28.3.2013 Aivan kuutamolla vielä 2010 28.3.2013 Heidi 22 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ennen kuutamoita päivän treeneistä. Selkää ja hauista oli tänään ja pääsin jälleen treenin päätteeksi kokeilemaan sitä staattista pitoa, josta kirjoitin aiemmin. Nyt tipautin painoja entisestään ja säälittävät yksitoista kiloa siinä mutkatangossa oli yhteensä. Ja sillähän se onnistui jo suhteellisen mukavasti! En sekoillut laskuissa eikä ärräpäitä lentänyt, mutta perkule että hapotti. :D Loppuun onnistuin vielä tekemään pari toistoa (viisi, mutta ei ne loput olleet nättejä ;). Treenin jälkeen. Mulla on ihan sellainen fiilis, että ojentaja on tässä viime aikoina tuplaantunut tai jotain. On vissiin tehty vahingossa jotain oikein. Tai jotain. :D Rahkan syöminen treenin jälkeen oli ihan pikkasen haastavaa, kun kädet tärisi kuin oisi ollut umpijäässä. Ei meinannut lusikka pysyä kourassa ja hyvä ettei suusta mennyt huti. :D Joko ootte kokeilleet noita staattisia pitoja? Miten meni? Kokonaisuudessaan treeni oli hyvä, vaikka fiilis oli alkuun kaikkea muuta. Olin aamusta niin kiukkunen! Eikä yhtään huvittanut mikään. Treenatessa se fiilis siitä taas muuttui, niinkuin aina, ja yllätyin kyllä kun tuntui voimaakin olevan enemmän (enemmän toistoja kuin viimeksi). Eilen en syönyt yhtään protskupatukkaa ja vatsassa ero eiliseen on tänään kuin yöllä ja päivällä. Pöhö lähti sekä sisä- että ulkopuolelta. Ei siis kannata syödä kolmea patukkaa päivässä. :D Eikä muutenkaan joka päivä. Kyllä mä sen olen huomannutkin, että kun muuttivat reseptiä noissa patukoissa niin, että valmistuksessa onkin käytetty maissia, niin ei enää kroppa niin kovin tykkää. Vaikka mä kuinka itse tykkäisin. :) Tätä ei treenattu tänään. Crossailin taas 40min ja kattelin pari jaksoa Will&Gracea. Meinasin mennä kävelylle pihalle. Se oli jo tosi lähellä! Tänään se kaatui siihen, ettei ollut mitään hajua mitä sinne laittaisi päälle. Tänään paistoi meinaan aurinko. Mutta muuten on pakkasta. Auringossa monia lämpöasteita, mutta ilma on kuitenkin kylmän viiman vuoksi luonnollisesti kylmä. Paitsi auringossa. Eli pipo oisi liikaa, mutta lippis liian vähän, lämpökerrasto liikaa, mutta ilman sitä liian vähän. Hetken siinä mietin, kunnes päätin, että crossarille taas vaan. Ja onneksi menin. Oli niin keveää menoa, ettei tosikaan. Vastusta en nostanut kertaakaan, sen sijaan menin vauhdilla. Ihan parasta. Hiki lensi, mutta missään ei tuntunut. Harkitsin siinä jatkaisinko vielä suunnitellun ajan yli, mutta tulin siihen lopputulokseen, että kyselen samaa vielä kahdenkin tunnin kohdalla jos meno jatkuu noin kivana. :D Btw, tämä mun pääkallorääsypaita oli joskus sopiva tai jopa vähän liian kireä. :) Tästä päästään hienosti aasinsillalla painojuttuihin. Vaikkei kyse olekaan siitä ajasta nyt, kun olin pullukka, vaan siitä, kun olin kaikkea muuta. Siinä haastepostauksessa maanantaina laitoinkin kuvan vuodelta 2010, enkä muistanut olleeni niin hirvittävän pieni!! Jestas sentään. Lueskelin eilen vanhoja tekstejäni vuosilta 2009-2010, enkä muistanut myöskään, miten pihalla silloin vielä olin näissä treeniasioissa. Voisinkin nyt tämän tiedon valossa avata vähän mitä tarkoittaa blogin sivussakin lukeva ’epämääräistä sähläystä punttien kera jokunen vuosi’. Sillä kaiketi moni ihmettelee, että miksi ei ole tämän enempää tulosta tullut, jos kerran aloitti kuntoilun jo 2007. Kyllä mäkin ihmettelin sitä silloin, en ihmettele enää. :D Mistään en mitään tiennyt! Painon pudotin helposti, mutta sitä lihasta en osannut hankkia, en sitten millään. En tajunnut ottaa selvää, koska en tiennyt, että pitää ottaa selvää. En tiennyt, että en tiennyt. Ja näitä en muistaisi ilman niiden juttujen lukemista, mitä eilen luin. Eli tosiaan, 2007 pudotin ylimääräisen painon ruokavaliomuutoksilla ja liikunnan aloittamisella. Paino putosi nopeasti ja vatsalihakset sain näkyviin aika äkkiä. Mutta siihen se jäikin. Siihen jäi painokin kivasti ja oli hyvä olla, enkä osannut edes kaivata niinkään lisää lihaksia silloin. Olin kyllä ihan todella tyytyväinen itseeni ja nautin liikunnasta. En muista yhtään mitä liikkeitä tein ja millaisilla painoilla, mutta tiedän kuitenkin että tein vähän sitä sun tätä. Söin perusterveellistä ruokaa (silloin mukana vielä kana&kalkkuna ja merenelävät) ja herkuttelin myös ihan niillä perinteisillä herkuilla. Pysyin saman kokoisena aina vuoden 2009 alkuun asti. Sitten iski keuhkokuume. 