13.7.2012 Vaivapostaus II 13.7.2012 Heidi 7 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Mahdollisimman lyhyt kirjoitus siitä vaivasta, joka eniten rajoittaa elämääni. Ei-niin-rakkaasta ystävästäni jännitysniskasta (ei diagnosoitu). Ja mahdollisimman lyhyt tarkoittaa tässä aiheessa vaan kilometriä. Olin yli kuusi vuotta töissä paikassa, jossa olin niska vääränä sen kahdeksan tuntia. Pääasiassa katsoin alaspäin. En koskaan käynyt hieronnassa tai pyytänyt kotihierontaakaan. En tiennyt tarvitsevani. Meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin mitään tapahtui. Kun sitten tapahtui, tapahtui ryminällä ja kaikki muuttui siitä hetkestä eteenpäin. Hirvittävä huimauskohtaus, joku potkaisi aivojani pään sisällä. Jäi kaatava olo. Lääkärillä tutkittiin ties mitä, otettiin kokeita. Kaikkihan oli kivasti, sovittiin että seurataan. Meni pari kuukautta ja yöllä heräsi maailman kamalimpaan oloon, kun veri kohisi päässä niin ettei mitään muuta kuullut kuin sitä järjetöntä meteliä. Omat äänet ja muut äänet sattuivat korviin ja oli pakko kuiskata. Tästä alkoi sitten se todellinen lääkärikierre, joka kesti parisen vuotta, kunnes sitten lopulta vain lopetin. Niskaa tarjottiin syyksi jo aika alussa, oli lihakset kuulemma kireällä. Minä taas en sitä suostunut ottamaan syyksi, sillä se on diagnoosi jota tyrkytetään aina ensimmäisenä, vaikka toisella olisi mitä. Kävin vaikka missä testeissä, juoksin lääkäriltä toiselle. Verikokeita, neurologisia kokeita, kaikki oli aina vain ok, vaikka olo oli kaikkea muuta. Tyrkytettiin asentohuimausta, stressiä, luulosairauttakin. Minut tutkittiin melkein läpikotaisin eri erikoislääkäreiden toimesta. Onneksi olin siinä onnellisessa asemassa, että pystyin käymään yksityisellä juuri niin paljon kuin halusin, ja nuo korvattiin minulle aina nopeasti. Jouduin olemaan sairauslomalla vähän väliä. Tuntopuutoksia, huimauksia, korvien kohinaa, pää ei toiminut, sahalaitakuvioita näkökentässä, elohiiriä. Mihinkään ei vain koskaan sattunut, se oli ongelma. Ei voinut sanoa, että tässä on kipua. Tuntopuutokset olivat ikäviä alussa (nyt jo tottunut), kun ensin kosketustunto heikkeni vasemmalta puolen naamaa, sitten vasemmasta kädestä, lopulta jalastakin ja sitten siirtyikin oikealle. Näkymätön panta kiristi otsaa. Kiristelee edelleen silloin tällöin. Aivojen magneettikuva (MRI) oli ok. Siinä vaiheessa sitä mietti jo aivokasvaintakin, tietysti, mutta sellaista ei näkynyt. Ei myöskään MS-tautiin sopivia muutoksia. Jossain kohtaa aloin miettiä sitä niskaa sittenkin syyksi ja varasin ajan urheiluhierojalle. Kävinköhän kolme kertaa ja oireet pahenivat huomattavasti, kielestä lähti tuntoa ja muuta sellaista kivaa. Kotona venyttelin kaulaa oikein huolella ohjeiden mukaan, ja tunto lähti samantien venytettävältä alueelta. Hieroja käski taas lääkärille, joka passitti uusiin kuviin. Otettiin kaularankaa ja kaulasuonia varjoaineella magneetissa taas. No löytyihän sieltä sitten jotain. Vasen sisempi kaulavaltimo tekee mutkan, mikä aiheuttaa noin 60% tukoksen. Vasen nikamavaltimo on hypoplastinen (vajaakasvuinen), lisäksi jotenkin epäsäännöllisen näköinen. Kaularangassa myös jotain kulumaa, mikä ei ilmeisesti ole hälyttävää. Mitä minä tein, kun luin näistä löydöksistä? Hurrasin! Asiaa piti juhlistaa! VIHDOIN LÖYTYI JOTAIN. Lätkäisivät puolitoista kuukautta sairauslomaa ja täyden liikuntakiellon. Mitään ei saanut nostella tai muutakaan raskasta tehdä. Kaulan alueen venyttely ehdottomasti kielletty. Jäin odottamaan jatkotutkimuspyyntöä TYKSiin. Menin välissä todella huonoksi, kuten siihenkin asti aina välillä olin mennyt. Päivittäinen elämä ei ollut ihan maailman helpointa. TYKSissä kuvattiin ensin ultralla verisuonet ja niiden virtaus. Kaulavaltimon mutkaan ei päästy sillä valitettavasti käsiksi, kun se kohta sijaitsee juurikin korvan takana. Nikamavaltimo virtaa ilmeisen hyvin, vaikka onkin läpimitaltaan liian pieni. Siitä tutkimuspöydältä kun nousin, nousin keuhkokuumeen kanssa, joka pian oli täysillä päällä. Ei kuulu asiaan, mutta mainitsimpa kuitenkin. Keuhkokuumeen jälkeen, muutamaan kiloa (LIIKAA) hoikempana ja edellistäkin heikommassa kunnossa pääsin kutsun saaneena TYKSin neurologian professorin luo juttusille. Hän ei ollut niin huolissaan siitä mutkasta joka aiheuttaa osittaisen tukoksen, vaan tästä toisesta suonesta. Oli sen näköinen, että dissekaatio (eli suonen seinämän repeämä) oli saattanut olla mahdollinen