23.8.2015 Viisi terveellisintä ruokaa 23.8.2015 Seetu Tykkää 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Aika vaikealta tuntuu, jos pitää mainita otsikossa vaaditut viisi terveellisintä ruoka-ainetta. Onhan vuosien mittaan jokainen kuullut tai lukenut, mikä ruoka milloinkin on ihmiselle ihanteellisen terveellistä. Ei kukaan tietenkään vaadi, että tietoja pitää uskoa, mutta asiantuntijoiden viestejä ne yleensä ovat. Erilaisia tuotteita on näin tullut mainituksi ainakin kaksikymmentä. Norjalainen tv-ohjelma Kulutustavaratarkastajat päätti kuitenkin niin sanotusti ottaa härkää sarvista ja pyytää kolmelta asiantuntijalta tämän viiden terveellisimmän ruokatuotteen listan. Pakko oli valita vain viisi. Tässä näiden asiantuntijoiden yhteisvoimin aikaansaama luettelo. 5) Maito. Sisältää kalsiumia, lisättyä D-vitamiinia, jodia ja proteiinia. 4) Mustikka. Tästä oli liikuttava yksimielisyys. Sisältää antioksidantteja, ja jos kerää vielä itse, saa liikuntaa. 3) Kaurahiutale. Kuitujen lähde. 2) Makrilli. Voi olla myös muu rasvainen kala, joka sisältää omega 3 -rasvahappoja, A- ja D-vitamiineja ja proteiinia. 1) Porkkana. Kuituja, vitamiineja ja on helppo syödä. Ehdoton voittaja. Listasta voi tietysti olla jokainen omaa mieltään, eivätkä asiantuntijatkaan aivan yksimielisiä olleet joka valinnasta. Esimerkiksi pähkinöitä olisi joku halunnut mukaan, mutta niiden kaloripitoisuuden takia ne jäivät ulkopuolelle. Myös omena ja parsakaali saivat mainintoja. Erot ovat pieniä terveellisyydessä, mutta piti puristaa vain viiteen. Kaikkein tärkeintä tietysti on, että syöty ruoka on monipuolista ja mielellään kotimaista. Samalla tässä on hyvä vetää hieman takaisin, kun moitin alkukesän tv-tarjontaa. Jo loppunut Kulutustavaratarkastaja oli viihdyttävä ohjelma, joka kuitenkin käsitteli tavalliseen arkeen liittyviä asioita. Se antoi vihjeitä myös matkailijoille, ja mikä parasta ohjelman sävy oli mukavan rento. Ei mitään tärkeilyä, mutta silti asiallista asiaa. kuitu proteiini terveellinen ruoka vitamiini Lue myös: Kuitu on tärkeä tuki ruokavaliossa 16.03.2020 Hyvinvoinnin kolme tukijalkaa 29.02.2016 Doc Martin palasi ruutuun Golfarin ihannesäät harvassa Seetu
Tomi Leppänen Kunnioitatko itseäsi? 19.8.2015 Kamilla 3 19 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jos nauru pidentää ikää ja urheilemalla saa lisää hyvinvointia, miksei kaikki näin ollen satsaisi edes murto-osaa nykyistä enemmän hymyyn ja urheiluun? Tosin onhan olemassa sekin vaihtoehto, ettei kaikki välttämättä halua tai edes pyrikään pitkään elämään. Mutta okei, vaikka se elämän pituuden osio tosta väittämästä jätettäisiinkin pois, niin mikäköhän siinä sitten on, ettei haluttaisi elää lyhyempääkin elämää hyvinvoivana? On sydäntä riipaisevaa ja häkellyttävääkin huomata, miten katalasti useat ihmiset kohtelevat itseään. 