2007 kesä, 2008 kesä, 2009 kesä. Viimeinen keuhkokuumeen jälkeen. Kaikki kuvat Nautelankoskelta. Ja kamera jokaisessa kädessä. :) Ennen keuhkokuumetta painoin siinä 47,5kg. Mielestäni näytän noissa kahdessa kuvassa terveeltä. Keuhkokuumeen vuoksi paino tipahti kolmessa päivässä 44,3 kiloon. En ollut painanut niin vähän sitten kouluaikojen! Jokusta viikkoa ennen keuhkokuumetta oli myös löytyneet ne aivoverisuonipoikkeamat + aivoinfarktiepäily. Tämän vuoksi oli siis liikuntakielto päällä. Keuhkokuumeen tiputtamia kiloja sain takaisin muistaakseni yhden. Ei noussut paino ei. Silloin en ollut myöskään kovin tarkka siitä mitä söin, kunhan se oli ’yleisterveellistä’. Enää ihan samat eivät täyttäisi kriteereitäni terveellisestä.. :) Herkuttelin myös kun teki mieli, mutta vähemmän, koska suonipoikkeamien vuoksi TYKSin neurologi kertoi minun olevan suuremmassa riskissä sairastua valtimotautiin myöhemmällä iällä jos eläisin epäterveellisesti, verrattuna ihmiseen, jolla on normaalit suonet. 2009 oli todella raskas vuosi. Oireilin todella kovin ja pelotti kaiken aikaa. Kaiken raskaan tekemisen kielto jatkui kuukausia, kunnes syyskuussa aloin taas hyyyyvin varovasti liikkua. Silloin lääkäri kertoi, että aivoinfarktia ei voitu todistaa tapahtuneeksi. Mutta suonet on sellaiset kuin on ja niille ei voi mitään tehdä, vaikka tukkeessa onkin niin paljon. Tuon jälkeen treenailin tosiaan jonkin aikaa varoen ja lähinnä jumppapallolla, kuminauhalla ja pikkupainoilla. 2010 olin jo treenieni kanssa täydessä tohinassa. Tai niin luulin. Mutta ei. :D Eijeijei.. Ensimmäinen 2009. Mikä reppana. :( Loput 2010. Reppanoita nekin. 2010 aloin sitten oikein tietoisesti koittaa saada painoa ylös. Ymmärtääkseni halusin saada lihaksia, mutta en vain osannut, enkä tiennyt, etten osannut. Eilen niitä vanhoja tekstejäni lueskellessa selvisi, että treenasin, mutten ’liian kovaa, jotta en kuluta liikaa, jotta paino voi nousta.’. Niin, tota ööh!? Halusin lihaksia, mutten voinut treenata tarpeeksi kovaa saadakseni niitä, jotten vain kuluttaisi liikaa kaloreita. Näin juuri. Treenien sisällöstä en muista muuta kuin mitä kirjoitin. Ja niissä oli aina ”100 vatsalihasliikettä ja puoli tuntia kuntopyörää/stepperiä + muut liikkeet.”. Ja minä hölmö luulin, että noilla aerobisilla saisin lihasta peppuun ja koipiin. Siksi niitä tein. Muuten olen todennäköisesti heilunut painoilla miten sattuu ja aivan liian vähän, liian pienillä ja liian kevyesti muutenkin. Mitä sitten söin treenien jälkeen? Esimerkiksi neljännesvesimelonin. Puolikkaan ananaksen. Pari karjalanpiirakkaa. Leipää. Vasta tuolloin 2010 opin, miten tärkeää on proteiini. Ja en sitä saanut juuri mistään enkä varmasti tarpeeksi, että olisi ollut mitään mahdollisuuksia kasvattaa lihasta. No eipä siinä gainomaxit ja ehrmannitkaan enää auttaneet, kun en osannut treenata siltikään. :D Muutenhan edelleen herkuttelin silloin tällöin, olipa juttua myös treenin jälkeen mutustetusta suklaasta. :’) Ja ruokaa söin aina ihan ähkyksi asti. Löytyi lukuisia merkintöjä, miten vatsa on jalkapallona, miten pitää vyöryä paikasta toiseen että pääsee liikkumaan. Uskon kyllä syöneeni ihan oikeasti kaloreissa paljon, mutta kun mulla tuo paino ei ole koskaan helpolla noussut ja se tahtoo pysyä siinä missä se oma normaalipainoni on, ja sehän on kaikkea muuta kuin kaavioiden mukainen ns. oikea normaalipaino. 2011 meni jo vähän paremmalla tiedolla, mutten silti osannut treenata tarpeeksi kovaa. Lisäksi vuosi meni muissa ajatuksissa (vaikka treenailinkin siinä ohessa niin kuin ennenkin), kun kihlauduttiin, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin ja muutettiin Saksaan. Vasta 2011 joulukuussa bongasin pienen hauiksen alun. Silloin olin löytänyt pakkotoisto.com -sivuston. :D Joulukuu 2011. Ja heti siitä tietysti piti ryhtyä omakehitteiselle bulkille, mutta siihen nähden ei ollut edelleenkään tietoa ja taitoa tarpeeksi, jotta olisi osannut treenata tarpeeksi kovaa. Kun ylimääräinen oli taas pudoteltu pois, ei alla