2.8.2012 Annatko varmasti kaikkesi? 2.8.2012 Heidi 9 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tulin tuossa eilen miettineeksi, ja olen ennenkin miettinyt, että kuinka moni mahtaa aivan oikeasti antaa treenissä kaikkensa. Vaikka luulisikin antavansa kaikkensa. Välillä mietin itseni kohdalla samaa ja huomaan sen erinäisistä asioista. Pystypunnerrus on sellainen, jossa voimat ovat lähtevinään jo muutaman toiston jälkeen. Monesti saatan miettiä esimerkiksi seitsemännen toiston kohdalla, että seuraava on viimeinen, en millään jaksa enempää, ei varmasti nouse. Koitan kuitenkin. Ja vielä. Ja vielä. Ja vielä.. Pystyn tekemään vielä toiset seitsemän . Mitä jos en koittaisikaan, vaan uskoisin sitä tunnetta, joka kertoo, etten pysty? Kuinka moni mahtaa uskoa sitä tunnetta ja tekee todellisuudessa puolet vähemmän kuin mihin pystyisi? Samoja kokemuksia vatsalihasten tekemisestä. Kun pysyy hooverissa ja kolmen minuutin kohdalla tuntuu, että nyt alkaa kroppa täristä pahasti ja kohta loppuu voimat. Sitten kokeilet kuitenkin jatkaa vielä minuutin. Ja seuraavan.. Ja sitten oletkin siinä viisi tai kuusi minuuttia. Vasta sitten oikeasti voimat loppuvat. Tai vatsalihaspenkillä, 17 kiloa rinnan päällä. Yhteen aikaan tein aina vakiona siinä parinkymmenen toiston luokkaa. Sitten kerran päätin kokeilla, että paljonko niitä toistoja jätän todellisuudessa varastoon. Tein viisikymmentä. En ole totisesti palannut sinne kahteenkymmeneen enää.. Olen pitkään myös ajatellut, että jalkakehitys junnaa paikoillaan. Se on sinänsä ollut myös ok, koska en niin aktiivisesti niitä tahdo enää kehittääkään. Olen ajatellut junnaamisen syyksi esimerkiksi sen, että kun kuvioissa on sen verran paljon aerobista myös, niin se syö tehoja jonkin verran jalkatreeniltä, kun aerobiset tapahtuu kuitenkin jalkojen avulla. Eilen päätin kuitenkin lisätä vähän painoja tankoon, koska olin kyllästynyt tekemään split squatia (eli tätä ) 45 kilolla sen saman 3×16, joka kerta. Halusin vähän tiputtaa toistoja alas. Lisäsin tankoon 2,5kg. Tein taas 16 toistoa. Lisäsin toiset 2,5kg. Sillä meni 12 toistoa ja tuntuma ihan eri. Eli sain lisätä tankoon viisi kiloa. Toisin sanoen, olen tehnyt ainakin viisi kiloa liian pienellä painomäärällä ties kuinka pitkään. Ajatellen, että kehitys junnaa. Ajatellen, että aerobiset syö tehoja. Lisäsin samat viisi kiloa kyykkyyn. Kaiken kaikkiaan loistava treeni. On aina hienoa, kun huomaa, että itsessä on paljon enemmän paukkuja antaa kuin mihin luuli pystyvänsä. Sillä monesti menee vielä yksi tai kaksi, tai vaikka toiset saman verran kuin mitä olet jo tehnyt. Kokeileppa. Eilen. Päätön minä, valokatkaisija ja pistorasia. Elämää auringossa 20 minuuttia!! 9 vastausta artikkeliin ”Annatko varmasti kaikkesi?” Eve sanoo: 2.8.2012 06:06 Hei, kiitos loistopostauksesta! Tottahan se on että yleensä lopettaa siinä vaiheessa kun luulee olevansa lopussa, mutta todellisuudessahan sutä kehittyisi hirveästi kun vain rohkeasti tekisi enemmän vaikka tuntuu ettei pysty. Sen jälkeen fiilis on loistava kun huomaa pystyvänsä :) Bobby Jean sanoo: 2.8.2012 06:34 Heipä hei ja kiitos itsellesi! :) Voisi kuvitella tosiaan, että moni ei edes tiedä omia voimiaan ja mihin pystyisi. Jotkut myös tarvitsevat sen personal trainerin siihen viereen huutamaan, että ET LUOVUTA, YKSI MENEE VIELÄ, ÄLÄ SELITÄ ETTET JAKSA! :D Mulla toi ääni on pään sisällä, onneksi, on halvempaakin.. :D Mutta joskus se unohtaa huutaa, kuten nyt oli jalkatreenin kanssa käynyt. Mimmi sanoo: 2.8.2012 19:15 Kiitos loistavasta merkinnästä! Sain tästä rutkasti lisämotivaatiota huomiseen kuntosaliharjoitukseeni. :-) Bobby Jean sanoo: 2.8.2012 19:37 Oleppa hyvä ja kiitos! Mukava kuulla, että tästä tekstistä on ollut motivaatioksi useammalle! :) minessan sanoo: 3.8.2012 13:19 Mä ainakin huomaan tätä ongelmaa oman salitreenini kanssa, valitettavasti. Ryhmäliikunnassa on paljon helpompi vetää täysillä, kun on ohjaaja joka vahtii koko ajan. Ja sitten kun se ohjaaja on vielä siinä ihan nenän edessä, niin ei varsinkaan pääse löysäilemään ;) Mutta se sali.. Tällä viikolla sain taas konkreettisesti kokea tämän. Teetin itselleni uuden saliohjelman, joten treenasin meidän PT:n kanssa, kun katsottiin liikkeet läpi. Penkissä hän laittoi mulle ihan kunnon painot ja 5 toiston jälkeen olin jo siinä pisteessä, että ei pysty, ei kykene. PT vain jatkoi huutamista, että vielä yks ja vielä yks ja vielä yks ja yhtäkkiä olinkin tehnyt 10 :D Että niinpä, meni sitten tuplasti se, minkä jälkeen olin alun perin luovuttamassa :D Bobby Jean sanoo: 3.8.2012 13:37 Se on ihan käsittämätöntä loppujen lopuksi, että miten sitä kuvittelee antavansa kaikkensa, ja loppujen lopuksi tekee puolet vähemmän kuin mihin pystyisi. Puolet! Keho tahtoo päästä vähällä, kun silleen kiusataan.. :D Onneksi on niitä, jotka huutaa vieressä, että vielä menee, ja sitten onneksi on myös meitä, joilla huutaa pään sisällä samanlainen ääni ja ehkä vieläkin kovempaa. :D Itse en ole lainkaan ryhmäliikkuja, enkä edes kilpailuhenkinen muuta kuin itseäni vastaan. Siitä syystä on helppoa antaa varmasti kaikkensa niissä liikkeissä, missä tahtookin kehittyä; mielessä on aina, kuinka paljon viimeksi teki ja ennen ei luovuteta, ennen kuin tällä kertaa menee enemmän! :’) Mutta niin sitä vaan nyt miettii, että kuinkakohan moni tekee puolella teholla, tajuamatta että tekee puolella teholla.. Ne, joilla ei huuda ketään vieressä tai pään sisällä. Anu sanoo: 8.8.2012 06:58 Itelläni, ainakin kun treenejä ei ole takana kui pari hassua kuukautta on ongelmana se että miten helkkarissa se määritetään mikä on riittävän kovaa treenaamista? Sekö, ettei vaan enää kertakaikkiaan kykene liikuttamaan painoilla varustettua eväänsä haluttuun suuntaan vai se että naama punaisena ja tukka likomärkänä karjut peilikuvalle hurjasti irvistellen ja saat juuri ja juuri tangon vielä liikenteeseen ja sitä voi (ehkä) kutsua toistoksi? (Tosin aika rumaksi sellaiseksi.:) Ehkä se PT olisi ihan hyvä idea, jotta saisi käsityksen kovasta harjoittelusta oikeille urille… Bobby Jean sanoo: 8.8.2012 07:58 Sepä se, varsinkin alkuvaiheessa on hirvittävän vaikea tietää mikä on kaikkensa antamista. Onneksi alussa kehittyy muutenkin hurjaa vauhtia ja puolivahingossa, aloittelijan onnella, vaikkei tietäisi yhtään mistään mitään ja tekisi vain jotain sinnepäin. Uskoakseni ajan myötä kehittyy sellainen oman kropan syvempi tuntemus, jossa tiedät tasan tarkkaan mihin se pystyy ja mihin ei. Näin on helpompi kokeilla niitä rajoja ja työntää niitä aina eteenpäin. Pääasiassa varmasti hyvä pitää jokainen toisto puhtaana, ettei vaan sattuisi mitään. :D Itse heilun kyllä siihen malliin, ettei se kaunista ole.. :’D Ne on mulle justiinsa niitä ehkä-voisi-kutsua-toistoksi -toistoja.. :’) Yksi kokeilunarvoinen on tietysti sellainen, että jos kaksi kuukautta pysyy kehitys paikallaan eikä etene, niin sitten voisi kuvitella ettei ihan kaikkeaan anna. Lisää tavaraa tankoon ja kokeilee. Saattaapi olla, että nousee. Ehkä jopa niin, että vieläkin lisää saa laittaa. Itse olen aika ahne ja tahtoisin, että joka treenissä parannetaan. :D Toisissa liikkeissä se onnistuukin, lähinnä kuitenkin niissä toistojen määrissä, kunnes jossain kohtaa painoissakin. Anu sanoo: 8.8.2012 12:47 Mä oon kans aika hanakka lisäämään painoja heti jos vähänkin sille tuntuu. Välillä vähän liikaakin, meinaa tekniikka kärsiä jos liikaa ahnehtii… :) Huokaus. Osatappa tässä sitten etsiä se kultainen keskitie! Kommentointi on suljettu. Heidi
1.8.2012 Kuminauhavaroitus 1.8.2012 Heidi Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tänään otin käyttööni neljännen kuminauhani. Olen niitä tuhonnut tätä ennen kaksi ja nyt on vahingosta viisastuttu, eikä jäädä odottamaan enää, että menee kokonaan rikki. Sillä sitten kun se menee, se menee kesken liikkeen. Edellisessä oli jo pieni halkeama ja hirvitti, että siitä sekin katkeaa. En ymmärrä miten noissa voi olla joissain kolmen vuoden takuu, kun mulla kestää ainakin muutaman kuukauden vain. Kaksi edellistä on siis kesken liikkeen mennyt poikki. Ensimmäinen loitontajia tehdessä, eli istuen kuminauha kiedottuna jalkojen ympäri. Siinä jalkoja availlessa räpsähti. Se sattui. Toinen meni rikki jokunen kuukausi sitten ja se sattui vieläkin enemmän. Tein soutuliikettä selälle, lattialla istuen, ja siinä vetovaiheessa kuului räps. Sain sormen mustaksi ja ruhjeita ympäri kehoa. Näistä viisastuneena uusi hankittiin tällä kertaa jo ennen kuin mitään sattuu. Sitä uutta odotellessa on hirvittänyt valtavasti tehdä ojentajapunnerrusta tuon kanssa, kun olen polvillani ja kuminauha tangon yli kiedottuna, ja siinä vedän ojentajilla sitä naaman edessä. Näköhän siinä voisi mennä, kun menisi vauhdissa katki. Vaarallinen laji tämä kuminauhajumppa.. :D Tarinan opetus: hankkikaa uusi, kun vanhassa on säröjä. Pää ei nyökkää Elämää auringossa Heidi
Annika Vainio 31072012 tiistai; fillari + sali = tosi jees 31.7.2012 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä No ja kukkuu jälleen :) Ai ettäs meitä tänään siunattiin jälleen aivan taivaallisella kelillä. Mikä parasta, ei ollut sellaista painostavaa kuumuutta, mitä oli esimerkiksi sunnuntaina… ja no eilenhän aurinko pysytteli pilvessä, mutta se ei estänyt meitä menemästä iltauinnille Lammaslammelle ;) hihhei. Siellä kroolattiin taas ihan täysii…ainakin meidän Pentti ja okei, kyl määkin :D Töissä ok päivä, ei turhaa kiirettä ja ehdin syömään ihan hyvin työn lomassa ;) Töistä kotiin, vähän kotitöitä ja sitten fillarilla salille. Tänään oli olka-rintapäivä. Jos ei huomenna ole rinta hellänä, niin ihmettelen. Kyllä sellaisen rintapumpin tein tänään, että oksat pois. Viimeisenä pullover käsipainolla ja tahkosin sen 12,5kg puntilla :) Ihan kiva huomata, että en ole ottanut ainakaan takapakkia vaikka vähän tuli lomailtuakin tässä välissä. Mä väittäisin, että pienellä lomalla on saattanut olla jopa positiivisia vaikutuksia :) ainakin niin toivon. Joka tapauksessa se on ainakin vaikuttanut positiivisesti korvien välissä ;) No mitäs sitä sitten muuta tekisikään näin illalla kuin pällistelisin Olympialaisia. Ai jösses oli kyllä eilen hieno katsoa naisten painonnostoa. Sarjassa 58 kiloa mimmit nosteli ihan överipainoja. Ei voi käsittää, ei millään järjellä. Oli se vaan hienoa katottavaa. Ja niiden kropat, m-mmm, me like! Joo mutta ihan innoissani olin myös siitä, että naisten rintauinnin kullan vei viisitoista vuotias tyttö, oliko nyt tyyliin Liettuasta. Ihan tuntematon nimi, pesi kaikki vanhat starat ihan 6-0. Aivan mahtavaa. Oikeesti hienoa, että tulee uusia kykyjä, tuollaisia ilmiömäisiä urheilijoita. Kateeks vaan käy, huoh. Oispa itekin yhtä talentti, vaan… no mä keskityn nyt tähän oman kropan muokkaamiseen :D ehkä parempi niin. No jah, jatkan Olympialaisia. Ollaan taas kuulolla. treenaan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 30072012: Blondi tuli taloon! 03082012 perjantai, jeeee! Päivi
Annika Vainio Lomatohinoita 29.7.2012 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Yeppee, duunit ovat alkaneet, tälläkin hetkellä istun sorvin ääressä, mutta ainahan muutama sekka on aikaa päivittää blogia ;) kun lomalla ei ollut :D No juh. Lomalla tuli touhutta jos jotakin. Kilpikonnat ovat olleet ihan innoissaan kun ovat päässeet vaeltamaan meidän pihapiiriin. Uskokaa tai älkää, kilpikonnan ulkoilutus käy ihan työstä :D Ne on aikamoisia rallaamaan kun sille päälle sattuvat ;) hiki siinä tulee. Ei puhettakaa, että laittaisi pitkäkseen aurinkoon ja kaivaisi kirjan esille, ehei, siinä vaiheessa konnat olisivat jo kadonneet :o Tällaista jälkeä tulee kun menee irlanninsusikoiran kanssa uimaan :D Juu-u, käytiin eilen uittamassa vaihteeksi meidän koiria lammella ja tällä kertaa minäkin uskaltauduin sinne sekaan :) Lammen vesi on ollut pitkään huonossa kunnossa ja edelleen sen fosforipitoisuus on korkea, mutta muuten sitä on saatettu jo huomattavasti parempaan kuntoon. Mikäs siinä, eihän sitä vettä tarvitse juoda ;) joten sinne vaan. Ainakin oli lämmintä ja mikä iloisin yllätys, tällä kertaa siitä ei jäänyt ihoon sellaista ruskeaa mähnää,mitä usein lampi vesistä jää. Oikein oli virkistävää ja meidän iso ukko nautti koko rahan edestä :) jei. Illalla väännettiin oikein kunnon setti sulkista. En muistanutkaan, että se voi olla noin hauskaa. Hiki virtasi, olihan eilen ihan sairaan kuuma päiväkin. Siihen vielä sitten heilumaan mailan kanssa, niin voin kertoa, ettei kylmä päässyt tulemaan. Itse asiassa pelasin biksut päällä :) Tästä on taas hyvä jatkaa. Iltapäivällä salille vähän pumppaa rautaa, josko sais taas kroppaan lisää lihaa. Johan tässä on ehtinyt lomalla kuihtumaan :o ohhoh. Palaillaan! elukat kuvia loma työ viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Paluu arkeen alkaa 30072012: Blondi tuli taloon! Päivi
