16.12.2013 Repunamaanantai 16.12.2013 Heidi 4 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nukuin viime yönä aika huonosti. Nyt kun olen pari kertaa tehnyt olkapäätreeniä astetta kovemmin ja kun treeniin on otettu takaisin sivuviparit kädet suorina, niin kyllä taas tuo vammaolkapää on ryhtynyt juilimaan. Tuntuu samalle kuin se perinteinen trigger -kipuni , mikä on pysynyt jo pitkään poissa, mutta eroakin tässä on. Nyt ei nappaa kiinni kättä liikuttaessa. Juilii pääasiassa paikallaan ollessa ja nimenomaan öisin, ihan sama kummalla kyljellä nukkuu. Se jotenkin nyt suuttui mulle. No mä suutun takaisin ja pakotan sen tottumaan taas näihin vipareihin ja kovaan treeniin. Ei tolle kädelle oikein mitään voi, kun se on tommonen ja tommosena pysyy. Tää on mun näky aamuisin sängyn vieressä. Siihen laitetaan illalla aamua varten varpaita lämmittämään iso kasa lämmittimiä. :D Polvisukat, kahdet villasukat ja karvavuorisisätossut. Puetaan järjestyksessä, jalka kerrallaan. Tervetuloa vaan Britteihin, näitä tosiaan tarttee sisällä. :D Oli siis aamulla vähän väsyä ilmassa. Ei meinannut millään lähteä päivä käyntiin ja tänäänkin oli selkeää, että myöhäisempää treeniä sieltä pukkaa. Puolen päivän aikoihin sitä oli treenihuoneessa puurtamassa. Selkää, hauista ja takaolkapäitä tehtiin. Nyt vaihdoin ilman tukea tehtävät tankoliikkeet käsipainolla tehtäväksi, niin kuin torstaina kirjoittelin , että pitäisi tehdä. Ei se oikein ole yhtä tehokasta tangolla, kun toinen käsi roikkuu alempana kuin toinen. Ei voi millään tulla tasaista rasitusta molemmille puolille. Erikseen sitten. Eli tangolla tehtävä kääntö vaihtui käsipainolla tehtäväksi. Preacher curl jäi, kun siinä on se tuki. Vaikka siinäkin roikottaa tankoa alempaa oikealla puolella, mutta sen pystyy korjaamaan asettamalla kädet samalle linjalle. Yllä näkyy myös facepull takaolkapäille, ja oli viimeinen kerta toistaiseksi tuota liikettä. Bongasin särön kuminauhasta, eli saa taas ostaa uutta. Muita liikkeitä sillä voi vielä tehdä, mutta ei missään nimessä tuota. Siitä kun menee poikki ja räpsähtää naamalle, niin se on näkö pois. Alataljaa ja loitontajia vielä voi tehdä. Molemmissa on mennyt aikoinaan poikki ja mustelmia ja ruhjeita siinä tulee, mutta ei ainakaan silmä mene puhki. Tarvitsee keksiä joku toinen takaolkapääliike tilalle. Niitä on tosi vähän, kun ei ainakaan tuo toinen käsi taivu normaalisti. Tänään myös crossailtiin. Kävelyä ei viitsinyt edes harkita, kun oli sellaisia tuulenpuuskia, että siellä oisi Pikku-Heidi lennellyt pitkin Skotlannin taivaita. :D Onneksi crossailu on kivaa dvd:tä kattellessa. TV näyttää kovin pienelle kuvassa, kyllä se on oikeasti vähän suurempi, vaikkei mikään jätti olekaan. :) Ruoaksi oli kovin harvinaista herkkua, kun repunoita (perunoita) oli vuorossa! Meillä näitä syödään ihan hirveän harvoin. Kesällä tuli syötyä jonkun verran mm. lääkärin määräyksestä ja muutenkin sain nostella painoa ylöspäin ihan huoletta. Silloin sai ottaa järeät keinot käyttöön, eli repunat. :D Lauantaina kaupassa bongasin tämmösen pussin, missä oli neljä jättirepunaa ja näytti sen verran houkuttelevalta, että tarttui mukaan. Pesin, pilkoin, laitoin kulhoon, heitin päälle suhteellisen runsaasti valkosipulista ja chilistä öljyä ja mausteita (curry, kurkuma, savustettu paprika ja tilli) + tuoreyrteistä vielä tilliä lisää. Uuniin, 200°C ja noin tunnin taisivat olla. Kääntelin kerran siinä välissä. Eilisiä jämiä rinnalla. Mmmhhhh.. Siis kyllä vaan osaa olla repunat hyviä. Meidän taloudessa, kun niin harvoin syödään, on repuna ihan taivaallista. Tämä satsi oli tyyliä kuolin ja pääsin taivaaseen. Ehkä taas joskus parin kuukauden kuluttua vastaava herkkuhetki. Jos meillä olisi repunaa yhtä usein kuin vaikka parsakaalia, olisin aika monta kiloa isompi. :DD Eli pakko se on rajoittaa. Ja onhan repuna vaan jotenkin niin turha ja hyödytön. Tässä tapauksessa toivon tästä olevan kuitenkin hyötyä huomista jalkatreeniä ajatellen. ;) Uusi purkki auki ja saa sekoitella pinnalla olevan öljyn sekaan. Se käy kilon pänikässä jo ihan melkein treenistä, kun kättä pitää lepuutella välillä. Tää on perinteinen rahkan ainesosa. Ja Innocent -smoothieta aina joukkoon kanssa. Aivan kuten hilloa ja kardemummaa + kanelia. Piparkakkumauste on nyt loppu ja kardemummakin vetelee viimeisiä. Noitahan ei täällä edes ole saatavilla. Yllä kuvissa on toistaiseksi viimeinen syöty juttu tänään. Repunat piti nälkää vähän turhan hyvin ja rahka piti kellosta kattellen syödä, kun nälkä ei ilmoitellut. Toivon tässä, että edes iltapalaan mennessä tulee vähän nälkä. Silloin on taas rahkaa, mutta astetta herkumpi versio, kun sekaan pääsee silloin aina kaikkia muitakin hyvyyksiä. Slurps. Elämä