ollut sen enempää lihasta kuin ennenkään. Vasta huhtikuussa 2012 alkoi se jakso, kun ihan oikeasti treenasin kovaa ja tavoitteellisesti. Treeni vaihtui yksijakoisesta kolmijakoiseksi ja vasta silloin alkoi tuloksia tulla. Ja nyt ollaan tässä. Siis vasta kohta vuosi oikeasti kunnollista treeniä takana. Sitä ennen se on ollut pelkkää räpellystä, ilman tietoa ja taitoa. Tai vaikka tietoa olisikin ollut, en vaan yksinkertaisesti tajunnut. Olen ollut ihan kuutamolla ihan tosi monta vuotta. :D Jonkinlaisen pohjan sitä sai rakennettua siinä muutaman räpeltelevän vuoden aikana ja esimerkiksi vatsalihaksia oli suhteellisen kivasti jo alusta lähtien. Yllättäen se onkin ollut ainoa paikka kehossa, johon on voinut olla jo pidemmän aikaa tyytyväinen. Nykyään sentään jo vähän sinne tänne muuallekin. :) Välillä kyllä vähän mietityttää ja harmittaa, että niin monta vuotta meni monella tavalla ihan hukkaan. Siis proteiinit! Jösses. Voisiko selkeämpää perusasiaa olla? Vaikka senkin tiesin, niin en vaihteeksi tajunnut. Niin, olen tosiaan oikeasti blondi ja se on välillä huomattavaa. :D Ja edelleen tässä opitaan. Nyt on parempi peruspohja, voi sitten taas muutaman vuoden päästä huudella, että miten kuutamolla sitä oli silloin vielä vuonna 2013.. :’) Mutta kai tekin ootte olleet hölmöjä ja kuutamolla jossain vaiheessa?! Joohan, oottehan? :’) bulkki ennen/jälkeen hauistreeni kehitys paino ruokavalio Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Vuosi 2015 pakettiin 11.01.2016 Kasvua? Blogi hiljenee 22 vastausta artikkeliin ”Aivan kuutamolla vielä 2010” Jo Karhapää sanoo: 28.3.2013 15:48 Hihi, tää postaus oli hyvää synnäri-luettavaa!;D Mut joo, aika tuttuu että on joskus olevinaan tiennyt jtn treenaamisesta. Mut tekemällä oppii, niihän se menee?;) Btw, näytät nykyisin jäääärkyttävän hyvältä!:) Miulle vähän haastetta kuhan täältä selvitään! Bobby Jean / Heidi sanoo: 28.3.2013 15:54 Hahaa, loistavaa! :D Paljon tsemppiä sulle sinne, täällä(kin) ootellaan, että siellä alkaisi jo tapahtua!! :) Ja kiitos paljon! :) Kohta säkin oot taas treenitohinoissa täysillä mukana! :) Janski sanoo: 28.3.2013 16:00 Kehityskuvia olis kiva nähdä! :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 28.3.2013 16:02 No nämä on vähän niinku niitä. :D En mä koskaan aiemmin ottanut juuri kuvia. Kun ei ollut lihaksia mistä ottaa kuvia. :D Enkä myöskään ottanut pullukka-aikoina kuvia, koska en tajunnut olevani pullukka. :D Mutta onhan näitä erilaisia kuvapareja pitkin blogia aina silloin tällöin laitettu. Esimerkiksi joulukuussa laitoin muutamia: http://eioorakettitiedetta.blogspot.co.uk/2012/12/mita-kohti.html Senja sanoo: 28.3.2013 16:36 tää oli tosi hyvä teksti, siis oikeesti. mulle. koska tottahan toi on, kaikki on joskus ollut niitä ”räpeltäjiä”, eihän sitä ihan alussa voi tietää mitä tehdä ja miten treenata. tää on just mun ongelma, miksi kynnys on niin iso aloittaa salitreeni ihan kunnolla, tavoitteellisesti. koska tiiän, että jos sinne meen, oon ”räpeltäjä”, koska mulla ei oo tarpeeksi tietoa. ja mä en haluu räpeltää vaan tehdä kunnolla. sen takia pitäis vaivautua hankkimaan tietoa, jotta osaisi, mutta en saa aikaiseksi. siksi tässä on tää kiva oravanpyörä kokoajan käynnissä: teen niitä itelle tuttuja ja helppoja lajeja vuodesta toiseen, ne jossa tiiän olevani hyvä ja joista mulla on tietämystä, ne jossa saan kehitystä aikaseksi koska tiiän mitä tehdä. salilla en oikein tiedä miten paljon millä painoilla ja mitä kroppa kestää, joten en ota haastetta vastaan. vaikka samalla haluaisin, haluaisin ihan tosissani kehittää tätä kroppaa. en vaan kestä sitä alkua, kun on vaikeeta ja kestää ennen kun esim. liikkeet oppii puhtaasti ja sen oman tason ja painot löytää. aina luen näitä teijän protreenareiden blogeja ja ihailen vaan, että voi kun noi osaa niin hyvin kaiken maailman liikkeitä ja saa tuloksia aikaan, kyllä mäkin treenaisin punttia jos osaisin jutut. mutta nyt tajusin, hemmetti, kyllähän kaikki on joskus sen alottanut ja joutuneet käymään sen takkuisen alun ja opetteluvaiheen. siksi te ootte niin upeita habanaisia. mun on vaan jotenkin vaikea hyväksyä, etten ois jossain lajissa heti hyvä. että oisin siellä salilla ns. alottelija jota muut neuvoisi. oon