28.7.2012 Sillä minähän kelpaan 28.7.2012 Heidi 5 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Aika moni on kirjoitellut viime aikoina itsensä hyväksymisestä. Ajattelin käydä asiaa itsekin vähän läpi. Henkilökohtainen tarinani tästä kokonaisuudessaan löytyy toisen blogin puolelta täältä . Mitä se on sitten tarkoittanut kohdallani, kun vihdoin olen itseni tällaisena hyväksynyt? Tuossa edellisessä kirjoituksessani asia oli vielä hyvin tuore, eikä näkökulmaa tähän nykyiseen tilanteeseen vielä ollut. Minulle se tarkoittaa mm. sitä, että enää en häpeä alhaista painoani. Syöminen sujuu ilman omituisia vivahteita tai häiriöpiirteitä. Siihen on tullut erilaista vapautta, kun ei ole pakko syödä. Minun ei tarvitse ahtaa itseeni ylimääräisiä määriä päivänä, jolloin ehkä liikunkin normaalia enemmän, enkä pysty syömään kulutuksen verran takaisin. Ei se ole niin vakavaa, jos näitä päiviä on silloin tällöin. Välillä paino tipahtaa vain noustakseen sieltä sitten taas takaisin siihen, minne sen sitten haluankin. Treenit ja liikunta ovat saaneet aivan uutta puhtia, kun se alkoi tapahtua puhtaasta ilosta eikä mistään muusta. Ei painon ylös saamisen vuoksi, en kenenkään muun vuoksi, en miellyttääkseni ketään. Ja yllättäen sitä on kehittynyt tässä asiassa aika huimasti sen jälkeen. Sitä on hyväksynyt omat epätäydellisyytensä, kehon anatomisen muodon, asiat joille ei mitään voi. Sitä on keskittynyt vaikuttamaan niihin, joille voi jotain. Sillä välin sitä on hyväksynyt myös ne piirteet siinä muodossa kuin ovat nyt, kunnes niissä on sitten joskus muutosta havaittavissa. Tässäkään hetkessä, tässä kehossa, ei ole paha olla. Silti minusta itsensä hyväksyminen ei tarkoita sitä, että sitä toteaisi vain olevansa tällainen ja se olisi sillä selvä. Se olisi tyytymistä , ja siihen ei pitäisi koskaan ryhtyä, jos asiaan voi kerran vaikuttaa ja varsinkin jos tietää, että siihen pitäisi vaikuttaa. Oli kyseessä sitten mikä asia vain ja syy siihen mikä vain. Minulla on edelleen omaa kehoani kohtaan tiettyjä komplekseja. Toisiin asioihin voin vaikuttaa, toisiin en ja ne on minulle ok. Koen esimerkiksi, etten voi vaikuttaa siihen, että olen näin pieni. En voi vaikuttaa siihen ainakaan terveellä tavalla. Siispä olen sitten vain näin pieni. Minä hyväksyn sen, enkä anna kenenkään laittaa päähäni enää, että painoni olisi ongelma. Painoni ja kokoni on ollut minulle arka asia kutakuinkin aina, muttei ole enää. Nyt en piilottele kehoani, vaan nautin siitä. En voi sanoa tykkääväni pikkupohkeistani tai rintakehäni näkyvistä luista. Mutta ne vain ovat siinä ja saavat sitten puolestani olla. Ensimmäistä kertaa sitten ala-astevuosien olen täällä Saksassa kulkenut yhtään missään julkisesti päälläni jotain, mikä paljastaa vähääkään jaloistani. Yleisellä uimarannalla en ole ollut vuosiin. Nyt sellaiselle meneminen ei tuntuisi lainkaan pahalta. Vähän aralta, muttei pahalta. Aivan täysin mahdolliselta. Suurimpia muutoksia itsensä hyväksymisen jälkeen on tosiaan olleet nämä jalkojen paljastamiset (siis oikeesti, tämä on jotain huimaa!). Myös tukan lyhentäminen sellaiset 40cm tänne saapumisen jälkeen oli aika huima juttu, enkä voisi olla tuohon päätökseen tyytyväisempi. Jos mietin edes puoli vuotta taaksepäin, ei olisi tullut silloin mieleenikään paljastella itsestäni tällaisia kuvia, mitä olen täällä näyttänyt. Yhtenä suurimpana esimerkkinä tämän postauksen bikinikuvat. Tuollaiset eivät enää vaadi minulta paljoa. En punnitse, tuskaile ja mieti uskallanko laittaa. Miltä mikäkin kohta siinä kuvassa näyttää, liian luiselta, liian isolta, liian pieneltä, liian laihalta.. Jollain lailla vääränlaiselta. Jokin aika sitten en olisi edes harkinnut laittamista. En olisi harkinnut edes tuollaisen kuvan ottamista! Lopetin yksinkertaisesti itseni häpeämisen ja päätin pitää kehostani. Aika lailla sen kaksikymmentäkahdeksan vuotta meni häpeillen. Itsevarmuus ja itsestäni pitäminen on tasaisesti kasvanut treenin ohessa koko ajan, mutta