on tänään ja aina niin julmetun maistuvaa. :) Surku on niitä ihmisiä, joiden mielestä terveellinen syöminen on mautonta ja sellaista, että kieltäytyisi jostain, kärvistelisi päivästä toiseen, ei herkuttelisi eikä nauttisi elämästä. Itse herkuttelen jokaikisellä aterialla, mitä päivässä syön, enkä ole missään kohtaa kokenut kieltäytyväni yhtään mistään. Syön justiinsa sitä mitä mun tekee mieli. Ja se ei oo sontaa se. Mun korvaani niiden perinteisten herkkujen syömisen puolustuspuhe ” kyllähän elämästä pitää nauttia!” on vaan jotain kovin outoa, ehkä kun tuo tuommoinen ei ole mun elämääni ollenkaan. Mun nautintoni elämässä ja elämästä ei niistä herkuista ole kiinni. Ja se on mun mielestä aika kiva juttu. Ikuisesti naurattaa jostain lukemani juttu, kun eräs kieltäytyi jostain huoltamopasteijasta ja toinen huusi siihen, että KYLLÄ ELÄMÄSTÄ PITÄÄ NAUTTIA!! Ei hyvin mene, jos se elämän nautinto on huoltamopasteijasta kiinni. :) erbin pareesi hauistreeni kasvisruoka uni Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Treeniviikko 50 ja muita lätinöitä. Tälläkin kertaa. Jauhopeukalo 4 vastausta artikkeliin ”Repunamaanantai” Hilla sanoo: 17.12.2013 04:14 Ihanaa ihanaa että jollekin muullekin ne on repunoita! <3 :) Olen kyllä samaa mieltä tuosta terveellistä syömistä koskevasta harhasta. Totta kai jos syö yksipuolisesti ja ei mausta ruokiaan, niin terveellinen ruoka voi olla pahaa. Mutta niinhän voi se ”normiruokakin”! Ja mitä tulee tuohon huoltamopasteijaan: itse ainakin nautin elämästä huomattavasti enemmän kun ei tarvitse ahtaa valkoista hiilaria ja transrasvaa :D Tosi nameilta näyttivät kyllä taas sun syömiset! :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 17.12.2013 20:00 Repunoita ja rääpynöitä! <3 :’) Harmillista, miten terveellisen syömisen kuvitellaan usein olevan esimerkiksi kuivaa salaattia ja rahkaa suoraan purkista. Pyh ja pah. Ei mulla ainakaan. ;) Mausteita kannattaa tosiaan myös opetella käyttämään niin eipä ole mikään enää mautonta. Ja sitä rahkaakin voi varioida ihan loputtomiin ja jokaiselle löytyy varmasti mieluinen rahkasotku, jos sitä ylipäätään tahtoo syödä. Terveellisesti voi syödä ilmankin! ;) Ja sama täällä – kyllä elämässä on paljon enemmän nautintoa nykyään, kun syö mahdollisimman puhtaasti, kuin mitä oli silloin kun NAUTTI SIITÄ ELÄMÄSTÄ!! Paitsi että ei tosiaan ollut nautintoa se. Kokemusta on molemmista tavoista elää, ja valitsen tämän ihan koska vain. :) Puuha-Pete sanoo: 17.12.2013 05:48 MITÄ? teit siis ranskanperunoita tai ranskanlohkoperunoita?! Ei mut, hyvältä näyttää, Noi sun ruuat on aina aika keltaispainotteisia. Taidat olla curry, kurkuma fanaatikko. Me ollaan taas saatu heittää villasukat kaappiin, maalämpö ja vesikiertoinen lattilämmitys on kyllä mahtava juttu. Bobby Jean / Heidi sanoo: 17.12.2013 20:08 Ei mitään ranskanjuttuja. Skottijuttuja! ;) Joo näin sitä voi tehdä tämmösiäkin terveelliselllä kaavalla. Ei tartte uppopaistamista tai edes suolaa saadakseen supernannaa. Currya tai kurkumaa tai molempia menee kyllä varmaan jokaikiseen sapuskaan mitä teen. Justiinsa tilattiin currya kilo lisää. :D Muistan kun Saksaan muutettua asusteltiin ensi alkuun majatalossa, jossa meillä oli keittiö. Se oli pieni asuinhuoneisto, jossa kokkasin aika paljon. Ja joka paikka haisi siellä sen jälkeen currylle. Kissakin. :DD Suomessa on kaikkia tollaisia luksusjuttuja. Kuten esimerkiksi tiiviiksi rakennetut talot, ei jätetä rakoja joka puolelle ilmaa vaihtamaan, kun se hoituu muilla tavoin. Meillä tuulee sisällä ja varmaan joka brittiasunnossa sama homma. :’) Kylppäreissä sentään on lattialämmitys. Se on luksusta se. Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Perjantai pöhinää! 13.12.2013 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Huhhuh mikä päivä. Nyt on taas juostu pää kolmantena jalkana. Joo-o, voi olla että dieettikin painaa ja verottaa jossain määrin voimia. Ainakin henkisiä. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu olla duunissa kun pöydät NOTKUU suklaista, piparista ja tortuista :/ Siis huhhuh, kyllä nyt on kiusauksia joka puolella. Mutta mä kestän, kyllä kestän! Mutta todellakin valehtelisin, jos väittäisin, että yhtään ei tekis mieli :D kyllä nimittäin tekee, mutta olisin voinut kuvitella, että enemmänkin voisi tehdä mieli ;) Ei siis ihan huonosti mee kuitenkaan. Duunista sitten suoraan salille, kuinkas muutenkaan. Eihän tää mun elämä juuri ole muuttunut, vaikka duunipaikka onkin muuttunut. Muuttuneesta duunipaikasta puheenollen, voin nyt kertoa kaikille asiasta kiinnostuneille, että viihdyn hyvin. Tunnen jopa, että muo arvostetaan, eli pidetään arvossa. Tänään jopa yksi vanhempi, kauan jo alalla ollut eläinlääkäri