aina tottunut olemaan mun lajeissa hyvä ja oon tottunut siihen, että mä neuvon muita ja mun on vaikee ottaa neuvoja urheiluun liittyen vastaan. äh kauhee sepustus. mutta pointti oli se, että tän alkuvaiheen vaikeuden ja sen pakollisen näpertelyvaiheen ja sen tiedonhankkimisen vaivan takia en saa itteäni liikkeelle, kohti uusia haasteita. mur. tää postaus tosiaan auttoi. ehkä mun pitää ihan oikeasti vaan alkaa tehä sitä poikkiksen tekemää PERUS YKSIJAKOISTA TREENIÄ vaan ahkerasti siellä salilla, vaikka tuntuukin siltä ettei kauheasti lihaksissa tunnu eikä saa samoja kiksejä kun siitä pitkänmatkanjuoksusta, mutta pikkuhiljaa. kun liikkeet oppii ja saa sitä voimaa pikkasen, niin voi alkaa haastamaan itteään. ja sitten se salitreenin mahtavuus varmasti vasta alkaa, kun oikeasti on voimaa ja sitä voi jatkuvasti kehittää :) hih, oot inspiroiva. :)) Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:27 Ensinnäkin, kiitos että käytit sanaa ’protreenari’, joka en kyllä koe olevani, mutta kiitos, se oli ihana. :D Mukavaa myös, että tämä avasi silmiä! Kyllä sitä jokainen tosiaan joutuu jostain aina aloittamaan, ja kun on kerran opetellut sen alun, tarvittavan tiedon ja taidon, loppu sujuu jo paaaaaljon helpommin. Sitten voi keskittyä vaan kehittymään lisää, kun on hyvä pohja kasassa. :) Sulla on sentään hyvä, että sä tiedät ettet tiedä. :D Mä en tiennyt, että mä en tiennyt! Enkä tajunnut, miksi en kehity. Voi sentään. :’) Mä toivon sulle tsemppiä ja rohkeutta ja kaikkea sellaista, alku on aina vaikein, mutta siitä se tosiaan helpottuu koko ajan, vaikka treenit itsessään olisi kuinka raskaita. ;) Eikku sanoo: 28.3.2013 17:59 Senjalla tuossa yllä on vähän samanlaiset fiilikset kuin mulla vielä jokin aika sitten, eli että kestävyysjuoksusta saadut kicksit on vaan niin paljon parempaa kuin salilla käynti. Mutta kun tavoitteet on toiset kuin käytössä olleet keinot, niin oli pakko vaihtaa keinoja. Harmi, ettei kestävyysjuoksulla voi saada pikajuoksijan kroppaa :D. Toisaalta salilla käynti on auttanut mua pysymään erossa pelkällä kestävyysjuoksutreenillä hankkimistani erilaisista lihaskrampeista mm. lonkankoukistajissa. Mä aloitin salilla käynnin varsinaisesti 2010 loppukeväästä/alkukesästä ja se kesä meni treenatessa ryhmässä. Sitten jotenkin sen jälkeen en saanut aikaiseksi jatkaa itse harrastuksen parissa ”kasvamista”, ja käytin niitä samoja ohjelmia ilman kummempia tavoitteita ties kuinka pitkään. Nyt oon viimeinkin lyöttäytynyt yksiin (hyvän!) personal trainerin kanssa, ja salilla treeni tuntuu aivan eri tavalla mielekkäältä. Siitäkin huolimatta, että ohjelmassa on vain yksi juoksulenkki viikossa (yhyy). Ja nyt syön jopa kreatiinia?! Tuntuu siltä, että vaikka aina välillä luulee tietävänsä, niin jonkun ajan kuluttua huomaa kuitenkin oppineensa taas lisää ja tehneensä virheitä silloinkin, kun luuli tietävänsä.. Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:31 Tuo on niiiiiin totta, että aina välillä luulee tietävänsä ja jonkin ajan kuluttua huomaa, ettei se mennyt alkuunkaan niin! Mulla on näitä ollut paljon tässä matkalla. :D Onneksi viime kuukausina en ole enää monesti moisiin havahtunut. Että pian sitten varmaan taas. :’) Ja aerobisen karsiminen, jotta lihas kehittyisi, on oikeasti haastavaa, jos niistä aerobisista tykkää. Joskus se vaan on tosiaan välttämätöntä. Toiset on taas semmosia luonnonlahjakkuuksia (kuten mieheni, joka puntteilee ja maratoonailee ja kehittyy molemmissa samaan aikaan), että heiltä sujuu mikä vaan. Se on epäreilua se. :D Janna sanoo: 28.3.2013 18:41 Huhhuh melkoisen matkan säkin olet käynyt! Ja upeammaksi muutut vaan koko ajan :) Sun juttua lukiessa taas oppi arvostamaan omaa kykyä liikkua ilman rajoitteita, vaikkei sullakaan niitä enää ole mutta varmasti oli kurja kokemus! Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:37 Onhan tossa ollut yhtä sun toista matkalla. :) Ja kaikki ne piti olla, että oon tässä nyt tällaisena kuin olen. Kiitos! :) Kurjaa se oli, kun piti oikeasti elää semmoisessa aikamoisessa kuolemanpelossa useampi kuukausi. Ja edelleen tietysti nuo suonet on ja pysyy, joten niskaa varon, enkä esim. tiettyjä treeniliikkeitä tee. Ja siksi kun mun jännitysniskani oireilee, se vetää verenkierron entisestään huonommaksi ja alan oireilla välittömästi. Ja niskahan on aina aika huonossa jamassa. Kurissa pysyy kun hartioita päivittäin aukoo (kotona), ammattilaiset ei saakaan siihen koskea, koska heidän käsittelyn jälkeen menen aina todella huonoksi. Ja tämä tietysti kaikki suurena syynä sille, miksi en vetele naamaani mitään selkeitä epäterveellisyyksiä suonia tukkimaan, kun ei paljon tuketta tarvitse, on jo hyvät pohjat siellä omastakin takaa. :D katja sanoo: 8.4.2013 14:57 Ihana ja inspiroiva teksti, tajuaa, että terveys on älyttömän tärkeää! Ehkä olet jossain kohdin jo asiaa käsitellyt, mutta kysynpä kuitenkin: onko teillä sitten suvussa ollut tuota, että verisuonet on tuollaisessa kunnossa? Puhut siitä, että sulla on jännitysniska ja se oireilee, siis onko se seurausta niistä verisuonista jotenkin? Mitä oireita sulla liittyy tuohon oireilevaan niskaan? Kysyn lähinnä siksi, että olen koko elämäni kärsinyt pahoista niska- ja hartiakivuista ja saan todella pahoja migreenikohtauksia välillä liittyen tuohon niskakipuun, en tiedä asiasta sen enempää, mutta ruokavalionikin on kyllä välillä aika huono, siksi mua kiinnostaisikin tietää, että mitä oireita sulla sitten oli ja miten pääsit tutkimuksiin? Nyt kun luin tuon tekstisi, niin rupesi pelottaa oikein kunnolla, että miten se kovan rasvan yms. syöminen saattaa vaikuttaa terveyteen..Kiitos! Bobby Jean / Heidi sanoo: 8.4.2013 15:21 Kiitos paljon Katja! Kirjoitin aikanani tänne kokonaisen postauksen tästä niska-ja suonijutuista oireineen kaikkineen, ja se löytyy täältä: http://eioorakettitiedetta.blogspot.co.uk/2012/07/vaivapostaus-ii.html Jos vielä jää kysymyksiä, niin kysäise ihmeessä. En itse jaksa edes lukea tuota postausta läpi, että mitä sinne silloin kirjoitin. :D Suvussa ei ole ainakaan tietoisesti vastaavaa. Yhtä sun toista on, muttei toisilla ole todettu tällaisia poikkeavia suonia. Ei näitäkään olisi varmaan koskaan löytynyt, jos en olisi ollut töissä siellä missä olin, jossa vietin tosiaan koko päivän, monta vuotta, aina niska taitettuna eteenpäin ja hartiat korvissa. Nyt ollaan tässä kierteessä missä ollaan ja niskan oireilun saisi varmasti kuriin, jos näitä suonia ei pitäisi varoa. Sinänsä arvostan kuitenkin tietoisuutta tästä, tiedän varoa tiettyjä asioita ja tiedän elää terveellisesti jo pelkästään tästäkin syystä. :) Dream Fit for Pole sanoo: 28.3.2013 19:13 Mahtava matka sulla ollut muutoksen kanssa. You go girl! Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:37 Kiitos! I so go, girl! :D Bigblue sanoo: 28.3.2013 19:23 Tää sai mut hymyilemään :) Mahtavaa mielen ja kehontuntemuksen kasvua! Kaikki ollaan opin tiellä koko elämä. Ihanaa, ettei vielä tiedetä mistään kaikkea. Tylsäksihän kuntoilu kävisi jos siitä olisi jo kaikki opittu! Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:38 Kiva kuulla! :) Sepä se, jos tässä kaiken tietäisi ja olisi oppinut itsestään ja kehostaan, niin olisi astetta tylsempää. Uuden oppiminen on aina mukavaa! Anna sanoo: 28.3.2013 19:42 Ei meitä kyllä täällä maailmassa säästellä. Mutta kuten ollaan juteltukin, niin kaikella on tarkoituksena, eikä myö oltais just meitä jos yksikään kokemus elämän varrella ois jäänyt kokematta. Oot kyllä Heidi kaikinpuolin niin mahtava ja ihana, ja miun arvostus siuta kohtaan lisääntyy koko ajan <3 Jatketaan <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:40 Kaikella on tarkoituksensa ja mä en kyllä osaa sanoa missä olisin ilman tuota kaikkea terveysremppaa tuossa kohtaa elämää. En ainakaan tässä, en mieheni kanssa enkä tällaisena ihmisenä, tässä kehossa. Noista olen satavarma. Olisin aika varmasti paljon onnettomampi. Siksi olen kiitollinen, että tämän kävin läpi. Kiitos ihana! <3 Kaisa Salonen sanoo: 29.3.2013 06:37 Kantapään kautta mennään, valitettavasti. Itelläki taustalla syömishäiriö, mistä kirjotin blogissanikin http://kaisaksal.blogspot.fi/2013/03/pahkinankuoressa.html tossa tekstissä. Sillon iteki treenasin tosi kovaa et lihasta tulis, ja kappas mitä kävi. :D Näytin pakkasen r**skaamalta pulkannarulta. :D Tosi kiva!! Sä oot upea, musta on hienoa et oot löytäny tasapainon. Löysin sun blogin vasta vähän aikaa sitten, mut oon jo