Annika Vainio 07082012 tiistai; kameli tuli kotiin 7.8.2012 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä No jösses taas tätäkin päivää, ei terve. Duunissa meni överiksi yli puolitoista tuntia, mutta koska tänään oli treenipäivä, niin silloin on treenipäivä, ihan sama mitä kello on, ihan sama vaikka väsyttäis duunin jälkeen ja sohva tuntuisi kutsuvan kovaan ääneen! Tiedän niin itestäni sen, että jos jättäisin menemättä, rikkoisin mun rutiinit, niin mulla ois niin laiska paska läski olo :o Mutta hei, nyt ei oo ;) ja niin, tänään peilikuva oli mulle suosiollinen. Ainahan se ei ole :D mut tänään, ainakin ihan hetken näytti jopa siltä, että olen käynyt ennenkin salilla :D Niin ja muuten kuulkaas, mä tapasin siellä yhden toisenkin typyn joka selkeesti treenaa BF kisoihin. Hän teki siinä sivussa pose harjoituksia peilin edessä, joten selvä tapaus. Ihan oli kielen päällä kysyä häneltä, että koska ja missä kisaa, mut en sit viittinyt häiritä. Selkeestikään kisat eivät ole ihan kynnyksellä, koska kaveri oli selkeesti off kaudella. Mut juh, vaikka tyypillä oli pituutta hädin tuskin 160 senttiä, ei varmaan ollut muuten sitäkään… oli nimittäin tosi pieni mimmi, niin kropasta näki kyllä, että puntilla on tullut käytyä :) Ihan jees nähdä muitakin hurahtaneita NAISIA salilla, niitä itseään pullistelevia miehiähän siellä riittää ;) hih. Tänään oli taas semmonenkin adonis siinä hilautuneena ihan mun viereen. Huomas että oli äijillä vähän näyttämisen makua siinä touhussa ;) ei siinä, olihan ne ihan terästä! Tämmönen kameli käveli tänään kotiovesta sisään. Juh, salilta suoraan vielä kauppaan. No kauppakassi ei näy kuvassa, mutta voin kertoa, että kun heittää salikassin, käsilaukun ja kauppakassin olalle, niin kuorma painaa hiukan. Ja mähän en käytä hissiä (asun ykkösessä :D haha) niin kyllä se askelkin vähän painaa rappuja noustessa, varsinkin jos takana on hillitön jalkatreeni, uh. No tänään ei ollut jalkatreeni, vaan tänään treenasin olat ja rinnan :) Tästä on tullut ihan selkeesti yks mun lempparitreeneistä. En tiä miks, mut jotenkin diggailen tällä hetkellä just tästä treenistä ihan kybällä. Ja voimaviikko kun on, niin rutistettiin taas vähän painoja lisää ;) Oikeastaan ihan hyvin meni, tai hyvin ja ennen kaikkea fiilis oli hyvä, vaikka takana oli raskas duunipäivä. Sitten vielä vähän vetreytin mun koipia ( ai vittankeeli niihin pitää niin saada lisää lihaa!!!! grah, mä oon semmonen saakelin kukkakeppi tässä 180 senttisessä kropassani, että välillä vähän tuppaa jopa vituttaa :o). Ois niinku torstaina edessä, muistaakseni, jalkatreeni. Tein leveetä kyykkyä ja ihan tava kyykkyä pikkasilla painoilla ja venyttelin. Nyt alkaa tuntumaan et jalat on taas tässä päivässä :D eli tuskin on kovin tukossa enää torstaina :) yep. Semmosta tälle päivälle. Ei muuta kuin treeni-iloa muillekin :) kuvia treenaan työ Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 06082012 maanantai: voimaviikko alkkoi 09082012 torstai: jalkatreeni Päivi