kysyi, että miten ne nyt siellä pärjäävät kun sä lähdit? Viitaten siis edelliseen duunipaikkaani ja tiimiin missä työskentelin :) Kyllä se tuntui tavallaan oikein hyvältä, että sai tällaisen ”kohteliaisuuden” osakseen. Tottakai ne pärjää, eihän kukaan ole korvaamaton, mutta joo, kyllä mä voin sanoa, että menettivät yhden erittäin pätevän duunarin. Ihan heidän tappionsa siis. Ja tää ei ole mitään leuhkimista, tää on vaan karu fakta. SALILLA oli vuorossaan SELKÄ- JA HAUISTREENI :) Mä voin sanoa, että olin kyllä aika rätti-poikki-puhki kun matkustin bussilla kohti kuntosalia. Hetken verran kävi mielessä, että jos jättäis väliin, mutta sehän nyt ei tietenkään tule kuulonkaan. Enhän mä oikeesti jättäisi väliin, mut olihan se houkutteleva ajatus, että pääsis perjantai illan viettoon kotiin rauhoittumaan. No ei se auta, se joka leikkiin lähtee, se leikin kestäkööt. Joten pulinat pois, tekosyitä ne vain olisi, salille mars!!! – kulmasoutu – levee alatalja – ylätalja lapio eteen – ylätalja kapee – pullover taljassa – hk mutkatanko – hk scotti – hk taljassa käsi kerrallaan – hk taljassa mutkatanko Ihan jäätävä pumppi haukoissa. Ihanaa. Ei siis harmittanut yhtään enää treenin edetessä, että olin jälleen päätynyt pumppaamaan :D Sitten kiireen vilkkaa himaan, koirat pihalle, tytölle ruokaa, imurointia, astioiden laittoa ja samalla oven avauksella kun tyttö lähti mummin kanssa maalle, niin mä lähdin kauppaan. Joo-o, olihan siellä kaikkea kutsuvaa taas hyllyt notkollaan, mutta mun kärry täyttyi vallankin vaan dieettikamalla. Ylläri. No okei, tyttärelle ostin lisää jogurttia ;) Kyllähän siellä ihmiset näytti kaivavan pakastealtaasta pakastepizzaa koreihinsa yms. … toisaalta, mä en nyt muutenkaan söisi pakastepizzaa, joten eipä se nyt harmitakkaan :D Mutta, kyllä mä vähän suklaata ja pähkinöitä olisin voinut ottaa matkaan mukaan ;) Sit vaan äkäseen kotiin, päivällinen nenän eteen ja jälkkäriksi kahvia piparkakkumaustehöysteellä. Oli muuten eka kerta kun kokeilin laittaa piparkakkumaustetta kahvinpurujen sekaan ja joo, kyllä toimii. On muuten hyvää. Maistakaa vaikka :) Loppuilta sitten chillisti. On vähän ahdistavaa, kun tuntuu, ettei kaikki vaan ymmärrä, että mulla on kiire ja kaiken kiireen keskellä mä en kerta kaikkiaan jaksa keskittyä enää mihinkään muuhun kuin lepäämiseen siinä vaiheessa kun siihen mahdollisuus tulee. Huomaan, että ärsyynnyn siitä, että jengi jaksaa kiukutella siitä kun musta ei kuulu ja mulla on aina kiire ja sitä sun tätä. No niin onkin ja niin, musta ei ehkä kuulu, koska mä en vaan jaksa, sorry ! Mutta nyt rauhotutaan viikonlopun viettoon. Kynttilät palamaan, tunnelmaa, nauttikaa / nautitaan. HEI NY! ahdistus dieetti happy koti kuvia pohdintaa treenaan työ vinkkejä vitutus Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Keskiviikkoa kaikille ! Koostetta! Päivi
12.12.2013 Toiset nauraa, toiset kehittyy 12.12.2013 Heidi 8 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Useimpina päivinä tuo yllä oleva kaveri naureskelee mulle jo valmiiksi treenihuoneessa, kun sinne menen. Niin tänäänkin. En antanut sen lannistaa menoa, vaan treenasin aivan normaalisti selän, hauikset ja takaolkapäät. Normaalista tosin poikkesi se, että otin pitkästä aikaa ohjelmaan Arnold’s 21:n ja jätin peruskäännöt tangolla pois. Pitäisi varmaan kyllä siirtyä etenkin kaikissa hauisliikkeissä tekemään pelkillä käsipainoilla kaikki, ellei ole tukea (kuten yllä olevassa preacher curlissa), sillä tuo oikea olkapää on tipahtanut huomattavasti alemmas ja täten toinen käsi roikkuu paljon alempana kuin toinen (se erbin pareesi taas). Ei sitä tankoa ole vaan mahdollista liikuttaa mitenkään tasaisesti kahdella erimittaisella kädellä. Toistaiseksi en tahdo vielä luopua tankoliikkeistä. Katotaan, jos jossain kohtaa on vaan pakko. Niin pakko, että tahdon niistä luopua. Nyt on vasta vaan vähän pakko. :) Tässäkin nähtävästi huomaa tuon eron. Peilikuva, eli oikea on oikea. Ei kuitenkaan valitettavaa treenistä, hyvä oli. Eilisestä on tosin olkapäät niin hellinä, että vähän kärsivät tässäkin treenissä! Forkut sain myös aivan hirveään pumppiin. Olen lopettanut vetoremmien käytön kaikessa muussa, paitsi niissä, joissa pitää yhdellä roikottaa isoa painoa, sillon on pakko (pohkeet ja kyljet). Eli mutkatangolla tehtävä kulmasoutu on mennyt jo pidemmän aikaa ilman remmejä, samoin mm. pystysoutu. Aiemmin vaan käytin niitä, koska ne oli olemassa. Sitten lopetin. Alkuun kipeytyi ranteet, mutta se helpotti siitä. Nykyään kipeytyy forkut. Oikein kunnolla, kun ei voi edes pöytää vasten niiden kanssa nojailla! Eiköhän tässä lähde nuokin jonkinmoiseen kasvuun tämän myötä. :) Otin selkäpuolelta myös vertailukuvaa tänään: Noin