin. :) Ruokalautasella keskiviikkona kesäkurpitsoja (pitsoja, hihii) uunissa. Eilen heräsin synttärisankarina ja sankari oli edellisenä päivänä saanut kaupasta hienon viinilasin, josta nautiskeltiin päivän aikana kaikki juotava ja vähän syötävääkin. Smoothieta, vettä.. ..rahkaa, protskua. Eilinen päivä alkoi hieman poikkeuksellisella tavalla, kun lähdettiin aamupäivällä tuonne suureen kaupunkiin. Olin edellisenä iltana kuullut, että tietyillä tatuoijilla olisi vapaita aikoja, ja niitähän menin metsästämään. Olin oven takana avaamisaikaan ja sainkin ajan. Ei voisi synttäreitä paremmin viettää! Jalkaan pääsi muistotatuointi Saksassa asumisesta, meidän pienestä kotikylästä siellä, siitä talosta missä asuttiin, kirjaimellisesti keskellä maatilaa, lehmien seurassa. Mikään paikka ei ole koskaan merkinnyt mulle niin paljoa ja tuskin tulee merkitsemäänkään. Siksi jalkaan pääsi ammun kuva <3 Turvonnut ryppyinen koipi. Mutta söpö lehmä. Mulla oli vaatimuksena vain, että söpö lehmä, eikä värejä. Kiitos. Sain mitä halusin. :) Tekeminen tuohon kohtaan sattui aika valtavasti, kun on herkkää ohutta ihoa ja paljon luuta. Välillä teki mieli tirvaista tatuoijaa, kun silleen satutti, mutta onnistuin hillitsemään itseni. :D Puolisentoista tuntia sitä kesti ja varoiteltiin, että se sitten turpoaa ja sattuu seuraavat kolme päivää. No sehän turposi eilen melkein heti, enkä saanut sille varattua painoa enää ollenkaan. Oli ihan todella kipeä myös. Oli kunnon synttäriprinsessapäivä, kun mies sai oikeasti kantaa mua ympäri asuntoa :DD Tänään on turvotus ja kipu laskenut sen verran, että nilkuttaminen onnistuu niin, että varaa painoa vähän jalan ulkosyrjälle. Mutta edelleen on niin turvoksissa, että varpaat eivät kosketa lattiaa, kun lasken sen maahan. Onneksi ei ole mitään menoa. :) Kaiken arvoista tämä tietysti on ja voisin jossain kohtaa myös harkita toisenkin jalan tatuoimista, vaikka se sattuikin kovin. Ei vissiin tarpeeksi kovin kuitenkaan. ;) Kestän muutenkin tuollaista kipua vähän keskivertoa helpommin ja sanoisin, että mun muut (neljä) tatuointia on olleet aivan kivuttomia tehdä. Tämä oli siis viides, mutta niitä on silti yhteensä vain neljä, kun yksi laitettiin piiloon viime kesänä . Tatuointisession jälkeen nilkuteltiin vielä hakemaan sapuskaa, sillä synttäripäivä vaatii (sitä terveellistä) intialaista sapuskaa, tietysti! Otin samat määrät ruokaa kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa ei näin pian vatsataudin jälkeen uponnut ihan samaa määrää. Pöytä ei niin koreana, mutta iso kasa parhausruokaa pöydällä on aina kaunis näky. :D Kokonainen naan -leipä toki meni ja puolet muista sapuskoista, eli pari lautasellista upposi. Hyvää oli, niin kuin aina! Ja koska sitä jäi, niin tietää mitä tänäänkin syödään ruoaksi. :) Vatsa on normalisoitunut hienosti jo muuten, vaikka tilavuus onkin normaalia pienempi, että mitään närästyksiä tai muitakaan oireita ei näistä sapuskoista tullut. Iloinen asia. Tälle viikolle olisi vielä yksi kevyt treeni tekemättä, kun pitäisi selkä ja hauikset treenata. Mieluiten olisin tuon tehnyt tänään, mutta jalalle ei oikein voi varata painoa, jota tarvitsee ainakin tietyissä selkäliikkeissä. Hauiksethan voi tehdä vaikka istuen. Tai sitten vaihdan vain selkäliikkeitä toisenlaisiksi täksi kerraksi (esim. alataljaa kuminauhan avulla). Aerobisia ei luonnollisesti voi tehdä nyt hetkeen, vaikka jalka kestäisikin, kun hikoilua tulee nyt välttää. Kevyissä treeneissä sitä ei niin tapahdu, varsinkaan