6.8.2012 Ensimmäinen haasteeni! 6.8.2012 Heidi 7 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Sain pari päivää sitten ensimmäisen haasteeni, kun Anni minut haastoi! Kiitos, otin heti sen mietintään ja työn alle. Nyt on faktat ja vastaukset ja kysymykset kasassa! Ainakin siinä määrin, mihin suinkaan kykenin.. :’) Tässä siis säännöt : 1. The person nominated must share 11 facts about themselves. 2. The person nominated must answer the tagger (the person who nominated them) set for them. 3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs! Minun yksitoista sekalaista faktaa: 1. En voi sietää merkkipalvontaa (tyyliin TÄYTYY SAADA TOI KUN SE ON TOTA MERKKIÄ JA MAKSAA TUHANSIA!!). 2. Teini-iässä harkitsin vakavasti ottavani aikuisena pohjeimplantit. Oikeesti. Tilasin jopa esitteen aiheesta. 3. Kun mentiin mieheni kanssa naimisiin (maistraatissa), päivitettiin heti vihkimisen jälkeen tieto Facebookkiin, läppärillä mikä oli varta vasten otettu autoon mukaan. :’) 4. Lempiaineeni yläasteella oli äidinkieli ja biologia. 5. Oikeassa polvessani on arpi, jonka sain kun käytin luvatta naapuruston koiria pihalla, ja kerran sotkeuduin yhden niistä hihnaan ja kaaduin. Luu näkyi ja se piti tikata. Valehtelin vanhemmille kompastuneeni omiin jalkoihini. 6. Lapsuudesta lähtien suurin unelmani on ollut muuttaa Keski-Eurooppaan Alppien luo.. :’) 7. En ole syönyt karkkia/suklaata/jätskiä/sipsejä/leivoksia ynnä muita vastaavia sitten huhtikuun 2011. Yleensäkään mitään, mikä sisältää runsaammin sokeria/huonoa rasvaa/suolaa. 8. Punaista lihaa söin viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Loputkin elukat jäi ruokavaliosta viimein viime vuonna. 9. Olen hyvin vahvasti joko/tai -tyyppiä. Joko tekee tai ei tee. Joko on tai ei ole. Joko kaikki tai sitten ei mitään. En suostu tyytymään minulle tärkeissä asioissa. Ainoa, joka saa ja pystyy tarvittaessa pääni kääntämään, on mieheni. 10. Viimeiset viisi tai kuusi vuotta minulla oli hiustenpidennys. Vihasin sitä ainakin viimeiset kolme vuotta. Halusin lyhyen tukan, mutta en uskaltanut. Vasta Saksassa uskalsin, eikä se täällä vaatinut edes rohkeutta. 11. Olen muuttanut elämäni aikana 22 kertaa ja muistan jokaisen kotini kadunnimen. Paitsi tätä kotia edeltävän majatalon kadunnimeä. Se oli joku saksalainen hirviösana. Annin laatimat kysymykset ja vastaukseni: 1. Jos saisit lahjoittaa 10 000 euroa hyväntekeväisyyteen, mihin se menisi ja miksi? Tämä oli kaikista vaikein! Koska yleisesti ottaen olen sellainen, että haluaisin pelastaa koko maailman, sen eläimet ja ihmiset ja metsät ja meret ja kaikki. :’) Suomessa kuuluin vuosikausia mm. Amnestyyn, Animaliaan, Birdlifeen. En yksinkertaisesti pysty päättämään tältä istumalta, mihin summan sijoittaisin. Mutta aivan varmasti sille löytyisi kohde. 2. Viimeisin opettelemasi uusi asia? Olen täällä Saksassa oppinut uusia asioita aivan jatkuvalla syötöllä. Ehkä tärkeimmät niistä on omasta kehostaan pitäminen kaikkine virheineen, se ettei välitä muiden mielipiteistä ja ruoanlaitto. Kaikki hiljattain tapahtuneita. 3. Jos käytät leivällä leikkelettä ja juustoa, kumpi tulee päälle? En ole enää aikoihin käyttänyt. Syön (vähäiset) leipäni raejuustolla, mutta silloin kun vielä käytin, juusto kuului ehdottomasti päälle! 4. Paras kuulemasi elämänohje? Täytyy vastata jotain niinkin tylsää, kuin että ole oma itsesi ja elä itsellesi, älä muille. Moni tätä hokee, mutta kuinka moni näin oikeasti tekee? Itse opin taidon vasta tänä vuonna. 5. Oletko katsonut Tuntemattoman sotilaan? Useastikin. 6. Ketä ihailet ja miksi? Ihailen jokaista, joka keskittyy tekemiseen valittamisen sijaan. 