puolitoista kuukautta eroa. Selkäähän en ole tässä välissä pyrkinyt kehittämään, pitänyt vain yllä, joten se näyttääkin samalle kuin ennen. Mutta olkapäät on kasvaneet selvästi, sekä käsiin on tullut paksuutta. Niitä olen pyrkinyt kehittämään. ;) Jee meikä kasvaa! Olisiko myös alaselkään tullut lihasta? En kyllä keksi missä liikkeessä se on osumaa saanut. Ehkä sitten jalka-/takapuolitreenissä ohimennen? Eilen löysin kaapista saksalaista hunajaa vielä jämät purnukasta. Eikä ole vielä vanhaakaan! Siellä kaapissa se on seissyt yli vuoden. Kaikenlaista sitä löytää kun tonkii. :D Herkuttelin siis vähän, kun lorautin sitä vähän teeni joukkoon. Ei tarvinnut kuin yhden teepussin tällä taktiikalla. ;) Ja huomista jalkatreeniä voi fiilistellä jo tänään.. Oho mikäs se siinä. ..eli kannikoille taas kyytiä huomenna. Perjantain kunniaksi! hauistreeni kehitys Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi 2015 pakettiin 11.01.2016 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Kaksi treeniä, kaksi ruokaa, kaksi päivää Aivouupumus 8 vastausta artikkeliin ”Toiset nauraa, toiset kehittyy” Tiina Laura Katariina sanoo: 12.12.2013 18:13 whii mullakin on huomenna jalakapäivä <3 en oo vaan vielä päättänyt että olisko vaan takareiska-perse-päivä vai ihan kokojalka-päivä :D ehkä mä päätän huomiseen mennessä… katotaan saanko yhtä jäätävät pumpit sille osastolle ;DD Bobby Jean / Heidi sanoo: 12.12.2013 20:56 Jalakapäivä, paras päivä! <3 Mulla kaikki jalkatreenit on persereenejä. :D Jäätäviä pumppendaaleja toivon sulle! Mulla on nykyisellään niin iso ahteri, etten mä huomaa sitä perspumppia enää silmällä. :DDD Sanna Vesanen sanoo: 13.12.2013 09:41 On se kyllä hieno! <3 (no se persus, tietty) Bobby Jean / Heidi sanoo: 13.12.2013 21:11 Haa, kiitos! :’) Mä kanssa kyllä fanitan tätä nykypyllyä. Hienosti on muuttunut mieluiseksi. Eikku sanoo: 13.12.2013 10:35 Jos ne nauraakin sun kanssa, eikä sulle :). ”Jee, Heidi tuli taas meitä nostelemaan!” Bobby Jean / Heidi sanoo: 13.12.2013 21:11 Niin ne kaikki aina sanoo, jotka oikeesti nauraa kuitenkin sulle! :’) Pia sanoo: 13.12.2013 19:20 Voi jestas noita sun olkapäitä ja selkää :D Hienoo! Itse en käytä vetoremmejä ollenkaan, ku kerran kokeilin ni en yhtään tykännyt. On mulla kyllä sellaset, kun tulivat ”bonuksena” palkkarin kanssa. No ehkä niitten kanssa pitää alkaa harjottelemaan jossain vaiheessa, kun tänäänkin SJMV:n vikassa sarjassa vähän jänskätti et tippuuko tanko käsistä :P No ei onneksi :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 13.12.2013 21:15 Äääh, kiitosta! ;) Vetoremmit on mun mielestä ehdottomasti hyödylliset liikkeissä, missä liikutellaan oikeasti isoa painoa, ja jos ilman niitä jää toistoja tekemättä. Näppivoimahan ei tietysti kehity sillä, että niitä remmejä käyttää aina vaan. Siksi säästelisin ne niihin aivan välttämättömiin liikkeisiin, joita ei muuten saisi tehtyä kunnolla. Onneksi sait pidettyä SJMV:ssä käsissä! :’) Kommentointi on suljettu. Heidi
11.12.2013 Kaksi treeniä, kaksi ruokaa, kaksi päivää 11.12.2013 Heidi 10 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nyt kyllä vaan sujuu. Treenit ja kokkaukset (kaikesta huolimatta) ja siksi olen täällä yhtä hymyä. Koska eilen tuli postattua banskupannarista, tulee nyt sitten kahden päivän edestä tätä perusasiaa ja kuvia. Ja kuvia onkin paljon. Olen nyt vihdoin napannut tuon järjestelmäkameran käteen ja napsin sillä kotosalla kuvia pitkin päivää. Mutta treenikuvat on edelleen yhtä huonolaatuisia kuin ennen, älkää hätäilkö. :D Tiistai: Jalkatreeni oli aika huikea. Viimeksi hehkutin, miten sain lisätä split squattiin painoa niin, että tehtiin noin kuudellakympillä. Eilen se oli niin kevyttä, että piti lisätä vieläkin enemmän. Laitoin kaksi ja puoli kiloa lisää. Eikä tuntunut missään! Toiset kaksi ja puoli kiloa viimeiseen sarjaan ja sillä meni vielä kymmenen. Eli viisi kiloa lisäilin tankoon eilen. Sitten jos siinä on joskus seitsemänkymmentä kiloa niin en enää tiedä miten päin olisin. Se on huikea päivä se. Kuuttakymmentäjotain olen ennenkin harteilla pitänyt niiaillessani joskus muinoin noita splittejä vajaalla liikeradalla, mutta seitsemääkymmentä ei mun harteillani ole koskaan ollut missään tilanteessa. Pakettikin tuli eilen, mutta onneksi olin ehtinyt treenin tehdä sitä ennen, että pasmat eivät liiaksi sekoittuneet. Ruoan suhteen meinasi käydä vähän huonosti. Poltin taas porkkanat pohjaan, koska laitoin liian vähän vettä. GRRR. Hääräilin taas kaikkea muuta ja havahduin siihen, että sihisee oudosti siellä kattilassa. Ei muuta kuin keittiöön ja ovi kiinni äkkiä, kun palovaroitin on siinä oven ulkopuolella. Onneksi keittiöstä on kulku takapihalle, eli sai kunnolla oven