jaloissa, ja itse jalkatreeninhän tein tämä tatuointimahdollisuus mielessä jo alkuviikosta. Ja tämän vuoksi tämä kevyt viikko otettiinkin tähän kohtaan, vaikka en tiennytkään, että onnistuuko koko tatuointi, kun aikaa ei ollut varattuna. Onneksi onnistui. :) Oli ihan paras synttäripäivä ikinä. Kaikki kohdillaan. Tatuointi, intialainen ruoka, miehen seura koko päivän ajan, hieno blingbling 30v. -lasi, ja illalla vielä Emmerdalen tuplajakso. :) Menin nukkumaan huikean onnellisena. Hyvää ystävänpäivää! kasvisruoka kevyt viikko olkapäätreeni ravintolaruoka tatuointi Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Tallustellen Operaatio vatsa kuntoon – sisäisesti 36 vastausta artikkeliin ”Rahkaa viinilasissa, tatuointia jalassa” JennaMK sanoo: 14.2.2014 13:27 Onnea Heidi <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:35 Kiitos Jenna! :) <3 Heta sanoo: 14.2.2014 13:35 Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin. Heta sanoo: 14.2.2014 13:36 Kirotusvireitä eksy mukaan, eli uusi yritys: Myöhäiset synttärionnittelut! Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:35 Hih, paljon kiitoksia! :) Elina sanoo: 14.2.2014 13:52 Oon niin superonnellinen sun puolesta, ystävä. <3 :’) Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:36 Awwss, kiitos, ystäväiseni Elinaiseni! :’) <3 Suvi sanoo: 14.2.2014 13:59 Synttärionnittelut sinne näin jälkikäteen! Hieno tatuointi! Mahtavaa, että lapajumitus, tai mikälie triggeri olikaan, on kadonnut! Taukoillen tässä nyt itsekin ja toivon, että omalleni käy samoin. :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:39 Kiitos! Ja kiitos! :) En olisi uskonut, että levolla oisi lähtenyt, mutta näin kävi. Samalla päivittäiset hieronnat meni tauolle, eli sai olla kunnolla rauhassa se mikä lie kohta sieltä. Toivottavasti sullakin helpottaa pian! :) Jenni sanoo: 14.2.2014 15:18 Hieno tatuointi! Haluun myös jalkaterään kuvan, mutta enemmän nilkan puolelle (tai siihen sivulle oikeastaan), mutta pelkään sitä kipua. :D Ehkä tänä vuonna uskallan. Ja myöhäistä onnea & hyvää ystistä! :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:42 Eikö ookkin, minun ammuni <3 En kyllä voi sanoa, ettei sattuisi, mutta sietämätöntä se ei ole! Alueet on niin pieniä ja siksi se teräkin on aina vain hetken kerrallaan siinä iholla, joten siinä saa aina niitä helpotustaukoja. En mä kironnut paljoa, enkä kertaakaan kunnolla ääneen asti. :D Uskaltaa vaan! Jos oon kulmilla niin tuun pitämään sua kädestä kiinni. :DD Kiitos ja kiitos! :) Rahkamuija sanoo: 14.2.2014 15:41 Ihana lehmä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:44 Tämä oli toivottavasti tatuointikommentti.. :D Hehee, tatuoitsija oli ihan pähkinöinä lehmän tatuoimisesta, että lähetti kaverille tekstarin heti, että ’I’m tattooing a cow!!’ ja kaveri vastasi, että mitä ihmettä se nainen on tehnyt, että kutsut sitä lehmäksi?! Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:46 Niin joo, ja lehmälle pitää keksiä nimi! Mulla on sivusto auki, missä on satoja, ellei tuhansia saksalaisia nimiä LEHMILLE. Mira sanoo: 14.2.2014 16:48 Onnea tuplasti! Synttäreiden ja hianon tatuoinnin johdosta :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2014 16:49 Kiitos! Ja sitten muuuuu! :D Venla sanoo: 14.2.2014 18:08 Synttärionnittelut ja ihana lehmätatska :D Et sattuis haluu lemmikiks tänään syntynyttä länsisuomen karjan rotuista sonnia ;)? Mun työpaikalla ois myynnissä :D Maitotilalliset ku ei tee semmosilla mitään, vaikka ne hirmu söpöjä onkin <3 Mahtaa olla hankalaa keksiä lehmän nimee saksaks, ku se on välillä kovin vaikeeta iha suomekskin :D Etenkin ku ois aina kiva yrittää keksiä semmonen nimi joka jotenkin liittyy vasikan äippään/sukuun ja ku se vielä pitää alkaa tietyllä kirjaimella joka vuosi. Eli esim tällä viikolla poikineen Hyrrän lehmävasikan nimeks annettiin Lelu (L-vuosi menossa vasikoitten nimissä). Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 14:43 Kiitosta! Ja mä aattelinkin, että tää tatska saattaisi olla sulle mieleen, jostain kumman syystä.. :D Voi apua, sonnivauva hetimullenyt!! <3 Meidän kissalla saattaisi tosin olla asiaan jotain sanottavaa.. Ja ehkä miehelläkin. :D Joo ei oo helppoo keksiä nimeä! Tämmösen sivuston löysin: http://www.kuhnamen.de/kuhnamen-mit/A.html Siellä on vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Ei auta kun selata, sitten sen tietää kun se kohdalle sattuu! Venla sanoo: 15.2.2014 17:16 Hiukan ehkä hymyilytti et ihminen joka ei varsinaisesti oo lehmien kaa tekemisissä ottaa lehmätatskan ;) Jotenkin olettais et ennemmin vaik esim lehmien kaa työskentelevä ottais tommosen :D Mut on se silti hieno tatska ja sopii sulle :) Itelläkin tatuointihaaveet liittyy eläimiin, vielä ku joku päivä sais ne sit iholle :) Kyllä ne siihen sonnivauvaan sopeutuis ;) Täytyy kyl myöntää et sonnivauvaa söpömpi on noin kuukausi sitten syntynyt lehmävassu, joka tuli maailmaan kuukauden liian aikaisin, keskosvauva siis. Voi että mun sydän suli ku hoidin sitä pientä rääpälettä, pidin sylissäni ku yritin saada sitä juomaan ees pieniä maitoannoksia. Rakastuin täysin ku toinen juoton jälkeen painoi pään mun syliin ja sulki tyytyväisenä silmät ja nautti silittelystä <3 En ois millään hennonnu laittaa korvamerkkejä ku korvat oli nii pienet et just ja just merkki mahtu suonien väliin. Korvista tuli samalla lurppakorvat ku merkit painaa korvalehtiä alaspäin :D Tällä hetkellä tästä rääpäleestä on tullut ”iso” tyttö joka syö reippaasti ruokansa ja kirmailee kavereittensa kaa ja elelee semmosta normaalia vasikan elämää :) Nimeksi muuten annettiin Lilliputti, joka sopii kuin nenä päähän :) Aika kivan olosia nimiä, ja melkonen liuta :D Siinä on kova työ valkata oikea, mut kyllä sen tietää ku se tulee vastaan. Ensimmäisen oman kissani nimen halusin alkavan A-kirjaimella (koska eka, ja aakkosten eka kirjain). Selasin allakasta A:lla alkavia miesten nimiä ja Armas oli paras nimi. Seuraavalle kissalle nimeä miettiessäni kekkasin et Venla -> Armas -> Sulo. Eli seuraavan otuksen nimen pitäis alkaa O-kirjaimella ;) Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 17:25 Heh, onhan mulla majakkatatuointikin, enkä mä työskentele majakoiden parissa. :D Mulle tatuoinnit on muistoja ja symboleita tärkeistä asioista. Mikään ei muistuta mua Saksasta niin hyvin kuin lehmät, kun siinä tilalla asuttiin. Ehkä toiseen jalkaan tulee joskus lammas, kun niitä on sitten taas täällä Skotlannissa pilvin pimein ja vieläkin enemmän! Siinä oisi osuva muistotatuointi Skotlannista, jos/kun täältä joskus jonnekin muualle lähtee. Oisi mulla aika söpöt jalat. <3 Awwww.. lehmävauva kuulostaa ehkä söpöimmältä ikinä. Ja luppakorvatkin vielä. :’) Iiiihhh <3 Mun kissasta tuli vahingossa Natunen. Tahdoin sille rokkaavan nimen ja virallisesti se onkin Rokkenrolli. Piti kutsua Rolliksi, mutta tämähän vastasi lässyttelyyn, kun kutsuin siinä ohessa Natuseksi. Heti oli suu auki maukumassa ja tuli luokse. Tai siis ’maukumassa’, kun ei tää osannut pitää