7. Seuraatko politiikkaa? Pääasiassa seuraan seuraamatta, eli sen mitä uutisissa pyörii. Oikeastaan tässä aihepiirissä eniten kiinnossa tuolla rapakon takana tapahtuvat asiat, ja sitä kaikkea seuraa jopa itse tietoa etsien. 8. Milloin viimeksi sanoit ”rakastan sinua”? Hetki sitten. Ainakin kahdesti tulee kerrottua päivässä. Viimeiset sanat ennen nukkumaan menoa ja viimeiset ennen kuin toinen lähtee ovesta. Kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.. 9. Missä koet olevasi erityisen onnistunut? Entä epäonnistunut? Ehdottomasti Hausfraun roolin omaksumisessa. En tiennyt, että minussa olisi tällaisia puolia! Epäonnistumisen keksiminen on haastavampaa. Sillä se tarkoittaisi sitä, että olisin päättänyt tehdä jotain siinä sitten epäonnistuen. Olen niin vahvapäinen ja realisti, että kun päätän jossain onnistua, minähän onnistun. Joko teen tai sitten en tee.. Ja kun päätän jotain tehdä, se on tehtävä. 10. Liikutko omalla autolla, julkisilla vai omin voimin? Minulla ei ole ajokorttia, en ole koskaan katsonut tarpeelliseksi hankkia. Täällä mennään pääasiassa omalla autolla, lähimpään kauppaankin on matkaa ihan kiitettävästi. Mutta hankittiin sentään hybridi, niin on vähän luontoystävällisempää liikkumista. :) 11. Miksi näiden kysymysten keksiminen on niin vaikeaa? Veikkaisin, että on haastavaa keksiä kysymyksiä kohdistamatta niitä kenellekään tietylle ihmiselle. Omat kysymykseni haastettaville: 1. Tilanne, jolloin koit suurta onnea? 2. Tilanne, jolloin koit suurta pelkoa? 3. Mitä kaipaat? 4. Mikä (ainakin) yksi merkittävä tapahtuma/asia/ihminen on vaikuttanut suuresti siihen, kuka olet tänä päivänä? 5. Minkä taidon tahtoisit osata? 6. Mitä piirrettä kadehdit toisissa? 7. Jos sinun pitäisi elää yhdellä ruoalla ja juomalla lopun elämääsi, mitkä valitsisit? 8. Rakkain esineesi? 9. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? 10. Mitä piirrettä et voi itsessäsi sietää? (luonne tai ulkonäkö) 11. Millä tavoin sinut saa takuuvarmasti hymyilemään? Ja sitten.. Ne haastamiset! Ooo, minähän niin haastan teitä! Bwahahaha! :’) Seuraavat on haastettu: sansu Eve niina c. mon Minna Terveytensähoitaja Monna Sanna tiiti minessan Sara Mappe Tuosta, olkaa hyvät! :) Viikon edestä liikuttu taas! Muutos 7 vastausta artikkeliin ”Ensimmäinen haasteeni!” niina c. mon sanoo: 6.8.2012 07:32 Kiitos haasteesta! :3 Minna sanoo: 6.8.2012 07:45 Haha ! :D Kiitos kiitos :D Eve sanoo: 6.8.2012 08:42 Kiitoksia, yritän jossain vaiheessa tähän vastata :) Monna sanoo: 6.8.2012 10:23 Kiitosta vain haasteesta! :) Minäpä vastailen pikimmiten! :) Terveytensähoitaja sanoo: 6.8.2012 17:41 Kiitos kaunis :D Vastaukset on viimeisimmässä postauksessani. Sinulla oli hyviä kysymyksiä =) minessan sanoo: 7.8.2012 22:38 Kiitokset vielä tänne sunkin blogin puolelle haasteesta :) Toteuttaakin ehdin sen jo ;) Oon muuten tänään lueskellut ison kasan sun vanhoja postauksia läpi. Tosi paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä juttua salihommista! :) Bobby Jean sanoo: 8.8.2012 04:12 Lukaisin läpi, jee! Sulla tuntuu olevan samanlaista ongelmaa kuin mulla, että lyhyesti on joskus vaan mahdoton kirjoittaa.. :’D Kaltaiseni, jiihaa! :D Ja mukavaa että löytyi sullekin luettavaa täältä! Kommentointi on suljettu. Heidi