auki. Hetken aikaa sai tuuletella.. Tämä kaikki vähän masensi, sillä mulla oli tajuton nälkä, eikä jääkaapissa ollut muita aineksia, mistä tehdä ruokaa. Siispä piti pelastaa tilanne jollain lailla. Poimin pohjaanpalaneet porkkananpalat yksitellen sieltä kattilan pohjalta ja veitsellä leikkasin vaan pois se osan, mikä oli kärähtänyt. Maistoin vielä, että ei muu porkkanasta maistu palaneelle ja ei onneksi maistunut. Eli nythän mulle jäi sittenkin porkkanaa, mistä tehdä ruokaa! Ja onneksi jäi, sillä tuli ihan järjettömän hyvää soppaa. Tomaattinen linssi-porkkanasosekeitto siitä tuli. Porkkanoiden lisäksi purkki tomaattimurskaa ja purkki linssejä (säilykkeitä molemmat), sekä riisimaitoa koostumusta muuttamaan. Mausteet ja yrtit, valkosipulinen ja chilinen öljy. Ihan tositosi hyvää. Ei enää haitannut pohjaanpalaminen! Kattilakin tuli kunnolla puhtaaksi, vaikka ensin meinasin, että pitää mennä kattilakaupoille. Kaupoille piti kuitenkin mennä, mutta lähinnä ruokakaupoille. Tesco siis kutsui illalla ja ihan kivasti tuli ostoksia. :S Nämä kassit on muuten tietysti S-kaupan kassit, näitä me on käytetty Saksassa ja vielä täälläkin. :D Hyviä ja tilavia kasseja! Siellä näkyy mm. rahkapurkkeja, teetä, öljyä, linssejä, kurkumaa. Ja Hello Kitty -kirjasia pari. :’) Näistä tulee kiitollisuusvihkosia. Suosittelen lukemaan tätä blogia ja mielikalenteria. Loistavia ja inspiroivia juttuja. Ok ok I will. Illalla olikin banaanipannarin paistoa edessä tuleviksi aamupaloiksi ja sen myötä päivä pitkälti pulkassa. Keskiviikko: Kiva tää paita.. En mä oikeasti ole noin pötkö miltä näytän. Tänäänkin tuli tehtyä ihan huikea treeni, tällä kertaa olkapäitä, ojentajia ja vatsaa. Tiina postasi siinä ennen mun treenin alkua Facebookkiin sellaisen olkapääpumppikuvan, että sain siitä ihan hirveät boostit tehdä hirmuisen olkapäätreenin! Mähän tahdoin samanlaiset olkapäät ja heti! :D Ja niin vaan tuli lisätoistoja ja lisäpainoa ja yllä näkyvä liike palasi myös kehiin. Eli viparit sivuille + eteen = yksi toisto. Alla oli jo pystypunnerrus & pystysoutu -superipari ja tähän riitti hienosti vaivaiset neljän kilon painot (3×12), kun olkapäät oli jo ihan hellinä! Lopuksi vielä sivuvipareita käsi kerrallaan rystyset eteenpäin ja se oli siinä. Tuossa kohtaa oli jo ihan tuskaa, olkapäihin oikein sattui, kun niin hapotti! En tiedä onko ikinä käynyt ennen ihan noin, vaikka tietääkseni täysillä teen aina. Nyt vaan meni niin oikeaan osoitteeseen, kun mielessä näkyi vaan ne Tiinan olkapäät. :D Kiitos Tiina! Oli mahtavaa! :D Ja aika iso pallura mullekin kasvoi olkaan, vaikkei se ihan samaa kokoa ollutkaan kun sulla. ;) Ojentajia tuon olkapäärääkin jälkeen oli aika haastava tehdä. Maaten tehtävässä ranskalaisessa sain ekalla kaksitoista, mutta tokalla ja kolmannella jäi yhteentoista. Ei vain kyennyt, kädet teki kuolemaa! Sitten taas käsipainolla tehtävään ranskalaiseen (kaksin käsin pään takaa, seisten siis) sain nostaa painoa jopa jokusella kilolla! Yhdellä kädellä tehtävät ranskalaiset olikin sitten jotain ihan hirveää. Kädet ei yksinkertaisesti toimineet enää! Jotta sain tarvittavat 12 toistoa tehtyä, sain tehdä aika monta pakkotoistoa. Viimeisessä sarjassa käsi sanoi ittensä irti JO NELJÄNNEN TOISTON JÄLKEEN ja tein pakkotoistona ne sieltä kahteentoista asti. :DD Normaalisti korkeintaan kaksi pitää avittaa. Oli kyllä ihan tajutonta tuskaa ja voi niitä ilmeitä siinä auttaessa toisella kädellä.. En olisi ihmetellyt jos olisi koko käsi tipahtanut pois, niin kovin hapotti. Lopussa ei taas ollut mitään mahdollisuuksia tehdä hoovereita. Tällä kertaa ne oli ehkä epätodennäköisemmät ikinä! Alavatsat sain sentään tehtyä jalkojennostona penkillä, siinä kun ei kädet kärsi. Hooverin tilalle oiti keksiä tilalle jotain muuta, joilla saisi kuritettua kuitenkin noita sisempiäkin vatsalihaksia. Otin käyttöön jostain bongaamani minkälien (ei siis mitään tietoa miksi tätä kutsutaan :’D). En tarkastanut tätä asentoa mistään, joten voi hyvinkin erota siitä alkuperäisestä. Tein kuitenkin niin, että sain tuntuman itselleni kohdilleen. Paino toiselle kankulle (ei niin kivaa, kun eilen oli perstalkoot..) ja vatsaan jatkuva jännitys. Samalla vedetään napaa kohti selkärankaa, eli samalla tavalla kuin hooverissa. Jalat suoriksi, jalat koukkuun, vatsalihaksilla tehdään työ. Tuntui aivan ihanasti! <3 Tein 3×20 per puoli. Hirveä hapotus aina siellä parin viimeisen toiston kohdalla. Oikein loistolopetus treenille! Tää oli kyllä jo ennen vatsojen tekoa, eli ei mitään pumppia ole. Mutta vielä ne sentään vähän näkyy, vaikka rasvaa on. En tiedä onko ikinä ollut olkapäät tuossa kunnossa treenin jälkeen, kun sattui pelkkä oleminen. Palkkarin juominen oli hyyyyvin haastavaa ja