ääntä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Mikä oli aika kivaa aikaa nykyiseen huutajaan verrattuna. :D Mutta niin, sitten siitä tuli Natunen. Itte valitsi nimensä! Mun lehmätatska ei valitettavasti osaa itte valita, joten mun pitää kaikki tehdä. :D Venla sanoo: 15.2.2014 18:35 Lammas-tatska toiseen jalkaan ois huikee :D Supersöpöjä oli myös karitsat joita tupsahteli maailmaan vuos sitte ku olin lampolassa työharjottelussa. Yks oli niin pienen pieni et se oli kutakuinkin kissanpennun kokonen, eli noin puolet pienempi ku muut karitsat. Sitä piti hoitaa ku sen äippä ei hoitanu sitä eikä se ois niitä elämänsä ekoja päiviä pärjännykään kylmässä lampolassa. Sen suukin oli nii pieni ettei emän nisä ees mahtunu suuhun. Se oli mun kämpäs nukkumassa sängyssä ja sitä ruokittiin vauvojen tuttipullolla jne. Se oli jotain maailman suloisinta <3 siitäkin tuli oikein reipas otus vaikka rääpäle olikin :) Kyllähän noille elukoille tulee varsinaisen nimen lisäks keksittyy monta muutakin kutsumanimee :D Sähän varmaa sit täällä paljastat mikä lehmän nimeks tuli sit ku sen keksit ;) Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 19:02 Ääähhh mikä ihana pikkuinen lammasvauva <3 Täällä oli kiva kesällä käydä kävelyillä, kun pitkin peltoja sikisi pikkukaritsoja. Ihan vastasyntyneitä rääpäleitä näkyi joka kerta siellä täällä ja synnyttäviä lampaita makasi sikin sokin. Mä en eteeni nähnyt, kun typerä virne naamalla kattelin vaan niitä pikkusia! En oisi ihmetellyt, jos oisi auto ajanut joku kerta yli. :D Mä kyllä kerron, kun lehmä saa nimensä! :’) Venla sanoo: 15.2.2014 19:16 Hiukan eri meininki siellä jos lampaat iteksee keskellä peltoa synnyttivät (toki sitähän ne on tehneet aina). Nimittäin ku olin tuol lampolas nii mun piti öisinkin herätä 3-4 tunnin välein ja käyä kattomassa et oliko joku synnyttäny/synnyttämässä. Toki asiaan vaikutti se et oli kylmä (parhaimmillaan pakkasta -30 astetta) joten jos vastasyntyneitä ei heti kuivannu nii oisivat saattaneet jäätyä. Kesäaikaan kun karitsoivat nii ei niitä sillon käyä vahtimassa iltahommien ja aamuhommien välissä. Toki kun hommaa tekee elääkseen nii myös sen takia synnytyksiä vahditaan et kaikki menee hyvin ja et sekä emä että jälkeläiset pysyy hengissä. Jooh, johan taas on tullu tarinoitua eläinjuttuja :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 22:22 Joo en mä ole kanssa nähnyt tommosta synnytysmeininkiä missään muualla. Niitä vaan tuli ja tuli pitkin peltoja jonkun parin viikon – kuukauden sisään joka hemmetin lampaalle. :D Huomasin nyt alkutalvesta, että toiset pienet oli tulleet, eli uusi setti oli pukattu taas maailmaan! Sitä en ollut todistamassa, että syntyikö nekin pitkin peltoja, vai jossain sisätiloissa. Tosin en ole varma oisiko täällä lampaat aina ulkona muutenkin, kun koskaan täällä ei hirveitä pakkasia ole, jos ollenkaan.. Mutta uskon, että ihan elääkseen täälläkin tuota hommaa tehdään, tuskin muuten jokaikinen lammas saisi kahdesti vuodessa karitsat samaan aikaan. Eläinjuttuja vaan pitää välillä päästä purkamaan jonnekin. :D Monna sanoo: 14.2.2014 19:37 Voi ihana on ollut sun synttäripäiväsi! <3 Vaikka sitä jo hehkutinkin Facessa. :D Ja ihana toi lasi! Ja lehmätatuointi! Ja sinä! :D Haha! Ihanuuden ihanuus! Ja vielä siis kertakaikkiaan ihanaa ystävänpäivää! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 14:44 Apua miten paljon ihanuutta yhdessä kommentissa!! :D <3 Kiitoskiitoskiitos ihanainen Monna!! <3 Mwah! Merry sanoo: 14.2.2014 19:51 Lämpimät synttärionnittelut ja ihanaa ystävänpäivää! :) Aivan mahtava tuo uusi tatuointisi, ihan äärettömän suloinen! Täällä on myös menossa kevyttä treeniviikkoa, kun ranteeseen kävin viikko sitten uuden kuvan ottamassa. Voi hitsi, olet kyllä ihan mahti-tsemppari tänne ruudun taakse! :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 14:47 Paljon kiitoksia! :) Paras syy viettää kevyttä viikkoa on ehdottomasti uusi tatuointi! ;) Ei haittaa laisinkaan, ettei pääse treenaamaan täysillä, koska tatska <3 Ja niiiiin kiva kuulla, että tsemppiä välittyy sinne asti! :) Bigblue sanoo: 15.2.2014 08:02 Myöhäiset syntymäpäivä onnittelut :) Ihanan lehmän sait jalkaan, niin loistava idea :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 14:48 Kiitos! :) Ja eikö vaan olekin, mulla on nyt oma lehmä! :D Janna sanoo: 15.2.2014 08:21 ONNEAAAA !! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 14:48 Kiiiitoooosss!! :) <3 Anu sanoo: 15.2.2014 14:26 Paljon onnea rajapyykin ylittämisestä. <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 14:48 Paljon kiitoksia! <3 May sanoo: 15.2.2014 15:06 Ihanaa että nautit päivästäs! Synttärilasi on aika helmi :) käsittääkseni tämä ikä tuo mukanaan ainakin yhden mieluisan mahdollisuuden? Jos oikein muistan yhden lukemani tekstin. Joka tapauksessa nauti elämästä tälläkin vuosikymmenellä ^_^ Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.2.2014 15:10 Nautin päivästä täysin siemauksin ja nautin tästä uudesta vuosikymmenestä aivan huikean paljon! :) Ja aivan oikein muistat, eräs tietty mahdollisuus on nyt auennut. :) Katsotaan miten sen kanssa käy. Vaatii aika paljon rohkeutta multa viedä prosessi läpi. Tällä hetkellä en ole tarpeeksi rohkea, vaikka halun määrä on iiiiiiiso. Toivon, että jossain kohtaa se rohkeuskin riittää! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Huisia menoa! 13.2.2014 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä M itä ihmettä, joko se on viikko ehtinyt puoleen väliin???? No kuten sanoin jo aikaisemmassa postauksessani, niin tämä viikko on mulla yhtä hullunmyllyä. Jos tämän jaksan taas vetää sata lasissa läpi, niin mä jaksan mitä vaan ;) Onneksi ensi viikko on lomaaaaaaaaah! Oih, mä niin odotan sitä :) Aijon nauttia täysin siemauksin, tietysti treenaten ;) kuinkas muutenkaan ! Kaikkea kivaa on jo suunnitteilla, muun muossa tiimikaverin kanssa pitäisi treffata ja vetää yhteistreenit. Siistii!!!! Maanantain aloitin poikkeuksellisesti työskentelemällä pitkästä aikaa Tikkurilassa . Mulla kestää matka sinne tunnin verran, joten päädyin vetämään treenini Tikkurilan Satsilla . Olenkin postannut kerran siitä salista. Olen ehkä ihan snadisti yllättynyt heidän suhteellisen suolaiseen kertamaksuun (20€), mutta se perustunee ihan siihen, että he tietysti yrittävät kalastella jäsenyyksiä. No mulla on jäsenyys jo niin monelle salille, että enempään ei ole tarvetta :) Onneksi duuni on tarjonnut Sporttipassin, joten sillä kustansin tämän reissun :) Jei. Tosi tymäkän SELKÄ – RINTA JA TAKAOLKATREENIN sain kuitenkin vetästyä Satsilla, vaikka ympäristö on hieman vieras ja no, laitteetkin :o Erittäin ystävällisen palvelun vuoksi taidan käydä siellä vielä joku päivä uudemmankin kerran taas :) Tiistaina mä olin niin ikään Tikkurilassa taas duunissa. Ja olihan ihan haipakka päivä kerrassaan. Illalla trimmasin taas mun vakitrimmin. Joten kiirettä piti siis eilenkin, uhhuh. Tänään mä sitten menin duuniin Munkkaan ja sieltä sitten suoraan salille, tutulle