selannu sen mielenkiinnolla melkeinpä läpi. Keep on doing your thing, you are gorgeous <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:45 Täytyykin tutustua sun tekstiin paremmalla ajalla oikein ajatuksella, kiitos linkistä! Ja paljon kiitoksia sanoistasi muutenkin! <3 Harvalla meistä on kaikki mennyt aina ihanasti ja monella on menneisyydessä vaikka mitä haamuja, mitkä kaikki vaikuttaa siihen millaisia ollaan tänään. Mulla niitä haamuja oisi vaikka kuinka paljon lisää, mutta ne ei kuitenkaan liity ihan tähän treenaamiseen tai syömisiin tai muuhunkaan, joten antaa olla vaan siellä. :D Kaikista vastoinkäymisistä olen kiitollinen. Niillä on tarkoituksensa ollut. Monna sanoo: 29.3.2013 06:53 Voi Heidi-muru, ihana teksti. <3 Monesti tuntuu, että koko elämä on opettelua. Koko ajan oppii jostain asiasta lisää. Ja ihan varmasti jokainen on räpeltänyt ja ollut kuutamolla jossain vaiheessa enemmän. :D Hienon matkan oot kulkenut ja itseoppinut. Olet ihana!! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.3.2013 09:47 Kiitos kaunis Monnaseni! <3 Kyllä me tää matka kuljetaan opetellen läpi, ihan alusta loppuun. Ei sitä koskaan voi mistään tietää kaikkea, ei edes itsestään, saati sitten toisista tai muistakaan aiheista. Mwah!! <3 Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Torstai Jalat ! 28.3.2013 Päivi 3 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hyvää torstai iltaa sinnekin. Tässä sitä istutaan koneen äärellä taas. Ollut taas semmonen päivä että pläääääh! Duunissa oli löysää, mutta kivaa. Mä lähdin jo puolen päivän aikaan suihkii. Tajusin, että auto on katsastettava NYT jos haluaa vielä ehtiä! Käytin koppimoponi pesulla ja vein katsastukseen. HYLÄTTY! Voi v**tu sanon minä kuulkaa. Noooooh, ei siinä nyt mitään grandea ole, se mikä siinä nyt sitten mätti, oli mun tiedossa. Eli seisontajarru, eli kansan kielellä käsijarru. Mä niiiiiin toivoin, ettei se jumittais just tänään, mutta mitä kävikään, totta helvetissä se jumitti :p No ei auta, huoltoon se on vietävä anyway, mut silti voin sanoa, että tatti otsassa kasvo aika kohtuuttoman kokoseksi, kun tajusin taas sen rahanmenon määrän mitä tohon peltilehmään pitää laittaa. Miksi autoilun pitää olla niin sairaan kallista ??????? Mun mielestä esimerkiksi toi vuosikatsastus 74 € on suoranaista kiskontaa!!!! Siis aivan sairaalloinen summa siitä, että sitä autoa vatkataan siellä noin kymmenen minsaa :o (ja nyt jos siellä on joku katsastusmies, niin joo, älkää vaivautuko nyt ottamaan kantaa tähän ”vatkaus” termiin ;) ). Mutta tommosesta on hyvä kiskoo, koska se on pakko maksaa jos aikoo ajaa autoa! Nyt sitten auto huoltoon, känkkä kuntoon ja uusintakatsastukseen :/ grah! Onneks mulla on varaa :p NOOOOOOOOOOOT!!!! No onneksi sentään pienten itkupotkuraivareiden jälkeen (kävin kotona syömässä ja märisemässä katsastuksen jälkeen) kunnon jalkatreeni pelasti hyvin pitkälti latistuneen fiiliksen :) Kummasti sitä sai ”potkua” treeniin kun otti niin aivoon autoilu :D Tänään sitten uuden ohjelman mukaan veivattiin etureiskat ja samaan settiin vielä takareiskat ja vatsat. Uhhuh, sanon minä. – jalkaprässi 10-15 toistot 150-170kg – vaakaprässi 12-15 toistot 69-77kg – yhden jalan prässi istuen 12 toistot 20kg/ jalka – reiden ojennus 35-40kg 15 toistot (alko jo reidet huutelee hoosiannaa) – reiden ojennus jalka kerrallaan 15kg 7-8 toistoo / jalka – takareidet istuen 35-40kg 15 toistot – takareidet seisten 25-30 kg 10 toistoo/ jalka – vatsarutistukset laitteessa – ”linkkuveitsi” – pepun nosto penkistä Siinähän sitä oli, ihan riittävästi tälle päivälle. Tämä kuva kertoo kyllä treenin rankkuudesta. Mä voin sanoa, että tässä vaiheessa (vatsalihastreeni jälellä) oli paukut kyllä aika vähissä. Jalat oli hyytelöä, kerta kaikkiaan! Kirjaimellisesti ripsarit poskella mentiin. Olihan nätti näky peilistä kun sinne lopuksi vilkaisin :D Ei kait tässä sitten taasen muuta kuin pääsiäisen viettoon, treenejä unohtamatta, mutta nyt annan itselleni luvan myös nauttia ”suullisesti” eli pääsiäisantimia maistellen :) Ainakin vähän! Mukavaa pääsiäistä myös sinne! ahdistus kuvia treenaan treenikuvia työ Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Oi olkapäät! Freedom Fredag 3 vastausta artikkeliin ”Torstai Jalat !” Kerttu sanoo: 28.3.2013 23:31 PARHAUTTA Päivi, sielä on TYKITETTY, asennetta on, kyllä reiskat KASVAA!! Ja eiku mämmitankkausta kehiin! :D Päivi sanoo: 29.3.2013 00:43 No juh, kyllä tykitettiin tänään menemään huolella :) Aina päivän pelastus, kun pääsee tekee kunnon treenin :) Ja pääsiäissuklaita on kyllä eksynyt jo suuhun, jei! Kerttu sanoo: 29.3.2013 12:14 HUISAA Päiv, mie niin voin yhtyä FIILIKSIIS!! :) <3 Kommentointi on suljettu. Päivi
