Annika Vainio Ohhoijaa 20.9.2012 Päivi 1 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Huhhuijaa. Viime ilta ja yö oli aika vaikeaa / tunteikasta. Hajosin jossain vaiheessa iltaa ihan täydellisesti kun katsoin Pentin pahaa oloa :( Yö meni suhteellisen hyvin, ukko nukkui rauhallisesti. Pelasin kipuinfuusion kanssa. Itse en kokenut kipuinfuusiosta olevan oletettua hyötyä Pentille. Se vei koiralta jalat alta, laittoi pään sekaisin, mutta kipu tuntui säilyvän. Ei kiva. Tänään aamulla lähdin töihin siinä pelossa, että emme enää tule yhdessä kotiin :( Töissä oli vaikeaa. Pentti makasi seinän takana kipuinfuusiossa ja tipassa. Ukolla oli pää niin pyörällä, että vesi eikä ruokakaan maistunut. Hieman kuin omasta päätöksestä lähdin tiputtamaan kipuinfuusiota pois. Neuvottelin siitä lääkäreiden kanssa. Konsultoimme myös koulun (yliopiston) neurologia aiheesta. Nostimme Neurontinin määrää, lisäsimme lihasrelaksantin. Poika piti myös tänään katetroida, sillä Pentti ei ollut pissannut yli vuorokauteen :/ Pissaa tulikin sitten sen puolitoista litraa (huom, koira on iso!) Kipuinfuusiosta vierottautuminen näytti ainakin toistaiseksi mielestäni hyvältä ratkaisulta. Ukko virkistyi, alkoi ympäristökin kiinnostamaan, ruoka maistui, myös yksi suklaamuffinssi :) vesi maistui isolla kädellä. Kotimatkalla jopa pissittiin talon nurkalle :) Voi rakkaus sentään. Olen tällä hetkellä toiveikkaampi kuin pariin päivään. Näillä mennään. Ollakseni kuitenkin realisti, pelkään edelleen pahinta. Jos ja kun kyseessä on välilevytyrä, niin tyhmempikin tajuaa, että se ei ole hyvä juttu! Pelko on koko ajan läsnä. Tarkkailen koiraani herkeämättä. Jokainen äänähdys saa aikaiseksi kylmät väreet. Päivä on ollut raskas sekä mulle että Pentille. Pentti on tällä hetkellä niin uupunut, että on nukkunut lähes tauotta viidestä asti illalla :o Huoh. Vietän varmaan ensi yönkin sohvalla pikku mieheni rinnalla. Miten tällainen tilanne voi ottaakin näin koville, vaikka sitä tietää, että se päivä on edessä, ennemmin tai myöhemmin. Tämä on kuitenkin ehkä vähän liian aikaista, vaikka tiedämme, ettei jättirodut ole kovin pitkäikäisiä :( mikä on kyllä sääli. En voi liikaa kiittää taas työkavereitani, omaa pesuettani. Varsinkin pikku neiti on ollut todella hengessä mukana. Lohduttanut muo ja minä häntä. Apu on ollut taas tarpeen päivittäisten rutiinien suorittamisessa. Onneksi se on ollut lähellä. Nyt vain toivon, rukoilen, että kaikki kääntyy vielä tälläkin kertaa parhain päin ja saan vielä lisäaikaa jättini kanssa :) ahdistus elukat rakastan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Elämä on! 06.05.2015 Ei mitään uutta taivaan alla, eikö? 22.03.2015 Miksi mä en treenaa? 03.03.2015 Nyt on paha paikka Sunnuntai Yksi vastaus artikkeliin ”Ohhoijaa” Pumpumkatti sanoo: 21.9.2012 09:05 Oi, voi Pentti raasua :( Voimia teille! Kommentointi on suljettu. Päivi
19.9.2012 Näin minä muutokseni aloitin 19.9.2012 Heidi 37 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hirvittävästi on kyselty, että miten aloitin tämän kaiken, mitä söin silloin, millä laitteilla kuntoilin ja millä kuntoilen nyt. Koitan koota kaiken oleellisen tähän yhteen postaukseen, huh! :) Tämä on siis se keino, miten minä muutokseni tein. Nykyisellä tietotaidolla sen olisin varmasti toteuttanut eri tavalla, mutta tämä toimi silloiselle tietämättömälle hyvin. Ja johtihan se kuitenkin lopulta tähän nykyiseen tilaan.. ;) Suosittelen lukemaan myös taannoisen postaukseni aiheesta miksi minä onnistuin ja miksi jotkut eivät onnistu. Se löytyy täältä: klik! Jonkin verran varmaan tulee toistoa tässäkin, mutta tuolla kirjoitin pääasiassa siitä, miten paljon asenne ratkaisee. Lähtökohtani: – Mahdollisimman epäterveellinen ruokavalio (eli mahdollisimman kaloripitoinen) koko siihen astisen elämäni, koska olin aina ollut alipainoinen, siitä saanut kuulla ja sitä koittanut sitten koko elämäni muuttaa. Rimppakinttu. Olin tällainen koko lapsuus- ja nuoruusajan. Pahoitteluni pikkuisesta kuvasta. – Hirvittävän huono kunto, hulluna pomppiva syke, jonka kuvittelin johtuvan sydänviasta. – Havahtuminen peilikuvaan, johon tahdoin kiinteytystä. En painon pudotusta, sillä vaakahan kertoi minulle, että olen normaali.. – En nähnyt siis ylipainoani, enkä edes kokoani. Näin vain, että voisin vähän kiinteytyä. Vatsastani en tykännyt, ja sen tahdoin pois. Sen todellista kokoa en silti nähnyt. (btw. Nykyisellään vihaan sanaa kiinteytys. :’) Sillä kiinteytyminenhän on rasvaprosentin alentamista. Siinä auttaa myös lihasten kasvatus. Ei ole mitään maagista keinoa tehdä sitä mitenkään toisin. ) Tästä seurasi (kuntoilupuoli): Jostain tuli kipinä, että nyt aloitan. En muista tuntemuksia sen tarkemmin tai edes, että mitä pääni sisällä liikkui. Tilasin Anttilan postimyynnistä kuntokeskuksen tarjouksesta itselleni synttärilahjaksi, alkuvuodesta 2007. Stepperi, käsivitkuttimia, prässi. Tällä kirjaimellisesti vitkuttelin. Minulla ei ollut mitään tavoitteita, ei treeniohjelmaa, en muista kuinka monta kertaa viikossa, kuinka pitkään ja mitä kaikkea. Kunhan vitkuttelin. En tosiaan aloittanut painonpudotusta enkä mitään dieettiä. Aloitin elämäntavan, johon tulisi liittymään liikuntaa ja terveellinen ruokavalio. Haaveilin vatsalihaksista ja timmistä takapuolesta, mutta en oikeasti tiennyt mitä minkäkin eteen pitäisi tehdä. Ei haitannut, en osannut kaivata tietoa jonka olemassaolosta en tiennyt. En siis oikeasti tiennyt kuntoilusta yhtään mitään . Siksi teinkin sitä aivan ilman tavoitteita. Ja kyllä, tuo kyseinen laite oli todella huono, prässäilyssä tipahti penkki kahdesti alta kun metalli meni rikki. Ensimmäisellä kerralla hitsattiin kiinni ja toisella kerralla pääsi kaatopaikalle. Kotiin hankin pikkuhiljaa kaikenlaista. Pienet käsipainot (joilla en muista mitä tein vai teinkö mitään), erilaisia vitkuttimia takapuolelle ja vatsalle pääasiassa. Vatsalihaspenkki, jonka omistan edelleen ja jota käytän edelleen – silloin en päässyt sieltä alaviistosta edes yhtä kertaa ylös ja teinkin ihan perinteisiä istumaannousuja lattialla, kunnes tuo onnistui. Näitä härveleitä kerääntyi lisää vähän väliä, lähinnä kohdistuen asioihin (vatsa ja peppu), joihin olin vähiten tyytyväinen, tietämättä että ei sellaisilla vitkuttimilla saisi ihan todellista muutosta aikaiseksi. Mutta kuitenkin liikuin. Ja se oli avainasemassa tässä kaikessa. Ei se, että tiesinkö mitä tein, vaan se, että minä liikuin. Ennen en liikkunut käytännössä yhtään. Aerobista, lenkkeilyä, tai edes kävelyä, en harrastanut. Syy yksi: en ollut pudottamassa painoa, koska en sitä itsessäni nähnyt. Syy kaksi: olin varma, että minulla oli sydänvika, kun syke oli aamusta iltaan koholla ja löi todella voimalla, ja jo lattialta nousu seisomaan nosti sykkeen 180 pintaan ja hengästyminen tuntui kuolemalta, joten en siis tahtonut aerobista tehdä, koska se tuntui kamalalta ja olin varma, että kuolen siihen. Jossain vaiheessa, vasta parisen vuotta sitten, aloin tehdä aerobista kuntoilua. Alkuun se tuntui kuolemalta. Ensin jaksoin crosstrainerilla kymmenen minuuttia. Sitten kaksikymmentä. Puoli tuntia.. Neljäkymmentäviisi.. Kerran kokeilin, että paljonko mahtaisi mennä, jos vain jatkaisin ja jatkaisin. Meni 90min kunnes lopetin koko touhun, kun olihan se nyt jo ihan älytöntä. :D Eli