ja heittipä sanat ’mahdollinen aivoinfarkti’ myös ilmoille. Oli ottaa minut sisään sairaalaan siltä istumalta, mutta esitin toivomuksen, ja hän päästi minut kotiin. Primaspan -reseptin kanssa. Jäin taas odottelemaan kutsua TYKSiin, tällä kertaa uusiin magneettikuviin, jossa otettaisiin kontrollit suonista ja samalla aivoista varjoaineen kera kuvat, kun kerran putkeen oltiin menossa. Jossain vaiheessa palasin töihin. En vaan voinut siellä enää mitään tehdä. Istuin sitten vaan. Jokusen kuukauden kuluttua oli kontrolliaika ja menin kuvauksiin. Vihaan noita kuvauksia. Pää siellä putkessa, häkkyrä naamalla, täysin liikkumatta. Tunti tai kaksi. Jee. Ja mites sitten sattuikaan? Kuvat meni pieleen ja kutsuivat uudelleen. Olin ihan pakokauhun vallassa, sillä olin mennyt kuvauksen jälkeen entistä huonommaksi, enkä tiennyt miksi. Olin varma, että menen koko ajan vain huonommaksi. Pariin otteeseen soittelin TYKSin ensiapuunkin, johon olin saanut oikein luvan itse professorilta, ja keskustelin päivystävän neurologin kanssa. Uudet kuvat, todella huono vointi. Ja sitten odottelua, että tuloksia soitetaan. Soitto tuli. Aivoissa ei ollut mitään ylimääräistä tai outoa, ei aivoinfarktiin liittyvää tai MS-tautiinkaan. Suoni oli edelleen samannäköinen, eli ei enää viitannut dissekaatioon. Se vaan on anatomisesti poikkeava myös siis silläkin tavalla. Neurologi sanoi näistä suonistani, että jos elän epäterveellisesti, riskini saada valtimotauti on suurempi kuin peruskansalaisella. Eipä noihin tarvitse tosiaan paljoa plakkia kerätä reunoille, kun ovat jo tukkeessa. Tuli myös lupa varoen liikunnan harrastamiselle, jolle kerääntyikin loppujen lopuksi 9kk taukoa. Mutta syytähän ei vielä siihen vointiin sitten löytynytkään. Siinäpä takaisku. Luulin, että oli selkeä syy, mutta ei. Oireilin edelleen, jaksoittain oli todella huonoja oloja ja parin viikon päästä taas aina vähän helpotti. Koskaan ei ollut hyvä olla. Nukuin istuma-asennossa, koska pään sisällä alkoi veri pauhaa ja paine tuntui nousevan, kun laskin pääni tyynyyn ja kerran kuulo lähti yön aikana toisesta korvasta pariksi päiväksi. Se oli viimeinen yö normaalissa asennossa. Jatkoin asian selvittelyä pääasiassa (HAH, pääasiassa :’D) neurologilla. Selkeitä syitä ei löytynyt. Ajattelin vielä kerran, että jos se on sittenkin vain niskasta kiinni. Hankin lähetteen OMT-fysioterapeutille. Rangan venytys ehdottomasti kielletty, sillä suonien vuoksi ihan todellinen dissekaation riski koko loppuelämän olemassa. Hänen kanssaan hierottiin ja tehtiin muita harjoituksia. Paljon oli erilaisia asentovikoja niskassa ja päässä ja ties mitä jumeja ympäriinsä. Leuan alueellakin kireyttä. Aikaisemminhan olin saanut myös leukani jäämään pariksi vuorokaudeksi lukkoon. Siihen tuli kramppi. Söin ja join kaiken pillin läpi. Taisin tuolla käydä kaksi kertaa. Sen jälkeen OMT nosti kädet pystyyn, sillä menin todella paljon huonommaksi hänenkin käsittelyssään. Ei uskaltanut enää koskea. Tilanteessa oli se hyvä puoli, että tuli todistettua, että niskasta tämä jollain tavalla vaan lähtee. Koska olin myös hampaiden narskuttelija, hän ohjasi minut seuraavaksi purentafysiologille. Narskutteluhan vetää lihakset aika kivasti jumiin. Purentanifysiologi sanoi kutakuinkin, että purentani on päin helvettiä. :’) Teetti purentakiskon, jota edelleen käytän joka yö. Enää ei ole olleet leuat aamuisin kipeät eikä hampaisiin satu. Harmi, että puren noita hampaita päivisinkin yhteen. Kielessä ja posken sisäpuolella on aina jäljet. Tämän jälkeen en enää aktiivisesti lähtenyt selvittelemään tätä kaikkea. Otin aikalisän. Olin kaksi vuotta juossut lääkärillä. Päätin vetäytyä, odottaa josko se muuttuu tai mitä sille tapahtuu. Jossain vaiheessa ymmärsin, miten paljon hartioitani jännitän. Ja se on aina. Hartiani ovat aina korvissa. Kun aloin kiinnittää tähän huomiota, huomasin tosiaan aina olevani jännittynyt. Laskin ne, kun huomasin. Mutta aina kun en ajatellut asiaa, ne nousivat taas. Niin tapahtuu edelleen. Jos en keskity pitämään niitä alhaalla, ne ovat ylhäällä. Kun istun autossa, kirjoitan koneella, katson telkkaria, luen. Kun keskityn ihan mihin tahansa muuhun, kuin hartoiden asentoon. Silloin urheiluhierojallakin jännitin lihaksiani, vaikka makasin mukarentona pöydällä. Hän joutui vähän väliä huomauttamaan, että rentoudu. Rentouduin. Kunnes taas en ajatellut asiaa, ja hän huomautti taas. Jännityneet hartiat on se normaalitila. Ja