4.8.2012 Rutiineista 4.8.2012 Heidi 12 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tykkään arjen rutiineista. Tykkään, että tiedän edes suunnilleen, mitä tulee tapahtumaan ja missä järjestyksessä. Sitä on oppinut sen parhaimman kaavan, millä päivänsä kuluttaa, ja silloin sitä pysyy energiatasot ynnä muut juuri sellaisena kuin niiden tahtookin pysyvän. Elämältä yleensä en vaadi enkä halua rutiineita. Haluan ehdottomasti vaihtelua siihen kaikkeen, mikä jää niiden perusrutiinien ulkopuolelle. Siitä Etelä-Saksa on loistava paikka, että täällä ei tekeminen, näkeminen ja kokeminen kesken lopu. Sitä voi hurauttaa halutessaan vaikka viereisiin maihin! Olen siis Hausfrau täällä, eli kotirouva. Siihen oli useitakin syitä, miksi jäin kotiin, mutta ei niistä tässä kohtaa sen enempää. Tämä kotirouvailu on mahdollistanut aivan huimasti erilaisia asioita päiviini ja olenkin ne täyttänyt juuri sillä millä olen ne tahtonut täyttää. Saan keskittyä treenaamiseen, ulkoiluun, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja tietysti kodin hoitamiseen, mistä siitäkin on oppinut nauttimaan. Yllättävän kovin. :) Päivieni peruskaavasta ja rutiineista: treeniä on siis kuutena päivänä viikossa. Ellei tietysti ole jotain menoa tai muuta järkisyytä. Pääasiassa kolmena päivänä on puntin lisäksi jokin aerobinen. Ihan huimasti on tullut kehitystä aivan nyt tämän vuoden puolella, vaikka pohja onkin ollut hyvin kasassa jo pidempään. Mutta Hausfrauna oleminen on mahdollistanut sen, että olen saanut kunnolla paneutua treenaamiseen. Eikä se ole koskaan ollut vielä ihan näin kivaa! Päiviini oikeasti mahtuu paljon muutakin ja siksi tein tämän postauksen. Otetaan esimerkkinä arkipäivä, jolloin on punttitreenin lisäksi aerobinen. Silloin päivän noudattaa pääasiassa tällaista kaavaa, syömisineen kaikkineen: 05:00 Herätys. Kyllä, joka arkipäivä! (Yleensä vielä lauantainakin. Sunnuntaina ehkä vähän pidempään, ei kuitenkaan normiolosuhteissa koskaan yli kahdeksaan.) Syön siinä kunnon aamupalan, eli ne maailman parhaat neljä weetabixiä vaniljaprotskujauheisella maidolla ja lisäksi jättikuppi kahvia. Sulattelen aamupalaa ja puuhastelen monesti koneella heräämisen jälkeiset kolmisen tuntia. Kirjoittelen tässä kohtaa myös päiväkirjaa, joita joutuu tätä kirjoitustahtia ostamaan uuden puolentoista kuukauden välein.. Kahdeksan aikoihin alkaa olla taas nälkä ja nappaan yleensä palan ruisleipää ja laitan reajuustoa päälle. Sitä sulattelen puolesta tunnista tuntiin. Pakko, kun muuten närästää. Jos ruoaksi on luvassa jotain paljon valmistelua vaativaa, saatan tehdä osan siitä jo tässä kohtaa. Kuten laittaa vaikka tofut marinoitumaan. Yhdeksän aikoihin aloitan punttitreenin, mikä sitten onkaan ohjelmassa sille päivälle. Treeniin menee yleensä se puolitoista tuntia. Treenin jälkeen palkkari, jota sulattelen puoli tuntia – tunnin ennen crosstrainerille hyppäämistä. Joskus vuorossa voi olla vaikka pyöräilyä, kävelyä, tai se hölkkälenkki. Crosstrainerilla menee sen 40 minuuttia. Tämän loputtua ei vielä ole nälkä, kun palkkari turvottaa vatsaani aika kivasti, vaikka sen määrä ei päätä huimaakaan. Mutta jotain sitä on fiksua suuhunsa laittaa ja kertoa keholle, että treeni on ohi. Usein hörppään maitoa tai nappaan jotain pientä, hiilihydraattipitoista, suuhuni. (Jos olen tehnyt pidemmän ja raskaamman liikunnan, syön ruoan.) Crossailun jälkeen on vuorossa suihku. Suihkun jälkeen alan tehdä ruokaa. Ruoan tekoon menee toisina päivinä