4 kymppisillä on diagnosoituna yllättävänkin usein jo useampiakin sairauksia ja valitettavan usein ne luokitellaan ns. elintapasairauksiin. Aiemmin mainitsinkin jo siitä, miten helppoa on valittaa rahan ja ajan puutetta, jotta ei tarvitsisi liikkua tai miettiä omaa rooliaan terveydentilansa ylläpitämisessä ja keksitään liuta erilaisia tekosyitä. Helposti sorrutaan myös itsensä huijaamiseen; ajatuksen tasolla eletään terveellisesti, luetaan naistenlehdistä uusimmat vinkit ja vaihdetaan niistä väkeviäkin mielipiteitä, mutta sitten illan tullen on huomattavasti iisimpää makailla sohvalla ja asettaa herkkuja suuhun kuin lähteä vaikka kävelylle raittiiseen ilmaan, kun ei jakseta -kertakaikkiaan ei jakseta. Laiskuutta? Välinpitämättömyyttä? Itsensä huijaamista? Varmaan kaikkea näitä yhdessä tai erikseen. Kuka on tärkein ihminen elämässäsi? SINÄ Mikä on tärkein tehtäväsi? PITÄÄ ITSESTÄSI HUOLTA Se oravanpyörä, minkä itsensä huijaamisesta ja koko ajan kasvavasta laiskuudesta saa itselleen aikaan, on pahimmillaan kuin vankila. Mieliala laskee samaa vauhtia kuin kunto romahtaa. Sokerihumala minkä herkuista hetkeksi saa, ei riitä tuottamaan pitkäkestoista energiatasoa, jotta ulos asti pääsisi. Helpompi on jättää huomiseen ja käyttää poskilihaksiaan vain karamellin pureskeluun hymyilyn sijaan. Siellä omassa sellissään. Tässä sateisen kesän aikana tuli luettua paljon ja eksyin jollekin saitille lukemaan mielenkiintoista Ayurveda kehotyyppi blogia testeineen päivineen. Kaikenlaisten testien tekeminenhän on hauskaa, mutta se, luottaako niihin, onkin sitten toinen asia, mutta yllättäviäkin omankaltaisuuksia niistä saa hyvällä mielikuvituksella kyllä aikaan. Tätä blogia mä luin mielenkiinnolla. Ensin keskityin johdatukseen Ayurvedan filosofiasta ja sitten silmät ymmyrkäisinä tein kehotyyppitestin: luin luonne-, keho-, ongelma-, ravintokuvaukset itsestäni ja ajattelin et badam! Milloin joku on pystynyt näin hyvin analysoimaan mun kehoni? Ihan kuin mun oman kehon tutustumismatka olisi kirjoitettu paperille. Kaikki täsmäsi, totta tai ei. Huomioin kuitenkin myös, että ravintomieltymykset olivat lapsuusajan lihansyönnin totaalikieltäytymisestä makean tarpeeseen selitetty tavalla, jonka tunnistin itsessäni ja jollain tasolla selitykset oli myös järkeviä. Hetkeksi kannattaa pysähtyä miettimään kuka olet ja mitä haluat Kaikille ei oma keho ja sen reagoiminen elämänvaihteluihin tai terveydentilaan ole tuttua tai sen kuuntelua ei ole harjoiteltu. Monelle virran mukana kulkeminen erilaisine kehon oireineen on arkista ja totuttua, mutta turhaa. Varsinkaan ehkä juuri näille monenmoista sairautta jo plakkarissaan omaaville 4-5 kymppisille naistenlehtien lukijoille, jotka haaveissaan laihtuvat ja mielikuvituksissaan urheilevat suositusten mukaisesti, olisi jonkinlainen seisahtuminen hyväksi. Pysähtyä miettimään elämänlaatuaan varsinkin terveyden näkökannasta. Pohtia, josko jo muutaman kilon kevennys elopainosta tekisi myötämielisen vaikutuksen niin jaksamiseen, terveyteen, ulkonäköön(kin) kuin koko henkiseen hyvinvoitiin. Itselleen kannataa olla myös rehellinen. Facebookissa näkee usein erilaisia päivityksiä antamaan sen mielikuvan, että hyvinkin aktiivisesti harrastetaan, mutta yksi silmäys kertoo totuuden. Mistäköhän niitä kiloja, hapannaamaisuutta ja sairauksia oikein siunaantuu? Jos kiinnostaa, niin tästä linkistä http://blog.flowayurveda.fi/ayurvedan-kolme-kehotyyppia-vata-pitta-ja-kapha/ voi käydä katsomassa mikä sinun kehosi tyyppi