se pitää yllä tätä ongelmaa, varmaan ikuisesti. Todennäköisesti nuo suoniongelmat, jotka jo itsessäänkin vaikuttavat veren virtaamiseen, tekevät tästä tuplasti pahemman tilan. Koskaan en saa venytellä niskaa kunnolla, sillä se saattaa olla oikeasti hengenvaarallista. Hetkellisesti pienesti voin venyttää. Todella varoen. Varon myös tiettyjä kurotuksia, mielessäni näen miten se pikkuinen heiveröinen suoni siellä jää nikamien väliin jumiin.. Kampaajalla on kamalinta tukan pesu, sillä sehän on ihan todellinen riski, kun allas painaa niskaa (näistähän on ihan raportoituja tapauksiakin). En voi käydä ammattihierojalla, se on käytännössä kielletty, sillä menen tuhannesti huonommaksi. Niskaan ei vaan kosketa. Joskus, kun se on todella paha ja tiedän, että nimenomaan niskassa ei veri kierrä, saatamme sitä kerran tai kaksi hyvin varoen hieroa/avaan itse kipukoukulla kallonpohjanlihasten kireyden. Mutta muuten tilanne pysyy kurissa sillä, että hieromme yläselän ja hartiat JOKAINEN PÄIVÄ. Aina sinne sattuu jonnekin, aina ovat tietyt lihakset kireinä. Mutta vaiva pysyy jokseenkin kurissa. On se läsnä joka päivä, mutta suurimmaksi osaksi sen kanssa pärjää. Päänsärkyä on harvoin, se on oikeastaan vasta aika hiljattain astunut kuvioihin. Laskeuduin myös vasta noin kuukausi sitten nukkumaan lähes tavalliseen asentoon sieltä kohotetusta asennosta. Näin kolmen-neljän vuoden jälkeen.. Joskus ollaan huonommassa jamassa, yleensä kun on ollut jotain poikkeavaa, eli en ole niin pystynyt keskittymään hartoiden alhaalla pitämiseen kuin johonkin muuhun. Pitkiä ajomatkoja, stressitilanne, painavan kameran/laukun roikottaminen pidemmän aikaa olalla tms. Ja joskus se hierontakin jää tekemättä, kun ei yksinkertaisesti ole aikaa. Se on kyllä todella harvinaista, sillä jos illalla ollaan kotona, hierotaan. Huonona aikana pää ei toimi ja se on kaikista inhottavinta. Ajatus ei kulje kun verikään ei kulje. Olen silloin ärtynyt, huippuväsynyt, enkä voisi kuvitellakaan meneväni jonnekin ihmisten ilmoille, jossa joutuisin käyttämään päätäni, keskustelemaan. Sillä se on mahdotonta. Hyvä että silloin tajuan oman nimeni. Huonona aikana on superheikko olla, huimaa ja heittää, ja tärisen kuin kofeiinipöllyissä. Niiltä todella huonoilta ajoilta ollaan onneksi nyt vältytty, kun on tuo hieronta käytössä (ja nyt koputan puuta..). Ja miksi kirjoitan tämän tänne treeniblogiin? No kyllähän tuo tietysti treeniinkin vaikuttaa. Tottakai varon rasittamasta niskaa, sekä tiettyjä liikkeitä en vain tee, esimerkiksi jotain olankohautuksia en tule koskaan tekemään. Mikään, mikä rasittaa niskaa suuremmassa määrin, en tee. Käytännössähän mulla on niska-/hartiaseutu aina jumissa. Joskus kyykkytanko blokkaa verenkierron kireiden lihasten päällä ja viimeiset toistot mennään jo vähän siinä rajoilla, että onko enää mukavaa, kun tuntee olevansa kalpea kuin haamu. Hauska juttu on myös hooverit, tai se treenin ensimmäinen hoover. Siitä kun nousen lattialta, menee noin minuutti ja kymmenen sekuntia, kun oikeasta korvasta lähtee osittain kuulo. Se palailee parissa minuutissa takaisin. Ei siis huolta.. Tämänkin kanssa pärjää. Ja voitte vaan kuvitella, millaisessa kunnossa niska nyt on tämän kilometripostauksen jäljiltä. Taisin kirjoittaa yli tunnin. Suurimmaksi osaksi hartiat korvissa. Paljon jäi vielä poiskin ja unohdin varmaan puolet. Olet mun sankari jos jaksoit lukea! :D Kiva olisi ollut, jos olisin keksinyt jonkin kuvankin tähän postaukseen. Mutta en sitten keksinyt. (Nikamavaltimon) dissekaatiosta voi lukea täältä , siitä ensimmäinen hakutulos. Mikäli toimii samoin kuin omalla koneellani.. Jännitysniskasta onkin netti tietoa pullollaan, en löytänyt nyt sellaista kaiken kattavaa hyvää sivua tähän linkitettäväksi. jännitysniska Lue myös: Viikko 40: leimattu täpötreenari 04.10.2015 Mystery: solved 05.09.2015 Salin ensimmäiset kuukaudet: liikkeet kuvineen 31.07.2015 Viikko 30: vatsakipuinen keventelijäepäonnistuja 26.07.2015 Viikko 11: no rest for the wicked – paitsi ensi viikolla 15.03.2015 Ojentajat & olkapäät Missä polvikivut? 