puoli tuntia, toisina päivinä vaikka kaksi tai kolmekin. Jos on niin pitkä valmistus-/kypsymisprosessi, niin teen sitä valmiiksi jo aikaisemmin, esimerkiksi heitän uuniin tai laitan kiehumaan ennen suihkua tms. Kun ruoka on valmis, syön. Ruoan jälkeen on aina kahvia. Joskus syön kahvin kanssa vielä vähän hapankorppua saksanpähkinöiden kanssa. <3 Das Perfekte Dinner -essu <3 Ruokaesimerkkinä toimii jonkin sortin kasvissyöjän pata. Vihannessekoitus, tofua ja tomaattikastiketta. Kun on ruoka syöty, kahvi juotu, on iltapäivä. Tässä kohtaa siivoan, jos on siivottavaa. Imurointi + lattioiden pesu vie aikaa yli tunnin. Liikaa neliöitä.. :’) Jos ei ole siivouspäivä, kirjoittelen esimerkiksi blogia, skypettelen äipän kanssa, kirjoitan päiväkirjaa tai puuhastelen jotain muuta. Pesen vaikka pyykkiä, kun sitähän riittää treenivaatteiden muodossa.. Tai sitten teen tätä, jos ilma sallii: Mies tulee kotiin pääsääntöisesti joskus viiden nurkilla. Hänelle teen ruokaa, jos on jotain sellaista, mitä ei viitsinyt valmiiksi valmistaa, kuten esimerkiksi pihvin paistaminen tai vastaava. Höpötellään ja oleskellaan siinä yhdessä. Paljon tämän kohdan tekemiset riippuu siitä, onko miehellä punttitreenipäivä tai juoksulenkki, jota ei aamulla ennen töitä käynyt tekemässä. Jos on kauppapäivä, niin sitten siellä käydään, kunhan mies on syönyt ja kahvitellut ensin. Sinne pitää (saa) tietysti vähän laittautuakin, eli meikkiä nassuun ja tukka kuosiin! Ja farkut jalkaan! Onlyn Rodeo Drive -malli. <3 Mulla on näitä eri väreissä vissiin seitsemät. Farkkuja muuten varmaan kolmetkymmenet. :D Näitä kyseisiä mulla on kahdet samanlaiset.. Vahingossa ostin, kun en enää muistanut, että oli jo kaapissa sellaiset. :’) Joskus kuuden paikkeilla alkaa olla vähän nälkä, ja silloin syön sellaisen 60g protskupatukan, joita olenkin useampaan kertaan täällä hehkutellut. :) Sillä pärjää hyvän tovin. Telkkarista katsellaan arkipäivisin yhtä ohjelmaa, eli tietysti Das Perfekte Dinneriä. <3 Kyseessä siis Arvostele mun illallinen, saksalainen versio. Muita ei (tällä hetkellä) seurailla. Kaikkihan on saksaksi, tai dubattu saksaksi. Kaikki. Minä en kieltä osaa enkä juuri ymmärrä, mutta Das Perfekte Dinner on hurjan viihdyttävä ja pysyn useimmiten kärryillä. :D Ohjelma kestää tunnin, seitsemästä kahdeksaan. Sen jälkeen on hieronta. Hierontapöytä siis leviäksi, minä siihen, ja puolisen tuntia hierontaa. Hartiat, yläselkä, trigger pointsit , joskus niskaa, yläpakarat. Nuo viimeiset siksi, että jos ovat kireällä, vetää mun alaselän toimintakyvyttömäksi kivun vuoksi. Tuon jälkeen on yleensä pieni tietokonetuokio, tai sitten kirjoitan sitä päiväkirjaa. Sen jälkeen on paljon odotettu iltapalarahka-aika, joka on aina, joka päivä, aivan taivaallinen hetki. :D Se on vaan niin käsittämättömän hyvää. Siitä pesun kautta nukkumaan. Kello on silloin puoli kymmenen – kymmenen. Seuraavana aamuna taas viideltä ylös, pirteänä ja uuteen päivään riittää jälleen energiaa! Noin seitsemän tunnin unet on mulle (meille) se optimimäärä. Kahdeksan tuntuu olevan liikaa säännöllisesti nukuttuna ja aiheuttaa itsessään väsymystä. Kuudesta seitsemään tuntia on paras. Ei tosiaan voi elämästä valittaa. Arki ja rutiinit on täällä itsessään jo täyttä luksusta. Tällä rungolla päivissä energiataso pysyy hyvänä, ruokailurytmi sopivana ja ylimääräistä