sydänvika ei ollut sydänvika. Sydänvika oli täysi tottumattomuus aerobiseen kuntoiluun. Syke ei enää noussut hirvittäviin lukemiin ja siinä missä ennen syke 120 tuntui jo kuolemalta, se olikin yhtäkkiä leppoisaa eikä tuntunut yhtään missään. Se tärkein muutos, eli ravinto: En laskenut kaloreita. En tiedä, mitä sain ennen enkä tiedä, mitä sain muutoksen jälkeen. Entinen koostui pääasiassa kaikesta epäterveellisestä, joten pelkästään se, että muutti sen kaiken terveelliseksi, oli huima muutos ja ihan satavarmasti vaikutti kalorisaantiin. Ennen söin aamulla RUOKAA. Se saattoi olla vaikka pakastepizzaa uunissa, perunaa pannulla, riisiä ja currykastiketta. Siis heräsin vaikka kolmelta aamuyöllä tämän takia lähteäkseni viiden aikoihin töitä kohti, jotta ehtisin syödä. Joskus saatoin myös vetäistä puoli levyä suklaata ja Batteryn aamupalaksi. Lisäksi pöydällä oli aina karkkikippo, josta yölläkin vessassa käydessä piti napsaista kourallinen suuhun. Ravintoni koostui vaikka päivittäisistä Hesburger-reissuista ynnä muista ulkona syömisistä. Annoskoot olivat suurempia kuin keskivertomiehen. Tällaiseen olin oppinut ja näin olin elänyt jo monta vuotta. Kaikkia muutoksiani en muista, mutta tässä joitakin konkreettisia, osa pieniäkin: – Roskaruoat pois – Herkuttelu alkuun kokonaan pois ja lopulta oikeasti hyvin vähäiseksi (esim. kolme pientä karkkia vaikka päivittäin tms.) – Kevytmaito rasvattomaksi – Lisää vihanneksia ja kasviksia – Välipaloiksi hedelmiä – Annoskoot pienemmiksi – Täysirasvainen juusto -> Edam 9% – Jogurtit vähäsokerisiksi/vähärasvaisiksi/sokerittomiksi/rasvattomiksi – Mehut, limut & energiajuomat pois (tätä en tehnyt heti alkuun, olin olevinani niin koukussa etenkin batteryyn, yksi tai kaksi päivässä!) – Kaikki, mistä oli olemassa tumma ja vaalea versio, vaihdoin tummaan (täysjyvä, vaalea leipä ruisleiväksi) – Kahvin sokeri tipahti useasta lusikallisesta kahteen, sitten yhteen ja lopulta kokonaan – Levite 30% :ksi – Kastikkeet pois – Kaikista välttämättömistä kevyt -versio, jos sellainen vaihtoehto oli olemassa Tärkeimpänä: Opin syynäämään ravintosisältölistoja. Opin, että jogurtti sisältää aivan älyttömät määrät sokeria. Opin, että vaikka missä on kermaa. Opin pitämään silmällä sokerin ja rasvan määrää, myöhemmin myös suolan määrää. Opin silloin nyrkkisäännöksi, että kaikki missä on kilokaloreita yli 220kcal/100g, on ehkä huono valinta. Poikkeuksena luonnollisesti mm. pähkinät, mutta opin myös, mitä kannattaa syödä paljon ja mitä vähän. Imin tietoa pääasiassa erilaisista kirjoista. Aihe kiehtoi ja kiehtoo edelleen, ja siksi noita kirjoja onkin hyllyt täynnä. :D Tähän väliin: Tärkein muutos lähtee ehdottomasti keittiöstä. Jos et ole valmis mistään luopumaan, tuskin tahdot muutosta edes tosissasi. Ei voi jatkaa samalla lailla kuin aina ja saada jotain, mitä ei ole ennen saanut. Saadakseen jotain, mitä ei ole ennen saanut, on tehtävä jotain, mitä ei ole ennen tehnyt. Näillä eväin jatkoin, puhkuin energiaa, kunto nousi, paino putosi. Aloitin tämän elämäntavan joskus helmi-maaliskuussa 2007 ja muutamassa kuukaudessa paino oli jo aika hyvin pudonnut. Kesällä (en valitettavasti muista kuukautta) 2007 näytin tältä: Painosta ei tietoa, kun en sitä seurannut, koska sen pudottaminen ei ollut tarkoitukseni. Vielä oli vähän matkaa, sillä löysää tuossa vaiheessa oli (etenkin reidet, takamus + vatsa), mutta sanoisin, että huima ero alun tilanteeseen. Nopeasti siis kiitettävä tulos. Lihaksia ei juuri ollut näkyvissä, ennen kuin loppukesästä bongasin jo vatsalihaksia, jotka vain yllättäen olivat siinä: Pahoittelen tätä kuvaa :’D Tuon alun jälkeen jatkoin vain samalla, hyväksi havaitulla tavalla. Kunto koheni, mutta lihakset eivät juuri lisääntyneet, koska en treenannut niitä lisätäkseni. Niiden koko ja näkyvyys pysyi aika lailla vuosikausia samanlaisena. Jossain vaiheessa, kun kuuntelin jälleen kerran kommentteja, että painan liian vähän, aloin treenata pääasiassa nostaakseni painoani. Tein sitä tietämättä mitä siihen oikeasti vaadittaisiin ja koskaan ei siksi ollutkaan hyvä olla. Olin aina liian pieni. Olen tämän jälkeen nostanut painoani tarkoituksenmukaisesti myös syömällä, kahdesti. Todetakseni, ettei siellä ole hyvä olla, koska lisäkilot on vain minulle liikaa ja ne ovat poikkeuksetta löysää massaa, mikä ei vain ole kaunista ja itsellä on huono olla. Kaikki muuttuikin laakista kun päätin itseni hyväksyä ja aloin elää itselleni enkä muille. Tässä välissä totean, että jos joku ei ole vielä lukenut tekstiäni toisen blogin puolelta nimeltään Terveisin Luuviulu , suosittelen sen tekemään. Se avaa tätä asiaa enemmän, enkä jaksa sitä tähän uudelleen kirjoittaa. Tässä matkalla ei ole ollut repsahduksia, motivaatio-ongelmia, itsekuriongelmia. Niissä asioissa, joissa olen päättänyt tehdä tietyllä tavalla, olen pitänyt päätökseni. Minulle tuo on hyvin yksinkertaista. Miksi päättäisin jotain, mitä en pitäisi? Ajanhukkaa! En ole tahtonut heittää hukkaan tekemääni työtä, en ole kertaakaan tahtonut palata siihen kamalaan oloon ja liikakiloihin. Ei siellä ole mitään houkuttelevaa. En ole kertaakaan ”joutunut palaamaan takaisin ruotuun”. Minä teen yksinkertaisia päätöksiä, joista pidän kiinni. Sillä tässä on muutettu elämäntapa, ei aloitettu kuntokuuria, laihdutuskuuria, mitään millä on alku ja loppu. Nyt tällä hetkellä on siis menossa lihasten kasvatusta. Tämän myötä minulla on tavallaan päämäärä; kasvattaa lihaksia. Mutta tälläkään ei ole loppua, sillä en tiedä missä kohtaa olisi tarpeeksi. Sen saa kertoa sitten peili. Ja senkin jälkeen tietysti jatketaan liikunnallista ja terveellistä elämää, pidetään yllä sitä mitä on saavutettu, treenataan punteilla. Niin kauan kun ei esimerkiksi terveydellisiä esteitä tälle tule, en näe mitään syytä lopettaa. Miksi ihmeessä tekisin niin? Minulle sama, kuin lopettaisin esimerkiksi nukkumisen. Liikunta on aivan yhtä oleellinen osa minun elämääni. Vertailun vuoksi, pyynnöstä, äkkiä bikinit päälle (pyykkikorista kaivettuna :’D) ja peilin kautta kuvia koko kropasta: Aika epäkelpoja asennosta johtuen. :/ No kuitenkin. Samat rimppakintut siinä on kun lapsenakin, pohkeissa ei siis ole massaa ollut koskaan. Lopuksi: Nykyinen treenihuoneen esittely pääasiassa täällä: klik! ja kuvia sieltä lisää täällä: klik! Nykyinen ruokavalioni on esitelty täällä: klik! Ja ei. En ole syönyt mitään herkuiksi (tai epäterveelliseksi) yleisesti miellettävää kohta 17 kuukauteen. Ei tee mieli enkä tahdo. Jos jotain oleellista jäi pois niin hihkaise. Pääpiirteittäin taisin muistaa kaiken. Huh. :) Koko teksti summattuna lyhyesti: paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat. Yksinkertaista. ennen/jälkeen ruokavalio Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Vuosi 2015 pakettiin 11.01.2016 Palaisinko vanhaan? 31.10.2015 Kysy täällä! Selkää, ällötystä ja lepoa 37 vastausta artikkeliin ”Näin minä muutokseni aloitin” Lotta sanoo: 19.9.2012 10:03 Luin tuon sun postauksen missä näkyy kissasi. Mulla on kolme kissaa :) Siihen aikaan kun treenailin kotona, niin aina oli joku kateista vatsalihaspenkissä roikkumassa tai päällä makaamassa. Ja koirani lempipuuhaa vetää ponnarista kun yrittää tehdä vatsoja. Nykyään vaan venyttelen kotona ja tottakai siinä on muutoma kissa tunkemassa pehmukkeen alle tai painimassa siinä ja 45 kilon sylikoira istumassa päällä :) Mä olin ennen tosi kauan tosi laiha. 