on Ayurvedan näkökannasta ja saattaa olla, että saat sieltä lisää uusia oivalluksia itsesi tuntemiseen. ”Investoi itseesi” Hyvinvointi pitää sisällään paljon erilaisia pieniä asioita ruokailusta liikuntaan, mielialasta terveyteen. Tilanteita ja keinoja elämän aikana on monia, jolloin huomaa hyvän olonsa koostuvan pienistäkin päivän mittaan ilmenevistä asioista, jotka saavat sinut voimaan hyvin. Se voi olla vastaantulijalta saatu hymy kävelymatkalla töihin tai sinulle vapautettu istumapaikka astuessasi raitiovaunuun tai ruoka jonka juuri söit ja joka sisälsi pääasiassa vihreää. Se voi olla smoothie, jonka jääkaapista löytämistäsi aineksista itsellesi pyöräytit tai ystävä, jolle sait juuri kerrotuksi mieltäsi painavan asian. Juostu juoksulenkki tai venytyssessio olohuoneen lattialla. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen tila, jota pystyy hallitsemaan monenlaisilla keinoilla. Eikä siihen aina rahaakaan tarvita. Ajoittain mua mietityttää myös aihe, joka on tietysti hyvin henkilökohtainen, mutta mielestäni hyvin tärkeä elementti elämässämme: itsensä kunnioittaminen sekä itserakkaus. On harhaajohtavaa väittää, että itserakkaus olisi aina haitallista tai narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä omaava ylväs luonteenpiirre. Päinvastoin – itserakkaus, terve narsismi, liitettynä hyvinvointiimme on voimavara, jolla ihminen on kykeneväinen huolehtimaan itsestään ilman yhteiskunnan tarjoamien terveyspalveluiden suurkulutusta ja voimaan hyvin. Ja todettakoon tässä myös, että vaikka aikakausilehdet ym. hömppäsivustot kirjoittelee ja testauttaa meitä erilaisilla narsismiin liittyvillä jutuillaan, on narsistinen persoonallisuushäiriö sairautena asia, jonka todentamiseksi tarvitaan muutakin kuin toimittajan ammattitaito tai tuhansien keskustelupalstatieteilijöiden vilkaana käydyt mielipidekeskustelut. Jälleen kerran haluan pohtia asiaa kansanterveydelliseltäkin kantilta ja totean, että on huolestuttavaa, miten sadattuhannet itsestään huolehtimattomat kansalaiset jaksavat raahautua terveysasemalle valittamaan pahaa oloaan ja kroppansa oireiluita ilman, että yhtään ottaisivat vastuuta itsestään. Miksiköhän samalla energiankulutuksella ei jakseta raahautua kuntosalille tai lenkkipolulle? Pienellä itseensä ja elämänsä rakastumisella oppisi kunnioitusta itseään kohtaan sekä himoitsemaan elämältä jotain parempaa kuin ainainen väsymys, ruikutus, alakuloisuus ja pilleripurkkeja notkuva hylly. Varmasti suotuisampaa olisi nostaa elämänlaatu levelille, jossa onnellisuus ja hyvinvointi ottaa tilaa vanhoilta kulahtaneilta tavoilta! Hyvinvointi tarkoittaa itsestään huolehtimista, tasapainoisen elämään pyrkimistä, toimivan kehon ylläpitämistä, hyvän olon saavuttamista, ravintorikkaan ruoan syömistä, sairauksien ehkäisemistä, sosiaalisuuden lisäämistä, iloista mieltä, itsensä tuntemista.. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta toivottavasti saitte kopin ajatuksistani. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, loukata tai muutakaan, päinvastoin, yritän vain saada pientä siementä kasvamaan ajatuksiin, jossa liikunnan merkitys ja itsestään huolehtiminen koetattaisiin oman itsensä näkemiseksi osana koko elämäntarinaa. Ja kukapa siinä pääroolissa olisi parempi kuin SINÄ ITSE . Investoi siis itseesi. Lähde lenkille, kävele, hypi narua.. ja ennen kaikkea – hymyile! Etsi itsellesi ne keinot, jotka palvelevat sinua parhaiten. Ei ole tarkoituksenomaista, että kaikki lenkkeilevät tai joogaavat. Lajeja ja tapoja on monia, samoin ruoka-aineita sekä hyvää oloa tuottavia ystäviä. Itselläni on liikunta ja hymyily hyvin hallussa, mutta ravintopuoli hieman hakusessa monestakin syystä. Siksi keskitynkin nyt kesän jälkeen löytämään tasapainoisen, omia tarpeitani palvelevan ruokavalion ammattilaisten avulla ja bookkasin itseni ensi viikolla alkavalle mielenkiintoiselle luentosarjalle ja tapasin tänään myös ravintoneuvojan. Näistä lisää matkan varrella. Kliinisen ravintoterapeutin Sinikka Pakemanin luentosarjaan voit tutustua tästä http://pur-kauppa.tapahtumiin.fi/fi/ Love, K. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla elämä fitforyourhealth Health healthylife Hyvinvointi keho Kehonhallinta liikunta onnellisuus rakkaus Terveys urheilu Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Detox Baby Yoga doesn’t care.. Kamilla
16.8.2015 Doc Martin palasi ruutuun 16.8.2015 Seetu Tykkää 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Monen odottama brittiläinen tv-sarja yrmystä lääkäristä on palannut TV1:n ohjelmistoon, tosin uusintana. Nyt uusinnat ovat kyllä perusteluja, sillä kevätkaudella monet harmittelivat, kun olivat huomanneet sarjan vasta jo tovin pyörineenä. Jaksot sisältävät tietysti kukin omat tarinansa, mutta tietty kronologisuus tapahtumissa kuitenkin on. Tosin uusinnan aloituksessa on aika heikko ajoitus, lauantai ja sunnuntai kello 16. Siltä se tuntuu varsinkin nyt, kun vihdoinkin on päästy nauttimaan aurinkoisista kesäilmoista. Onneksi Yle Areenasta kuitenkin voi jaksot katsoa myöhemmin, eikä enää olla niin esitysaikoihin sidottuja kuin vuosia sitten. Toivoa sopii, että jo esitettyjen tuotantokausien jälkeen päästään sujuvasti näkemään myös kevään ja alkukesän mittaan kuvattu seitsemäs kausi. Doc Martinia esittävä Martin Clunes omistaa puolisonsa Philippa Braithwaiten kanssa sarjan tuotanto-oikeudet, ja he ovat koonneet sarjan ansiosta jo mittavan omaisuuden. Sarja on saanut suuren suosion myös Yhdysvalloissa. Kysehän on kirurgista, joka lähtee lapsuudesta tuttuun pikkukaupunkiin Cornwalliin Englannissa. Hän joutuu luopumaan nousussa olevasta urastaan verikammoisuuden vuoksi. Elämä kuvitteellisessa Port Wennin kaupungissa on omanlaistaan, ja suorasukainen lontoolaislääkäri herättää ristiriitaisia tunteita. Myös lääkärin henkilökohtainen elämä tuottaa erilaisia käänteitä. Tulevissa jaksoissa tohtorin sanotaan olevan entistä yrmympi. Sarjaa on kuvattu Pohjois-Cornwallissa sijaitsevassa Port Isaacissa, ja kuvaukset ovat tuoneet pikkukaupunkiin värikästä elämää. Sarjan fanit ovat myös löytäneet tiensä kuvauspaikoille. Cornwallin hienoine maisemineen sanotaankin olevan yksi syy sarjan menestykseen. Kuvauspaikalla on nähty myös yhdysvaltalainen näyttelijä Sigourney Weaver. Tekeekö hän pienen roolin myös jossain jaksossa? Se jää toistaiseksi arvailujen varaan. Englannissa seitsemäs tuotantokausi esitetään televisiossa syksyllä, ja oletettavasti se saadaan Suomeen uusintojen jälkeen. Cornwall Doc Martin Port Wenn seitsemäs kausi Lue myös: Clunatistit rakastavat Doc Martinia 14.04.2015 Doc Martin sai paljon ystäviä 19.03.2015 Doc Martin, uusi tv-tuttavuus 26.02.2015 Kun uni ei saavukaan Viisi terveellisintä ruokaa Seetu