aikaa jää kaikelle kivalle, mitä sitä sitten keksiikään tehdä. Tai sitten lepäilee, jos siltä tuntuu. Rutiinissani on itselleni kaikki tasapainossa – uni, liikunta, lepo, ravinto. Ja kun nuo on tasapainossa, voin itse hyvin. Kun voin hyvin, jaksan. Silloin pystyn antamaan itsestäni paljon. Kun panostan omaan hyvinvointiini, panostan myös minun ja mieheni väliseen suhteeseen. Ja tuohon suhteeseen panostaminen on loppupeleissä, tietysti, kaikista tärkeintä. p.s. Luulin, että tästä olisi tullut lyhyt.. Oho. :D hyvinvointi Astetta erilaisempi muussi ja yllätys Suomesta Viikon edestä liikuttu taas! 12 vastausta artikkeliin ”Rutiineista” Anni sanoo: 4.8.2012 16:52 Mielenkiintoista lukea Hausfraun arjesta. Mikäli vapaa hetki ilmaantuu, blogissani on sinulle haaste. http://horisontaalinen.blogspot.fi/2012/08/haaste.html Bobby Jean sanoo: 4.8.2012 18:08 Ooo, kävin katsomassa! Otetaan työn alle, kiitos! ;) Terveytensähoitaja sanoo: 5.8.2012 07:58 onko Saksassa kotirouvittelu yleistä? Täällä Suomessahan kun kotiäitejäkään ei juurikaan ole. Jotenkin täällä on se häpeäkulttuuri, jos vain on kotona ”tekemättä mitään”, eli olematta töissä. Etenkin jos ei ole ”edes” lapsia. Tämä siis hyvinvointivaltiomme ajattelukaava. :/ Kotona oleva = työtön = yhteiskunnasta syrjäytynyt.. Huohh.. No mutta siis ihanaa että saat käyttää aikasi oman hyvinvointisi ja parisuhteesi ylläpitoon, sillä se tosiaan on tärkeää! Itse uskon että vastaava tekisi hyvää, mutta minulle varmaan kuukauden loma riittäisi (olen ollut viimeksi niinkin pitkällä lomalla putkeen melkein 10 vuotta sitten) ja kaksi kuukautta niin kaipaisin opinnäytetyön ja muiden prijektien pariin :D Toisaalta, mitä ei ole kokenut, sitä ei tiedä.. :D Bobby Jean sanoo: 5.8.2012 08:10 Täällähän on asian suhteen aivan eri kulttuuri, kotiin jäävä ei ole laiska tai huono. Täällä mm. yhteisverotus kannustaa siihen (mies tienaa enemmän kun vaimo on kotona). Kotirouvia pidetään arvossa ja niille, joilla on lapsia, tämä on aivan loistava juttu. Äiti saa olla kotona ihan vapaavalintaisesti niin monta vuotta kuin tahtoo. Vaikka kahdeksantoista! Tykkään tästä vanhanaikaisesta ajattelumallista, että mies tienaa ja nainen hoitaa kotia. Siinä on jotain ihan hirvittävän romanttista ja lämmintä.. :’) Ainoa vaatimus on olla naimisissa, niin voi valita jäädä kotiin. Hausfrau ei ole sama kuin työtön. Hausfrau on ihan vaan kotirouva. Papereissa ei lue työtön, vaan Hausfrau. :) Ehkä asiaan suhtaudutaan täällä näin, koska kotona oleva vaimo ei nosta mitään tukia valtiolta, koska tuo asia on hoidettu sen yhteisverotuksen kautta – mies tienaa enemmän. Ja siinä ei ole mitään huonoa tosiaan! Tämä systeemi on ihan käsittämättömän hieno. Ja nimenomaan lapsiperheille.. Surettaa kuulla noita uutisia Suomesta, kun toiset joutuu palaamaan töihin jo ennen kuin lapsi osaa edes kävellä, koska ei ole varaa olla kotona. :( Tällaisen Saksan systeemin kun saisi kaikkialle! Niin, että tänne vaan kaikki, suosittelen! :D Terveytensähoitaja sanoo: 5.8.2012 08:35 Niin ajattelinkin, että kulttuurikin olisi erilainen. Tuollainen ajattelumaailma Suomessa missä on paljon myös urasuuntaisia naisia olisi vain todella haastavaa saada tämänhetkiseen yhteiskuntaan istumaan. Mutta siis tosiaan Saksaan vain, jos alkaa Suomen malli ottamaan päähän :DD Bobby Jean sanoo: 5.8.2012 08:44 