14-vuotiaasta 23-vuotiaaksi, aina kaikki toitottanut että olin liian laiha. Nyt kun olen lihonnut niin olen todella tyytymätön olemukseeni ja peilin edessä sokeus läskinmäärästä ihan viimepäiviin saakka. Nyt olen vakaasti päättänyt syödä vain tarpeeseen ja urheilla itseni takaisin kuntoon. Hienoa katsoa mallia sinusta, motivoit minua todella :) Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 13:08 Awww eläimet niin auttaa ja tsemppaa kotitreeneissä ja -venyissä. :’) <3 Sun historia ja nykytilanne kuulostaa tosi tutulta.. Siitä se suunta taas muuttuu ja toivon sulle paljon tsemppiä sille samalle matkalle, mitä mäkin olen kulkenut! :) Saa kysellä jos matkan varrella jokin askarruttaa! ;) Anonymous sanoo: 19.9.2012 10:18 Hyvä summaus lopussa. Tuo ravinto on kyllä tosi tärkeä juttu, netistä löytyy laskureita, jos epäilyttää paljonko tulee mässättyä (toki ne eivät päde kaikkiin, mut yrittänyttä ei laiteta). Ainakin itselläni menee tosi äkkiä kalorit yli, vasta nyt kun aloin pitämään kirjaa syömisistäni/liikunnasta sain painokäyrät alaspäin. Liikun paljon, mutta vahingossa tuli syötyä yli kulutuksen (palautusjuomat on pahasta, paljon turhia kaloreita, jos syö kuitenkin normaalisti). Monesti muuten kuulee tuosta liikunnasta, että ”en kerkeä”. Ihmiset keksivät vaikka sun mitä syitä ettei tarvitse liikkua, se on kyllä itsensä pettämistä. Kai sitä kerkeää, kun vain priorisoi asiat oikein ja ainakin itsestäni liikunta ja kunnostaan huolta pitäminen kannattaa priorisoida melko korkealle. Onko miehelläsi täysin samat pöperöt eli täysin kasvispainotteinen? -Way2Go Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 13:17 Helposti ja huomaamatta moni syö liikaa ja se on usein syy siihen, että paino ei putoa. Sitä voi kuvitella syövänsä vähän, mutta jos ihan oikeasti laskee kaiken, sieltä voi tulla vaikka mitä yllätyksiä. Mulla oli aikoinaan sama toisinpäin – luulin syöväni tarpeeksi, mutta kun ensimmäistä kertaa elämässäni sitten laskin päivittäiset kalorini, tajusin saavani aivan liian vähän. Siitä lähtien onkin pitänyt vähän pitää niitä silmällä, kun tosiaan tällä ruokavaliolla ei niitä kaloreita niin hirvittävästi saa. Palautusjuomista olen osittain samaa mieltä, varsinkin jos ei lihaksia koita rankalla treenillä kasvattaa. Jauhe on paras lihaksille rankan treenin jälkeen, mutta perusihminen pärjää millä tahansa hiilari-/protskupitoisella välipalalla peruspuntteilun jälkeen. Minulle tuo palkkari on ollut aika siunaus, kun käytän sitä myös aamulla weetabixien maidossa ja illalla rahkassa – sillä se on hyvää! Lisäksi saan siitä päivän kalorit hienosti täyteen. Aika paljon enemmän pitäisi syödä jos en jauhetta käyttäisi! Miehen kanssa syödään samalla tavalla. Jotain pieniä mieltymyseroja (kuten hänellä murot ja mulla weetabix jne.) on, mutta pääasiassa juu samalla lailla. Kasvisruokaa, sitä samaa kuin minäkin. Poikkeuksena sitten rankempien juoksujen aikoihin hän tankkaa hiilareita ja energiaa mm. pastasta ja riisistä, mitä itse en syö. Ja jos on aikaa roikkua koneella tunnin päivässä, on aikaa treenata tunti päivässä! Kyllä, ajanpuute on tekosyy. Priorisointikysymys. Anonymous sanoo: 19.9.2012 10:21 Tosi kiva postaus ja ennen kaikkea hyödyllinen! :) Tuossa vaan kun on sinusta tuo kokovartalokuva bikineissä, niin näytit jo silloin hyvältä, mutta voisitkohan laittaa itsestäsi kokovartalokuvan myös tämän hetkisestä tilanteesta (silleen, että näkyisi jalat ja koko kroppa kokonaisuudessaan), vaikka tuossa edellisessä postauksessa jo aika hyvin näkyykin tuo muutos entiseen, mutta niiiiin tahtoisin nähdä kokovartalokuvan, jossa seisot suorassa, kiitos :) Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 11:34 Lisätty! ;) tiiti sanoo: 19.9.2012 10:23 Yksinkertaisuus on parasta! Kun tekee jostain asiasta (elämäntapamuutoksesta) omansa ja itsensä näköisen, siinä on helppo pysyä. (Tässä vaiheessa mulla on taas hirveä halu ladella kauhea määrä kaikkia to-del-la kuluneita kliseitä, mutta taisin tehdä sen jo, kun viimeksi aihetta kommentoin. Että säästän internettiä lisävuodatukselta, tämän kerran :D) Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 13:19 Yksinkertaisuus on kaikkien muutosten äiti. Ei mitään selityksiä ja mutkuja ja sitkuja. Senkun tekee! Mä tahtoisin ehkä yhden kliseisen kuulla, joo-o. <3 Kaoka sanoo: 19.9.2012 12:00 ”Paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat.” Tämän kun ihmiset muistaisivat! Jatkuvasti putkahtelee ilmoille mitä ihmeellisimpiä muotidiettejä, joilla lupaillaan hirmuisia tuloksia. Noh, varmaan niillä kaikenlaisilla kaalisoppakuureilla painoa lähteekin, mutta pysyykö se myös poissa? Ja entä sitten nämä fanaattisimmat ”karppaajat”, jotka väittävät että kalorit ovat pelkkää hujausta ja yltäkylläinen eläinrasvan vetäminen on oikeastaan vain terveellistä.. Niin varmaan. Ei se painonpudotus tosiaan ole mitään tähtitiedettä, kun vaan muistaa tuon summaamasi perussäännön; syö vähemmän kuin kulutat. :D Ja mielellään vielä terveellisesti. Mutta hirmuisen inspiroiva blogi ja kadehdittava kroppa sinulla, jään innolla seurailemaan! Tuohon kun itsekin pystyisi, mutta toistaiseksi en taida haluta tarpeeksi ;) Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 13:23 Juuri näin. Mitä ihmeellisimpiä dieettejä ja tapoja ja keinoja tulee jatkuvasti lisää, ja silti se paras ja oikeasti elämäntapana toimivin on yleisesti terveellinen ruokavalio ja liikunta. Liiku enemmän, syö vähemmän. Kuluta enemmän kuin mitä syöt. Fanaattisia tietyn ruokavalion kannattajia löytyy tosiaan joka kunnasta ja paikoin nämä ovatkin jo melkein kuin uskontoja. Huoh. No minä uskon perusterveelliseen ruokavalioon ja liikunnan voimaan. Ja kyllä, kaloreihin! Ja kiitti! Oota vaan kun joku yön tunti säkin jo tilailet Anttilan nettiputiikista itsellesi kuntokeskusta kotiin ja se on sitten menoa :D Eikku sanoo: 19.9.2012 17:18 Hyvä postaus! Mutta ai kamala tuota sun edellisen elämän ruokavaliota, nauratti ihan. Siis oikeasti karkkeja yöllä?! Huh. Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 17:43 Jep, muunmuassa. Kyllä siellä oli niin paljon pielessä kun voi vaan olla, että itseänikin hirvittää! Taidan olla tällainen ääripäiden ihminen, että joko ollaan täysin metsässä tai sitten ollaan täysin tiellä. :D Anonymous sanoo: 19.9.2012 18:09 Hei, käytkö koskaan ulkona syömässä tms, jolloin on vaikea noudattaa omaa ruokavaliota? Miten silloin toimit? Loistava blogi! Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 18:18 Heips! Ja kiitos! :) Tuolla kysymysosiossa tätä eilen kysyttiinkin, ja tässä copy-paste sieltä: Ravintolassakäynti ei ole ehkä maailman yksinkertaisinta, kun joka paikkaan tungetaan voita, kermaa, ylenmäärin suolaa.. Täällä Saksassa ei olla vielä käyty ravintolassa muuta kuin salaattiannoksia syömässä, ja täällä tosiaan vasta onkin kaikki uppopaistettua ja ei niin terveellistä. Ruokaisia salaatteja kyllä löytyy ja aina voi kysellä, että miten mikäkin on valmistettu ja aina voi myös pyytää ilman kastiketta tai öljyssä paistettua voin sijaan tai kasviksia ranskalaisten tilalle jne. Lisätäkseni, että harvassa peruspaikassa tosiaan on sellaista ruokaa tarjolla, mitä suostuisin syömään, noin salaattien ulkopuolella. Etukäteen tulee syynättyä listat aina läpi. Siksi aina pidemmillä reissuilla on omat eväät mukana. Sitä on tehnyt jo vuosia, joten eipä tuo vaivasta mene. :D T sanoo: 19.9.2012 18:23 Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin. Anonymous sanoo: 19.9.2012 18:27 Niin. Itse pidän ravintolassa syömistä hyvin hankalana. Itsekin kasvissyöjänä, salaateissa joissa ei ole lihaa, on yleensä jonkinlaista juustoa, jonka voi tietysti jättää syömättä, mutta eipä siihen sitten paljon muuta jää kun jäävuorisalaattia ja kurkkua :D Protskut jää ainakin aika olemattomaksi, eikä paljon tule vatsantäytettäkään :) Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 19:13 Jep, noinhan se menee. Se on todella hankalaa! Siksi aina mukana protskupatukka tai kaksi, minne meneekin! ;) Anonymous sanoo: 19.9.2012 19:09 ”Paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat.” Ei pidä paikkaansa, koska ihminen ei ole sitä mitä syö, vaan sitä mikä imeytyy. Se rasva imeytyy sinne insuliinin vaikutuksesta, joka ei pelkällä rasvalla nouse. Insuliini nousee eniten sokerista, joten sen pois jättäminen onkin järkevää. Ja vilja, peruna yms. ovat tärkkelystä jotka muuttuvat kehossa sokeriksi, joten niidenkin vähentäminen suotavaa jos haluaa laihtua. Ylenpalttinen rasvakammoisuus on ihan turhaa ja itse rasvattomuus on luonnotonta. Esim. rasvattomasta maidosta on imetty kaikki tarpeellinen ja terveellinen pois ja jäljelle jääkin maitosokeri sekä lisätyt väriaineet (rasvattomaan maitoon lisätään väriä koska kukaan ei halua juoda harmaata litkua). Kalsium imeytyy ainoastaan D-vitamiinin avulla mutta miten maitoon lisätty D-vitamiini rasvaliukoisena vitamiinina imeytyy? Jos ei sitten maitotuotteita käytettäessä käytä samalla jotain muuta rasvan lähdettä. Pohjois-Karjala tutkimus (=myytti) alkaa olemaan jo aikansa elänyt ja pikkuhiljaa rupeaa kumoutumaan kaikki muukin tyydyttyneen rasvan parjaukset. Tyydyttyneellä rasvalla lähinnä viittaan voihin ja kookosrasvaan jotka kohtuudella käytettynä ovat terveellisiä siinä missä muutkin luonnolliset elintarvikkeet. Transrasva on myös tyydyttynyttä rasvaa ja kaikkihan tietää sen olevan myrkkyä. Moni tyydyttynyttä rasvaa koskeva tutkimus onkin siinä mielessä epäpätevä, koska niissä ei ole huomioitu erikseen transrasvaa, voita ja kookosöljyä. Roskaruoathan eivät sisällä kumpaakaan näistä (voi, kookosöljy), vaan kasviöljyjä (sen lisäksi että öljyä on näissä ruoissa ylenpalttisesti, ne ovat myös omega 3 ja -6 suhteiltaan huonot). Ja margariini on myös luonnottomuuden multihuipentuma, koska sen lisäksi että se sisältää huonoja kasviöljyjä (avokado- ja oliiviöljy ovat terveellisiä) koko tuotehan on täyttä transrasvaa, koska transrasvaa syntyy aina kun kasviöljyä kovetetaan. Ihminen tarvitsee rasvaa, meidän aivot koostuvat rasvasta. Sen sijaan sokeri ja viljat eivät kuulu ihmisen luonnolliseen ruokavalioon. Pelkästään sokerin pois jättämisellä ja viljojen vähentämisellä laihtuu. Tuo kalorien laskeminen on loppuviimein niin epätarkkaa, koska jokainen ihminen on yksilö ja kalorien imeytyminen siksi erilaista jokaisella. Ja ei, en ole mikään karppaaja enkä neuvo vetämään eläinrasvaa naamaan kohtuuttomia määriä, vaan valitsemaan luonnollisia (mahdollisimman suoraan luonnosta) vaihtoehtoja teollisesti muokattujen sijaan (joita nuo rasvattomat tuotteet edustavat). Anteeksi nyt että tuli tämmöinen romaani mutta tuo rasvakammoisuus on jotain mikä saa minut voimaan pahoin, koska se vain on pelkästään vastoin luontoa. Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 19:25 Meitä on moneen junaan. Kukin uskoo mihin uskoo. Minulla konkreettisesti toimi näin. Lisäksi valintani vähärasvaiseen ja rasvattomaan johtui ihan vain kaloreiden vähentämisestä, ei rasvakammoisuudesta. Myös huomio: tuo listaamani ruokavalio ei suinkaan ole nykyiseni. Mitä tulee yleisesti rasvoihin – minä en ainakaan ota mitään riskiä näillä verisuonillani, mitä minulla on. Valitsen suurella sydämellä rasvattoman/vähärasvaisen. Ja vielä lisäksi: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00003&p_haku=insuliini%20ja%20läski Minä uskon kaloreihin. Kaoka sanoo: 19.9.2012 21:29 ” ´Paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat.´ Ei pidä paikkaansa, koska ihminen ei ole sitä mitä syö, vaan sitä mikä imeytyy. ” No kyllähän pitää paikkansa? Eiväthän nuo väittämät mitenkään kumoa toisiaan. Kaikki ei toki imeydy ja kaikesta ei saa energiaa yhtä paljon kuin se kalorimetrin mukaan sitä ehkä sisältäisi (paperia syömällä ei liho vaikka sitä vetäisi 3000kcal:n edestä.). Se ei silti poista sitä faktaa, että täytyy kuluttaa enemmän kuin energiaa saa (ts. sitä imeytyy) jos mielii laihtua. Asia ei toki ole ihan mustavalkoinen, yksilöllisiä eroja on paljon, hormonitoiminta vaikuttaa, ja keho kaiken lisäksi pyrkii itsekin säätelemään energiankulutustaan (vaikka ihannepainoinen ihminen joka päivä söisi 1kcal yli tarpeensa, ei tämä todennäköisesti liho koska kroppa tehostaa kulutusta ja pyrkii pysymään ”ihannepainossa”). ”Ylenpalttinen rasvakammoisuus on ihan turhaa ja itse rasvattomuus on luonnotonta” Rasvojen tärkeys terveydelle on käsittääkseni tiedetty aina, kevyttuotteiden hyödyllisyys painonpudotuksessa ja -hallinnassa liittyy lähinnä siihen, että niissä on vähemmän energiaa; rasvassa on tuplasti enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa ja proteiineissa. Turhien ja erityisesti huonojen, nopeiden hiilihydraattien ja sokerin välttäminen on ehdottomasti tehokasta laihdutusta myös, koska suurin osa energiasta tulee hiilihydraateista (karsitaan -> vähemmän energiaa). Toki rasvoja tarvitaan, ja idiootti pitää olla jos pyrkii täydelliseen rasvattomuuteen. Mutta edelleen kaikki on pohjimmiltaan kiinni energiansaannista, toki siinä päällä on monia muuttujia, mutta kaloreista siinä silti on kyse. -Niistä imeytyvistä kaloreista nimittäin. Jos unohdettaisiin kokonaan terveellisyys, voisi aivan mainiosti laihduttaa syömällä pelkkää pastaa ja sokerimunkkeja, kunhan vain söisi niitä reilusti alle kulutuksensa. Jotain tämän tyyppistähän ravitsemustieteilijä Mark Haubkin testasi, painoa lähti mieheltä 12kg kymmenessä viikossa sipseillä ja donitseilla! En tosin suosittele kokeilemaan :D Mutta turhaan siis anonyymi voit pahoin rasvakammoisuudesta, ei tässä kukaan ole rasvoja kammonnutkaan :) Ei niitä kuitenkaan ole hyvä saada liikaakaan, niin kuin ei hiilareita tai mitään muutakaan. Oikeista määristä voi sitten jokainen olla ihan mitä mieltä haluaa. Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 10:41 Paljon hyviä pointteja! Olikohan tuossa kaikki sellaista, että allekirjoittaisin itsekin. ;) Jiihaa! Anonymous sanoo: 27.9.2012 10:43 Noissa kevyttuotteissakin kannattaa olla tarkkana, sillä moniin on voitu lisätä sokeria maun vuoksi ja tällöin energiasisältö saattaa olla sama kuin siinä alkuperäisessä. Eli kannattaa varmistaa, että se kevyttuote on oikeasti kevyempi, eikä vain rasvattomampi. Sitten voikin miettiä niistä rasvattomista ja sokerittomista jugurteista, että mitä ne oikeasti sisältää, onko makeutusaineetkaan sitten mitenkään terveellisiä, tai edes parempi vaihtoehto. Itse luovuin nyt kevyttuotteista, noh melkein kokonaan, kevytkermaa käytän. Syön pääasiassa luonnollisesti kevyitä ruokia (kasvikset ja vähärasvaiset lihanosat), maitotuotteista valitsen rahkan ja tavallisen tai turkkilaisen jugurtin. Paistamiseen lihasta ja pannusta riippuen jonkin verran voita tai öljyä. Opettelen vain syömään vähemmän ja pitämään mielessä sen, että ei se määrä vaan se laatu. Miksi syödä kipollinen pahaa, kun oikeasti riittää puoli kipollista hyvää? Nyt sitten odottelen, että josko tämä ruokavalio toisi tulosta. Ehkä jotain pientä rentoutumista on havaittavissa ainakin mielen osalta. Mutta matka on vielä pitkä… -Anna- Bobby Jean sanoo: 27.9.2012 11:32 Ehdottomasti. Siksipä tuolla tekstissäkin on tärkeimpänä -kohdassa se, että oppi syynäämään ravintosisältöjä. Tämän postauksen kirjoitus on muutenkin tosiaan se sen aikainen, ei missään tapauksessa nykyinen. Olihan siellä paljon vielä pielessä, mutta tarpeeksi oikein, että johti painon putoamiseen! :) Olet hyvässä alussa jo tuolla, tsemppiä matkalle! :) Anonymous sanoo: 25.9.2012 16:54 Ei vitsi! Mahtavaa, että löysin tämän sun blogin. Oon itekki kasvissyöjä ja absolutisti ja haaveissa voimakas ja terve kroppa! Ruokavalion oon jo remontoinu kuntoon, enää lihakset puuttuu :D Bobby Jean sanoo: 25.9.2012 18:07 Jiihaa! Meitä on enemmänkiiinnnhhhh! o/ Tsemppiä lihasten rakentamiseen! :) Anonymous sanoo: 30.9.2012 14:30 Moi! Luin näit sun postauksii ja aivan mahtavaa luettaavaa ja motivoi mua just nyt alottaa vähä terveellisemmän elämän. Ittelläni on just sillee että tulee paljon syötyy kaikkee roskaruoka ja syön usein sillon ku tekee vaa mieli syödä enkä liiku melkee koskaa. Mut nyt ku luin tätä sun blogia nii herätti kyllä täysin että kuinka epäterveellinen elämä mulla on! Oisko mitää vinkkei alottaa sillee helposti toi ruokavalio ja sellai kevyt treenaaminen ? (: oikeesti nyt kyllä motivaatio heräs ku luki tätä blogia!! Bobby Jean sanoo: 1.10.2012 05:33 Moikka! Jee, ilo motivoida! Se mikä on toiselle helppoa ei välttämättä ole toiselle helppoa, siksi onkin vaikea lähteä neuvomaan, että mikä olisi helppo tapa. Jos olisin itse sinä ja kun sanot, että paljon tulee syötyä roskaruokaa ja syöt muuten vain, etkä liiku, itse tekisin seuraavasti: roskaruoka pois kokonaan, ainakin alkuun (ja pian huomaat ettet kaipaa sitä enää ollenkaan ;) ja söisin vain nälkään. Tekisin niin, että kuulostelisin aina itseäni kun olen syödä jotain, että tuleeko se nälkään vai muuten vain. Ruoki kehoa, älä mieltä! ;) Myös säännölliset ruoka-ajat (pieniä terveellisiä annoksia 2-3 tunnin välein) on tässä tärkeitä, niin nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Ei missään nimessä mitään paastoja ja monen tunnin syömättömyyksiä. Liikunnasta aloittaisin niin, että tekisin nimenomaan sitä mitä tahtoisin tehdä. Jos jokin laji tökkii kovin, ei sitä jaksa kauaa ja siitä tulee pakkopullaa. Etsi jokin sellainen, mitä tahdot ja jaksat tehdä. Kävelyillä on jo hyvä (ja helppo) aloittaa! Tsemppiä! :) Anonymous sanoo: 5.10.2012 12:54 Voih, iltalehden sivuilta löysin ”linkkisi” ja olenkin sitä nyt sitten lukenut / kerännyt tietoja ylös…. öööö, näköjään 7 tuntia :D Luen jatkossa varmasti myös lisää ja LAITAN NÄITÄ LEVITYKSEEN myös kavereille ;) Itselläni ollut jo pidemmän aikaa motivaatio urheiluun hukassa. Laiska olo, mikään ei huvita, enrgiaa ei ole, syön mitä huvittaa (no sehän on kaikki herkut) jne. Sinun tekstejäsi lueskellessa sain sellaisen kipinän että ”JOSKO NYT”. Olen aina ollut hoikka, lihaksikas ja urheilullinen mutta viimiset kaksi vuotta on mennyt aikalailla itsetyytymättömään oloon – kiinteyttäminen ollut vain mielessä. Tekoja odotellessa ;) Kiitos Sinulle ja AIVAN MAHTAVAA, että elämä siellä hymyilee ♥ Bobby Jean sanoo: 5.10.2012 15:25 En kestä, SEITSEMÄN TUNTIA!! :D :D Mahtavaa! :D Kiitos paljon! ;) Ja paaaaljon tsemppiä ’josko nyt’ -kipinän löytämiseen!! Voi miten mulle tulikin hyvä mieli tästä sun kommentista, kiitos kiitos kiitos! ♥ Anonymous sanoo: 9.10.2012 07:55 Heipä hei taas :) Voi että, mukavaa että on mukavaa ♥ Hyvin on lähtenyt käyntiin tämä homma (johan tämän viime perjantaina aloitinkin) :) Uskon nyt onnistuvani, koska tuli niiiiin vahvasti sellainen olo noita sinun tekstejäsi lueskellessa, että NYT, tätä minä haluan!! Elämäntapa – avain sana, piti vain sisäistää ihan oikeesti tuo sana ensin ;) Jouduin heti ”kovalle koetukselle” kun olin heti sunnuntaina synttäreillä… ja voi mitä herkkuja :) Mutta ei, EI tehnyt niitä mieli yhtään. Popsin niiden sijaan viinirypäleitä ja päärynän + kahvia :) Hyvä minä – HYVÄ ME!! En tiedä mitä haen tällä koko jutulla (tai sitä hyvää oloa tietenkin). Olen aloittanut nyt ihan vaan niin että olen jättänyt kaikki herkut kokonaan pois, mutta esim. kahvissa käytän kermaa (en voi sietää oikein itse kahvin makua niin kerma tuo sen pehmeyden. Hmm, niin MIKSI juon sitä, siinäpä kysymys :D ). Mutta kahviakin juon ehkä kerran päivässä tai eilen en juonut sitäkään (ja hyvää päivää mikä pääkipu iski illalla), mutta juon useimminkin jos on jotain häppeningiä. Uskon että jatkossa kun on hyvään vauhtiin päästy, niin alan karsia myös kaikkea tuollaista. Vähärasvaisia olen kyllä muuten hamstrannut ostoskoriini. En viitsi asettaa näin alkuun liika paineita. Koska tämä on uusi juttu minulle, selvitellä kaupassa missä tuotteessa on mitäkin ja miten paljon (vaikka niitä katsonkin ;) ). Minun suureksi ongelmaksi on tullut se etten oikein todellisuudessa tiedä noista ravintoarvoista yms. juuri mitään. Joka päivä aivan hirveä pähkäily ja tuskastuminen että mitä syön, saati mitä teen itse ”pääruoaksi”!! Suomeksi sanottuna; olen siis maaaaaailman huonoin selvittämään mitään asioita / ottamaan niistä selvää, heh :/ Mainitsit aiemmin lukeneesi / omistavasi monen monta kirjaa aiheista, olisiko sinulla jotain erityistä jota voisit suositella? -Anniina 29v. Bobby Jean sanoo: 9.10.2012 13:01 Heipä hei! No nyt on niin mukavaa kun on niin mukavaa, en kestä!! ♥ Jee kuulostat kyllä motivoituneelta! Hienoa herkkuhallintaa myös! ;) Jos minulta kysytään, niin viinirypäleet ja päärynät on paljon suurempaa herkkua muutenkin.. ;) Mäkin käytin itse kahvissa pitkään sokeria, mutta vierottauduin siitä lopulta kokonaan pois ja oho – kahvin ominaismaku alkoikin miellyttää! Nyt ei enää tulisi mieleenkään laittaa sinne mitään muuta, kuin loraus maitoa. Siinä en näe mitään pahaa, joten siitä ei tarvitse edes eroon pyrkiä. :D Pienillä muutoksilla on aina hyvä aloittaa. Sitten jossain kohtaa on iso kasa pieniä muutoksia ja se on jo yksi jättimuutos arjessa! Ja sellainen näkyy ja tuntuu. Pikkuhiljaa kannattaa opetella niitä ravintosisältöjuttuja ja matkan varrella oppii aina lisää. Minäkin opin, edelleen. Vähän väliä tulee vastaan jotain uutta tietoa, mistä en ollut kuullutkaan. Ja sitten taas menee ruokavalio remonttiin. :D :D Ei kannata siis ottaa tosiaan paineita, loputon tie se on muutenkin.. :D Hmm. Kirjakysymys oli näin äkkiseltään vaikea, pitäisi varmaan selata kaikki läpi ennen kuin suosittelen jotain ylitse muiden, mutta koska olen nyt juuri vähän laiska, niin huutelen täältä nojatuolista vaan suosituksia :D Eli jos ihan oikein muistan, niin tämä opus olisi aika kattava! http://www.docendo.fi/tuote/951-846-239-9 Lukuiloa! ;) Ja treeni-iloa. Ja syömisen iloa kanssa! :’) Anonymous sanoo: 12.10.2012 07:53 Kiitoksia tuosta kirja-vinkistä!! Oletko / oletteko