10.8.2015 Viikko 32: prässipöhinät, Helsinkipärinät ja syömissuhinat 10.8.2015 Heidi 11 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hei vaan hei, täällä aletaan jo Helsingin reissusta toipua ja nyt malttaa jo kirjoitellakin viime viikosta. Lähdin siis reissuun perjantaina aamulla ja siellä Helsingissä oli luvassa kaiken muun ohella myös tatuointiaikaa, joten viimeinen treeni tehtiin torstaina ja seuraavaa ajattelin keskiviikkona. Uuden tatuoinnin kanssahan ei saisi kovasti hikoilla, mutta tämä on siitä hyvässä paikassa, että ei tuosta kohtaa tule hikoiltua, eikä se muutoinkaan treeniin vaikuttane. Odotan kuitenkin sinne keskiviikkoon, että se saa toipua rauhassa tähän alkuun useamman päivän. Viime viikon treenit oli seuraavanlaiset: Maanantai: jalat . Kesto: 1:04min. Tiistai: lepo . Keskiviikko: 12km kävelylenkki . Kesto: 2:15min. Olkapäät, ojentajat . Kesto: 1:11min. Torstai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 1:05min. Perjantai – sunnuntai: lepo . Kyykky. Ja sitten kyykky. Maanantain jalkatreeni oli ihan huikea. Muutin treeniliikkeiden järjestystä ja otin pidemmän tauon jälkeen pystyprässin mukaan, samalla kun jätin vaakaprässin pois. Aloittelin perinteisesti split squatilla, johon sain lopulta nostaa painoja 7,5kg. En tiedä mitä tapahtui, mutta kulki! Siitä seuraavaksi pystyprässin kimppuun, jota en siis ole tehnyt aikoihin. Silloin viimeksi on sata kiloa (+ kelkka) ollut maksimi millä olen sitä tehnyt ja nyt ajattelin aloittaa 90 kilolla, tunnustellen varovasti ensin, että paljonko siitä nousee ylipäätään. No, heti ensimmäisen toiston jälkeen oli selvää, ettei sillä kannata edes tehdä, oli niin kevyttä. Sata kiloa siis ja nousi vielä hyvin, 2×10. Nostin painoa 115 kiloon ja sillä meni 8. Tuntui, että vieläkin saa nostaa. Nostin 120 kiloon ja tein taas 8 toistoa. Olin tuossa kohtaa tehnyt jo yhden ylimääräisen sarjan, joten en testannut enempää. Uusi ennätys sieltä tuli kuitenkin siis ja uskon, että se ei todellakaan ollut se suurin paino, jolla kykenen tekemään. Kokeillaan taas joskus toiste lisää. :) Push it, push it real good! Tässä vasta sata kiloa. Ja niin alas mennään kun kelkka liikkuu (kuvassa ei ole ala-asento). Siitä siirryin loitontajia tekemään pakaravoittoisesti, eli eteen nojaamalla ja pylly vähän ilmassa. Ja totesin, että painot loppuu kesken, kun koko pakka oli käytössä ja viidentoista sarjoja tein silti. Loppuun vielä kyykyt ja sitten kotiin. Takareisien veivaamisesta otan nyt taukoa, kun se ei ole hetkeen sujunut erinäisten kireyksien vuoksi. En tiedä mistä noita voimia tuli ja mistä niitä ylipäätään riittää, kun miinuksilla mennään ja hiilareita on vähennetty. Mutta en valita ja hyvä näin, ettei (ainakaan vielä) ole miinustelut laskeneet suorituskykyä. Keskiviikon ojentaja-/olkapäätreeni meni sekin hyvin ja sain lisätä painoa mm. ranskalaiseen (maaten) ja taljassa tehtäviin pushdowneihin (yksitellen, kuvassa oik.). Huomaatteko rusketusrajat? No, punoitusrajat.. Se johtuu aamun kävelystä, jossa meinasi ihan tulla lämmin! 