Kyllä mä näkisin, että Saksasta löytyy samassa määrin myös niitä urasuuntaisia naisia. Suurimmassa osassa paikoista, joissa olen asioinut (virastot, lääkärit, pankit jne.), minua on palvellut nainen. Sanoisin, että hyvin on tasapainossa täällä tuo touhu, ja se on yhtä lailla ok valita kumpi tahansa vaihtoehto. :) Mutta joo, tänne tosiaan mahtuu. :D eine sanoo: 6.8.2012 13:44 Pakko vähän kommentoida tähän, että minusta tuo systeemi Saksassa ei ole pelkästään hieno juttu. :( Esim. ajatellaan vaikka maahanmuuttajanaisia, joille ei todellakaan tee aina hyvää jäädä pelkästään kotiin, vaikka siihen kannustetaankin. Ja maahanmuuttajiahan Saksassa on paljon. Miten naiset oppivat paikallisen kielen, kulttuurit ja tavat? Miten ehkäistään, ettei he jää pelkästään kotiin hellan ja nyrkin väliin? Entäpä maahanmuuttajien lapset? Miten he oppivat kielen, kun tarhan sijaan kannustetaan hoitamaan lapsia kotona? Ilman kieltä taas ei pärjää koulussa. Juuri tälläisten juttujen takia syntyy yhteiskuntia eri maalaisten välille ja turhaa kulttuurien välistä vastakkainasettelua. :/ Hassua, miten eri tavalla vanhanaikaisuuden voi ottaa. :D Itse inhosin sitä siellä asuessani: opettajan teitittely, opettajan ”jumalallinen” asema ylipäätään, perheen kotiäidin ylenpäätön paapominen (itsenäisyyden totaalinen puute), isän asema… Tosin minun perheeni olikin vähän hmnn… persoonallinen, niin ehken sitten vaan nähnyt tuota systeemiä parhaimmillaan. =) Ja onhan tuo hienoa, että kotiäitiin/vaimoon suhtaudutaan positiivisemmin kuin Suomessa! Oma äiti on ollut paljon meidän kanssa ja poissa työelämästä, eikä kaikki sitä valintaa todellakaan tunnu sulattavan… Mikä tuntuu minusta pahalta, koska äidille me oltiin pienenä kaikki. Mutta joka tapauksessa mielenkiinnolla aina lueskelen sinun blogiasi ja näitä Saksa-kuulumisia. Ja siksi sytynkin välillä kommentoimaan turhan pitkästi. ;) Koet maan niin eri tavoin kuin, mitä minä koin, että saat melkein mut harkitsemaan uutta asuinvuotta Alpeilla, mutta OMASSA asunnossa, haha. Alpit on muutenkin jotain… <3 Ootteko käyneet jo Bodenseellä? :) Asuskelin melkein sen rannalla… Bobby Jean sanoo: 6.8.2012 14:00 Onhan näissä asioissa aina kaksi puolta. Ymmärtääkseni suurin osa kuitenkin ihan vapaaehtoisesti hakeutuu kaikenmaailman kielikursseille, mitä on todella hyvin tarjolla erilaisissa opistoissa. Mitä lasten tarhassa käyntiin ynnä muuhun tulee, niin vaikka äiti olisikin kotona, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, ettei lapset olisi tarhassa. Äiti on kotona vaikka silloinkin, kun lapset ovat jo koulussakin. Yleisesti kannustus on tietysti se, että opitaan kieli jne. Mutta niin, voisi kuvitella että tässä on tosiaan myös tuo toinen puoli, varsinkin jos köyhemmistä maista tullaan. :/ Bodenseella ollaan käyty. :) Ja useamman kerran siellä seuduilla ajeltu.. Se on kaunista seutua! Niin kuin ylipäätään tuntuu olevan koko tämä Keski-Eurooppa. :’) Mulla on muuten blogi myös pelkästään tähän Saksa -kokemukseen liittyen osoitteessa: http://noretreatbaby.blogspot.de jos et ole vielä vilkuillut. ;) Siellä on tekstejä alkaen siitä hetkestä, kun istuttiin laivassa matkalla tänne. Huh, vieläkin nousee kananlihalle kun miettii sitä hetkeä.. :’/ Mutta joo, pitkästi saa halutessaan tarinoida, ei ole olemassa turhan pitkiä kommentteja! :D Minna sanoo: 