kuulleet ”speltti-leivästä”? Se on hyvin YKSINKERTAISTA tehdä, tässä ohje: – n. 1 dl vettä – auringonkukansiemeniä – pellavansiemeniä – kurpitsansiemeniä – maapähkinöitä – soijarouhe (itse käyttänyt tummaa) – spelttijauhoja (nimenomaan speltti, koska se on alkukantaista. Siinä on runsaasti kuitua ja proteiinia) – Ruususuolaa ripaus (Alkuperäinen Ruususuola-kristallisuola sisältää 28 kertaa enemmän hyvälaatuista rautaa kuin tavallinen merisuola) Noi kaikki sekoitetaan keskenään (ihan vaikka tuossa järjestyksessä, ainakin jauhot jättäisin viimiseksi) ja levitetään pellille OHUEKSI levyksi (maapähkinät tekevät siihen hieman haastetta koska ovat isompia kuin muut aineet. Uuni 180 – 200 astetta, n. 20min. Kannattaa tarkkailla ettei pala, joka helposti käy mikäli reunat jäävät ohuemmiksi kuin keskusta. En ole ikinä mitannut muuta kun veden, mutta en varmaan hirveesti valehtele jos sanoisin että olen ripotellut kutakin ainetta n. 1/2 dl verran, jauhoja n. desi. Jätän aina jälkilämmölle jotta tuosta tulee rapeeta. Suolan voi toki jättä pois, mutta se tuo aika kivan maun. Tuohonhan voi laittaa ihan mitä siemeniä vaan keksii :) PS. Se ei tosiaan näytä miltään taikinalta, vaan siitä tulee aavistuksen kiinteämpää kuin jos sekottelisit pelkkiä siemeniä ilman nestettä :) Mums mums, ja eikun kokeilemaan! Olisin lisännyt kuvan aineksista + kun se on valmis, mutta olen niin käsi tietokoneiden kanssa etten onnistunut siinä :D PPS. Olen useasti epäonnistunut tuossa, on joko liian paksua, ei tule rapeeta (mutta sehän on ratkastu sillä, kun laitat uuniin vähän lämpöä ja jätät sen sinne kuivumaan kunnes uuni kylmä), liikaa suolaa jne. Nim. ei todellakaan mikään kokki ;) -Anniina Bobby Jean sanoo: 12.10.2012 10:22 Tää kuulostaa kyllä herkulliselta! :) Joskus täytyy (vähän modifoiden tietty :D) tehdä kyllä jotain leipää. Piti pitkään tehdä protskuleipääkin, semmoista rieskaa, mutta kun milloin mä sitä sitten syön kun mun päivissäni on jo pelkkiä herkkuruokia ja jotain pitäisi ottaa pois että saisi sitä syödä :D Yhyy ja yhdestä palasta tulisi vaan kiukkuiseksi :D :D Ei oo helppoo. :’) Kiitti vinkistä! Loving Life sanoo: 15.1.2013 11:00 Erittäin motivoivaa luettavaa. Itsekin olen koko nuoruuden ollut tosi hoikka ja enkä mikään lihava ole edelleenkään, lihakseton vain :D Tahtoisin juuri lihaksia ja kauniita muotoja käsiin sekä jalkoihin. Pienestä pitää alkaa ja niin olen tehnytkin, treeniä on aloiteltu. Mutta onko mitään mahdollisuuksia saada muutoksia aikaan vain 2 tai max 3 krt salilla per viikko? :) Onko turhaa haaveilua? :) Ja kiva on blogisi! ;) Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2013 18:54 Oijoi, olen unohtanut tällaisen kommentin kokonaan! :O Pahoitteluni. :( Ja kiitos kehuista! :) Kyllä kaikki salikerrat on plussaa, mutta suosittelisin ainakin sitä kolmea kertaa. :) Lihasten todellinen kasvattaminen vaatii aika tiheää ärsykettä (väh.3-4 krt/vko ja tietysti lepoa myös tarpeeksi), mutta veikkaisimpa, että jonkinlaista muotoa saa vähemmälläkin! :) Tsemppiä! :) rrhinosaurus sanoo: 14.2.2013 09:51 moi mä olen ylipainoinen kuustoistavuotias. mulla ei ole mitääb hajua mitä mun pitäisi tehdä päästäkseni rasvanassasta eroon mutta kuitenkin haluaisin sitä. mä oon ollut yloåainoinen ihan pienestä adti ja liikunnasta on kasvanut inhokki ja isoista annoksista ja roskaruoasta elämäntapa eikä mun ympärillä oo yhtään ystävää auttamassa mua pääsemään eteenpäin. musta tuntuu että oon umpikujassa. Bobby Jean / Heidi sanoo: 14.2.2013 18:59 Heippa! Mun olisi ehkä helpompi koittaa auttaa, jos tietäisin hieman enemmän. :) Mitä syöt päivässä yleensä, liikutko ollenkaan, ja miksi tahdot painoa pudottaa? Näitä sun ei tarvitse täällä avata, laita mulle vaikka sähköpostia niin katotaan mitä keksitään! :) spirit.in.the.night@hotmail.com Kommentointi on suljettu. Heidi
19.9.2012 Selkää, ällötystä ja lepoa 19.9.2012 Heidi 27 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Siinäpä koukuttava otsikko. :D Aloitetaan selällä. Eilen oli selkä-/habatreenipäivä. Kaksi viikkoa sitten nostin kulmasoudussa (käsipaino) painoa ikuisesti junnaavasta 17 kilosta ylöspäin. Ensin 18 kiloon ja siitä on nyt kahdessa viikossa hilattu eiliseen 22,6 kiloon (miehen äijäpuntit yksikössä lbs, eli 50lbs). Kahden treenin jälkeen tunsin jo eroa selässä miehen sitä hieroessa. Yhtäkkiä tiettyyn kohtaan ei päässytkään enää käsiksi, koska siinä oli päällä jotain. Lihasta, joo! Peilistä olen koittanut vilkuilla ja eilen otin sitten jo vihdoin kuvankin, että miltä siellä nyt oikein näyttää. Tykkäsin. Ja olin kyllä vähän yllättynytkin. Erityisesti tuonne lapojen väliin on kasvanut tavaraa. Ois tietty kiva, että olisi vertailukuvia, mutta teidän täytyy nyt vaan uskoa mun sanaani. :’) Ällötystä, mistä päästäänkin aiheeseen lepo: Mulla on tuolla kurkussa semmoset nielurisat, että ovat täynnä onkaloita (jokainen voi tästä jo ehkä päätellä, miksi aiheen nimi on ällötys.. :D). Niin, ne tosiaan kerää kivasti etenkin tiettyjä ruoka-aineita. Pähkinä näistä on pahin ja siksi koitan aina pureskella pähkinät ihan kokonaan ja huolella. Aina ei onnistu. Tällä pohjustuksella.. ..huomasin jo maanantaina, että oli kurkku vähän oudon tuntuinen ja kutitti. Ajattelin, että ehkä vilustutin itseni vähän kun kävelin siellä ympäri Ulmia miehen juostessa maratonia, sillä siellä oli kylmä. Hanskat oli mukana. Olisi ehkä ollut fiksua ottaa hanskat, joissa olisi ollut sormien tilalla muutakin kuin reiät. No, sormet siinä paleli ja vähän muutenkin, vaikka oli huivia ja hupparia ja takkia. Kurkun fiilisten lisäksi koko vasen puoli kasvoista oli ihon pinnasta kosketukselle arka. Eilen kuitenkin herätessä oli tosi hyvä olo, ei kurkkutuntemuksia, mutta kasvot olivat edelleen hellänä. Yöllä olin kerran herännyt kutinan takia yskimään. Olo oli kuitenkin ihan normaali ja aloittelin treeniä normaalisti. Huomasin, että vähän oli puhti poissa. Kurkkukipu alkoi tuntua ja treenin loppuun mennessä se oli mennyt nollasta sataan. Koko vasen puoli kurkusta oli todella arka. Päätin vihdoin vilkaista sinne. Punoitti kivasti. Ja sitten bongasin jumiin jääneen pähkinän palan (mä tiedän, olen pahoillani.. :’D). Lyhyesti.. se miten tämä erosi aiemmista jumiin jääneistä pähkinöistä, oli se, että tämä oli mennyt läpi. Siis sieltä kurkun peitteiden läpi. Sain sen työnnettyä läpi ja pois. Lisämausteena soppaan oli se, että tuo toinen pää oli pilkottanut sieltä muutaman kuukauden. Olin kuvitellut sen olevan jokin pieni kysta (kun ei ole mihinkään liikahtanut), kun niitä mulla tuntuu olevan siellä täällä. Nyt se oli kaiketi päässyt vähän liikahtamaan jostain syystä ja ärsytti kurkkua muutaman päivän, sai sen kipeäksi ja ilmeisesti tulehtuneeksi. Aika välittömästi tuon pienen toimenpiteeni jälkeen helpotti kasvojen arkuus. Kurkku taas luonnollisesti ärtyi entisestään ja illalla oli niin kipeä, ettei tehnyt mieli edes puhua. Lisäksi vasemman puolen korvassa tuntui vähän särkyä. Otin tulehduskipulääkkeen tilannetta hillitäkseni. Tänään aamulla kurkku sattui yön jäljiltä tosi kovin ja yölläkin olin siihen herännyt. Aamupäivällä olin vielä pienissä treenausfiiliksissä, mutta höttöinen olo muutti suunnitelmat. Kuumetta ei ole, vähän lämpöä (ei olla ylitetty vielä edes 37°C), mutta olo ei ole paras. Lisäksi vasen sierain on vuotanut ja sitä on pitänyt niistää. Poskionteloissa mulla on kanssa ilokseni kystat, jotka altistavat kivasti poskiontelontulehduksille jos pääsevät fiilikseen. Eli saas nähdä, pääseekö tuo pieni tulehdus sinne asti. Kaikki tämä huomioon ottaen, päätin pitää päivän tosiaan treenistä lepoa. Jos tulehdus on päällä, ei varmasti ole hyvä treenata. Eikä olokaan ole maailman paras. Perkeleen pähkinä. :’D Huomenna olisi joka tapauksessa ollut lepopäivä, kun olen menossa lääkäriin (muista syistä). Kahden päivän lepo tähän väliin ja toivotaan, ettei tuo pieni tulehdus tuolta kurkusta nyt leviä mihinkään muualle. Päivän olen tähän asti viettänyt sohvalla katsoen Täydellisiä Naisia dvd:ltä kissan kanssa. Paitsi kerran nousin sieltä laittamaan bikinit päälle, jotta sain ne kuvat siihen edelliseen postaukseeni. :D Olisi ollut siivouspäivä, mutta koska se ei tässä kämpässä ole mikään nopea ja kevyt toimenpide, jätän toiseen päivään. Nyt levätään! Eilen oli kauppapäivä. Vähän piti tukkaa oikoa ja meikata. selkätreeni Lue myös: Salin ensimmäiset kuukaudet: liikkeet kuvineen 31.07.2015 Viikko 5: salihulluutta! 01.02.2015 Nykyinen treenirutiini ja liikkeet 29.09.2014 Katoavia hihoja ja lisäpainohooveria 12.05.2014 Suomesta, päivää! 05.05.2014 Näin minä muutokseni aloitin Voi pähkinä :D 27 vastausta artikkeliin ”Selkää, ällötystä ja lepoa” Lotta sanoo: 19.9.2012 16:06 Hui. Tosi outoa. Onneks mulla leikattiin penskana kaikki risat pois. Kantsii varmaan varmistua ettei ole nyt jäänyt sinne jokin tulehdus nalkkiin..? Että siis iho korjaantunut päältä mutta silti jotain pähkinän tai muun jäänteitä kudoksen sisällä.. Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 16:09 Sen tiedän, etten ole ainoa tällaisilla onteloisilla risoilla, googlen maailma on ihmeellinen.. :’) Mutta juu. Seurataan, että menee nyt ainakin ohi. Voisi kanssa jotain suun desinfiointiin tarkoitettua tavaraa hankkia, millä voisi kurlutella. Pähkinänpala itsessään oli siisti ja näytti ainakin tulleen kokonaisena pois. Keskustelu aiheesta ehkä ällöttää mua vähän itseänikin. :’D Maiju sanoo: 19.9.2012 16:14 Miten sä muuten yleensä pidit levot? Ei nyt taida ajaa samaa asiaa kipeänä lepäily, mutta jos ajottuisi kevyt viikko muutenkin hyvin ;) Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 16:19 Pääsääntöisesti joka kuudes viikko. Mietinkin, että tää voisi mennä nyt kevyestä viikosta kun aerobistakin jäi maanantailta pois ja huomiselta myös. :) Mutta harmikseni toinen kevyt viikko on jo suunniteltu tuonne lokakuun alun tienoille, jolloin meille tulee taas majoittujia muutamaksi päiväksi, joten siihen tulee treenitaukoa silti. No, eipä näitä tällaisia odottamattomia oikein voi suunnitella. Eikä se elämä (tai lihakset..) tähän kuitenkaan kaadu. :D Tylsää silti! Eve sanoo: 19.9.2012 16:46 Voi mä en kestä :D nauratti niin tätä lukiessa, vaikkei tuo tilanne todellakaan mikään hauska ole. Mutta pähkinä jumissa kurkussa monta kuukautta kuulostaa jo liian koomiselta :D Paranemisia <3 Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 16:58 Mä olen iloinen, että susta tää oli hauskaa! :’D <3 Eikku sanoo: 19.9.2012 16:57 Nyt täytyy kyllä sanoa, että hyi v–tu! :D :D Bobby Jean sanoo: 19.9.2012 16:59 Mä tiedän.. :’D :’D Terveytensähoitaja sanoo: 19.9.2012 19:32 Parasta niissä palleroissa, mitä sieltä risoista nousee on se haju. :DD Onneksi itse kestän kaikenlaista, mutta se ei ole herkkänenäisille.. :D t. onkalorisainen ;P Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 04:47 Ahaha :D Mä olen kyllä lukenut noista, mutta mulla ei tuu sellasia! Mulle jää siis ihan konkreettista ruokaa, eikä tuu niitä proppuja, sellaisellako nimellä niitä kutsuttiin jos oikein muistan. Mulla jää vaan pähkinää ja raejuustoa :D Tyhjentelen sitten parin päivän välein niitä pois.. :’D Ai hirveetä tätä aihetta :D Anonymous sanoo: 20.9.2012 04:54 Melkein kadun että luin läpi tänne asti:D Hyi! Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 06:10 Mä olen melkein pahoillani.. :’D Anonymous sanoo: 20.9.2012 05:19 Ne proput ovat juurikin sitä risoihin jäänyttä ruokaa joka sitten alkaa siellä onkaloissa mädäntymään. Jos ne onkalot eivät ole vielä kovin syvät niin ruoka ei pääse kovin syvälle eikä ala pilaantumaan vaan jää siihen pintaan. Vaiva ei valitettavasti parane vaan se mitä luultavammin pahenee ja saa aikaan kroonisen tulehduksen. Sen kanssa pystyy elämään jos sietää niitä proppuja ja ajoittaista kurkkukipua. Nielurisoja ei saisi missään tapauksessa kaivella eikä alituiseen huuhdella millään desinfioivalla aineella. Kerralla niistä ällötys propuista ja vaivoista pääsee eroon kun leikkauttaa nielurisansa pois – suosittelen lämpimästi. Itselläni ne leikattiin viime keväänä kroonisen tulehduksen vuoksi, leikkaus oli nopea, toipuminen kesti parisen viikkoa mutta nyt en voisi tyytyväisempi olla, vähän harmittaa kun en aikaisemmin mennyt sillä ehdin niitten kanssa potea toistakymmentä vuotta. Mitä nuorempana ne leikkauttaa sitä nopeampaa on toipuminen. Tsemppiä sulle risojen kanssa ;) t. risaton 37v. Sulla on kiva blogi Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 06:14 Mulle ei tosiaan tule tällaisia. Eli eivät mätäne sinne. Ihan on tunnistettavia tuoksuttomia pähkinänpaloja ja raejuustoa :D :D Lisäksi tämä läpi mennyt on ensimmäinen ikinä, mikä aiheuttaa yhtään mitään. Eli en ole kärsinyt asiasta ennen tätä millään lailla, en kurkkukivuilla tai millään muullakaan. Vielä lisäksi – Suomessa ei ainakaan leikata risoja ennen kuin ovat ihan todellinen haitta. Se vaatii sen kunnon tulehduksen. Eivät leikkaa pelkkien onkaloisten risojen takia. Toki varmasti yksityisellä puolella tilanne voisi olla eri. Ja kiitos! ;) t. Risallinen ehkä ikuisesti. :D Nana sanoo: 20.9.2012 09:54 Onpa huisia! Täytyy sanoa etten ole tällaisesta aikaisemmin kuullut, vaikka vissiin suht yleistä onkin! Huulet pyöreänä luin tekstiä, ja varmaan ilmeet olisi ollut näkemisen arvoiset, kun myötäfiilistelin kirjoitustasi =D Toivottavasti ei nyt tulehdukset leviä ja pääset takaisin treénin pariin pikaisesti :) Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 11:14 :D Nyt sun maailmaasi on rikastettu uusilla tiedonjyvillä taas. Vai pähkinänjyviäkö ne olikin? :’D Mä kanssa toivon, että tästä pikaiseen paranisi ja pääsisi treenin pariin! Tämän viikon osalta heitin kyllä haaveet jo romukoppaan. :/ Mutta kyllä se tästä taas! :) Monna sanoo: 20.9.2012 10:03 Wau mikä selkä!! <3 Ja ihana hiukset! Onko lisää punaista väriä piässä? :D Mulla tänään vuorossa selkä-hauis, toi eka kuva silmissä teen treenini! ;) Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 11:17 Jee ihanaa, että joku bongasi tuon selkänikin eikä pelkästään mun ällötysjuttuja :D :D Kiitti Monna! <3 Punasta on piässä jo toista purkkia ja taas jo haalenee. :( Tästä otetaankin järeemmät keinot käyttöön ja aletaan kuule läträilemään seuraavaksi Elumen -tavaran kanssa ja jo sais jämähtää päähän vaikka ikuisesti tää punanen! :D Toivottavasti sulla on kiva treeni tänään ja selkä ja haba huutaa hossiannaaahhh :’) Se on parasta! pilvibongari sanoo: 20.9.2012 17:53 Kun laittaa googlen kuvahakuun ”nielurisat” niin yksi tulos on toi sun selkäkuva. :’—D Ja näkyykö ne ihme reiät sun nielurisois ihan selvästi? :o Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 18:20 Eikä en kestä :D :D Joo ne on semmosia onkaloita, niin kuin oisi pieniä luolia risat täynnä.. :D Anonymous sanoo: 20.9.2012 17:54 Respectiä täältä! Kunpa kaikki naiset ymmärtäisivät, että lihakset pukevat naistakin. No, bodarimiehet ja kaikki urheilulliset miehet tämän jo tietävätkin. Suomalainen perusnainen on vain sellainen läski, laihaläski ja voimaton siima, että kun se näkee tuollaisen joka on tehnyt duunia, kateus ja alemmuuskompleksihan siinä iskee. Sitten vieläpä nämä samat pyylevät naiset ihailevat lihasmassaa miehellä. Mutta itse lihaksikkaana miehenä voin sanoa, että eipä paljon suomalaiset siiderimahaiset tytöt kiinnosta! Kyllä se täytyy olla tällainen kuin Heidi. Uusi moderni naisen kuva on tämä, vahva ja tomera nainen. Siiderimahat salille vaan, loppuu itku. Ainoa mitä ihmettelen, että mikset siirry johonkin tositreenajien salille treenaamaan. Paremmat laitteet ja ryhmähenki on toista luokkaa, kun on paljon sporttisia ihmisiä ympärillä painamassa duunia. Mutta kotitreenillä tuohon kuntoon pääsemiselle suuri respect! Keep up the good work! Bobby Jean sanoo: 20.9.2012 18:27 Kiitos respectistä! Kyllä lihakset miellyttää omaakin silmää tosiaan paljon enemmän kuin se, että niitä ei ole. Naisella ja miehellä. Ja itselläni tietysti! Jokaiselle taitaa silti ottajansa loppupeleissä olla. Joskus luin jostain, että kun parin molemmat osapuolet ovat keskenään yhtä viehättäviä, suhde kestää. Ihminen myös hakeutuu eniten yhtä viehättävän seuraan. Tätä on ollut jännä seurata, kun katselee pareja. Pitää suureksi osaksi paikkansa. Minä en viihdy salilla. En viihdy ihmisten keskellä. Kaikki ylimääräinen on häiriö. Kotiin tulee hankittua lisälaitteita sitä mukaan kun tarvitsee, tällä hetkellä en osaa kaivata juuri mitään. Eli tosiaan ryhmähenki on minulle täysin vieras käsite, minulle se on sama kuin suuri häiriö. :D Kiitos, kiitos paljon kommentistasi! :) Anonymous sanoo: 21.9.2012 10:36 ”Respectiä täältä! Kunpa kaikki naiset ymmärtäisivät, että lihakset pukevat naistakin. No, bodarimiehet ja kaikki urheilulliset miehet tämän jo tietävätkin. Suomalainen perusnainen on vain sellainen läski, laihaläski ja voimaton siima, että kun se näkee tuollaisen joka on tehnyt duunia, kateus ja alemmuuskompleksihan siinä iskee. Sitten vieläpä nämä samat pyylevät naiset ihailevat lihasmassaa miehellä. Mutta itse lihaksikkaana miehenä voin sanoa, että eipä paljon suomalaiset siiderimahaiset tytöt kiinnosta! Kyllä se täytyy olla tällainen kuin Heidi. Uusi moderni naisen kuva on tämä, vahva ja tomera nainen. Siiderimahat salille vaan, loppuu itku.” Ja voi kumpa sinäkin ymmärtäisit, että ihmisillä on muitakin mielenkiinnon kohteita kuin salitreeni ja lihakset ja ns. täydellisen vartalon tavoittelu. (Yhtään Heidi sinun tekemääsi työtä väheksymättä.) Ymmärrän, että sinulla on mielenkiinnon kohteesi ja mieltymyksesi, mutta karsastan asennettasi väheksyä niitä, joilla mieltymykset on erit. Kyllä olen kateellinen (positiivisesti) Heidille hänen kropastaan, mutta tajuan, että se ei tule ilmaiseksi ja kunnioitan hänen omistautumistaan kroppansa ja terveytensä edistämiseksi. Omalla kohdallani olen hyväksynyt sen, että minulla ei ole aikaa, eikä halua järjestää sitä aikaa tuohon kuntoon vaadittavaan treeniin ja ruokavalioon ja tyydyn täten vähempään. Kun on muitakin harrastuksia (liikunnallisia ja ei-liikunnallisia), joista en halua luopua. *Anteeksi avautuminen, mutta saatoin hieman ehkä kuitenkin sittenkin loukkaantua vähäsen…* -Anna- Bobby Jean sanoo: 21.9.2012 15:25 Mä olen Anna sun kanssa ihan samoilla linjoilla. Ei missään nimessä yhdenkään naisen tulisi salilla käydä miestä miellyttääkseen. Eikä tehdä mitään muutakaan ihan vain pelkästään miesten takia (eri asia tottakai oma mies, jonka kanssa voi mieltymyksistä ainakin keskustella ;). Minusta jokainen saa olla omanlaisensa. On aivan sama mikä on oma mieltymykseni – se ei tee toisten mieltymyksistä yhtään sen väärempää. Anonymous sanoo: 21.9.2012 18:16 Olen se aiempi mies, joka kirjoitti tuon alkuperäisen Respectiä -viestin. Tulin katsomaan uteliaisuudesta onko Heidi vastannut mitään ja huomasin samalla Annan viestin. Eihän siinä mitään, jokaisella on omat kiinnostuksenkohteensa. Kuitenkin jos kaikki liikkuisivat kuten Heidi, kansanterveydellisesti vaikutus olisi suunnaton. Säästettäisiin verovaroissa, mitä menee (jo lievästäkin) ylipainosta johtuvien sydän-, verisuoni- ja nivelsairauksien hoitamiseen. Puhumattakaan siitä jokakesäisestä näystä, kun plussakoon suomitytöt koittavat ahtautua vuosi vuodelta lyhyempiin ja paljastavampiin vaatteisiin, joista läskit tirsuvat. ”Kaikki syyt jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä.” -Urho Kaleva Kekkonen- Ja ainoa mitä pyytäisin, että siiderimahat lakkaisivat hamuamasta lihaksikasta miestä itselleen. Tuntuu että mitä suurempi siiderivalas kyseessä, sitä kovempaan ääneen hän huutaa kaikille ettei hänelle kelpaa mikään muu kuin lihaksikas, tumma ja komea mies. Jotakin rajaa. Lihakset pukevat naistakin. Kavereinani on paljon urheilullisia ja fyysisiä miehiä, jotka pumppaavat rautaa ja urheilu on elämäntapa. He kaikki haluavat naisen, jolla on samat arvot ja kroppa kuosissa. Ei me lihaksikkaat miehet katsella teitä siideripalloja, vaan Heidin tapaisia tyttöjä. On paljon helpompi ymmärtää toisia, arvostaa toisia, kunnioittaa toista, kun on samat arvot. Eikä tarvitse kuunnella sohvan pohjalta valitusta, että ”Miks sä taas meet sinne salille… sun ruokiin menee hirveästi rahaa? Ja mitä nuo lisäravinnejauheet muka auttaa?” Pfff. Pitää ymmärtää että lihaksikas kroppa vaatii suuria uhrauksia, eikä pidä vaatia toisilta sellaista mitä ei vaadi itseltään, kuten valtaosa suomalaisista naisista. Vaaditaan lihaksikasta, vaikka oma liikunta on nollatasoa, tai jotakin kuntopyörän kevyttä polkemista ja juorulehtien lukemista salilla. Monien naisten mielestä hyvä kroppa on hoikka, ilman grammaakaan lihasta, mikä on todella typerää. Pelkkä hoikuus ei vielä kerro hyvästä kunnosta tai terveydestä, saatika näytä seksikkäältä. Heidi nyt on muutakin kuin pelkkä laihduttaja, en minä noista iänikuisista laihtumisuutisista jaksa innostua, mutta blogiin tulin katsomaan koska mimmi on kasvattanut LIHASTA! Ja näyttää muuten perkeleen hyvältä. Tästä oppia naiset. Jokainen tyylillään, mutta jos haluaa lihaksikkaan miehen, niin Heidin kaltaiset naiset ne vievät, siiderimahat jäävät useimmiten ilman, mikä onkin ihan reilua. Kiitti ja kuitti. Bobby Jean sanoo: 21.9.2012 18:22 Kyllä mun on pakko olla sun kanssasi myös hyvin pitkälti samaa mieltä.. :D Anonymous sanoo: 24.9.2012 10:51 ”Siiderivalaan” ja Heidin upean vartalon välille mahtuu aika paljon erilaisia vartaloita, jotka ovat terveitä ja kauniita ja pysyvät sellaisina myös erilaisella liikunnalla. Parinmuodostuksessa tuskin ”reiluudella” on mitään merkitystä. Sitä valitaan ihminen joka sattuu miellyttämään, oli kyse sitten ulkoisista tai sisäisistä avuista tai vaikka tittelistä tai palkkapussista. En ole vielä tavannut yhtään ihmistä, joilla olisi täysin samat arvot kanssani. Ja silti arvostan heitä kaikkia. Ja se Kekkonenkin varmaan suosi kaikkia tapoja liikkua. Varsinkin kun hän itse oli yleisurheilija. -Anna- Kommentointi on suljettu. Heidi