pilliä oisi tarvinnut. Mutta kun en jaksanut enää hakea. :D Siispä vaivalloisesti tuli kipattua sitä kurkusta alas ihan käsipelillä. Kiitin onnea, että tänään ei ollut tukanpesupäivä! Ruoaksi taas sellaista, etten tiennyt onnistuuko vaiko eikö, kun en ole ennen tehnyt. Hirveä nälkä oli jo ja hirveät paineet tietty, että tuleeko siitä mitään. Onneksi lopputulos oli taas oikein mieluinen. Päivän ruoka valmistui seuraavanlaisesti: Surrautin blenderillä silpuksi kolme parsakaalia varsineen päivineen ja levitin uunipellille. Makuöljyjä päälle ja mausteita rutkasi. Uuniin pariinsataan asteeseen ylätasolle paahtumaan. Välillä sekoittelin, kun tuli sen verran paljon, että oli useammassa kerroksessa. Kokonaisaika taisi olla jotain 40-45min. Ennen uunia – jälkeen uunin Kypsennyksen aikana paistelin pannulla yhden ison sipulin ja keitin vihreitä papuja. Nuo sitten joukkoon, kun sain parsakaalit uunista. Tuoreyrttejä, lisää mausteita ja öljyjä meni kypsennyksen jälkeen sekaan myös. Ja sitten vaan lautaselle. Tuli hirveän hyvää. Yllätyin, kun en tiennyt ollenkaan, että mitä siitä tulee. Supernannaahan siitä tuli. :) Parsakaali oli kovin hyvää näin rouhittuna. Se oli melkein kuin riisiä. Ja tuli riittävästi sapuskaa, että huomiseksikin riittää. Hyvä meno on siis ollut päällä sekä treeneissä, että ruokarintamalla! Ja selkeästi myös kuvaamispuolella.. Nyt saan loppuillan rentoutua, kun kaikki ns. pakollinen on tehty. Ohjelmassa on Emmerdalen lisäksi kirjaan paneutumista, mitä odotan ihan yhtä kovin kuin Emmerdaleakin. Eli tosi kovasti! ;) Onko teilläkin ollut viime aikoina huikeita treenisuorituksia tai erityisen mieluisia kokkailuja? jalkatreeni kasvisruoka kehitys ojentajatreeni olkapäätreeni takapuolitreeni vatsalihastreeni Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi 2015 pakettiin 11.01.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Kananmunaton banaanipannari Toiset nauraa, toiset kehittyy 10 vastausta artikkeliin ”Kaksi treeniä, kaksi ruokaa, kaksi päivää” Tiina Laura Katariina sanoo: 11.12.2013 18:54 hahah no jäätävät pumpithan sulla on sielläkin! <3 ja ollos hyvä vaan motivaatiosta heh :D mulla oli olkapää-hauis-vatsa-päivä, ei siis hirveesti poikennut sun treenistä ;D meinasin etten postaa aiheesta erikseen, mutta nyt on vissiin pakko että ihmiset näkee mitä tarkoitat heh. tein joskus olkapäiden kanssa ojentajia, mutta ei terve eihän siitä mitään tullut. varsinkaan kun jonkun dipin jäljiltä ihan kuolleet ojentajat nii teeppä siinä nyt sitten jotain pystypunnerrusta :’D rinta-olkapää vaikutti ensin hyvältä parilta, mutta ei sittenkään… kun ensin teet penaa hulluna nii ei ihan menny taas pystärit kuin joillain minipainoilla. toki liikejärjestyksiä vois aina muuttaa… mutta tää haukka-olkapää toimi aikas hyvin, kun ei ole työntävä liike + työntävä liike vaan työntävän kaverina on lähentävä liike. hauis-ojentajakin oli jossain vaiheessa ihan jees, mutta en tykänny siitä kokonaisvaltaisesta käsivarsikipsi-fiiliksestä… :D tulipa taas jännää tekstiä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 18:59 Hehee, mä meinasin lisätä tuonne, että eiköhän Tiina postaile blogiin sitä samaa kuvaa jossain vaiheessa, että vahdatkaa sitä. No en olisi sittenkään väärässä ollut, jos oisin kirjoittanut noin. :D Mä oon tykännyt kyllä tästä parista. Kesällä tein eri jaoilla ja palasin sitten tähän, kun tää on paras näin. Ekana teen sen, mihin tahdon eniten panostaa. Tänään kävi myös mielessä, että voisi vaikka joka toinen kerta tai joka toinen viikko aloittaa aina sillä toisella, niin pysyisi jokin tasapaino hommassa. :D Tiina Laura Katariina sanoo: 11.12.2013 19:36 no ny on pumpit raportoitu! :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 19:43 No niin näky tänne asti vaikka en ees kattonut vielä! Niin iso pumppi oli. :D Jenni sanoo: 11.12.2013 20:20 Mun kokkailujen huippuhetki oli pari päivää sitten, kun muistin, että (mikro)kaurapuuroon voi sekoittaa kaakaojauhetta ja tehdä siitä suklaapuuroa! Toimii hyvin raejuuston ja marjojen/hedelmien kanssa. :) Ja pähkinöiden. Huomaa, etten hirveesti kokkaile. :D Liikunnan suhteen oon myös tosi hyvässä paikassa just nyt: virtaa riittää (mistä sitä tulee, sitä en tiedä), treenitunteja kertyy ja oon lyhyen ajan sisällä kokeillut kolmea ryhmäliikuntatuntia uudella salilla. JA oon jo melkein lähes päättänyt, että ostan tammi-helmikuussa PT-tapaamisia, että saan hyvä draivin päälle salitreeniinkin. Tulipa paljon asiaa. :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 12.12.2013 17:29 Suklaafaneille varmasti oiva herkku! :) Eikö olekin parasta, kun virtaa riittää ja treenit sujuu? Mulla on kanssa nyt sellainen vaihe. Tuntuu, ettei mikään voi pysäyttää tätä menoa! PT-tapaamiset ja hyvät draivit kuulostaa jänskältä, jään siis jännäämään! :D Suvi sanoo: 11.12.2013 21:00 Täällä kokkailtiin jokin aika sitten myskikurpitsarieskaa! Oli hyvää. :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 12.12.2013 17:30 Oooohhh.. Kuolaan! :D Heti kerrot miten teit! :D Suvi sanoo: 13.12.2013 07:06 En voi ottaa tästä kaikkea kunniaa itselleni, koska alkuperäinen resepti on Liinalta: http://isompihymy.blogspot.fi/2013/11/kun-pellillinen-leipaa-katosi-hetkessa.html . Ja myskikurpitsa siis alunperin sulta. :D Aika paljon kyllä sovelsin. En käyttänyt pellavansiemenrouhetta, mantelijauhoa, proteiinijauhetta enkä kananmunaa. :D Sen sijaan käytin gram- eli kikhernejauhoja ja kookosjauhoja. Muistaakseni. Määristä ei mitään käsitystä. :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 13.12.2013 21:16 Huudahdan taas, että oooooohhh.. :D Tuosta voisi soveltaa ittelleenkin jonkun sopivan version! Varmasti nannaa! :) Kommentointi on suljettu. Heidi
10.12.2013 Kananmunaton banaanipannari 10.12.2013 Heidi 18 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tämä ohje on täällä näkynyt epämääräisesti ja vähemmän epämääräisesti siellä sun täällä, mutta ajattelin nyt tehdä aiheesta ihan postauksen kuvineen päivineen. Kyseessä on siis No Egg -valmisteella tehty (Suomessa tätä myy tietääkseni esim. Punnitse & Säästä -myymälät) uunibananaanipannari. Kyseinen herkku onnistuu siis hienosti myös ilman kananmunaa, jos on tällainen kuin minä, eikä tahdo kananmunaa käyttää. Tai jos tahtoo vinkkiä, että mitä tarjoilla mulle, kun tuun sun luo kylään. :D No Egg korvaa yhden kananmunan teelusikallisella jauhoa + kahdella ruokalusikallisella vettä. Banaanipannarin ideahan on kaksi kananmunaa yhtä banaania kohti. Itse teen aina isomman satsin kerrallaan, sillä kyseessä on mulla aamupala, jonka tahdon olevan valmiina aina heti aamulla. Teen neljäksi aamuksi kerrallaan, ja tuo määrä tulee viidestä banaanista. Viisi banaania, eli kymmentä kananmunaa vastaava määrä No Eggiä. Siispä kymmenen teelusikallista jauhetta ja kaksikymmentä ruokalusikallista vettä (n.1,75dl). Sekaan myös teelusikallinen leivinjauhetta ja lusikalla vain sekaisin valkoiseksi vaahdoksi. Sitten ne banaanit sekaan, eli tässä tapauksessa viisi sellaista. Mitä kypsempi, sen maukkaampi lopputulos. Itse suosin jo pilkullisia banskuja. Loppumaustaminen ja lisukkeet maun mukaan. Mulla menee sekaan kanelia rutkasti ( ceylonia , jossa ei ole myrkyllistä kumariinia lähelläkään sitä määrää mitä normaalissa kanelissa), kardemummaa ja vähän piparkakkumaustetta. Sen lisäksi laitan auringonkukansiemeniä kourallisen tai pari, sekä neljä ruokalusikallista pellavansiemenrouhetta. Neljä siksi, koska syön tuota neljä päivää ja saan siitä siis toisen päivän kahdesta ruokalusikallisesta rouhetta, toinen menee illemmalla rahkaan. Kahta enempää ei juuri suositella syötävän päivässä, koska pellava kerää itseensä kadmiumia (raskasmetalli). Täällä aiheesta lisätietoa, ensimmäinen kohta. Kun on sopivat aineet valittu pannarintäytteeksi, otetaan käteen sauvasekoitin ja suristellaan kaikki sekaisin. Itseä ei haittaa, vaikka jokunen siemen jää suristamatta, kunhan nyt ne banaanit edes sekoittuu sinne No Eggiin niin hyvä on. Tässä kohtaa viimeistään otetaan esille sopiva uunivuoka, missä tahtoo pannarinsa paistella. Itse käytän sellaista, minkä kanssa pannari jää kivan paksuksi (puolitoista senttiä?). Vuokaan laitetaan leivinpaperi, joka on voideltu öljyllä. Muuten voi olla haastavaa saada kypsää pannaria irti. Kannattaa myös taitella paperi etukäteen vuoan muotoihin sopivaksi, että se pysyy kivasti paikoillaan, kun kaataa seoksen siihen. Alkuun en taittanut ja tavaraa meni sen väärällekin puolelle.. Sitten seos vuokaan. Uuniin muhimaan. Laitan asteita 175°C ja tuo saa olla siellä noin 40-45min. En osaa sanoa miten meidän huonoa uunia voi verrata tässä asiassa normaaliin toimivaan uuniin. Tykkään myös, että pannari jää vähän kosteaksi. Kypsyyttä voi testailla tökkimällä sitä välillä coctail -tikulla. Jos tykkää kuivemmasta pannarista, niin oottaa niin kauan, että tikkuun ei tartu kosteaa. Kun itseä miellyttävä kypsyys on saavutettu, otetaan se luonnollisesti uunista ulos. Jätän aina jäähtymään sen tässä kohtaa pidemmäksikin aikaa, ennen kuin käyn sitä pilkkomaan. Pysyy kasassa paremmin, varsinkin jos sen on jättänyt kosteaksi. Ennen pilkkomista on helpointa nostaa pannari leivinpaperineen päivineen vuoasta ulos. Koska syön sitä neljänä aamuna, laitan tietysti neljään osaan. Osat kippoon ja jääkaappiin oottamaan aamua. Aamulla jääkaapista yksi viipale haluamaansa astiaan. Itse käytän kulhoa, joten laitan yhden osion vielä