7 vastausta artikkeliin ”Vaivapostaus II” Terveytensähoitaja sanoo: 31.7.2012 09:47 Tuollaiset vaivat ovat pahimpia, jos on se tietämättömyys, ei tiedä mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Hyvä että olet saanut selvyyttä ja loppu onkin sinusta itsestäsi kiinni, miten itsestäsi huolehdit Bobby Jean sanoo: 31.7.2012 10:17 Sepä se. Sitä monesti mietti, että olisi sitten ihan mitä vaan, kuinka vakavaa vaan, kunhan sillä olisi nimi. Eihän se vieläkään ole täysin nimetty, kun eivät ole osanneet selittää mikä johtuu mistäkin ja miksi. Lähinnä itse olen tullut johtopäätöksiin ja antanut sille nimen, niin epämääräinen kuin se onkin. Haaskalintu sanoo: 31.7.2012 18:20 Voi ei, onneksi olet saanut nyt jotain selvyyttä siihen, että mistä kaikki vaivat johtuvat..! Terveisin ”toinen niskavammainen” Bobby Jean sanoo: 31.7.2012 18:58 Niskavammat osaa olla pirullisia vaivoja, eikä toivoisi niitä kyllä kenellekään. :/ Mutta silti on aina mukava tietää, ettei ole niskavammoinensa yksin! katja sanoo: 10.4.2013 11:11 huh, jaksoin kyllä lukea ja aika kamalaa tuo tunne, kun ei tiedä mikä on. Minulla on aina hartiat korvissa ja niska eteenpäin taitettuna (osaksi luulen, että johtuu siitä, että minulla on niin pitkä kaula ja jotenkin olen niin itsetietoinen siitä, että näytän vähän oudolta, kun hartiat on alhaalla ja kaulani näyttää vaan niin tyhmän pitkältä), noita ongelmia on ruvennut olee, että sahalaitakuvioita ja elohiiriä on näköpiirissä, niska ja hartiat aina jumissä (=koko ajan), vaikea nukkua, ei löydä hyvää asentoa, mutta en kai vaan jaksa panostaa asiaan tarpeeksi, kun on töitä, koulua jne jne..stressi päällä koko ajan! Mutta tuo rupesi pelottamaan, olet kyllä älyttömän vahva ihminen henkisesti, kun jaksat taistella ja elää tuosta kaikesta huolimatta ja treenata noin kovaa ja pitää ittes kurissa (se varmaaan antaa sulle hallinan tunteen ja voimaa, varsinkin tuosta tilasta säikähtäneenä haluat keskittyy täysillä johonkin asiaan ja panostaa siihen ja uskoa, että voit itse vaikuttaa elämääsi), ihailen sun luonnetta! You know what you want and you go after it!! Noin päämäärätietoisia ihmisiä kun olisi enemmän! Toivon sulle kaikkea hyvää ja kovasti tsemppiä! <3 p.s. pahoittelut liian pitkästä kommentista! Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.4.2013 08:37 Ei ole olemassa liian pitkiä kommentteja! ;) KIITOS paljon kaikesta mitä kirjoitit. Kiitos kiitos kiitos. <3 Tuo kuulostaa kaikki tosi tutulta, niska eteenpäin taitettuna ja hartiat korvissa, sahalaitakuviot ja elohiiret, ettei löydä hyvää asentoa ja hartiaseutu tosiaan jumissa AINA, enemmän tai vähemmän. En usko että tarvitsee huolia mistään verisuonijutuista (ne kun on varmasti aika harvinaisia), sillä tuo kaikki oireilu on ihan perinteistä jännitysniskaoireilua. Siihen voi liittyä niiiiiin paljon. Mulla nuo suonet tekee vaan kaikista oireista vielä voimakkaampia ja tilanteesta lähes mahdottoman hoitaa, kun ei voi venyttää eikä käydä ammattilaisella hieronnassa. Toivottavasti itse löydät joskus aikaa vaikka piipahtaa arvioitavana fysiolla tai hierojalla, joille jännitysniska on tuttu juttu! Se kun on helposti loputon kierre, jos ei sitä koita hoitaa pois. Lihasjännitys jää päälle, kun siitä tulee se normaali tila. Tsemppiä! :) Ja ilmoittele vaikka jatkossakin, jos joskus menet jollekin käymään, että mitä sanottiin! katja sanoo: 11.4.2013 17:20 No pitää kyllä ehdottomasti käydä! Aina sitä yleensä havahtuu, kun on liian myöhäistä :( mutta kiitos kommentistasi ja todellakin tulen jatkossakin kirjoittelemaan, kun olen käynyt keskustelemassa tästä vaivasta! :) Mukavaa kevään jatkoa ja hyviä treenejä! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi
12.7.2012 Punaa kasvoilla 12.7.2012 Heidi 2 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ensimmäinen lenkki takana. Fiilikset hyvät. Etureidet vähän kramppaa, samoin pohkeet. Mutta se nyt on vain mukavaa. <3 Alla kuvassa näkyy harvinainen herkku. Syötiin tuollaiset tänään. Siinä siis Subwayn Veggie Patty. Puolikas minulle. Ei juustoa, kastiketta tai maustetta. Leipä tietysti täysjyvää. Harvinainen herkku, koska en vaaleaa leipää oikeastaan koskaan syö. Harvinainen, koska tämä oli toinen kerta täällä Saksassa (kohta 9kk) aikana, kun tuollaiset haettiin. Olihan taas namia! Tuon jälkeen jättikuppi kahvia ja oottelin hyvät kolme tuntia ennen lenkille lähtöä, koska olen taipuvainen närästykseen ja etenkin kahvi tunkee ylös hyvinkin helposti. NAMS. Vähän ehti tulla taas jo nälkä ennen lenkkiä ja kiukkuakin onnistuin saamaan aikaiseksi sillä, kun en omista noita urheiluvaatteita. Ei oikeasti ole mitään juoksuun sopivaa vaatetusta. Jos en olisi täällä etukäteen kertonut meneväni hölkälle, en olisi mennyt ollenkaan. Siitä syystä, ettei ollut vaatetta. Loppujen lopuksi