Annika Vainio Oi olkapäät! 26.3.2013 Päivi 1 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hyvää iltaa :) Nonnih, tännehän siis piti ilmestyä kuvakin oikein, mut se jäi jonnekin sfääreihin kiertämään, joten se joko tulee tai sitten ei tule, mutta tähän postaukseen se ei näemmä ole tulossa :D Että näin. Mie niin rakastan näitä laitteita aina toisinaan ;) Tänään siis uuden ohjelman mukaan tuli jumpattua olkapäät. Okei, jos totta puhutaan, niin olisi ollut vuorossaan jalkatreeni, mutta olosuhteiden pakosta = kiireen sanelemana, vaihdoin sitten näiden kahden treenin vuoroa. Jalkatreenistä tietää AINA, että se on helvetillinen ja itse asiassa tänään on ollut ihan snadisti tukkoinen olo, jopa aivastelua on ollut aika isosti ilmoilla. No en vielä julista itseäni flunssaiseksi, ehkä tää on vaan jotain pientä vaaratonta. Niin ainakin toivon, sillä MÄ EN AIJO TULLA KIPEÄKSI edelleenkään, nih! OLKAPÄÄTREENI: -viparit sivulle -pystypunnerrus kp -pystysoutu (tanko ja talja) -viparit sivulle käsi kerrallansa -pystypunnerrus tangolla, seisten (ette ehkä usko, mutta en ole tehnyt tätä koskaan aikaisemmin ja joo, toimii!) -vielä pystypunnerrukset laitteessa, viimeiset mehut käpälistä irti -pohkeet istuen Olikohan siinä koko setti? Muistaakseni. Toistot oli 10-15 luokkaan, jopa 20 ;) ensimmäisissä lämppäseteissä. Oikeen kiva pumppi löyty sieltä olkapäille. Kyllä tehtiin tunteella ja tahdonvoimalla viimeiset puristukset :) Vielä himassakin käpäliä kiristi. Näin siis tänään. Ei kait täs sit hittoikaan. Mukavaa tiistai illan jatkoa kaikille, mä taidan painua lihastenkasvatusunille :) Good Night! treenaan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Löysät lapaset :D Torstai Jalat ! Yksi vastaus artikkeliin ”Oi olkapäät!” Kerttu sanoo: 26.3.2013 23:30 Komiaa settiä Päivi! Juu toimii todellakin, mie oon kans tehny pystäriä seisten tangolla ja kässäreillä! Kommentointi on suljettu. Päivi
24.3.2013 Viikko 12 24.3.2013 Heidi 11 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kuvituksena sekalaisesti tämän päivän treenistä. Tällä viikolla on pörhelletty menemään seuraavanlaisesti: Maanantai : jalat . Kesto: 1:14, keskisyke: 126, max: 170, 252kcal. Tiistai : ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet . Kesto: 1:14, keskisyke: 121, max: 159, 231kcal. + 30min crossailua . Keskisyke: 134, max: 144, 148kcal. Keskiviikko: lepo . Torstai: selkä, hauikset . Kesto: 1h, keskisyke: 121, max: 167, 193kcal. + 3h kävelyä . 16.34km, keskisyke: 119, max: 148, 515kcal. Perjantai: jalat, vatsa . Kesto: 1:16, keskisyke: 120, max: 168, 229kcal. Lauantai : lepo . Sunnuntai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:19, keskisyke: 120, max: 162, 232kcal. + 30min crossailua. Keskisyke: 149, max: 172, 169kcal. Eilinen ei ollut alunperin tarkoituksella lepopäivä. Oli vaan sitten se päivä, jolloin syötiin taas jokunen särkypilleri. Tänään on sinnitelty ilman ja sainkin hyvät treenit tehtyä. Crossailussa tein taas niin, että viiden minuutin välein tasoa ylös ja kaikki työ jaloilla niin kuin ennenkin. Taustalla soi musiikki ja koneelta katselin, että miten se mies juoksee siellä puolimaratonia. :) Hirveät olosuhteet tuollaiselle kisalle, jonkin aikaa miettivät pidetäänkö kisa vai ei. Päätyivät muuttamaan reittiä, kun tosiaan osa teistä on poissa pelistä tällä hetkellä. Mutta hyvin meni ja hyvä aikakin vielä, näissä olosuhteissa. Tuosta juoksun seuraamisesta kartalta sai kunnon potkua siihen crossailuun ja hirveällä hiellä taas painelin menemään. Viimeisessä viidessä minuutissa hyppäsi ne sykkeetkin jo sinne lukemaan 172. Etureidet huusi, että nainen lopeta jo, mutta en mä voinut lopettaa ennen kuin oli puoli tuntia täynnä. Niih. Viikon kohokohta oli