vasta nyt ollaan siinä pisteessä, etten enää pelkää kritiikkiä kehostani. Olen ymmärtänyt, ettei se kuulu muille, miltä minä näytän. Jos heillä on ongelma asian suhteen, heillä on sitten ongelma asian suhteen. En usko, että on enää mitään, mitä joku voisi sanoa kehostani, että loukkaantuisin. Tiedän kuka olen. Tiedän , että olen tällaisena aivan tarpeeksi. Vaaka ei enää sanele arvoani tai kelvollisuuttani yhteiskunnassa. Sitä on se, kun hyväksyin itseni. Edelleen matka on osittain kesken, mutta suunnilleen viikoittain huomaan eteneväni tässä asiassa. Ehkä pieniä asioita ulospäin, niin pieniä, ettei muut ehkä edes huomaisi. Ja sisälläni kiljuu riemunkiljahduksia, huutaen, että minä uskalsin taas! Mitä enemmän näitä pieniä voittoja matkalla tulee, sitä nopeammin matka jatkuu tällä tiellä. Kun päästi irti, ei ole mahdollista palata. Sillä itsensä hyväksyminen on suurta vapautta. Ja tunteena vapaus on aivan suurinta herkkua. Terveisin Luuviulu Epäsymmetriaa Viikko 30 ja liikuntakertaus 5 vastausta artikkeliin ”Sillä minähän kelpaan” Terveytensähoitaja sanoo: 28.7.2012 18:14 Niin taivahan tosi! Minna sanoo: 28.7.2012 19:16 Asia tekstiä! Bobby Jean sanoo: 29.7.2012 08:12 Mukavaa että ootte sitä mieltä! Jenni sanoo: 2.12.2013 01:06 Olipa virkistävää lukea kehokompleksista erilaisesta näkökulmasta! Siis sellaisesta, että on liian pieni omasta mielestään, ja häpeää sitä (hmm, oonkohan lukenut liikaa laihdutusblogeja?). Ja mä täällä pohdin, kehtaanko laittaa nettiin ennen ja jälkeen-kuvia, joissa (molemmissa!) näkyy mun iso maha. :D Kuten huomaat, en oo oikein ehtinyt lukea blogiasi – vasta alkupäässä porskutetaan. Mutta so far so good! ^^ Bobby Jean / Heidi sanoo: 2.12.2013 21:34 Näinhän se on, että meillä kaikilla on ihan varmasti jonkinlainen kehokompleksi jossain kohtaa elämää. Ei tämä naisena olo taida koskaan olla sellaista tyytyväisyyttä kroppaa kohtaan kuin miehillä, jotka kattelevat itteään peilistä ihaillen, että siinäpä alfauros, grauh! :D Täällä tuota luettavaa vähän riittää, joten ymmärrän ennakoitua hitaamman tahdin! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi
27.7.2012 Lepoa ja totaalilepoa 27.7.2012 Heidi Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Se on hassua, miten pienetkin muutokset vaikuttavat treenin kulkuun. Kymmenen päivää sitten kerroin tässä postauksessa siitä, miten mylläsin hauistreeniä vähän uuteen uskoon. En itse liikkeitä, vaan niiden toteuttamisjärjestystä. Se riitti siihen, että kehitystä tapahtui aivan uudella tavalla, eikä treenikään tuntunut enää pakkopullalta vaan sitä teki mielellään. Ensimmäisessä hauisliikkeessä toistot ovat nousseet koko ajan. Painon virkaa tuossa liikkeessä toimittaa tanko (20kg) ja sillä meni viimeksi jo 20-18-16. Pitää alkaa lisäillä tankoon tavaraa! Niin mielellään on tuota treeniä nyt tehnyt, että tänään suretti, kun oli pidettävä vapaapäivä. Haettiin puutiaisaivokuumerokotuksen toiset piikit, joten piti pitää liikunnaton päivä. Mikään täysi lepopäivä tämä ei ollut, kun sisälsi pientä shoppailua nimppareiden kunniaksi, mm. Ikeassa piti käydä täydentämässä tämän Hausfraun keittiövälineistöä. :D Iltapäivästä meninkin taas parvekkeelle aurinkoon lojumaan, kun huomenna jälleen sää muuttuu ukkosten myötä ja nämä suurimmat helteet olivat tällä erää taas tässä. Lämmintä on jatkossakin, mutta ei sentään ihan näin lämmintä (yli kolmeakymmentä). Surkeita yrityksiä napsia itse peilin kautta treenin jälkeen tärisevillä käsillä kuvaa.. :’) Taustalla näkyy mm. rikkaimuri, cd:itä, kännykälle lenkkikotelo, formuloiden ranneke ja tyhjiä vesipulloja. Hausfrau on laiminlyönyt hetkellisesti velvollisuuksiaan ja päästänyt tavaroita kerääntymään lipaston päälle! Kuva tiistailta. Huomenna on se perinteinen treenitön päivä. Ja tällä kertaa se on superharvinainen, sillä se on totaalilepopäivä. Joka lauantai lepään, mutta me myös käydään ruokakaupoissa joka lauantai. Vähintään kahdessa ja jos jotain muuta tarvitsee, niin muissakin kaupoissa. Hoidettiin nuo tänään. En varmaan tiedä miten päin olisin huomenna! Lepopäivän suurimmaksi projektiksi noussee varpaankynsien lakkaaminen.. :D hauistreeni Lue myös: Viikko 44: kun pelkkää jalkaprässiä veivasin 02.11.2015 Viikko 43: the b*tch is back! 25.10.2015 Viikko 39: painopäivitys, lempparitreenejä ja ruokalöytöjä 29.09.2015 Viikko 33: pöksymaniaa, liian kuumaa ja HCM 17.08.2015 Viikko 31: täysillä keveämmin 03.08.2015 Torstailöpinät perjantaina Epäsymmetriaa Heidi