puoliksi, jotta se mahtuu siihen. Siitä mikroon pyörimään. Tuona aikana voi juoda mm. puoli litraa vettä ja ottaa pellavansiemenöljyä nenästä kiinni pitäen. Päälle isot kasat tahtomaansa proteiininlähdettä. Itse käytän raejuustoa (n. 200g), tykkään suolaisen ja makean yhdistelmästä. Aivan tajutonta herkkua tästä varmasti saisi heittämällä rinnalle jonkun rahkakyhäelmän, ehkä marjaisen sellaisen. Sitten oisi kunnon makea herkku! Mutta minä tosiaan tykkään makea-suolainen muodossa syödä tätä. Eli lyhykäisyydessään tarvitset: – No Eggiä – Banaania – Leivinjauhetta – Valitsemasi mausteet – Valitsemasi muut lisukkeet Äsken otin uunista seuraavan neljän päivän satsin ulos. Nyt saa jäähtyä ennen kuin hyökin sitä paloittelemaan. Maukkaita pannarihetkiä! aamupala ruokaohje Lue myös: Viikko 31: täysillä keveämmin 03.08.2015 Saliton viikko 24: painopäivitystä, mäkivetoja ja parsakaalihulluutta + vegaanista pizzaa 14.06.2015 Viikko 17: totaalilepoviikon donitsit 27.04.2015 Viikko 13: se viikko kun bärsse oli tulessa 31.03.2015 Viikko 6: blogituttujen tapaamisia, maratonkisoja ja jäätäviä pumppeja 10.02.2015 Nälkäinen nainen Kaksi treeniä, kaksi ruokaa, kaksi päivää 18 vastausta artikkeliin ”Kananmunaton banaanipannari” Hilla sanoo: 11.12.2013 04:21 Ei vitsi, täytyy ehkä mennä ostamaan banaaneja :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 10:14 Ei muuta kuin banskukauppaan! :D Eikku sanoo: 11.12.2013 07:48 Kiitos ohjeesta! Nyt ehkä tällainen peukalo-keskellä-kämmentä -tyyppikin voi onnistua. Menee kokeiluun! Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 10:16 Olkaa hyvät! En varmaan oisi tämän yksityiskohtaisemmin enää osannutkaan tätä postausta tehdä. :D Heti sitten infoa, että mitä laitoit sekaan ja että maistuiko ylipäätään. :) Elina sanoo: 11.12.2013 10:12 Mistä tuo No Egg on valmistettu? Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 10:16 Tuossa olikin heti tokassa lauseessa linkki sinne valmistajan sivuille, mutta sama suomeksi tässä. :) Perunatärkkelys, tapiokajauho, kalsiumkarbonaatti, sitruunahappo, sakeutusaine (metyyliselluloosa). Elina sanoo: 11.12.2013 10:28 Oi nam. Hyvä lisäys tuo, että jos haluaa vinkkiä tarjoomuksiin, kun Heidi tulee kylään. ;D Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 12:36 Hehe, joo tällä ei voi pieleen mennä! Kyllä mä tämmöstä syön missä muodossa vaan. Vaikka sormineni, ilman lisukkeita ja kylmiltään. Ei paniikkia, ihmiset. :D Minna sanoo: 11.12.2013 11:28 voi kun kuullostaa herkulta :) mullakin oli tänä aamuna pannari-aamiainen, joskin käytän kyllä munia :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 12:37 Pannari on kiva aamulla! Puuro olisi toki mun ykkösvalinta, mutta ei tartte kyllä kärsiä tällä kakkosvaihtiksellakaan. ;) Jerita sanoo: 11.12.2013 13:58 Lähden tulemaan pannarille :) mä pidän muuten myöskin suolaisen ja makean yhdistelmästä. Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.12.2013 18:28 Jee tervetuloa! ;) Suolaisessa ja makeassa on jotain tosi kivaa tuolla tavalla yhdistettynä. Sitten taas en tykkää laisinkaan esim. riisikakun päälle laittaa hilloa, iiiyyhhhh. Mutta puuron ja tämän kanssa sopii raejuusto enemmän kuin hyvin! jaanaba.fitfashion.fi sanoo: 15.12.2013 07:11 Kiitos ohjeesta, pannari uunissa parasta aikaa. =) Bobby Jean / Heidi sanoo: 15.12.2013 17:05 Ilo olla hyödyksi! Kuulin myös juttua, että hyvää oli. ;) lilla myy sanoo: 19.12.2013 20:00 Hei Heidi, Mitäpä luulet,onnistuisiko kyseinen pannari jotain muuta hedelmää,kuin banaania käyttäen,esim.omenaa? Itse en ole nim.ikinä oikein välittänyt banaanista. Mutta pannariohjettasi olisi nyt kova hinku päästä kokeilemaan:). Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.12.2013 20:00 Hei pikkuinen myy! :) Itse en ole kokeillut tätä toisilla hedelmillä, mutta esimerkiksi myskikurpitsalla kyllä ;) http://eioorakettitiedetta.blogspot.co.uk/2013/09/myskikurpitsapannari.html Banaanissa on se hyvä puoli, että se toimii myös sitojana tässä kaikessa. En oikein osaa sanoa paljonko pitää laittaa kananmunaa (tai No Eggiä) jotain toista hedelmää kohti. Mutta esimerkiksi porkkanapannari ainakin onnistuu suhteella kaksi desiä raastetta – kaksi kananmunaa. Kai sama toimisi sen omenan kanssa, luulisin. :) Raastaa ensin omenan ja sitten sauvasekoittimella kaiken muun kanssa sekaisin ja jännäämään, että pysyykö kasassa. ;) Mukavia pannarihetkiä! lilla myy sanoo: 20.12.2013 21:06 pikku myy kiittää ja kumartaa:). Laitan pannarit tulemaan heti huomenissa! Ja infoan sitten millainen lopputulos oli. Jännää:D Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.12.2013 21:49 Ehdottomasti pitää infota! Jään jännityksellä oottamaan! :D Kommentointi on suljettu. Heidi