sain raivolla valittua päälleni eräät mustat H&M:n sporttipöksyt, joita ei voi pitää täydessä mitassa (ja pitkillä olisin tahtonut mennä), koska ne ovat siihen liian lyhyet. Kiristin ne siis polvien alapuolelle. Koipien näyttäminen julkisesti on muuten vasta täällä Saksassa hiljattain opittu tapa. En tykkää mun rimppakintuista, mutta nyt olen ne hyväksynyt. Nuo housut ovat myös siitä huonot, että nousevat itsekseen ylös ja niitä saa kiskoa alas, etten mene tuolla kamelinvarpaalla pitkin kyliä. :’D Yläosaksi valitsin topin, jonka päälle heitin tuollaisen punaisen paidan, joka varmaan menee nyt ihan pilalle kun hikistän sen, se kun ei tosiaan ole urheiluvaate. Päähän tietty Adidaksen lippis, jota ilman en voisi kuvitellakaan hölkötteleväni. Tukka vaan on niin lyhyt, että juuri sain jonkinlaiselle ponnarille. Meikit oli naamalla päivän menojen vuoksi enkä niitä lähtenyt pois pesemään, kun ripsarikin on vedenkestävää. Suihkuhan sitä muutenkin odotti lenkin jälkeen. Ja tässä sitten ollaan valmiita valloittamaan koko maailma! Joo, peti on petaamatta.. Sointuuhan ainakin paitaan. :’) Niin, ja kattokaa, naama! Virittelin kännykän vielä koteloonsa ja kotelon hauiksen kohdalle, endomondon trackingin päälle siihen ja avaimet laitoin roikkumaan sykemittarin kelloon. Sitten menoksi. Kävelin hetken ennen kuin aloitin ja starttasin laitteet. En odottanut jaksavani pitkään yhteenmenoa, ja aivan totaalisesti yllätyin, kun kymmenen minuuttia oli kulunut ja sitten piti vasta ensimmäisen kerran vaihtaa kävelyksi, koska kramppi iski vatsaan jonnekin pallean tienoille. Syke oli siinä kohtaa maksimissaan 176. Kymmenen minuutin jälkeen! Ja huudan sitä siinä mielessä, että se on ihme! En ole koskaan hölkötellyt kymmentä minuuttia putkeen. Pohjallahan mulla on lenkkeilyä käytännössä ei yhtään. Pari pyrähdystä 15-16 vuotiaana, sekä satunnaisesti kävelyn ohessa pari kertaa 100-200m, ja viime marraskuulta ne intervallihelvetit. Ei koskaan tällaista tasaista hölköttelyä. Tuon kymmenen minuutin jälkeen kävelin neljä minuuttia. Hengitys tasaantui ja kramppi katosi. Korvat alkoivat vähän särkeä, en sitten tiedä miksi. Samaan tapaan kuin talvella kylmässä viimassa saattaa särkeä. No, tunne meni ohi ja seuraavaksi hölkkäsin seitsemän minuuttia. Siinä uudelleen liikkeelle lähdettäessä meinasi nivuset haukata kiinni, mutta vetreytyivät onneksi kivuttomiksi parin askeleen jälkeen. Tuon seitsemän minuutin jälkeen kävelin kolme minuuttia ja hölköttelin loput kolme. Tässä vaiheessa vatsassa oli suuri kramppi, eri kohdassa kuin aiempi, ja jotenkin pystyin kiukulla jatkamaan päätepisteeseen takaisin. En vaan suostunut pysähtymään ennen kuin olin siellä, mistä lähdinkin. Syke pomppasi 188:aan tuossa kohtaa, kylkipisto todennäköisesti vaikutti vähän kykyyn hengittää ihan normaalisti. Vaikka eipä tuokaan paha vielä ollut, saati sitten, että tuokaan syke ei tuntunut keuhkoissa kuolemalta, mikä yllättää aina vain. Pystyn hengittämään lähestulkoon normaalisti vielä noissa sykkeissä. Ja kertaakaan en joutunut pysähtymään. Kävelyyn jouduin vaihtamaan vatsakrampin vuoksi, en siksi etten olisi saanut henkeä tai että jalat ei olisi jaksaneet. Ihan paras fiilis. Vatsakrampit ovatkin sellaisia, mitä on ihan pienestä pitäen ollut. Juuri syöneenä tai juoneena iskevät satavarmasti. Nyt kun oli pidempi aika syömisestä, kului myös pidempi aika ennen kuin iski. Punanaama! Ja nää on ihania nää peilin kautta otetut kuvat, eikö ookkin. :’) Kotona olikin sitten naama vaihtanut väriä! Join heti vettä janooni ja söin 60g Apple Pie -protskupatukan. Pää jyskytti vähän ja lippis tuntui jyskyvän mukana. Helpotti kuitenkin pian. Siitä suihkuun raikastumaan ja istumaan tätä kirjoittamaan. Ja nyt olen tässä. Polvissa ei tunnu mitään. Ei niissä kuulukaan tuntua vielä mitään. Huomenna tai ylihuomenna voidaan odottaa kipuja. Yritin tosiaan askeltaa pehmeästi ja olla menemättä turhan kovaa vauhtia. Koitin kiinnittää huomiota asentoon ja niin edelleen. Lukuina tämä reissu oli seuraavanlainen: 4.94 km 30 min 163 keskisyke 188 maksimisyke 282 kcal Niin pientä, mutta itselleni niin valtavan suurta. Niin kovin toivon, että tämä voisi jäädä tavaksi. Toivon, toivon, toivon! Silti olen varma, että polvet suuttuvat. Mutta toivon, että eivät estäisi lenkkeilyä. Sillä onhan tuo nyt aika kivaa. p.s. Olipas siinä tarinaa yhdestä hölköttelystä. :’) hölkkääminen treenivaatteet Lue myös: ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viikko 33: pöksymaniaa, liian kuumaa ja HCM 17.08.2015 Viikko 22: lomalaisen uudet kuteet, verikokeet ja kasvanut hauis 02.06.2015 Viikko 8: täysi viisi, ravintolaa ja viljansyöntipäivää 22.02.2015 Kevyt viikko 7: hierontaa, viikon löytöjä ja vain parit treenit 15.02.2015 Se on täällä taas Ojentajat & olkapäät 2 vastausta artikkeliin ”Punaa kasvoilla” Anonymous sanoo: 26.9.2012 08:22 Oho! Aika reipasta vauhtia oot saanut juosta kun 30 min vaan menny tohon matkaan, kun kävelitkin aina välissä!:) Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 09:11 Juu vai! :O Minusta menin hitaaaasti. Katsoin endomondosta, että keskivauhdiksi tuli kaikkineen 6:17min/km. Minä en lajista mitään ymmärrä, joten en osaa oikein ottaa kantaa, mutta näin kuitenkin menin. :D Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio LOMALLA 9.7.2012 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nonnih, pientä hiljaiseloa täällä bloggerissa, mutta se ei sano sitä että olisi ollut muuten hiljaista :D Päinvastoin, meno on riittänyt ihan jokaiselle lomapäivälle. Toinen lomaviikko lähtee käyntiin än yy tee nyt :D Viime viikolla on tullut koluttua läpi Suomenlinna (upea paikka, voi sentään), Korkeasaari (mä en koskaan kyllästy katselemaan niitä ihania elukoita), erinäisiä piknikkejä on tullut pidettyä milloin missäkin; kaverin terassilla vanhassa puu Käpylässä, kiitos Jenny :), lammen rannalla, Kaitalammella jne. Eli joo, ohjelmaa on piisannut niin että jalkoja särkee :D Loma, ihanaa! Pikku Rosina nauttii auringosta :) Meitsi ja Jenny chillaillaan Käpylässä! Meitsi ja mun kamu :D Hyökkäykseen!!! Tulta munille :D Ampu tulee, olkaat varuillanne ;) Kaunista! Ja näitä kuvia piisaisi toistasataa, mutta eiköhän tästäkin saanut jo käsityksen mitä me siellä touhuttiin :D Eli paikkojen ihastelua. Ne luolat yms. ovat niin ihania ja kiehtovia siellä, että suosittelen ihan jokaiselle reissua Suokkiin, jos jostain syystä ette ole siellä vielä koskaan käyneet. Reissu on melkein ilmainen. Lautta maksaa Helsingin sisäisen lipun hinnan ja muuten saat oleskella saaressa ihan vapaasti. Kun sattuu aurinkoinen päivä, se on täydellistä. Erinäisiä piknik paikkoja löytyy vaikka kuinka ja paljon. On puistoa ja merenrantaa. Ihana paikka! Korkeasaaresta Meitsi ja karhu :) Kartta. Oli kuningasidea ottaa kuva kartasta digikameralle. Siitä oli sitten helppo tutkailla milloin missäkin oltiin, vaikka näiden vuosien jälkeen muistan kyllä saaren kuin omat taskuni :) Partakorppikotka. Näitä eläinkuvia on vaikka kuinka ja paljon, mutta tästä kyseisestä otoksestani olen erityisen ylpeä :) Ihmisapina! Pakko oli siis sortua peilipällistelykuvaan myös Korkeasaaren vessassa. Narsisti? Minäkö? No en oikeesti ees oo :D Aivan jumalattoman mageita hiekkaveistoksia oli myös tänä vuonna tehtailtu. Minä ja Marika :) Nallet päikkäreillä. Ai että ne olivat syötävän söpöjä… tälleen vähän kauempaa katsottuna :D Tämä saukko herra oli ehdottomasti päivän vilkkain esiintyjä, liikkis! Vesikilpikonna. Amazoniassa oli vaikka kuinka ihania eksoottisia elukoita. Jos lataisin kaikki kuvat tänne, niin kyllästyisitte syynäilee niitä :D Onnistunut kuva Tunturipöllöstä. Jos koskaan olette kuvailleet elukoita Korkeasaaressa, niin tiedätte, ettei se ole ihan helppoa ;) Meitsi jäi kakkoseksi Kuningasmerikotkalle, vaikka olenkin tässä yrittänyt kasvatella itseeni :D Eli tällaista on tullut touhuttua tämän kuluneen viikon aikana. Ennen loman alkua oli pakko hoidattaa myös omia lemmikeitä lomakuntoon. Meidän pikku Mauno kissalta jouduttiin poistamaan kulmahammas yläleuasta. Herra yksin tietää missä Mauno on hampaansa katkaissut :o No ei ollut kissa köyhä eikä kipee toimenpiteen jäljiltä, sen verran hyvin pidin kipulääkityksestä huolen :D Nyt leikkauskohta on jo lähes kokonaan parantunut. Niin ja meidän Pentti poikka palleroinen täytti 7.7 viisi vuotta! Iso jätkä… ja jo aika vanhakin rotunsa edustajaksi. Kyllä sen naamasta näkee, ettei herra ole enää mikään junnu :o niin on valkoiseksi parta käynyt. Tämän päivän ohjelmassa on reissua Käpylän suuntaan, kuhan kaveri heräilee yövuoron jälkeisiltä päikkäreiltään. Toivotaan ettei tule vettä, vähän näyttäisi taivas olevan pilvessä, mutta ei se haittaa, kuhan on lämmin. Me napataan grilli messiin ja partyt on pystyssä :) Muita suunnitelmia lomaviikoille on ainakin se, että pitäisi käydä stedaa sitä seinäkiipeilyä ja sitten varmaan pakolliset reissut Lintsille muksujen kanssa ja sitä rataa. Että niin, tekemisen puutetta ei ole eikä tule :) Oikein ihanaa kesää kaikille! elukat kuvia loma rakastan viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 19062012 tiistai; joo-o salilla Paluu arkeen alkaa Päivi