23.7.2012 Radikaaleja muutoksia ruokavalioon! 23.7.2012 Heidi Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä No ei. Juksasin. Pieniä muutoksia vaan! Aamupala on erilainen kuin ennen. Kolmen Weetabixin sijaan menee nykyään neljä. :) Lauantaina tosin söin viisi. En kyllä samalla kertaa, vaan neljä ja hetken päästä vielä yksi. Siellä paketissa pyöri yksi ylimääräinen, ärsytti sellainen. Söin sen pois. Melkein kuolaan jo kun katson tätä. Siis ihan maailman parasta vaniljaprotskujauheen kera. Nautitaan viimeistään viisi minuuttia heräämisen jälkeen tai Heidi ei lähde käyntiin. Tumma kuva, kun ei ole aurinkokaan vielä noussut siihen aikaan, kun meillä heräillään. Täällä tulee yöllä kesälläkin siis pimeää. Alkuillasta en enää syökään Weetabixejä. Ennen meni silloin kaksi. Otin ne pois, kun vatsa ei oikein niistä siinä kohtaa tykännyt, aamulla taas vatsa rakastaa. Tilalle laitoin 60g protskupatukan, joita jo mainostinkin tässä ruokapostauksessa (kuvat postauksen viimeisten kuvien joukossa). Iltapalarahkan marjat ovat vaihtuneet suureksi osaksi vadelmista mustikoihin tai marjasekoitukseen, mikä sisältää mustikoiden lisäksi vadelmia, karhunvatukoita sekä punaisia ja mustia viinimarjoja. Parhautta pakkasesta. Nuo kyseiset mustikat ovat ihan uskomattoman makeita. Sellaisia hurjan isoja, eikä uskoisi pakastemarjoiksi makunsa puolesta. Harmi, että niitä saa vain tuollaisessa pienessä paketissa (250g), joista meillä syödään vain kahdesti. :/ Jos niitä saisi säkissä, söisin rahkani aina niiden kanssa. Nyt täytyy vuorotella muiden marjojen kanssa, kun muuten noita saisi joka toinen päivä raahata kaupasta kotiin. Onneksi muut vaihtoehdot on kovin maistuvia myös. Aikaisemmin olenkin jo kertonut, että rahkani sisältää myös teelusikallisen vaniljaprotskujauhetta makeutuksen vuoksi, kardemummaa ja kourallisen saksanpähkinöitä, jotka murennan joukkoon. Joskus kanelia. Rahka syödään juuri ennen nukkumaanmenoa. Muuten syömisrunkoni onkin pysytellyt samana päivästä toiseen. Pidän sen samanlaisena, on aina tietyt asiat, jotka syön suunnilleen tietyssä kohtaa päivää. On ne, jotka eivät vaihdu (kuten aamupalaksi weetabixit, iltapalaksi rahkaa) ja sitten ne, joiden kesken vaihtaa. Esimerkiksi päivän ruoka ei tietystikään ole sisällöltään täysin samaa päivästä toiseen. Vaikka toisaalta onhan siinä iso kasa raaka-aineita, jotka ovat aika lailla vakio, ja niistä sitten valmistellaan mitä mieli tekeekin. Superyksinkertaista herkkuruokaa uuniin menossa. Herkkusieniä, kesäkurpitsaa, kirsikkatomskuja ja sipulilohkoja. Seassa myös jääkaapissa olleet ylimääräiset tomaattikastikkeiset linssit. Mausteita rutkasti ja valkosipulia tietysti, oliiviöljyä vuoalle. Tällaiselta sottaiselta se sitten näytti uuniin mennessään. :D Kun pidän perusrungon samanlaisena, tiedän, että saan tarvittavasti hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa. Näiden suhde on hyvin balanssissa joka päivä. Kaloreidenkin suhteen on hyvä pitää runko kasassa, jotta tiedän saavani tarpeeksi. Liikaa en kovin helposti pysty saamaan näin puhtaalla ruokavaliolla, siksi olenkin joutunut laskemaan perusrungon kuntoon, jotta saan varmasti liikuntamäärään ja kulutukseen nähden riittävästi energiaa. ruokavalio Lue myös: Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Flunssaton, terveempi elämä 17.03.2015 Vegaani-Heidi 2kk 25.02.2015 Matkani vegaaniksi 03.01.2015 Mitä minä syön ja miksi? 07.03.2014 Viikon 29 liikuntoja Olipa kerran pyörälenkki Heidi