12 kilometriä talsin auringonpaisteessa ja pysähdyin välillä pällistelemään maailmaa. Ekaa kertaa jalkanahkaa näkyvissä ulkona tänä kesänä. Illalla salilla oli ihan kivat rajat käsissä. Hyi. Viime postauksessa pyysin apua sateessa kastuneiden lenkkareiden hajuhaittaan, ja sain neuvon, että laita suljetussa pussissa pakkaseen yöksi. Laitoin kahdeksi päiväksi, eikä haju lähtenyt pois. :( En millään tahtoisi niitä laittaa pesukoneeseen, kun sinne ei kengät kuulu. Lisää ideoita? Olen toki googlettanut, mutta ei sieltä löydy mitään täysin varmoja kikkoja. Torstaina oli selän, hauisten ja takaolkapäiden vuoro ja hyvin meni sekin treeni. Jälleen sain nostaa painoja. Siis kilomääriä niihin, eikä pelkästään painon nostamista alhaalta ylös. :D Kyllä nyt kuulkaas kulkee! Onneksi tulee heti jotain sellaista, että pitää jättää treenit tauolle.. Tyypillistä! Perjantaina aamulla sitten aamuyöstä ylös ja bussilla Helsinkiin ystävää tapaamaan ja hotelliin yöksi. En ole varma miten paljon niitä kahta päivää voi lepopäiviksi kutsua, sillä päivät meni juostessa ympäriinsä ja siitä on ihan rakkoja ja hiertymiä todisteena (auts!). Istuttiin aloillaan vain sen aikaa kun syötiin ja oltiin tatuoitavana. Muutoin liikuttiin koko ajan. Perjantaillekin tuli askeleita lähes 17 000 ja se on kyllä aika paljon. Aamulla kotona valmiina lähtöön (likaisessa peilissä). Arnoldsin tarjonnasta söin kolme ja puoli munkkia. Ystävän kanssa samanlaiset tatuoinnit. <3 Tatuoinnit teki mukavin tatuoija ikinä, Tay Tattooshopista. Suklaata meni, sitä parasta. Hätäsapuskaa Hesellä suurimpaan nälkään (2x isot ranut ja Fantaa). En oikein käsitä miten unohdin ottaa puhelimeni hotellin aamupalalle mukaan, eli siitä ei ole kuvaa. Siellä oli todella hyvin kuitenkin otettu vegaaninen ruokavalio huomioon ja siitä kiitos Sokos Hotelli Presidentille. Löytyi Alpron jogurttia ja löytyi kasvisrasvalevitettä. Leipien ravintosisältö oli kaikista kirjoitettu ylös ja vielä erikseen luki, että ei sisällä eläinperäisiä ainesosia . Hedelmiä ja marjoja oli runsaasti. Ravintolassa käytiin sekä perjantaina, että lauantaina. Olin etukäteen tutustunut alueen vegaaniruokatarjontaan ja siellä sitä kyllä olikin kivasti. Valitsin pari paikkaa, joissa sitten käytiin. Perjantaina käytiin ravintola Helmessä , jossa söin revityn soijaburgerin. Sämpylä oli niin kuiva, että kokonaiskokemus jäi vähän miinukselle. Soija tuolla välissä oli kyllä hyvää! Lauantaina hypättiin metroon ja käytiin Bar Loosisterissa syömässä. Heillä on listalla useampikin vaihtoehto vegaaneille. Itse olin pizzaa vailla ja kahdesta vaihtoehdosta valitsin Vegan Cheese Pizzan. Oli ihan sairaan hyvää! Oli ihan hirmuisen mukava reissu, tehtiin, nähtiin ja koettiin vaikka mitä, hauskaa oli! Lauantaina illalla tulin takaisin kotiin ja herkuttelut vielä vähän jatkui. Kotona odotti mm. jätskituutti, pieni Fanta -pullo, irtokarkkeja ja sitten