5.7.2012 Jalkatreeni 5.7.2012 Heidi 5 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Pieni pumppi reisissä :O Asento on vähän hassu. :’) Kuva otettu eilen jalkatreenin päätteeksi ja etureisissä on aikamoinen pumppi päällä. Vannon, ettei ne normaalisti ole aivan tuota luokkaa, vaikka ovatkin kiitettävässä lihaksessa. Itseasiassa ovat sen verran kiitettävässä lihaksessa, etten aktiivisesti niitä enää kehitä. Suurimmaksi osaksi teen niille ylläpitävää. Suurimmaksi osaksi.. Tiistaina kävin pitkästä aikaa sovittamassa farkkuja kaupassa. Merkki oli entuudesta itselleni tuntematon. Sain vain vaivoin ne reisieni kohdalta jalkaan ja vyötäröltä olivat suuret. Olin varma, etten pääse niistä enää pois. Pelkäsin myös, että housut ratkeavat reisien kohdalta. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja farkut jäi ostamatta. Itse jalkatreenistä. Lämmittelen koivet treenin aluksi noin viiden minuutin crosstrainertuokiolla. Olen ottanut tämän lämmittelyn mukaan maitohappojen poistamiseksi. En oikein tiedä miksi jalkani keräävät sitä. Lämmittelyhän on tietysti muutenkin järkevää, mutten ole kokenut tarpeelliseksi ennen tätä. Jos venyttelen ennen treeniä, saan varmasti maitohappoja aikaiseksi vielä enemmän. Venyttely syö treeniltä tehoa. Tiedä sitten miksi. Jaloille teen ensimmäisenä split squatia, eli tätä . Painoa on tangossa tällä hetkellä 45kg (+levypainojen lukitukset tangossa; 2,2kg kappale) ja siinä sen olenkin pitänyt pidemmän aikaa. Toistot pyörivät periaatteessa aika korkealla, noin 3×16 per jalka. Tämä liike on kestosuosikkini. Tuntuman saa takapuolta myöten. Teen myös itse kyykkyä. Takapuoleni ei hipelöi lattian pintaa, mutta menen niin alas kuin pystyn. Alaselkäni ei ole huippuluotettava, joten liike jää ehkä hieman vajaaksi. Uskoisin tekeväni sen tähän malliin (liike tuossa pätkässä on väärä, mutta liikeradan laajuus oikeanlainen kuvaamaan sitä kuinka alas sen teen). Pitkään niiailin 55 kilolla ’takapuolikyykkyä’, eli tarkoitus ei ollutkaan kyykkäillä kunnolla, vaan superleveällä asennolla sen verran alas, että takapuolessa oli tuntuma. Viime viikolla päätin taas alkaa mennä kunnolla alas ja etsin (edelleen) sille sopivaa painomäärää. Hain määrää pelkästä tangosta lähtien ja nyt olen 40kg:n kohdalla. Plus ne lukituspalat. Tuolla saan toistoja 3×12. Reisien loitontajia teen kuminauhalla. Istun jakkaralla, kierrän kuminauhan polvien yläpuolelta, en kuitenkaan liian kireäksi, jotta saan liikkeen laajaksi. Siitä ulkoreisien (ja pakaroiden) avulla teen niin monta toistoa kuin pystyn availemalla jalkoja. Toistot pyörii siellä 3×25-30 välissä, eli korkeissa määrissä mennään. Takareisille vuorottelen tätä (seläntappajaa..) ja tätä . Tällä hetkellä teen tuota ensimmäistä, joskin se aina jännittää, sillä jos keskittyminen liikkeessä herpaantuu hetkeksikään ja päästän alaselän vahingossa rennoksi jossain kohtaa, se tekee kipeää. Tässä niin täytyy pitää keskittymisestä huolta, sen on oltava aivan sata prosenttia. Tangossa tällä hetkellä 35kg (+ lukitukset) ja toistot nyt 3×16. Tuo leg curl on ball -liike on huipputehokas. Yleisesti vierastan kaikkea, mitä ei tehdä kunnon painoilla, mutta tämä on oikeasti aivan huippuliike. Siinä toistoni ovat pyörineet jossain 30-25-20. Määrä tuntuu olevan aina laskeva, ensimmäisten jälkeen ei pysty enää samaan. Pohkeille teen tätä . Molemmat jalat siis samaan aikaan ja painoa kädessä 20kg. Tuntuu ottavan molempiin yhtälaisesti, vaikka paino onkin vain toisessa kädessä. Kuitenkin varmistelen asian niin, että vaihdan aina seuraaviin toistoihin kättä. Toistot tässäkin on korkealla, 3×25-30. Tämän vuoksi koitin jossain kohtaa tehdä yhden jalan kerrallaan, mutten saanut samanlaista totaaliuupumusfiilistä kuin tässä nykyisessä. Tuntui, että puhti loppui jostain muualta kuin pohkeista silloin. Tykkään liikaa siitä tunteesta, kun pohkeet huutavat hoosiannaa, enkä saa enää yhtään liikettä sen takia aikaiseksi. Parasta on jalkatreenin jälkeen mennä suihkuun ja kurotella pesusientä käteen korkealta, ja siihen ei melkein pysty, koska jalat ovat ihan rikkikatki. <3 jalkatreeni Lue myös: Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Viikko 