kyllä taas tuo pitkä kävelylenkki. Siinä on vaan jotain niin mahtavaa kävellä tunteja. En kyllä tiiä miksi, mutta nautin tommosesta ihan hirveästi. Vaikkei se sää ollutkaan niin maailman paras ja naamallani taas siitä maksoin (ja maksan edelleen), niin silti se oli vaan parasta. Yleensähän en ennen jalkatreenipäivää tee mitään rasittavaa jaloilla, edes puolen tunnin crossailua, ettei vaan häiritse seuraavan päivän treeniä. No, nähtävästi sitä voi kävellä vaikka sen kolme tuntia ja silti kykenee tekemään jalkoja heti aamusta. :D Muuta ihmeellistä läpikäytävää viikossa ei tainnutkaan olla. Ensi viikolla alkaa sitten viikonlopulta se viikon pätkä, mistä en osaa sanoa vielä mitään, mitä treeneihin, syömisiin tai edes internetin käyttämiseen tulee. Mutta katsotaan sitä sitten. Huomenna teen rästissä olevat NELJÄ (!!!) haastetta pois yhdessä postauksessa. Yhden niistä sain jo joulukuussa.. :D Mutta huomenna, vannon! Sunnuntain jatkot lattialta! (Missä istuin aiemmin enkä enää ja tarkoitus oli laittaa ihan naaman kera, mutta silmänaluset oli semmoiset kunnon mustat, että tyydyin vaan rajusti rajaamaan, kun photoshopatakaan en osaa. :D) En kyllä tiedä mikä tämän kuvan pointti sitten enää on. Ei sillä semmosta taida ollakaan. Mutta siinä on nyt silti. treeniviikko Lue myös: Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Viikko 50: Kasuaali posettelija 14.12.2015 Ennen – jälkeen (ja reseptejä, kiitos!) Haastevastauksia ja tunnustuskiitos! 11 vastausta artikkeliin ”Viikko 12” Janna sanoo: 24.3.2013 15:29 Noniin kiva treeniviikko sullakin ollut :) noi kävelylenkit on kyllä mielenkiintoisia, kun joskus ne tympii niin mielettömästi ja joskus niistä nauttii ihan täysin siemauksin. Ja hitsit en kestä miten ihanat noi hiukset sulla on!! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.3.2013 15:47 Hyvä viikko oli! Mulle kävelyt on aina vaan nautintoa, ja menenkin sinne sen takia että tahdon, enkä sen takia, että saan liikuntaa. Ihan sydämestä tulee se fiilis, että tahtoo kävellä. Mä oon semmonen tallustelija. :D Aina ollut kyllä. Ja mä oon kanssa ihan huumassa tästä tukasta! :’) Ihan maailman paras idea oli pistää taas tukka päähän. Jeih! <3 Anna A sanoo: 25.3.2013 07:53 Käytkö aina saman lenkin vai uskaltaudutko teille tuntemattomille? Onhan se mahtavaa kameran kanssa lähteä kävelylle, sitähän voi törmätä vaikka mihin mielenkiintoiseen. Itsestä on vähän tylsää lähteä ulos vain lenkille (ikävystyttävää), mutta kunhan kesä tulee, aioin lähteä pyörän kanssa tutustumaan kotikaupunkiini vähän paremmin. Nytkin täällä paistaa ihana aurinko ja mun pitää kirjottaa jotain tylsää raporttia. -Anna- Bobby Jean / Heidi sanoo: 25.3.2013 07:57 Mulla on muutama reittivaihtoehto oikeastaan, ja siihen ne täällä jääkin, jos ei tahdo mennä kunnon autoteille pomppimaan ja mä en kyllä tahdo. :D Olihan nuo tuntemattomia kunnes niitä ensimmäistä kertaa tallusti. :) Kameran kanssa en ole vielä kertaakaan kävelyitä tehnyt, on liian arvelluttavat säät kameran hyvinvointia ajatellen. :/ Puhelin tietysti liikkuu mukana. Täällä tänään(kin) kamala ilma, eikä helpotusta ole luvassa ainakaan seuraavaan kymmeneen päivään. :O Toivottavasti pääset nauttimaan auringosta jossain kohtaa! Anna A sanoo: 25.3.2013 08:58 Joo, siksipä olinkin ovela ja päätin tehdä aamupäivän töitä kotona ja lähteä puolen päivän maissa kävellen työpaikalle. -Anna- Monna sanoo: 24.3.2013 16:38 Apua! Teetkö sä beibe tossa yhessä kuvassa kylkiä tolla jumalamattomalla levytangolla?! You crazy mother fucker! ;D Pus <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.3.2013 16:40 Haha, joo! :D Se on semmonen tynkätanko. :D Painoa mulla roikkuu siinä 28,5kg. Crazy mother fucker :’D MWAH! <3 aqui sanoo: 24.3.2013 16:56 Niin me vaan yhtä aikaa hikoiltiin ja ähistiin. Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.3.2013 17:00 No niinhän me tehtiin! :’) Anna sanoo: 24.3.2013 22:43 Ekan kuvan fighter-Heidi <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 25.3.2013 06:28 :) <3 Tommosen kuvan voisi ottaa oikein sillain kunnolla, että näkyisi vähän ihoakin. :D Vähän tekohikeä ja lihakset pumppiin ja avot. Tätä pitää harkita! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi
