28.9.2012 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa IV – Ne kaikki loput 28.9.2012 Heidi 26 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Viimeistä osaa viedään! Vaate/asu mistä tykkäät? Ota kuvia! – FARKUT. Kotioloissa Victoria’s Secretin Pink -malliston vaatteet. <3 Muutama viimeisimpiä vaatetuksia. Jokin yhdistävä tekijä näillä kaikilla on.. Hmm.. Oisko vuosi 2009. Pink -vaatteet päällä. Edelleen nuo löytyy ja edelleen loistokunnossa ja edelleen jatkuvassa käytössä. Meikkaatko? Miten? Kuvia! – Yleisesti aina kun ulos menen, paitsi jos menen sinne harrastamaan liikuntaa.. Tummat silmänaluset vähän piiloon, kulmiin vähän tummuutta, ripsiväri ja rajaus alaluomelle. Tommottos. Tässäkin muuten Pinkkiä päällä koko setti. Ja miten niin on kissanleluja pitkin lattioita. :’) Julkkis, josta tykkäät, jota arvostat, johon samaistut? – Hankala kysymys! Riippuu ihan mistä suunnasta tätä tarkastelee. Siispä kerron esimerkkejä. Tykkään esim. Eva Longoriasta, Penelope Cruzista, Lauren Grahamista & Alexis Bledelistä. Ihan vain koska ovat ihania naisia. Arvostan: Bruce Springsteen (ja tykkään toki myös). Tietysti myös niitä, jotka pitää kroppansa kunnossa. Jillian & Bob on: <3 Samaistun? Hankalin! Jos tämä saa olla fiktiivinen hahmo niin ehdottomasti monin osin Täykkäreiden Susan. :’) Minkä alan ihminen olet? Eli koulutus- ja työtaustaa ennen hausfrau -kauttasi. – Olen alaa en mitään. Koulut jäi peruskouluun erinäisten syiden takia. Suurin vaikuttava asia oli paikkakunnanvaihdos, jonka vanhemmat suoritti jo vuotta etukäteen ja itse asuin tuon vuoden isosiskopuoleni luona, jotta sain käytyä peruskoulun viimeisen vuoden edellisellä paikkakunnalla. Ei se ihan hyvin mennyt kun vanhempia oli sen verran ikävä. Tulevalla paikkakunnalla taas ei ollut edes mitään jatkokoulutuspaikkoja. Ei edes sitä yläastetta. Pidin siis välivuoden. Se jatkuu vieläkin. :D Tein töitä, mm. kunnalle kesätöitä, kiinteistönhoitoa ja mummoani auttelin keittiöhommissa aina tarvittaessa hänen työpaikallaan. Jossain kohtaa muutin yksikseni Saloon, ihan noin muuten vain, ja aloitin puhelinmyyntihommilla, joita jaksoin tehdä vissiin parisen kuukautta ja sitten siirryinkin Nokian palvelukseen, jossa olinkin kuutisen vuotta kunnes irtisanouduin. Ennen tänne muuttoa olin henkilökohtaisena avustajana neliraajahalvaantuneelle miehelle ja auttamisen parissa se sydän tosiaan on. Ihmisten tai eläinten. Psykologia on sellainen, jota meinaan opiskella etänä, kunhan tästä kuviot selkiintyy sen verran, että tiedän siihen olevan aikaa, että saan panostaa kunnolla. Tuo on aina ollut sydäntä lähellä. Äiti on jo luvannut kustantaa nuo opiskelut minulle joululahjana. <3 Lempielokuva? – Veteen piirretty viiva. Muita lemppareita Vanilla Sky, American Beauty, A.I. -tekoäly, Unelmien Sielunmessu, Ilmestyskirja.Nyt, Gran Torino, Fight Club, Moulin Rouge. Sano kolme hyvää ja kolme huonoa puolta luonteessasi? Mikä on mielestäsi paras luonteenpiirteesi? Mitä piirrettä haluaisit muuttaa/poistaa? – Kaikkiin näihin ehkä vastaus tässä: Hyvät : vahva mieli. Eli kun päätän jotain, sehän pitää. Elämän eläminen itselleni ja miehelleni parhaalla mahdollisella tavalla, eli prioriteetit suurella mittapuulla kunnossa (terveellinen elämä ja itsestä ja toisesta huolta pitäminen, ulkopuolisten mielipiteiden kuuntelematta jättäminen, unelmien seuraaminen. Asioista joustaminen silloin, kun jokin toinen nousee tärkeämmäksi, ja näiden tilanteiden tunnistaminen.) Hyvä ja huono : joko/tai -piirre. Yleensä tämä on hyvä ominaisuus, mutta joskus myös huono. Kun jokin menee huonosti, se voi olla maailmanloppu ja sieltä ei pääse hyvälle fiilikselle ehkä millään. Huonot: mietin tätä kauan. Kaikki esimerkit ja tilanteet, missä tulee esiin ei-toivottuja piirteitä, vie takaisin tuohon joko/tai -piirteeseen. Se vaikuttaa kyllä paljon elämään, niin hyvässä kuin pahassa. En aina näe sitä välimuotoa. Yleensä hyvä asia, mutta monesti myös huono. Saa minut vaatimaan itseltäni paljon. Ja se saa myös vaatimaan muilta paljon. Jokainen ihminen, jonka olen valinnut elämääni, on ansainnut paikkansa elämässäni. Täyttävät vaatimukseni. Siksi heitä on vähän. En myöskään siedä heiltä helposti hirveän paljoa. Loukkaa kerran oikein kunnolla niin olet ulkona elämästäni ikuisesti, enkä edes surkuttele. Poikkeuksena ne oikeasti hirvittävän tärkeät ihmiset, joita ihan tosissani rakastan . Heiltä voin kuunnella ainakin selityksiä. Muut potkin ihan säälimättä pihalle. Tällaista on olla ei-ihmisihminen joko/tai -piirteellä. :D Kerro sun tatskasta/tatskoista? Mitä niissä lukee? – Ensimmäisen otin lapaani, muistaakseni 2009. Se on Bruce Springsteenin biisistä Radio Nowhere. Toisen otin käteeni 2010. Se on Bruce Springsteenin biisistä No surrender. Isona musta tulee Brucen lyriikkakirja :D Ikivanha kuva. Eli varmaan sieltä 2009. Ei lihaksen lihasta selässä. Mutta siitä voi tihrustaa sitä tekstiä. :D Rakastan tätä. <3 No retreat, baby, no surrender. Tähän en ole täysin tyytyväinen, väri ei ole tarttunut nätisti. Tarkoituksena onkin peittää tuo ja ottaa toiseen käteen eri fontilla ja suurempana. Sanoja rakastan! Molemmat tatuoinnit erittäin tärkeitä itselleni sanojen puolesta. Eli toimii siis Brucen ulkopuolellakin, mikä on itselleni ehdoton kriteeri. Oletko koskaan ollut masentunut? – Jonkin asteisesti. Esimerkiksi silloin teininä, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja taakse jäi kaikki kaverit. Silloin se oli iso juttu ja suurin osa niistä kavereista oli ollut kavereita jo ihan pikkulapsesta asti. Haahuilin pitkin metsiä ja nukahdin mättäälle. Nukuin 18 tunta päivästä muutenkin. Lääkärissäkin kävin, joka totesi, että ’nuorilla vaan on joskus tällaista’. No, se meni ohi sitten ajan myötä, kun elämä olikin ihan kivaa. Eikä muutto tännekään ollut ihan helppoa. En tiedä mikä kyseessä oli, mutta aika pohjalla oltiin jokunen kuukausi ja pelkäsin ihan kaikkea mahdollista, niin kovin, että pelkäsin henkeni puolesta. Vaikka syytä ei ollutkaan sellaiselle. No, sekin meni ohi kun tästä kaikesta tuli tuttua. Oli aika kamala tila olla. Oletko koskaan kärsinyt iho-ongelmista? – Enpä juuri, varsinkaan kasvoissa. En teininäkään saanut helposti finnejä. Mitä mieltä olet kauneuskirurgiasta? – Hirveän vähän mitään mieltä. Rumaa se sitten on kun on mennyt yli. Eli siinä vaiheessa, kun näkee, että kyse on kauneuskirurgiasta eikä näytä enää luonnolliselta. Kyömynenästä luonnollisen siroksi on kaunista ja ymmärrettävää. Mutta sellaiset selkeät pallotissit ei oo kaunista. :’) Oletko kissa- vai koiraihminen? – Vaikea kysymys. Kissahan mulla on. Yhtä hyvin se voisi olla koira. Tai pupu! <3 Olen eläinihminen. Nimimerkillä hevonen ois kiva. Tai vahtilammas Musti. Menetetyt. Naksu & Piisku. Harrastatko myös jotain muuta kuin treeniä ja valokuvausta? – En tiedä mikä luokitellaan harrastukseksi, mutta kirjoittamista myös, monessa muodossa. Musiikki on lähellä sydäntä, kirjat, joita tulee vaihtelevasti luettua (esim. tänä vuonna ei vielä yhtään, viime vuonna jo kahden kuukauden sisään 11), leffat ja tv-sarjat, joita on hyllyt pullollaan siinä missä kirjojakin. Hyppäisitkö benjin jos saisit hypätä ilmaiseksi? – Joskus olisin voinut maksaakin. Uskoisin, että nykyään korkeanpaikankammo estäisi tuon. Kakkaisin varmaan pöksyyn! :D Lempiaine koulussa? – Äidinkieli, biologia, kuvaamataito. Paras paikka maailmassa? – Mieheni vieressä. Minne matkustaisit juuri nyt, jos raha ei olisi esteenä? – Raha tuskin on tälle esteenä, mutta muuttaisin Uuteen-Seelantiin. Matka on liian pitkä. Kenen ihmisen kanssa haluaisit vaihtaa paikkaa yhden päivän ajaksi? – Mieheni. Olisi kiva nähdä miten mahdoton olenkaan joskus. :D Helppo ja vaatimaton kysymys: mikä on elämän tarkoitus? – Etsiä se elämän tarkoitus, mikä on jokaiselle oma. Mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota miehen ulkonäössä? – Yleensä varmaan siihen kokonaispakettiin ensimmäisenä. Sitten todennäköisesti huomaan kiinnittäväni huomiota piirteisiin, jotka omassa miehessäni kiinnittävät huomioni. Esimerkiksi vahvat kädet, parransänki, raamikkuus. Monesti huomaan tekeväni näin. Näen muissakin vain mieheni. Hah. :D Entä naisen? – Kokonaispakettiin tietysti tässäkin. Naisissa huomaan myös helposti sen, että treenaako hän, miten kantaa itsensä, huomaan onko vatsa pömpöllään, katson myös naisen pepun paljon helpommin kuin miehen pepun. :D En kuitenkaan tuomitse toista, vaan tämä liittynee siihen, että se, mistä en itsessäni tykkää tai tykkäisi niin vähän ehkä kadehdin, jos ne ei toista haittaa. Itseäni omassa kropassa haittaisi, toisella ei. Vaadin itseltäni sen verran paljon. Toisaalta siksi olenkin tässä kunnossa nyt. :D Haluatko lapsia? – Emme tahdo. Täältä voi lukea aiheesta lisää: klik! Mikä on mielestäsi seksikästä? – Miehellä miehekkyys. Miehen kokoinen, näköinen, itsestään huolta pitävä mies. Älykäs mies on seksikäs, hauska mies on seksikäs (kyllä, kuvailen miestäni!). Naisella oikeastaan kokoon tai ulkonäköön liiemmin liittymättä itsevarmuus, naisen tapa kantaa itsensä kun on sinut itsensä kanssa. Yliseksikkyys ja tyrkkymäisyys taas naisella aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Esimerkkinä molemmista piirteistä Katy Perry. Hän oli ennen seksikäs kun piti vaatteet päällä. Nyt on tissivakonsa kanssa joka paikassa. Epäseksikästä. Turn off. Tää. Tää on hei seksikästä. Oletko joutunut ikinä todella pettymään sinulle läheiseen ihmiseen? – En niin kovin, että sellaisen tilanteen muistaisin heti. Toki mulla on ihmisiin niin vähän uskoa muutenkaan, joten ei ihan helposti voi pettyäkään. :D Millainen ihminen on mielestäsi kaunis, ulkonäöllisesti? – Kauneutta näkee milloin missäkin ja vaikka kenessä, mutta ehkä pääasiassa terve, hyvinvoiva, selkeästi itsestään huolta pitävä. Ei sulje ulkopuolelle silti muitakaan. Mielestäsi kaunis julkisuuden henkilö? – Näitä tulikin lueteltua tuolla ylempää. Paljon jäi pois, joten mainitaan tässä kohtaa Beyoncé. Miksi et koskaan kuvaa alavartaloasi tai laita näytille kokovartalokuvaasi? – On näitä välillä, mutta harvoin. Otan kuvat pääasiassa kesken treenin Macilläni, jossa on kolme sekuntia aikaa ehtiä asentoon. Ei ehdi huoneen toiseen päähän asti. :’) Miten vakavaoireinen springstomaanikko olet? – Erittäin. :D Pari tatuointia and more to come. Suomessa nähty ja koettu kolme keikkaa ja menneeltä kesältä kolme Saksan keikkaa + Sveitsin keikka. Kovaa hommaa monien tuntien ajomatkojen vuoksi ja monien tuntien jonottamisten vuoksi, mutta on se vaan niin sen arvoista. Kölnin keikan eturivi. Zürichissä matkalla eturiviin. kysymyspostaus Lue myös: Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa III – Treeniaiheiset kysymykset 27.09.2012 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa II – Ravinto 24.09.2012 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa I – Minä ja mieheni + Saksa 22.09.2012 Kysy täällä! 18.09.2012 KYSY! Ja blogitunnustus! ♥ 05.09.2012 Kana Caesar -salaatti Kuka ajoi jyrällä mun yli? 26 vastausta artikkeliin ”Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa IV – Ne kaikki loput” Anonymous sanoo: 28.9.2012 08:24 ”auttamisen parissa se sydän tosiaan on. Ihmisten tai eläinten” Et sä kyllä voi olla hirveen ei-ihmisihminen, jos näin on :) Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 08:25 Siinäpä onkin kuule se outous. :D Mä en tykkää ihmisistä, mutta auttamisenhaluni on pohjaton ja vilpitön. :) Anonymous sanoo: 28.9.2012 09:19 siis sulla ei ole peruskoulun jälkeen ollut mitään koulua?! :O Joo, no en nyt ihmettekään yhtään ettet ole töissä mielelläsi tms kun tuskin pääsisitkään ilman että olet kieliäkään lukenut… Ajattelitko pärjätä peruskoulu enkulla oikeesti? En tajua muten SUOMESSA esim sinäkin olet jäänyt oppivelvollisuuden päätyttyä jotain välivuotta pitämään. :( Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 09:28 Kuka sanoo, etten ole töissä mielelläni? Peruskouluenglanti? Sitä ei voi oppia muuta kuin koulussa? Mitään ei voi oppia muuten kuin koulussa? Tänne Saksaan en ollut koskaan töihin tulossakaan, se oli alusta selvää ja se on täällä kannattavampaa näin. On hyvä ja lukee vaikka Saksan verotuskiemuroita jos asia askarruttaa. Jos ei tajua niin voi aina lukea tuon kirjoittamani kohdan aiheesta uudestaan. Jos ei sittenkään tajua, niin on hyvä vaan ja lukee vielä kerran. Jos ei vieläkään tajua, niin on hyvä vaan ja on tajuamatta. :D Anna sanoo: 28.9.2012 11:00 BJ, oot miun idoli! <3 Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 11:13 :D Jee! <3 Anonymous sanoo: 28.9.2012 21:16 Mä olen peruskouluni käynyt. Myös lukion. Niin ja korkeakoulun. Maisterin paperit. En silti kokenut osaavani englantia. Päätin, että perkule sellainen peli ei vetele ja päätin muuttaa Ausseihin. Neljä vuotta yksin maapallon toisella puolella, vieraan kulttuurin ja itselleni vaikean kielen ympäröimänä teki ihmeitä. En oppinut enkkua koulussa, en sitten millään. Nyt osaan ja ennen kaikkea sain itsevarmuutta uskoa omaan osaamiseeni. Sitä ei hankita koulun penkiltä. Elämänkoulu opettaa ;) -A Bobby Jean sanoo: 29.9.2012 04:19 Eipä sitä kaikkea voi tosiaan koulunpenkillä oppia. :) Itsekin olin englannissa aika huono koulussa. Koulun jälkeen sitten sitä alkoikin käyttää, kun kiinnostui Amnestyn jutuista ja lähetteli englanninkielisiä vetoomuksia ympäri maailmaa, ja samalla onnistuin haalimaan tuttuja ympäri maailmaa, joiden kanssa luonnollisesti kommunikoi englanniksi. Opin myös ajattelemaan englanniksi ja puhuin ääneen englanniksi. Hyvin tarttui ja väitän olevani fluent nykyään. ;) Alkuperäiselle ihmettelijälle myöskin tiedoksi, ettei se auta vaikka täällä oisi kuinka fluent englannissa. Pitäisi olla fluent saksassa, täällä ei puhuta englantia. Ja tuota tasoa en lähde edes yrittämään. :D Varsinkaan, kun tänne tuskin jää. Kaoka sanoo: 28.9.2012 10:09 Justiinsa kun kaikki kysymyspostaukset saadaan loppumaan, mulle tulee vasta ne kyssät mieleen :d Mutta onko sulla mitään erityisiä tulevaisuudensuunnitelmia? Haluaisitko vielä opiskella tai tehdä töitä, vai tuntuuko että haluaisit olla kotirouvana lopun ikää? :) Ja onko sulla YHTÄÄN ”kaveria” tai hyvänpäiväntuttua siellä saksassa, vai onko mies ainoa ihmiskontakti kaupankassan lisäksi? ..Ei sillä että siinä olis mitään pahaa, mullakaan ei täällä suomessa ole oikeastaan yhtään kaveria ja elossa ollaan :`D Ja ihan toiseen aiheeseen; onko kissatarvikkeet saksassa kuinka halpoja? Itse tulee tänne Suomeen tilailtua kaikki mirrien ruuasta lähtien Zooplussalta kun on niin halpaa, ja mietin että onko nämä halvemmat hinnat ihan yleinenkin juttu siellä saksassa. Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 10:25 Hahah, näin siinä saattaa käydä! :D Onneksi kysyminen on aina sallittua! Erityisiä tulevaisuudensuunnitelmia.. Hmm. Tuskin loppuelämääni kotirouvana, tämä on tällainen rooli, mikä tuli tänne muuton myötä osakseni. Toisaalla on taas eri roolit ja tuskin missään muualla tulee olemaan tätä, eli töitä nyt ainakin. Vielä ei tiedä minne tie seuraavaksi vie, joten ne suunnitelmat sitten aukeaa sen myötä. Jos joskus jokin ala tuntuu niin vahvasti omalta, että sitä tahtoo loppuelämänsä tehdä, niin olen ihan valmis menemään kouluun. Tiedä vaikka sitä psykologiaakin alkaisi opiskella enemmän. Klinikkaeläintenhoitajaksi olen pariin kertaan hakenutkin ja se voisi olla mieleinen ala. Moni suunta kiinnostaa. :) Riippuu tosiaan paljon siitä mihin sitä täältä päädytään. Meillä on vähän niinkuin kaikki ovet maailmaan tällä hetkellä avoinna. ;) Täällä Saksassa mulla oli yksi kaveri, jonka olin tuntenut jo kymmenisen vuotta (jonka kanssa oli kommunikoinut sen kymmenisen vuotta ihan sillä peruskouluenglannilla ;) Hah :D), mutta hän olikin sitten yksi näitä esimerkkini ihmisiä, joka onnistui tekemään itsestään aivan tollon ja käyttäytyi lopulta aika aliarvoisesti minua kohtaan, joten potkasin pihalle. Eipä ole ollut ikävä. En tosiaan kaipaa ihmisiä elämääni. Suomessa niitä oli yksi enemmän, joten hyvin oon pärjännyt. :D Kissatarvikkeet eivät juuri edullisempia taida olla, mutta ovat erilaisempia mitä Suomessa. Suomesta ei enää löytynyt meidän elukalle mitään mitä ei jo olisi (hemmoteltu kakara :D), mutta täältä on löytynyt vaikka mitä ja edelleen löytyy! :) tiiti sanoo: 28.9.2012 13:31 Mäkään en oo mikään ihmis-ihminen, sosiaaliset tapahtumat on mulle monesti jotenkin tosi väsyttäviä (sillain siis, että tuntuvat vievän kovasti energiaa, eivät niin, että olisi tylsää), vaikka olisivat siis mukaviakin. Enkä yhtään osaa kaivata sellaista päivittäistä hei-kivasää-hei -tyhjänpuhumista. Olen ennemmin puhutaan-kun-on-asiaa-ihminen (tai mun tapauksessa, puhun, kun luulen olevani hauska -ihminen). Siihen tää intternetti on varsin kätevä, saa ihmetellä muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia ihan itse valitsemanaan ajankohtana ja omassa tahdissa :D Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 13:36 Samiksii! Vihaan eniten small talkia. Mä joskus tästä rustasinkin tänne tekstin: http://epataydellisyydenpalasia.blogspot.de/2012/06/kirosana-pakkososialisointi.html Olen tosiaan internetissä vaan sosiaalinen. Muu elämä (eli elämä) on jotain ihan muuta kuin sosiaalista. :D Laura sanoo: 29.9.2012 11:54 Onpa hienoa huomata, etten ole ainoa erakkoluonne.:) Välttelen smalltalk-tilanteita kuin ruttoa ja teen parhaani etten eksy ihmisjoukkoihin – pätee vaikka niihin ryhmäliikuntatunteihin. Ei sillä, että ihmisiä niin älyttömästi vihaisin tahi kokisin olevani jollain tapaa nuita parempi. Ei suinkaan. En vain koskaan ole liioin pitänyt lammastelusta tahi kokenut oloani järin mukavasti vieraissa laumoissa.. Myös kahville tahi illanistujaisiin minua on ihan hirvittävän nihkeä saada. Viihdyn paljon paremmin yksin tahi kaksin. Velvollisuuskaveruus on puolestaan ihan peppusta. Samaistun hurjasti myös tuohon auttamishaluun, mistä Heidi kirjoitit. Ei tahto auttaa tarkoita, että yltiösosiaalinen täytyisi olla. Empaattiset erakkoluonteet on ihan mukavaa sakkia vain.:) Bobby Jean sanoo: 29.9.2012 12:53 Erakko täällä ilmoittautuu! Jee meitä onkin enemmän! :) Kaikki mitä kirjoitit on juuri kuin minun näppäimistöltäni. Myös tuo empaattinen erakkoluonne, siitä tunnistan itseni oikein hyvin! :) Eli sanoo: 28.9.2012 11:43 Näitä vastauksia oli kiva lukea. Minullakaan ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen siitä huolimatta olen aina ollut töissä usein iha mieleisissäkin! :D Kuten nyt.. ja vaikka mitä kivaa on edessä tulossa! ;D koulussa olin ihan surkea Englannissa, taisin jatkuvasti saada kokeista vitosia enkä tajunnut mitään koko kielestä, mutta muutin Englanninkieliseen maahan ja opettelin puhumaan.. nykyisinhän tuo vääntyy fluently ;D Anonymous sanoo: 28.9.2012 18:08 Iltaa! Tänään bongasin sun blogin ja luin sen kokonaan siltä seisomalta. Nainen, sä oot kuuma! Kaikki on mahdollista :) Bobby Jean sanoo: 29.9.2012 04:22 Huomenta! :D Kiitti! Mahtavaa, että jotkut jaksaa vielä kolua myös löytämänsä blogin kokonaan läpi. Itsekin teen sitä paljon, vaikka välillä aikaa kuluu monesta tunnista päiviin. :D Kaikki on mahdollista – pitää vaan olla halua. Maya sanoo: 28.9.2012 18:10 Samaistun niin moneen kohtaan, että melkein pelottaa. :D Mutta ihan oikeasti, vaadin myös itseltäni ja muilta paljon. Varsinkin itseltäni. Tuo elämässäni olevien ihmisten on ansaittava paikkansa-ajattelukin kolahtaa minuun sataprosenttisesti. Mitä järkeä on edes tuhlata aikaansa ihmisiin, jotka vievät vain energiaa, mutta eivät anna mitään vastikkeeksi? Eräs ystävyyssuhde melkein kaatui lopullisesti siihen, kun ryhdyin viime vuonna herkkujen suhteen totaalikieltäytyjäksi ja kiinnostuin muutenkin terveellisestä elämäntyylistä. Ystävähän ei edes yrittänyt ymmärtää, vaan mollasi, vähätteli ja naureskeli. Nyt olenkin vähän hukassa, että kannattaako tätä ihmissuhdetta enää edes ylläpitää. Tekisi vain mieli viheltää peli poikki ja kuten sanoitkin: potkaista säälimättä pihalle. Miten ystäväsi suhtautuivat uuteen elämäntapaasi asuessasi vielä Suomessa? Tuputtivatko esim. roskaruokaa vedoten normaalipainoon jne.? Bobby Jean sanoo: 29.9.2012 04:32 Kiva kuulla, että on toisia moisia! :D Ihmiset – tai mikä tahansa muu asia – pääsee todennäköisin syin elämästäni pois, jos vie enemmän kuin antaa. Ei se välillä ole edes kenenkään vika. Näin voi vain olla. En muista että mulle olisi tuputettu roskaruokaa tms. kun luovuin noista ja ryhdyin elämään terveellisesti. Yhtenä syynä tietysti se, että mulla on oikeastaan ollut aina vain yksi ystävä suhteeni ulkopuolelta, ja se yksi on tosiaan aika huolella valittu. :D Mutta en kokenut mitään tuputtamista myöskään perheen suunnalta. Isovanhemmilta toki, mutta siellä nyt on aina pidetty hoikkuutta epänormaalina ja ylipainoa normaalina. Siispä ei niinkään mitään merkitystä. Jotain, mikä on aina ollut näin. Jos olisin tilanteessasi ja tuo kyseinen ystävä olisi minulle silti tärkeä, varmaankin rehellisesti kertoisin, että ’hei, sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa; voit lopettaa tuon käytöksesi ja opetella hyväksymään sen, että tahdon elää terveellisesti, tai sitten voit jatkaa sitä ja elän terveellisesti ilman sinua elämässäni.’ Minusta ystävän tehtävä on tukea ja kannustaa, ei suinkaan mollata. Todennäköisesti hän pohjimmiltaan vain pelkää tämän muutoksesi muuttavan jotain suurta, koska ei sitä ymmärrä. Ihmiset pelkäävät asioita, joita eivät ymmärrä. Anonymous sanoo: 29.9.2012 07:30 Heips, kerroppas viisaampana kun oon kk aikana laihtunu 0,9kg ja rasvaprosentti on puonnut 0,4 %, mutta ympärysmitat ei ollu muuttuneet mihinkään. Mistä tuo kilo on lähteny? Mitä on tapahtunu? :D Bobby Jean sanoo: 29.9.2012 12:51 Heips! Numerot on onneksi mun juttu (not :D) niin selkeesti tässä on nyt tapahtunut sellaista lihakset syrjäyttää rasvaa -juttua. Joo-o, selkee juttu! :D Anonymous sanoo: 30.9.2012 08:04 :D No sinällään samapa tuo jos olo on hyvä/parempi ja mielestäni peilikuvassa näkyy enemmän vatsalihaksia kuin ennen ja sali treeniä tehdessä näytti ihan kuin olkapäässä olisi lihas :D Anonymous sanoo: 4.10.2012 09:37 Te näytätte kyllä sopivan tosi hyvin miehes kans yhteen!:) Saako kysyä mitkä teidän horoskoopit on?:D Olis kiva tietää natsaako nekin yhteen :D Bobby Jean sanoo: 4.10.2012 12:33 No mä olen kyllä ihan samaa mieltä! :D Mies on vaaka ja minä olen vesimies. Kerro sitten natsaako meillä! :D Anonymous sanoo: 5.10.2012 07:29 No natsaa!!:) Vesimiehellä ja Vaa’alla on sama elementti, eli ilma :) Yleensä ilma keskenään tai tulen kanssa sopii :) Piti vielä horoskooppikirjasta varooksi tarkistaa ja sielläkin vain hehkutettiin näiden kahden merkin yhteensopivuutta :D Mun on aina pakko saada tietää sopiiko jonkun parin horoskoopit yhteen mikäli ne arkielämässäkin sopivat toisilleen. Yleensä silloin horoskoopitkin natsaa, mutta poikkeuksiakin toki on tullut vastaan :) Bobby Jean sanoo: 5.10.2012 07:58 Awww. jeeeiihhhh <3 Hihihh! :D Horoskoopit on kivoja! Välillä kolahtaa kuvaukset kyllä niin osuvasti. :) Kommentointi on suljettu. Heidi
27.9.2012 Kana Caesar -salaatti 27.9.2012 Heidi 16 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Silloin kun tapasin mieheni, söimme päivät pitkät mieheni tekemään kana caesar -salaattia. Siis oikeasti. Ja yötkin. Se oli jotain taivaallista.. Ihan suurinta lempparia ikinä! Olimme molemmat vuorotöissä, mutta eri vuoroissa. Joten jos tahtoi syödä sitä yhdessä (ja aina tahtoi), piti joskus kokkailla keskellä yötä. Voi sitä kanan määrää mitä kulutettiin.. huhhuh! Syötiin molemmat aina kaksi isoa lautasellista. Marinoitua kanaa meni näihin noin kilo puoliksi! :O Salaattiin kuului lisäksi se caesar -kastike (kevyt tosin), krutongit (hirveitä kaloripommeja), tammenlehtisalaatti ja kirsikkatomaatit. Sanomattakin selvää, että painohan siinä nousi. Mutta olin siitä iloinen, sillä olin tahtonut saada painoni viiteenkymppiin jo vaikka kuinka kauan, ja vihdoin se onnistui. Tosin vain todetakseni, että se oli liikaa. :D Kanasalaatin syöminen jäi päivittäisellä tasolla pikkuhiljaa pois. Sitä jossain kohtaa laski, että yhdessä syöntikerrassa (kaksi lautasellista) oli semmoinen tuhat kaloria, joten ei niin vain voinut jatkaa.. :’) Sittemmin tuli kuvioihin myös lihan jättäminen ruokavaliosta pois, ja viimeisen kerran syötiin kyseistä ruokaa 27.3.2011. Joo, sen tosiaan vielä muistaa. :D No, nyt kun viimeksi tein niistä kuivatuista soijapalleroisista ruokaa ensimmäistä kertaa ikinä, todettiin, että onpas niissä kanamainen fiilis. Siitä se ajatus sitten lähti. Kana caesar -salaattia! Laitoin palluraiset marinoitumaan purkilliseen valkosipulista tomaattikastiketta. Lisäsin vettä aika reilusti, sen verran mitä nuo tahtoivat itseensä imaista. Joukkoon olin pusertanut yhden valkosipulipalleroisen ja laittanut mausteita. Currya, kuminaa, mustapippuria, oreganoa. Ainakin, varmaan oli jotain muutakin. :S Kastikkeen tein purkillisesta rahkaa. Juoksevaksi tein sen vedellä. Laitoin vähän oliiviöljyä ja kaadoin sekaan myös ananassäilykkeen mehua. Maustoin yhdellä puserretulla valkosipulipallerolla, mustapippurilla, sitruunapippurilla, paprikalla ja oreganolla. Ainakin, en taas muista kaikkea enää! :’) Molemmat saivat maustua sen aikaa, kun kävin suihkussa ja hääräsin. Sitten pallurat pannun kautta salaatille! Salaattisekoituksen ja kirsikkatomskujen kanssa lautaselle. Lautanenkin on sama kuin silloin! :’) Sietämättömän samanlaista. Ihan tuli nostalgiset fiilikset. Se oli justiinsa kuin meidän kanasalaattiaikoina. Krutongit puuttui tästä setistä, mutta en jäänyt kaipaamaan niitä niin kovin, että tekisin itse. Tämä oli täydellinen näin. Varmasti tulee tehtyä monen monta kertaa. Maailman parhautta! <3 kasvisruoka ruokaohje ruokavalio Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa III – Treeniaiheiset kysymykset Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa IV – Ne kaikki loput 16 vastausta artikkeliin ”Kana Caesar -salaatti” Laura sanoo: 27.9.2012 15:57 Kiitos hyvästä idiksestä täällä ruudun takana olevalle lakto-ovo vegetaristille.. :) Tähän asti oon aina tehnyt ”caesar”salaattia ilman kanaa. Täytyypi kokeilla myös tuota. Ps. hieno uusi banneri! :) Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 03:38 Jee, kiva että joku saa näistä ruokajutuistakin jotain irti! :) p.s. Kiitti! ;) Anna sanoo: 27.9.2012 17:09 Sen lisäksi, että siun kroppa on äärettömän inspiroiva, niin samoin on myös nää siun reseptit! Kiitos taas kerran! :) Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 03:39 Aww kiitti Anna! :) Maya sanoo: 27.9.2012 18:01 Ai että kun näyttää herkulliselta! ♥ Sun blogi pitäisi kyllä linkittää tsekattavaksi jokaiselle, joka kehtaa väittää terveellisen ruoan olevan tylsää ja mautonta. Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 03:42 No sitä se kyllä oli, kiitos! :) Meilläkin syötiin ennen tylsää ja mautonta ruokaa, koska en osannut kokata sitten yhtään. Ainoa maku oli pohjaan palamisen maku hyvin usein. :D :D Sitten minusta tuli kotirouva ja otin roolini vakavasti – ja jostain sitä oppi, ihan itsekseen! Jee, nyt on hyvät pöperöt! :’) Jenni sanoo: 27.9.2012 20:40 Ai että sulla on kiva blogi! Ensimmäistä kertaa joku on teksteineen saanut kaivettua minusta ihan erilaista motivaatiota esiin esimerkiksi oman ruokailun suhteen. Sulla on tosi hyvät pointit ruuan suhteen, kuten se, että ruoka on kehon polttoainetta. Se jotenkin kiteytti mulla ajatuksia todella hyvin ja toivottavasti kiteyttää vielä pitkään. Mutta tosiaan, kiitos sulle ja blogillesi, oot saanut yhden lukijan lisää! Ja ps. Tarkentava kysymys, eli siis paistoithan noi soijapallerot? :) Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 03:37 Huh, onneksi kysyit palleroista, lisäsin sen tekstiin. Eli tosiaan paistelin kyllä! :D Ja kiitos, on todella ilo motivoida! Ruoka on ensisijaisesti kehon polttoainetta, mutta ei se tosiaan tarkoita, että pitäisi kaikkea pahanmakuista syödä. ;) Ainoastaan karsia/vähentää turha pois, mistä keho ei millään mitään hyödy! :) Tiina sanoo: 27.9.2012 20:55 Tuli ihan JEE olo kun luki sun bolgia! :) Ensimmäinen joka enemmän kertoo mitä ja miten on treenit tehnyt eikä vaan kerro että joo tein vatsoja vähä pumppasin reisiä nyt särkee lihakset!:/ Tuli kirjoitettua varmaan 3xa4 mitä treenejä teet mitä kannattaa tehä mikä vaikuttaa mihin ja etenkin tuo mitä minäkin päivänä:) itseltä kun se kotikuntosali löytyy suht toimettomana jo kotoa(ajatuksena=olemassa olo kiinteyttää) ravintopuolen olen saanut suht kondikseen mitä nyt joskus vähän repsahtaa johonkin suklaan palaan:) iso kiitos;) Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 03:44 Oi, mulle tuli JEE -olo sun kommentista! Olen niin iloinen! Kiva että oot saanut noin paljon irti ja löytänyt tietoa ja inspiraatiota! Ei muuta kuin mukavia treenejä! :) xxx R sanoo: 28.9.2012 03:52 näyttää herkulliselta Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 07:47 Ja on kanssa! ;) Monna sanoo: 28.9.2012 05:45 Slurps! Kyllä rupeskin tekee mieli tehdä tuollaista! Ihana toi, ” Silloin kun tapasin mieheni, söimme päivät pitkät mieheni tekemään kana caesar -salaattia. Siis oikeasti. Ja yötkin.” :D Oot ihana ja saat aina hymyn huulille näillä postauksillasi! <3 Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 07:49 Siitä vaan kuule kokkivermeet päälle ja pyöräytät moisen! Tai miehesi pyöräyttää, niin kuin alunperin kanasalaatin kokkaamisen tarkoitus olikin. :D Hih, kiitti taas! <3 :’) Terveytensähoitaja sanoo: 28.9.2012 06:24 Mulla on sulle tunnustus <3 http://rakastanitseani.blogspot.fi/2012/09/tunnustus.html Bobby Jean sanoo: 28.9.2012 07:49 Oij. Kiitos! <3 Kommentointi on suljettu. Heidi
26.9.2012 Taas mennään! 26.9.2012 Heidi 12 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Mistä tietää, että on maannut viikon sohvalla? – Kulmakarvasi ovat villiintyneet. – Huomaat, että kissanlelut ovat lisääntyneet, kunnes ymmärrät, että ainakin puolet niistä on pölypalloja. – Kauppareissu tuntuu haasteelta. – Et ole kirjoittanut päiväkirjaa viikkoon. – Olet kauden verran pidemmällä Täydellisissä Naisissa kuin viikko sitten. Ensimmäistä kertaa olet myös katsonut sitä jostain muualta kuin crosstrainerin päältä. – Huomaat peilailevasi ja pullistelevasi lihaksia, joiden pelkäät kadonneen tässä välissä (oli niitä vielä, huh!) – Joka paikkaa särkee, koska kehosi on tottunut liikuntaan eikä jatkuvaan lepoon. – Olet ehkä vähän kiukkuinenkin, kun ei ole saanut liikkua. Mutta nyt palataan treenien pariin. Jee! Ihan vähän punoittaa ylähuulenseutu niistämisestä. Eilen selvisin kauppareissusta hienosti, en hengästynyt kotiportaissa, eikä olo ollut enää millään lailla poikkeava. Kuumettahan ei ole ollut enää muutamaan päivään, mutta nenää on saanut niistellä (ja pitää edelleen vähän niistellä, nuha on sitkeä vaiva), mutta maanantaina oli jo lähes terve olo, eilen kokonaan terve ja tänään sitten saa kyykätä. Yeah, baby! Olen hyvä potilas. Sitoudun lepäämiseen niissä olosuhteissa samalla tunnollisuudella kuin normiolosuhteissa treenaamiseen. En koskaan treenaisi sairaana tai puolikuntoisena, samasta syystä kun en koskaan jäisi sohvalle makoilemaan treenin sijaan silkasta laiskuudesta. Tuskin ihan normaaleissa voimissa ollaan millään nyt heti alkuun, mutta pääasia että saa touhut rullaamaan. Niihin on tulossa pakollinen tauko heti ensi kuun alussa, jolloin oli suunniteltu kevyt viikko saapuvista vieraista johtuen. Harmittaa, että tämä tuli nyt tässä kohtaa. No, onneksi on (toivottavasti) loppuelämä aikaa treenata, eikä se tosiaan näihin kaadu. Mutta tottakai vähän harmittaa. Siis ihanteellistahan olisi, että kaikki menisi aina justiinsa niin kuin minä haluan, mutta valitettavasti tämä ei ole asian laita. :D Minä sentään kuitenkin ymmärrän ja yleensä hyväksynkin sen. Yleensä.. :D Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa II – Ravinto Back in business 12 vastausta artikkeliin ”Taas mennään!” Anonymous sanoo: 26.9.2012 06:17 Toi eteentuleviin asioihin suhtautuminen ylireagoimatta ja hyväksyvästi on minullakin työn alla. Tuntuu, että asiat jotka sekoittavat ruokasysteemit ja treenisysteemit on aivan maata kaatavia ja pelko (lisä)lihomisesta suuri. Välillä pelottaa niin paljon, että vatsassa kourii. Huvittavinta tässä on se, että vaikka se lihominen pelottaa, treeniin tulee helposti kuukausienkin tauko. Ihan vaan sen takia, että treenaamaan meno jännittää lyhyenkin tauon jälkeen niin paljon, että helpompi jättää menemättä. Vain ja ainoastaan siksi, että epäonnistuminen pelottaa. Vaikka tosiaan olisi se koko loppuelämä aikaa treenata eikä terveys kaadu parin treenin väliin jäämiseen. Tsemppiä treenaamattomuusmotivaation löytymiseen ja nauti vieraidesi viihdyttämisestä :). -Anna- Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 06:39 Olen onneksi sen verran henkeen ja vereen realisti, että tiedän, ettei elämä näihin kaadu. Mutta suunnittelemattomat yllätykset (jotka harvoin ovat hyviä) on sellainen asia, mistä ei vaan voi tykätä. Tiedän silti, että niitä tulee olemaan jatkossakin ja kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa. Ymmärrän, ettei maailma vaan voi pyöriä mun ympärillä, vaikka se voisikin olla joskus todella kivaa. :D Onneksi tauot ovat lopulta aina sen verran lyhyitä, että niiden aikana ei oikeasti ehdi tapahtua mitään, vaan loppujen lopuksi sitä on aina kehittynyt alun normipikkuheikkouden jälkeen ihan uusille luvuille. Loppuelämä on aikaa, mutta helpointa on aloittaa heti, että voi sitten vaikka loppuelämän keskittyä pitämään yllä sitä jo saavutettua. ;) Epäonnistumisen pelko on ikävä asia. Mutta se on myös elämää. Ilman epäonnistumisia ei olisi onnistumisia. Jokainen voi valita, tahtooko onnistua vai epäonnistua ja toimia sitten sen mukaan. Kaikki ei tosiaan ole itsestä kiinni, mutta miksi ei hoitaisi sitä omaa osuuttaan niin hyvin, että ainakaan siitä se ei jää kiinni? Heh, kiitti! :) Anonymous sanoo: 26.9.2012 08:17 ”Kaikki ei tosiaan ole itsestä kiinni, mutta miksi ei hoitaisi sitä omaa osuuttaan niin hyvin, että ainakaan siitä se ei jää kiinni?” Mistä tietää, että on tehnyt parhaansa? Milloin ja miten voi rehellisesti sanoa, että en voi tehdä enää enempää? Kun aina pitää kaikessa kehittyä, tehdä nopeammin, enemmän ja paremmin? Lähinnä kai kysyn, että miten olet löytänyt tuon tasapainon ja luottamuksen siihen, että se mitä teet riittää? Tarkemmin ajatellen, itselläni ei ole koskaan tainnut olla tilannetta, jolloin en olisi jatkuvasti epäillyt ja kritisoinut omia tekemisiäni enkä ole koskaan ollut savutuksiini tyytyväinen. Mikään ei riitä. Pitää tehdä tätä ja tuota ja tuolla tavalla, harvoin on ollut tunne että saa tehdä jotain, omaan tahtiin ja vain nauttia lopputuloksesta, oli se mitä tahansa. Miten olet päässyt tuosta oravanpyörästä irti? -Anna- Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 10:13 Olisiko tämäkin sitten siihen realismiin liittyvää ja siihen, että tunnen itseni ja kehoni niin hyvin. Tiedän mitä juuri minun pitää tehdä että kehityn. Tiedän tasan tarkkaan, miten minun on paras elää, jotta minun on hyvä olla ja voin olla tyytyväinen tekemisiini. Tiedän, että sohvalle jääminen laiskuuttani ei ole minulle hyväksi ja siitä ei tule minulle hyvä olo. Kehoni tahtoo liikkua ja mieleni tahtoo liikkua. Molemmat myös tahtovat syödä terveellisesti, koska siitä tulee hyvä olo. Ja kun on hyvä olo, on tyytyväinen. Treenini ovat pääsääntöisesti nousujohteisia ja se saa aikaan tyytyväisyyttä. Silloin olen tehnyt parhaani. Silloin tiedän, että olen tehnyt omilla mittareillani riittävästi. Luulen, että on itsetuntemuskysymys ja se, että sitä kaikkea katsoo realistisesti. Tiedän, mitä haluan ja tiedän, mitä pitää tehdä, että minun on hyvä olla ja olen tyytyväinen. Tekemisiäni ei myöskään määrittele mikään muu taho kuin minä itse. Siksi tiedän vaatia itseltäni sen, mihin tiedän pystyväni. En sitä, mihin pystyisin helposti enkä sitä, mihin en kuitenkaan koskaan yltäisi, vaan sen, mihin realistisesti pystyn, kun teen töitä sen eteen. Siellä on se tyytyväisyys ja tämän kaiken palkka. Siellä on se, kun on tehnyt kaikkensa ja se, missä on hyvä olla. Crunches not Cookies sanoo: 26.9.2012 07:43 Vitsit kun kiva että paranit noin nopeasti :) Mulla oli se kolme viikkoa pakollista taukoa ja voin sanoo että maanantaina kun vedin ekat treenit sen tauon jälkeen ni tuntu kyl siltä ettei oo yhtään lihaksia jäljellä:( Eilen onneks jaksoin jo paremmin ja tänään koko kroppa särkee ihanasti :) Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 10:16 Älä muuta sano! :) Olen niin iloinen nyt! Kolmen viikon tauko kuulostaa tosiaan aika pitkältä ja varmasti alkuun tuntuu, että sinne ovat lihakset kadonneet. :/ Mutta eivät kuitenkaan onneksi siinä ajassa ole ja pikkuhiljaa sitä pääsee takaisin normikaavaan kiinni ja ah, sitä kipua! :’) Mä odotan kanssa huomiseksi jotain ihania kolotuksia sinne tänne. <3 Eve sanoo: 26.9.2012 08:31 Hyvä että osaat myös levätä kunnolla :) itse pitäisi opetella siinä paremmaksi. Se on muuten oitoa, että pidemmän levon aikana joka paikkaan sattuu enemmän kuin treenatessa. Saman itse tässä sairastaessa totesin. Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 10:18 Se on kyllä jännä. Kaiken maailman kipuja palailee paikkoihin, mitkä on viimeksi särkeneet joskus vastaavan tauon aikana. Niin se keho vaan tottuu siihen liikuntaan ja normaalitila on liikkua, eikä maata. Näin sitä taas saa muistutuksia! ;) Anu sanoo: 26.9.2012 08:36 Hyvä hyvä! Jos on motivaatiota treenata, täytyy olla motivaatiota myös levätä silloin kun sen aika on. ;) Mukavaa paluuta arkeen! Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 10:19 No justiinsa näin! :) Kiitos, arkeen paluu on suloistaaaahh.. <3 Anonymous sanoo: 26.9.2012 14:30 Löysin tieni blogiisi iltalehden artikkelin perusteella, vitsit et oot siisti tyyppi!!! Ja negakommentit: ne pojat jotka kommentoi et hyi hauis, sanoo vaan koska hauiksesi on isompi kuin heidän. Ehkä jotain alitajunnasta tulevaa fiilistä että olet uhka, koska treenaat enemmän. Sun kroppa on just tosi naisellinen noin miten se on, vaikka oot ihan helvetin treenattu! Voisin seurata blogiasi jotta saisin itsekin jotain motivaatiolukemista! Hyvää syksyä! + Saksa on siisti maa, ja HALPA! Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 14:46 Kiitos! :D Mä luulen kanssa, että mun naishauis pelottaa teinipoikien pientä mieshauista! :D BWHAHAHAA Mahtisyksyt sinnekin suuntaan! :) Ja mikäs täällä asuessa tosiaan! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi
24.9.2012 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa II – Ravinto 24.9.2012 Heidi 35 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Maanantaiaamua! Kello on seitsemän, viideltä on noustu, joten eiköhän tässä ala olla tarpeeksi järjissään jo postausta varten. Vuorossa kysymyspostaukseen tulleet ravintoaiheiset kysymykset ja luonnollisesti vastauksetkin niihin. Tässä, olkaa hyvät: Juotko teetä? – En juo teetä, ilman että mitään sitä vastaankaan olisi. Kahvia taas rakastan. Rakastan! Lempiruoka ja -juoma? – Taitaa vaihdella aika ajoin, mutta tällä hetkellä jaetaan miehen kanssa sama lemppari, eli tekemäni kasvissosekeitto. Sellainen, missä on potkua! :D Lempparijuoma on varmaankin vesi. Kahviin on suurempi tunneside, mutta pidemmän päälle vettä voi ainakin aina juoda enemmän. Mikset syö ikinä mitään karkkeja tai käytä alkoholia tmv? Eihän siitä mitään haittaa ole silloin tällöin. – En tahdo, en tahdo, enkä tahdo. Lisäksi minulla ei riitä kiinnostusta antaa keholleni mitään, mikä on oikeasti aika puhdasta (täysin hyödytöntä) sontaa. Hämmentävä kysymys, johtuen suureksi osaksi kysymyksen loppuosasta. Syökää te vaan. Mä en jaksa innostua. Ruokajuomasi? – Vesi, ehdottomasti. Aika vähän tosin ruokailun yhteydessä tulee juotua. Lempparihedelmäsi? – Oijoi, punaiset omenat! <3 Yhteen aikaan niitä piti ostaa kaupasta yli kolme kiloa kerrallaan kun niitä tuli syötyä joku neljä-viisi päivässä. :D Nykyisellään pärjää jo yhdellä herkutteluhetkellä.. ;) Lempiruoka? (kyllä, pakko valita YKSI :D) – Tämä tulikin jo tuossa ylempää kerrottua, mutta jos ajattelen eri tavalla.. Jos saisin valita yhden, millä pitäisi elää loppuelämä ja vain sitä saisi syödä, niin kyllä se olisi tuo mun aamupalasettini. En tarvitsisi mitään muuta! (Aamupala esitelty täällä . Poikkeuksena tuosta määrä on noussut viiteen, muovikulho vaihtui lautaseen, maito lisääntyi puoleen litraan ja protskujauhettakin menee siksi vähän enemmän.) Kuinka usein syöt? – Pääpiirteittäin noin kolmen tunnin välein. Silloin viimeistään on jo nälkä. Päivässä tulee syötyä kuutisen kertaa. Tuleeko sinulle ikinä ns. ruokamorkkista jos syöt liikaa/herkuttelet? – En syö itseäni koskaan ähkyyn enkä herkuttele millään yleisesti herkuiksi miellettävillä herkuilla. Eli toisin sanoen; ei tule. Aikaisemmin Suomessa asuessasi kun söit aamupalaksi puuroa, niin mitä söit sen kanssa? Oliko sulla siinäkin joku proteiininlähde mukana? – Oi, mikrotettu nallekaurapuuro kardemummalla. <3 Proteiininlähteenä siinä toimi ainoastaan Maito Plus, johon sen valmistin. :) Lisäksi söin silloin Activian ja join semmoisen pikkuisen Gefilus -juoman. Vaimikänytseoli. Kahvia tietysti kanssa Maito Plussan kanssa. Ja vielä yksi ravinto-/treenikysymys: Olet niin paljon selvittänyt oman ravitsemuksesi periaatteita sekä optimaalista treenaamista, että voisi uskoa sinulla olevan koulutusta tai kokemusta jossain määrin aiheista, vaikkakin blogissasi puhut siitä, että elit pitkään varoen kaikkea terveellistä. Oletko siis kaikin puolin itseoppinut? – Alkuun tietämättömille selityksesti terveellisen varomiseen; terveellisessä ei ole niin paljon kaloreita kuin epäterveellisessä, ja kun sitä epätoivoisesti koittaa saada painoa ylös vuosikausia (ja lopulta onnistuin, niin kuin kaikki jo tiedetään :D), niin kaikesta terveellisestä tulee kirosana ja niitä välttää kuin ruttoa. It has happened. Ja vastaus itse kysymykseen; ihan itseoppinut ja edelleen opiskelen. :) Internetin lisäksi on tietoa tarjonnut mm. nämä: Sama pino poseeraa miehen juoksukirjojen kanssa. En ole kaikkea tosin lukenut. Enkä tiedä onko siellä edes kaikki hyödyllisiä kirjoja. Monissa noissa on treeniliikkeiden lisäksi ruokaohjeita, ja nitä on kiva välillä vilkuilla jos tahtoo inspiraatiota oman päänsä ulkopuolelta. :D Ohjeet noissa on suureksi osaksi sen verran terveellisiä ja liikkujalle optimaalisia, että voi jopa toteuttaa! Lisäksi noita tulee paljon tutkittua, kun tahtoo lisätä jonkin liikkeen jollekin tietylle lihakselle. Kolmanneksi alin keltainen kirja onkin yksi elämäntapainspiraationi siivittäjä. Ensimmäinen, mistä opin ravintoasioita ja treeniliikkeitä. Siksi se on rakas kirja. <3 (Kirjasta juttua täällä .) kysymyspostaus Lue myös: Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa IV – Ne kaikki loput 28.09.2012 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa III – Treeniaiheiset kysymykset 27.09.2012 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa I – Minä ja mieheni + Saksa 22.09.2012 Kysy täällä! 18.09.2012 KYSY! Ja blogitunnustus! ♥ 05.09.2012 Treeniviikko = sairasteluviikko Taas mennään! 35 vastausta artikkeliin ”Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa II – Ravinto” Anonymous sanoo: 24.9.2012 07:54 Mainitsit, että ennen joit puuron kanssa maitoa. Miksi et enää joua maitoa, esim ruokajuomana? Rasvaton maito on oma lempijuomani! Joskin vettä juon ehkä enemmän. Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 08:11 Siis tein sen puuron maitoon. Pitääkin selventää se tuohon! Eihän tuosta tosiaan ymmärrä millään, että se puuro tehtiin siihen.. Hmph. Ehkä en ollutkaan täysin hereillä tuohon aikaan vielä vaikka luulin. :D Maitoa en kaipaa juomaksi kyllä ollenkaan. Tulee sitä jo näin nykyiselläänkin vedettyä melkein litra päivässä, juomatta sitä sellaisenaan yhtään. Anonymous sanoo: 24.9.2012 09:38 Tosiaan aamupalasi sisältää aika hyvän annoksen maitoa:D Enkä sillä että se olisi tarpeenkaan sulle, mutta pohdinpa vaan. Itse voisin juoda maitoa aina ja kaiken kanssa :P Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 10:01 Heh, joo siitä saa jo ihan kivasti maitoa päivään. :D Palkkarin ja kahvien myötä saa kasaan vieläkin enemmän.. Mä luulen, että meillä kaikilla on sellainen jokin, mitä voisi syödä tai juoda aina vaan ja ihan kaiken kanssa ja joka tilanteessa. :D Anonymous sanoo: 24.9.2012 08:25 Onko sinulla jotain ruokaa, jota sinulla tekee mieli enemmän kuin muita? Esimerkiksi, itse pidän ihan älyttömästi tortilloista ja karjalanpaistista. -Anna- Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 09:07 Mulla ei oikein taida olla sellaista ylitse muiden suosikkia, mitä oikein himoitsisi ja voisi tehdä ihan koska vaan. Toisaalta sitten taas olen aamupalani ääressä ihan totaalisessa taivaassa ja siksi odotan aina aamua, samoin iltapalarahka-annokseni on ihan käsittämättömän hyvää ja odotan sitä aina ihan innolla. Joka päivä siis tulee syötyä ihan käsittämättömiä herkkuja – ja terveellisiä sellaisia! Olen ehkä maailman onnekkain tyttö. <3 :’) Anna sanoo: 24.9.2012 11:46 Pakko tulla kommentoimaan tähän, että miulla menee ihan samalla tavalla: aamu- ja iltapaloja odotan aina ihan eniten! :) Joskus oikein tarkoituksella nautin niistä viipyillen, kun ne yksinkertaisesti ovat jotain niin tajunnanräjäyttävän hyviä (ja samalla luonnollisesti terveellisiä ja ravitsevia) <3 Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:00 Jei, samiksia! <3 Siis meillähän jo nuollaan iltapalarahkan kulhokin.. :D :D Tähän on tultu! :D Anna sanoo: 24.9.2012 14:12 Niin täälläkin… :D Ja aamupalakulho myös! ;) Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:18 Pidätköhän sä samanlaista meteliä kun minä kun koitan saada kaikki sieltä kulhosta irti :’D Anonymous sanoo: 25.9.2012 11:40 Entä juhlaruokia tyyliin joulu? Jos et juhlista juhlamenyyllä erikoisia tilanteita, miten juhlit? Juhlaruuanhan ei tarvitse olla mitenkään erityisen epäterveellistä, meillä se on vähän kalliimpaa lihaa ja ehkä vähän enemmän ajankäyttöä vaativaa ruokaa. Ruokaa suuremmalla rakkaudella. -Anna- Bobby Jean sanoo: 25.9.2012 13:00 Joulua en juhlista muutenkaan, saati sitten muita yleisjuhlia, mutta näitä omia juhlapäiviä juhlistetaan aina kyllä myös sillä ruoalla. Kyllä me ollaan perinteisesti menty silloin ulos syömään (terveellistä ruokaa) tai sitten tehty ja syöty kotona ihan juuri sitä omaa lempparia. Näkisin yhdeksi tavaksi juhlia merkittävää päivää vaikka sillä, että söisi aamupala-annoksen uudestaan päivällä ruoan sijaan. :D Maya sanoo: 24.9.2012 10:03 Mahtava blogi sinulla, varsinkin itsetuntosi ja asenteesi saavat hymyilemään postaus toisensa jälkeen. Haukkukeskusteluihin valitettavasti törmänneenä voin vaan todeta, että kaikista feminismiliikkeistä sun muista huolimatta maailmassa vallitsee edelleen varsin konservatiivinen ja mustavalkoinen käsitys naiseudesta ja siitä mikä on naisen ulkonäölle sopivaa ja kaunista. Isot tissit ja naisellinen pukeutuminenko muka pelkästään tekevät naisen? Pyhpah sanon minä. Vaikka oma liikunnallisuuteni rajoittuu hyötyliikuntaan ja astangajoogaan, olen aika samoilla linjoilla kanssasi herkuttelusta. Mikään ei ole syömisestä puhuttaessa vituttavampaa kuin joutua kuuntelemaan ihmisten tenttaamista, että etkö muka tykkää mistään jälkkäreistä, kun et juuri koskaan niitä syö. Tyydyn yleensä toteamaan rauhallisesti, että minähän herkuttelen joka ikinen päivä – minulla vaan sattuu olemaan vähän erilaisempi käsitys siitä mikä on herkkua. Surullista tosiaan, että sipsejä ja karkkia naamaan mättäävä on täysin normaali, mutta ”perinteisistä” herkuista kieltäytyvä taas pakkomielteinen ortorektikko. Anonymous sanoo: 24.9.2012 10:15 Jos tämä olisi facebook, painaisin tykkää -painiketta. Onnistuit pukemaan ajatukseni sanoiksi, vaikka omat herkkuni ovatkin perinteistä karkki-linjaa… -Anna- Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:02 Kiitos Maya! Ja Annan kanssa samoilla linjoilla, niin osuvasti kirjoitit että tekisi lähinnä mieli huutaa, että AMEN, SIS’! :D Joskus itsekin kirjoitin tästä aiheesta täällä: http://epataydellisyydenpalasia.blogspot.de/2012/03/herkullinen-elama.html Maya sanoo: 24.9.2012 15:03 Kiitos linkistä, luin tekstin nyökytellen samalla päätä jokaikiselle sanalle. Hetken ajatuksiasi ja esimerkkejäsi pohdiskellessa ajauduin jopa miettimään, että olenkohan kirjoittanut tuon itse, kun niin kovasti omaa elämääni muistuttaa. Hienoa, että pidät kiinni periaatteistasi ja elät täysillä juuri niin kuin itse koet itsellesi parhaaksi! :) Tulipahan vielä mieleen, että se on se kuuluisa ”Porukassa tyhmyys tiivistyy”-lausahdus, mikä todennäköisesti selittänee sen miksi epäterveellistä syömistä ja tolkutonta mässäilyä pelkästä mässäilyn halusta pidetään hyväksyttävänä. Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 19:20 Hih, on mukava tietää että meitä on enemmänkin! :) Itse en enää henk.koht. osaisi elää mitenkään toisella tavalla, kuin tällä. Tähän on ryhdytty ja eipä täältä perhana soikoon pääse enää pois. Jee! :D Tuo ’porukassa tyhmyys tiivistyy’ pätee varmasti aika lailla mihin vain, missä valtavirta tekee erinäisiä arvelluttavia asioita. Mässäily mässäilyn vuoksi on niistä yksi hyvä arvelluttava esimerkki ja se on se, mitä pidetään normaalina. Anonymous sanoo: 24.9.2012 10:15 Samaan keskusteluun törmää myös kasvissyöjänä, en tiedä oletko sinä näihin törmännyt ollenkaan siinä määrin kuin herkuttelemattomuuteen. ”Eikö tekis mieli pihviä”,”maista nyt!”, ”Eihän se jos vähän syö niin haittaa”… No ei haittaakaan, mutta kun en tykkään enkä ole koskaan tykännyt lihan mausta, siksi sen sitä syö! Vaikka muista syistä ryhdyinkin kasvissyöjäksi. Ei, enkä koskaan herää öisin suuren pihvin himoon. Eikä todellakaan tee vaikeaa katsoa kun joku muu syö pihvia tms. Välillä meinaa olla käsittämättömän vaikea ihmisten ymmärtää toisen valintoja vaikka toinen itse olisi täysin tyytyväinen! Meitä on niin moneen junaa. Suurin osa taitaa kieltäytyä herkuista väkipakolla ja siksi on vaikea ymmärtää etteikö toisenkin himottaisi niitä yhtälailla kuin itseä :D No onneksi itse tietää mikä on parhaaksi ja se riittää :) Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:09 Kyllä sitä joutuu itseään selittelemään kaikissa niissä asioissa, joissa on tehnyt eri valinnan kuin valtavirta. Olen itse sen verran erikoinen tapaus, että olen aika monelta osin valtavirrasta poikkeava. :D Hassua on, että täällä Saksassa taas ei tarvitse selitellä. Ei täällä juuri kysytä ja udella miksi, ja jos joskus kysytään niin ei varsinkaan vastauksen saatua silti jatketa oman näkemyksen tyrkyttämistä. Kun kysytään, se on ihan oikeasti puhtaasti mielenkiinnosta ja vastaukseen tyydytään. Täällä saa olla erilainen ilman, että olisi jollain lailla huonompi sen takia. Eli sanoo: 24.9.2012 10:59 Oih sinulla on siellä ihana pino kirjoja :) Rakastan kirjoja, mutta ne on kaikki nyt vanhempieni ullakolla pakattuna Suomessa.. Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:12 Meillä on kirjoja pari isoa kirjahyllyllistä. <3 Kaikki luonnollisesti otettiin mukaan, kun emme lähteneet maasta palataksemme sinne joskus. Voihan niin käydäkin, mutta siihen asti matkaa kirjat ja koko muukin elämä mukana. :) aqui sanoo: 24.9.2012 12:59 Onpas kivoja kommentteja. Itsekin olen välillä lähes järkyttynyt siitä, että miten pitää selittää terveellistä elämäntapaa. Silloin kun syöt epäterveellisesti ja heilut kännissä kadulla niin ei sitä tarvitse selitellä. Sehän on normaalia, mutta sitten kun et halua syödä herkkuja tai juoda viinaa niin silloin on joku ongelma. Samaten nämä vanhentuneet käsitykset siitä, että urheilija tarvitsaa lihaa. Minä nostin samalla viikolla penkistä 100kg ja juoksin maratonin alle neljään tuntiin, ei siinä mitään lihapihvejä tarvittu. Parasta on kyllä, kun herkut ovat normaalia ruokaa. Voi pojat sitä iltarahkaa! Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:15 Menee ihan väärinpäin. Ei pysty ymmärtämään. Ja käsittämätöntä, urheilijakin voi olla kasvissyöjä! :O Voi pojat tosiaan, suututtaa oikein kun se perhana aina loppuu jossain kohtaa :D smilingloopy sanoo: 24.9.2012 13:40 kivat kuvat blogissasi Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:16 Kiitän. :) Anonymous sanoo: 24.9.2012 17:58 oot säälittävä Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 18:00 http://eioorakettitiedetta.blogspot.de/2012/09/negatiivinen-kommentointi.html <3 Anonymous sanoo: 24.9.2012 19:57 Liketän niin maan perkeleesti BJ:n vastakommenttia :D Etenkin tuota sydäntä lopussa, haha. -A Bobby Jean sanoo: 25.9.2012 09:09 :D Anonymous sanoo: 25.9.2012 08:00 Se on kyllä väärin että jos syöt roiskeläppiä ja hamppareita, kukaan ei välitä. Jos taas syöt (sokeroimatonta) marjarahkaa, hedelmiä saatikka kasviksia, tulee heti vinoja katseita tai kommentteja. Ruuan kommentointi on mielestäni yhtä henkilökohtaista kuin ulkonäön kommentointi, se vaan ei kuulu muille! Kyllä jokainen sontaruuankin syöjä varmasti tajuaa, ettei se ole hyväksi. Kiitos blogista, on lisätty suosikit-listalle :D -Mari- Bobby Jean sanoo: 25.9.2012 09:10 Samaa mieltä! Kiitos sinulle! :) Anonymous sanoo: 25.9.2012 10:34 minkä ihmeen takia olisit muka säälittävä?? en ymmärrä tota anonyymin kommenttia! :D sä oot terveen ja hyvännäkönen ja ihailen sun terveellisiä elämäntapoja! :) Bobby Jean sanoo: 25.9.2012 12:56 Mä luulen, että ihan pelkästään sen takia, että mä pystyn tähän ja kyseinen kommentin kirjoittaja ei pysty. ;) Sellainen kiukuttaa ja purkautuu tuollaisina kommentteina ihmisten blogeihin. :D Paljon kiitoksia! :) Anonymous sanoo: 25.9.2012 21:42 Ortoreksia ei ole sen parempi syömishäiriö, kuin anoreksia tai bulimiakaan. Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 04:00 Ja sinä et ole sen paremmin läksyjäsi lukenut kuin moni muukaan, jos minusta koitat saada ortorektikkoa. Ottaa sen kirjan takaisin nenän eteen ja opiskelee vähän huolellisemmin. <3 Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio 24092012 maanantai; selkä, vatsat, rest-pause 24.9.2012 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Iltaa kullekin säädylle. Sitten se maanantai taas koitti. Oli jotenkin epätodellinen olo taas kun kello soi :o siis onko TAAS maanantai, jotenkin viikonloppu tuntui ihan liian lyhkäseltä, johtunee menneen viikon stressitasoista :o uh. No mutta nyt pitäisi taas helpottaa kun KAIKKI ON HYVIN :) jee! Pentti voi siis edelleen vallan mainiosti, mun iso iso iso iso ukko, rakastan, isosti ! Tänään mentiin sitten jumpalle sillä aikaa taas kun pikku neiti oli kuviskerhossa, jee. Nyt alkoi rest-pause viikko. Tänään lähti sitten siis selkätreeniä rest-pausena. Voi taas huomenna tuntua että on salilla käyty :D -verkka soutu ja crossing -takaolat taljassa -kapee alatalja -kapee ylätalja -t-kulmasoutu -kulmasoutu laitteessa -levee ylätalja -vatsarutistukset pallon päältä -vatsarutistukset laitteessa -hooverit 3x1min. 20kg lisäpainolla (vikalla rutistin vähän yli minsan) Sitten rest-pause treenaukseen. Mä katselin vähän videoita youtubesta, niinkuin tapana on :D Mulla itselläni on semmoinen käsitys rest-pause treenaamisesta, että tauko sarjojen välillä on lyhyt, vain pari hengen vetoa. Näin mulle on opetettu. Myös sarjat ovat suht pitkiä, noin 12 toistoa. No, nyt kuitenkin kun taas sukelsin internetin ihmeelliseen maailmaan, pistin merkille, että nähtävästi rest-pause treeniäkin voi tehdä eri tavoin (niinkuin vissiin ihan kaikkea :o) tai sitten jollakin on väärää tietoa sen ideasta :D Tässä en oikein ymmärrä mitä tekemistä tällä on rest-pausen kanssa. Ainakin ensimmäinen tauko on melkein yhtä pitkä kun mun normi sarjojen välillä :o ja sitten toistot tippuu ihan olemattomiin :o Kertokaa mitä mä en ymmärrä? Tässä on selkeesti tauko lyhyt, mutta mikä tää tämmönen on??? Yksi toisto, tauko, toisto, tauko, toisto… whaaaat. Tämä on lähinnä sitä mitä mä luulen / tiedän rest-pause treenin olevan :) Näin mäkin veivasin tänään :D Hyvä treeni, parempi mieli! Näin se vain menee. Nyt vähän töllöä ja chillausta… kohta pää tyynyyn, jotta jaksaa taas huomenna olla tärkeenä duunissa :D Pikku neiti muuten tuumailee tällä hetkellä ryhtyvänsä taiteilijaksi :) en kyllä yhtään ihmettelisi jos hänestä vaikka tulisi jonkin sortin käsityön ammattilainen :) Mutta enemmittä puheitta, palaillaan asiaan, tod näk jo huomenissa, sillä salille viepi tieni… näin olisi tarkoitus! äitiys treenaan työ videot Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 23092012 sunnuntai: jalka- ja haukkatreeniä 25092012 tiistai; olat ja rinta + haukkaa Päivi
23.9.2012 Treeniviikko = sairasteluviikko 23.9.2012 Heidi 14 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hirvittävän vähän on sanottavaa tästä viikosta näin treenien puolesta, muuta kuin että eipä juuri ollut treenejä. :’) Kaksi ehdin alkuviikosta tehdä alta pois. Maanantai: Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet Kesto: 1:21 Keskisyke: 107 Maksimisyke: 151 Kulutus: 314kcal Tiistai: Selkä, hauikset, vatsa Kesto: 1:31 Keskisyke: 114 Maksimisyke: 167 Kulutus: 408kcal Siinäpä nuo. Tiistaina kurkusta löytyi peitteiden läpi mennyt, nyt jo maailmankuulu, herra tai rouva Saksanpähkinänpala. :D Ehti tulehduttaa kurkkua ennen kun pääsi sieltä pois ja keskiviikkona alkoi lämpö nousta. Torstaina oltiinkin jo yli 38°C, samoin perjantaina herättiin kuumelukemalla 38.4°C. Pysytteli siinä korkealla kunnes viiden aikoihin illalla nappasin pari Panadol Novumia ja kuume laski tunnissa normaaliin lämpöön. Ja sinne se jäi. Ei ole enää noussut normaalista mihinkään. Keuhkoputki on kuitenkin täynnä limaa ja nenää saa niistää, lisäksi olo nyt ei ole ihan täysin terve, joten lepäily jatkuu vielä. Ihmeekseni suurin uupumus ei ole iskenyt juurikaan, vaan kiltisti on viideltä noustu arkena ja aivan normaalisti jaksanut hääräillä vielä siinä 38 kuumeessakin. Luonnollisesti ne ihan perinteiset normaalit hääräämiset on jätetty pois ja olen suurimmaksi osaksi makoillut sohvalla leffoja (ja Täydellisiä Naisia) katsoen. Hyvin on kuitenkin jaksanut olla ylhäällä ja kokata ja sellaista. Mieskin alkoi eilen valittaa karheaa kurkkua. Pähkinää ei olla sieltä kyllä metsästetty. :D Maratonin jälkeen varmasti vastustuskyky normaalia alhaisempi ja jotain minusta häneen hyppäsi. Odotellaan, tuleeko samanlainen tauti. Ei noilta oikein vaan voi välttyä, kun samassa taloudessa ollaan. Harmi. :/ Mulla ei ole edes mitään kuvaa laittaa tähän nyt treeniviikkoa kuvaamaan. Siispä jatkan tätä ruokapostauksella! Tiistaina tein kuivatuista vaaleista soijapalleroisista kasvispataa. Tai ruukkua, jos sen syö ruukusta. :D Enää en lupaa kaikkea muistavani kuin suurinpiirtein, mutta kuvia sentään vähän on. Pilkoin pellille kesäkurpitsaa, sipulia, herkkusieniä ja valkosipulipalleroisia. Heitin uuniin ehkä tunniksi. Pannulle laitoin valmiiksi yhden valkosipulipalleron puristettuna, yhden sipulin silputtuna, soijapalleroisia pussillisen (150g) ja kaksi purkkia valkosipulista tomaattikastiketta. Mausteita päälle hirveät määrät. Laitoin mitä mieleni tekikin. Ja kaikki sekaisin. Saivat imeytyä ja hautua siinä sen ajan, kun toiset olivat uunissa kypsymässä. Kävin itse tässä välissä suihkussa ja hääräsin kaikkea yleishyödyllistä. Lopulta pannu kuumaksi ja hetken pyörittelin niitä siinä. Otin kypsät kasvikset uunista ulos ja heitin sekaan ja pyörittelin taas hetken. Ja tadaa – ruoka valmis! Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin noita palleroisia. Olen aiemmin käyttänyt kuivatuista soijatuotteista vain rouhetta. Näiden koostumus yllätti minut (ja mieheni) aivan täysin. Tosi jännä! Jos se jotain muistuttaisi, niin sanoisin, että kanaa. Vähän ehkä sitkoisempaa kuin mitä muistan kanan olevan, mutta hyvin lähellä sitä. Oli todella, todella hyvää. Uusi pussukka ostettiin heti samana päivänä kaupasta. Meidän talouteen siitä tuli ihan superhitti jo ensimmäisestä kerrasta! Nyt takaisin sohvalle, pari jaksoa Täykkäreitä ja sitten leffaa ennen illan X-Factor -lähetystä. Huomenna ei ole ainakaan vielä treenipäivä, vaikka kuumetta ei enää olekaan ollut kahteen päivään. Katsellaan oloa uudelleen tiistaina. Veikkaisin, että aikaisintaan keskiviikkona jatkuu treenit. Ja voitteko kuvitella missä kunnossa niskani on? Kahteen päivään ei hierottu kuumeen vuoksi ja siinä ajassa on ne kaksi päivää niistänyt kaikki pään seudun lihakset kipeiksi ja aivan tuhannen juntturaan. Koskee ja särkee, ihan kyllä joka puolelle, mutta ei vähiten tuonne pään läheisyyteen. Menee taas hetki aukoessa.. Mutta eipä siinä muu auta kuin aukoa vaan. :) Mukavaa uutta viikkoa itse kullekin! kasvisruoka ruokaohje ruokavalio treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa I – Minä ja mieheni + Saksa Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa II – Ravinto 14 vastausta artikkeliin ”Treeniviikko = sairasteluviikko” Laura sanoo: 23.9.2012 15:02 Voi ei, flunssia taitaa nyt olla liikkeellä aivan joka kolkassa.. Kaikkein kauheinta on se fiilis, kun on jo parantumaan päin, mutta silti pitäisi malttaa olla treenaamatta. Tuttavani, joka on lääkäri, kehotti olemaan treenaamatta/ treenata hyvin kevyesti yhtä pitkään kun sairaus kesti. Mukavaa viikkoa sullekin, ja pikaisia paranemisia ja paluita treenien pariin! :) Bobby Jean sanoo: 23.9.2012 18:06 Niitä tuntuu tosiaan olevan joka toisella nyt menossa! En sitten tiedä olisiko sitä itse terveenä ilman tuota pähkinäepisodia, mutta näin siinä tosiaan kävi täälläkin. :D Mä maltan vielä olla treenaamatta, kun ei ihan voimissaan ole, niin ei tuu kyllä mieleenkään mennä raskaita painoja nostelemaan. Onneksi on Täydellisiä Naisia vielä paljon kattelematta! ;) Kiitti! :) Minna sanoo: 23.9.2012 15:57 Sulla on aina ihan hemmetin hyvän näkösiä ruokia!!! :P Pikaista tervehtymistä:) Bobby Jean sanoo: 23.9.2012 18:06 Juu vai, mä aina katselen että ne näyttää niin rumille kuvissa :D No hyviä ne kyllä on!! ;) Kiitooosshh.. :) Anonymous sanoo: 23.9.2012 17:48 Nuo soijapalat on hyviä, maistuvat melkein kanalle. Niitä saa myös sellaisena melkein valmiina pihvinä (isompi ”klöntti”), jos oikein tekee ei kyllä maku erotu syötkö kanaa vai soyaa. Bobby Jean sanoo: 23.9.2012 18:08 Ne kyllä on tosi hyviä! Noita pihvejä ei ollakaan täältä löydetty. Vielä. ;) Mutta varmasti tulee kokeiltua jos vastaan joskus jostain tulee! :) Anonymous sanoo: 23.9.2012 19:08 Oon ihan luullu ettet oo suurinpiirtein koskaan syöny lihaa!:D Saako kysyä mikset syö enää? Bobby Jean sanoo: 23.9.2012 20:38 :D Punaista lihaa en ole syönyt noin kymmeneen vuoteen enää, jolloin vihdoin sen jätin pois muutaman vuoden jahkailun jälkeen. Kana ja kala oli vielä mukana viime vuoden alkuun asti, jolloin tipahtivat nekin pois. Eettisistä syistä. Saa siis toki kysyä. ;) Anonymous sanoo: 23.9.2012 19:27 Pöh, hitsin flunssa, kun estää treenaamisen :( Ittellä alkoi armoton kurkkukipu jo viikko sitten sunnuntaina, tiistaina ei tullut ääntä, keskiviikkona suht terve fiilis, perjantaina taas kurkkukipua ja nyt päällä hillitön flunssa. Varmaan aivotkin täynnä räkää. Niin hyvin ajatus kulkee :P Perkule, kun ei ole kuitenkaan niin kipeä, että viitsisi olla poissa töistä, mutta siltikään ei pääse treenaamaan. Kohtahan tässä pääkoppa hajoaa, kun ei pääse nollaamaan ja purkamaan stressiä salin puolella :( Pikaista paranemista! :) -A Bobby Jean sanoo: 23.9.2012 20:40 No älä muuta sano! Mrr! Olen yllättävän hyvin jaksanut olla ja levätä nyt nämä päivät, on ollut kuitenkin sen verran selkeästi kipeä olo. Mutta saas nähdä kuinka kauan kestää. :D Eli pikaista paranemista sinnekin! Mielellään niinkuin heti! :D Anu sanoo: 24.9.2012 11:56 Hurjasti tuntuu ihmiset olevan nyt kipeinä. :/ Kovasti jaksamista ja paranemista kaikille pöpöpäille ja nuhanenille! Malttakaa levätä kunnolla ennenkuin ahnehditte salille ja lenkkipoluille ettei tuu mitään ikäviä ylläreitä ja tauti pitkity turhaan. ;) Bobby Jean sanoo: 24.9.2012 14:26 Niinpä :/ Tämä pöpöpää ja nuhanenä alkaa olla pikkuhiljaa jo parempi. :D Vielä oottelen, että olosta tulee normaalimpi. Siksi tässä vielä ollaan ja lepäillään, vaikka kuume onkin jo ollut poissa kokonaan. Olo ei kuitenkaan ole ihan terve. Aikaisintaan keskiviikkona mietin treeniä. Ikävintä olisikin päästä aloittelemaan ja sitten taas heti uudestaan sängynpohjalle! Anonymous sanoo: 4.10.2012 08:22 pakko oli kokeilla tätä ruokaa :D mutta paljonko sulla oli uunissa asteita ku mulla kärtsäs herkkusienet siel uunissa :’D muuten oli ihan sika hyvää, niiku kaikki nää sulta bongatut ruokaohjeet eli niitä vaan kehiin mahdollisimman paljon<3 Bobby Jean sanoo: 4.10.2012 08:28 :D Mä voisin kuvitella, että asteita oli ehkä 180°C.. Noista kaikista lähti niin paljon kosteutta, ettei päässyt mulla kärtsäämään – mutta ei hätää, vähän väliä mullakin kyllä kärtsää jokin. :D Mä olen iloinen, että näistä joku saa jotain irti ja kokeileekin, jee! Lisää tulee kunhan kokkailen jotain erityistä taas! ;) Kiitos! Kommentointi on suljettu. Heidi