ja turvalliselle Let´s Go Centerille :) Aivan jäätävä TAKAREISI – PAKARA JA CORETREENI. Huhhuh, kyllä nyt on valmentaja laittanut tiukkaa settiä ;) Ihania uusia juttuja, jäätävää poltetta. Jos huomenna ei oo takalisto hellänä, niin mä revin treenitrikooni, jotka muutenkin jo tippuvat jalasta :D Ehdottomasti haluan nostaa esille lantionnostot pallon päältä yksi jalka kerrallaan. Siihen vielä huippusupistukset, niin voin kertoa, että pakarat paukku :D Vaikka duunissa oli oikein hullunmyllypäivä, niin silti menin reippain mielin treenaa. Mikäs sen mukavampaa, kun henkilökunta toivottaa iloisesti tervetulleeksi ja kyselee viimeisimmät kuulumiset :) Pukkarissa mut bongattiin ”Hei kyl sä oot se sama juoksijatyttö (huomatkaa tyttö ;) ) !!! Juoksetko sä vielä?” Niin olen jossain vaiheessa ollut himojuoksija, mutta nythän tämä bodaus on vienyt mut mennessään. Kerroin rouvalle, että en mä enää kauheesti juoksentele, nyt mä bodaan :D Ja kerroin kisasuunnitelmistani, hän oli ihan innoissaan. Sieltä tuli sellaista tsemppiä, että on kuulema todella hienoa, että on aina jokin tavoite. Niin, todellakin, mä olen sellainen, että aina pitää olla jokin tavoite mitä kohti mennään :) Siitä saa uskomattoman paljon tyydytystä ja motivaatiota kun saa jotain aikaiseksi. Oli se sitten töissä, vapaa-ajalla tai harrastuksen parissa. (eli tämä ei siis tarkoittanut sitä, että jos käyt salilla, niin tavoitteena tulee olla vähintään SM tason urheilijakroppa :D) Erityisen hyvän mielen sain kun salin yksi omistajista (Helille terkut jos luet tätä :) ), tuli juttelemaan, tsemppaamaan ja kehasemaan kuntoa. Hänelläkin on oma projekti meneillään ja juttelimme muun muossa ruokailuista ja treenaamisesta. On se varmasti ihan kiva kuntosaliyrittäjillekin nähdä, että heidän asiakkaansa ovat motivoituneita. Erityisesti Sari Saarelainen on varmasti tyytyväinen siihen, että hänhän tämän mun innostukseni urheilua ja omaa hyvinvointia kohtaan aikoinaan potkaisi liikkeelle. Hän oli mun ihka ensimmäinen PT ja erittäin pätevä työssään :) Lämmöllä muistelen yhteistä projektiamme. Viikko vierii eteenpäin. Loppurutistuksia ja kohta tämäkin (dieetti)viikko on taputeltu taas. Focus on koko ajan kovemmassa kisakunnossa. Nyt vain todella toivon, että vältän nämä täällä jylläävät kausiflunssat. Pikku emäntäkin valittelee kurkkukipua ja onkin selvästi hieman pipi. Ääni painuksissa :( No pieni c-vitamiinilisäys hänellekin ja oikean äidin tekemää ruokaa, niin eiköhän me tuokin pöpö taltuteta ja neiti pääsee niin kovasti odottamalleen joogaleirille ensi viikoksi. Tästä on jo tullut perinne. Mummi ja isomummo vievät tytöt joka talvilomalla viikonmittaiselle joogaleirille :) Siellä ihan oikeasti joogataan, syödään terveellisesti. Leirillä ei ole yhden ainutta telkkaria, tietokonetta ja kännykätkin ovat kiellettyjä ;) (paitsi tietysti omalla ajalla saa soitella). Tekee kuulkaas ihan hyvää tälle nykynuorisolle rauhottua, keskittyä itseensä ja olla hetki suljettuna ulos somesta! Nyt minä alan valmistumaan tämänpäivän (torstai, venähti vähän postauksen julkaisu :D) koitoksiin. Ollaan kuulolla ja jaksamista kaikille loppuviikkoon. Nauttikaa! HEI NY! (postauksen kuvat eivät ole Let´s Go Centeriltä tällä kertaa, vaan Variston Foreverilla otettuja) äitiys Body Fitness dieetti haasteet happy kisat kuvia linkkejä loma pohdintaa rakastan ruoka sponsori treenaan treenikuvia trimmaus työ vinkkejä Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Viikko on taputeltu! Huhhuh taas! Päivi