49: Kun energia palasi rytisten 06.12.2015 Viikko 46: prässienkkoja ja hullutteluja 16.11.2015 Viikko 45: valmis kontti 09.11.2015 Pohdinnassa motivaatio Katsaus viikon treeneihin 5 vastausta artikkeliin ”Jalkatreeni” Eikku sanoo: 10.8.2012 09:46 Täytyypä kokeilla tuota leg curl ballia. Salilla teen takareisilaitteessa istuen, ja sitten tätä: http://www.exrx.net/WeightExercises/Hamstrings/WT45HipExtension.html , mutta olen etsinyt kolmatta liiketta takareisille. Mavea en enää uskalla tehdä, koska olen sellainen sählä, että varmasti keskittyminen herpaantuu taas jossain kohtaa ja pullautan välilevyn kolmannen kerran.. Bobby Jean sanoo: 10.8.2012 16:47 Leg curl on ball on ihan huippuliike. Pelkään itse kanssa noita liikkeitä, joissa pitää nostaa selkä jännitettynä (ettei sattuisi mitään) painoa ylös. :/ Samanlainen sählä olen minäkin ja herkästi herpaantuu keskittyminen mullakin. Välilevyjä en ole sentään pullautellut niin kuin sinä, huh! Tuskin olet tosiaan sen kolmannen tarpeessa! katja sanoo: 27.9.2012 09:47 Olisiko sulla jotain hyvää vinkkiä ulkoreisille? Tiedän, ettei voi täsmälaihduttaa tiettyä kohtaa kropassa ja tiedän senkin, että reisissäni on valtavasti rasvaa, joka lähtee vain laihduttamalla. Onko kuitenkin jotain liikettä, jolla sais reisien muotoa muokattua? Selitinköhän liian sekavasti…? Bobby Jean sanoo: 27.9.2012 11:29 Tuo reisien loitontaja -liike on juurikin ulkoreisille. Se on ainoa liikkeeni mitä niille teen. Uskoisin, että myös ihan peruskyykkimiset ottaa aika monipuolisesti ympäri koipia, etenkin suosikkini split squat. <3 Mutta joo, oikeilla jäljillä oot tuossa, että yleensä reisien muodolle ei juuri mitään voi jos niissä on sitä ylimääräistä rasvaa. Esimerkiksi jos itse tästä lihoisin vaikka kilonkin, niin reidet olisivat ihan eri malliset, ja nimenomaan tuosta ulkosyrjästä. :/ Voi tätä naisena olemisen ihanuutta! Tsemppiä! :) katja sanoo: 27.9.2012 19:20 Kiitos paljon vastauksesta! <3 Teenkin juuri tuota split squatia sekä kyykkyä. Esitän vielä jatkokysymyksen: Millaisilla toistomäärillä noita jalkaliikkeitä kannattaa tehdä? (Mietiskelen myös painojen määrää.) Kommentointi on suljettu. Heidi
2.7.2012 Treeniviikko 2.7.2012 Heidi Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Viime viikon treenit. Maanantai: Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet Kesto: 1:09 Keskisyke: 110 Maksimisyke: 155 Kulutus: 291kcal + 40min crosstrainerilla Keskisyke: 134 Maksimisyke: 149 Kulutus: 263kcal Tiistai: Selkä, hauikset, vatsa Kesto: 1:25 Keskisyke: 116 Maksimisyke: 169 Kulutus: 399kcal Keskiviikko: Jalat, vatsa Kesto: 1:30 Keskisyke: 123 Maksimisyke: 169 Kulutus: 479kcal Torstai: Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet Kesto: 1:18 Keskisyke: 116 Maksimisyke: 161 Kulutus: 371kcal + 40min crosstrainerilla Keskisyke: 137 Maksimisyke: 150 Kulutus: 272kcal Perjantai: Selkä, hauikset, vatsa Kesto: 1:31 Keskisyke: 114 Maksimisyke: 166 Kulutus: 413kcal + 40min crosstrainerilla Keskisyke: 138 Maksimisyke: 164 Kulutus: 289kcal Lauantai: Lepo Sunnuntai: Jalat, vatsa Kesto: 1:30 Keskisyke: 118 Maksimisyke: 166 Kulutus: 446kcal Hyvin perinteinen treeniviikko. Kaikki sujui ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Pieniä muutoksia tein ohjelmiin, esimerkiksi otin tämän liikkeen mukaan toisellekin päivälle, kun siihen yhtäkkiä tykästyin todella kovin. Tein sillä heti uuden ennätyksen, 15kg 2×40. Sunnuntain treenin aloitin KUUDEN MINUUTIN HOOVERILLA. Siinä siis myös uusi ennätys! Aiemmin tehnyt viisi minuuttia maksimissaan ja siihenkin tainnut pystyä kahdesti. Aloin myös tehdä hoovereita perinteisen lisäksi näin . Paransin toki suorituksiani jälleen muillakin osa-alueilla kuin vatsoissa. Torstain treenin pystypunnerruksia aloittaessa luulin hetken aikaa olevani supervahva, kun paino nousi kevyesti kohti kattoa ja toistomäärät olivat ennenkuulumattomia. Kunnes tajusin, että nostelin kahta kiloa liian kevyttä punttia.. Viikon maksimisyke näyttää jääneen (ehkä ensimmäistä kertaa?) alle 170. Tämä ei suinkaan kerro siitä, että olisin suorittanut treenit laiskuudella, vaan se kertoo kuntoni kohentumisesta. Viikkoon mahtui myös hellepäiviä, jotka vietin täällä Saksassa aloittamani perinteen mukaisesti tähän tyyliin.. treeniviikko Lue myös: Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Viikko 50: Kasuaali posettelija 14.12.2015 Selkä & hauikset Pohdinnassa motivaatio Heidi