22.9.2012 11:23 Mäkin haluan kotirouvaks Saksaan :D HAHA! Ei vaan, mulla on kyllä kieltämättä maailman paras työpaikka ja nautin työstäni äärimmäisen paljon.. mutta silti, jos vois olla kotona ilman että on pakko tahkoa rahaa niin tekisin mielelläni paaaaljon vähemmän töitä :) Bobby Jean sanoo: 22.9.2012 12:12 :D :D Ei muuta kun naimisiin ja Saksaan niin saat jäädä kotiin. Yksinkertaista! :’D Ja mieskin tienaa enempi kun istut itte kotona :D Anonymous sanoo: 26.9.2012 15:15 Mitä vittua, etteks te ikinä pane vaa meette vaa nukkuu, huhhuh. on siinäki elämä. ja mitä helvetin alejuustoa se reajuusto on. täällä suomessa me syödään ihan raejuustoa. Ja millä rahoilla elelet siel? se varmaa ny on muutenki kyselty juttu mutta.. Bobby Jean sanoo: 26.9.2012 15:27 Kiitti nauruista! :’D Sä voit joistain muista blogeista etsiä niitä panojuttuja. Niiden läpikäyminen ei kuulu mun treeniblogiini. Kommentointi on suljettu. Heidi
3.8.2012 Epäpuhdasta, minä näin! 3.8.2012 Heidi 2 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ei satu, ei koske, ei mitään ihmeellisiä fiiliksiä. Siis muualla, kuin pään sisällä. :’) Koivet on ok, eivät kipeytyneet eilisestä lenkistä. Ja mikä parasta, polvet ovat täysin kivuttomat. En uskalla vielä sanoa, että selvisin tälläkin kertaa ilman polvien suuttumista. Mutta kyllä se alkaa vahvasti siltä näyttää. Mikäs sen hienompaa! Crossailukin sujui palauttelun hengessä ja 40 minuuttia meni tuosta vaan. Tänään oli selkä-/hauis-/vatsapäivä. Jos viime tiistaina ( tämä postaus ) meni treeni ihan plörinäksi niin tänään se oli aivan huipputreeni. Tein enemmän toistoja, lähdin treeniin selkeällä suunnitelmalla eli häsläys jäi tällä kertaa pois ja sain sen ihanan fiiliksen hauikseen, kun tuntuu että se räjähtäisi. <3 Selkäkin sai tarvittavat liikkeet osakseen, sen sijaan että olisi joutunut kokeilemaan uusia liikkeitä, jotka epäonnistuvat. Hauskinta antia treenin ohessa oli se, että otin videon kun tein tangolla (22,5kg) sarjan viimeiset toistot. Olen sen tiennyt, ettei se kaunista ole, mutta en kyllä tiennyt sen olevan ihan noin kamalan näköistä. :’D Kyllä mulla oli hauskaa, kun katsoin videota. Älkää siis ihmeessä koskaan verratko näitä mun käyttämiä paino- ja toistomääriä omiinne, jos teette puhtaasti ja kauniisti. Sillä minä en varmasti tee. :D Loppuun vielä taas näitä säälittäviä yrityksiä ottaa hauistreenin jälkeen kuvia, kun kädet tärisee kuin horkkatautisella, eikä jaksaisi edes palkkaria pidellä, saati sitten kallistaa suuta kohti. Koita siinä tilassa sitten pitää toisella kädellä (vasemmalla!) vakaasti puhelinta ja toisella kädellä jännittää habaa. Mahdoton tehtävä. I did it anyway (mutta en hyvin). Menee se treeni onneksi epäpuhtaastikin ainakin jotenkin perille. Hyvä, niin saan tehdä niin jatkossakin. :D hauistreeni Lue myös: Viikko 44: kun pelkkää jalkaprässiä veivasin 02.11.2015 Viikko 43: the b*tch is back! 25.10.2015 Viikko 39: painopäivitys, lempparitreenejä ja ruokalöytöjä 29.09.2015 Viikko 33: pöksymaniaa, liian kuumaa ja HCM 17.08.2015 Viikko 31: täysillä keveämmin 03.08.2015 20 minuuttia!! Astetta erilaisempi muussi ja yllätys Suomesta 2 vastausta artikkeliin ”Epäpuhdasta, minä näin!” aqui sanoo: 3.8.2012 13:53 kiva toi osoite tähän postaukseen… :) Bobby Jean sanoo: 3.8.2012 13:57 Ai hirvitys.. :’D Kommentointi on suljettu. Heidi