Arnodsin donitsi. Kyllä, yksi vielä! Kyseessä oli nyt tummalla suklaalla kuorrutettu versio, kun kuultiin että sellaista saa pyytää halutessaan ja voi olla, että tekevät. Mies oli pyytänyt ja oli saanut. Ja sain maistaa yhden siis minäkin nyt. Donitsi oli eilinen ja kuorrute oli vähän hassunnäköiseksi mennyt, mutta maku oli kohdillaan. Joskaan ei kuitenkaan niin erityinen, että ottaisin toiste. Jotenkin se kuorrute söi sitä donitsin makua pois. Se mikä sitä kuitenkin eniten söi pois oli taas tuo hillon määrä. Nyt annoin jo palautetta, sillä tuo hillon määrä on ihan naurettavaa. Olisi sama kun ostaisi kaupasta purkin hilloa ja söisi sitä lusikalla suoraan suuhun ja välillä haukkaisi pikkupalan donitsia. Ei tuossa maistu enää mikään muu kuin hillo ja sitä sain kaapia lusikalla pois ja roskiin. Puolet koko munkista on pelkkää hilloa, hmph. Tämä on aina näin kun haetaan munkit Matkuksen kahvilasta. Helsingissä kun söin tuon saman niin siellä oli oikein ilahduttava määrä sitä hilloa, nams. Vähempikin hilloa riittäisi, kiitos. Ennen näitä herkuttelujahan oli jo kaksi viikkoa eletty miinuksilla, herkuttomalla ja vähemmillä hiilareilla, ja tulosta oli tullut. Nyt oli kiva kunnolla herkutella, vaikkakin on sanottava, että eipä ne mitenkään suuremmoiselta maistuneet tämän tauon jälkeen taas. Ainoastaan tuo pizza oli sellainen, jota voisin syödä nyt heti lisää ja vaikka monen päivän ajan. Muita ei tee mieli ja onnellinen olen, että taas on arki ja terveelliset syömiset lautasella. Vähän parempi olo tulee noista terveellisimmistä syömisistä kuin sokerin mättämisestä. Ja näyttäähän kroppakin paremmalta, kun ei ole sokeripöhöä joka puolella. Sokeri on saatanasta ja sitä mieltä olen aina, söin sitä sitten itse tai en. Se on saatanasta. Ne ennen viikonloppua syödyt sapuskat ja sunnuntain pöperö tässä: Vihanneksia ja suikaleperunaa + tofukuutioita munakoiso- ja kesäkurpitsapyreessä. Raastettua porkkanaa, munakoisopyreetä ja soijapalluroita. Sama kuin maanantaina, miinus peruna. Parsakaalia, munakoisopyreetä, soijapallurat ja tofukuutiot. Eilen vielä ns. herkkuosaston ruokaa, eli ristikkoperunat, soijapallerot ja vähän majoneesiakin! Nyt sitten taas jatkuu normaalit syömiset ja koitetaan vähän vielä saada ylimääräistä pois. Aikataulua ei ole, enkä ole vaa’alla käynyt ennen aloitusta enkä ajatellut sitä seuratakaan. Peili kertoo ja vaatteiden istuvuus kertoo. Viikonloppuna pitäisi taas lähteä Helsinkiin, tällä kertaa miehen juoksujen perässä. Siinä katkeaa jälleen treenit, mitkä siis pitäisi aloitella keskiviikkona taas. Voi olla, että lauantaina tulee vähän herkuteltua tuon reissun vuoksi, että mies saa kulutettuja kaloreita kiinni ja minä tietysti tuen häntä siinä projektissa syömällä itsekin saman verran ja samoja juttuja. :D Tämän siitä salilla käymisestä muuten saa. Tuota määrää ylimääräistä ei sentään ole, joten voinen heittää hyvästit tälle paidalle. Ai niin. Olin yhteydessä omaan lääkäriini tiistaina. Kävikin niin, että joudun lihasbiopsiaan. Kyseinen toimenpide kauhistuttaa ehkä vähän. Apua. Mukavaa tätä viikkoa kuitenkin itse kullekin! Itse innostuin tänään imuroimaan (gasp!) ja samaan syssyyn laitoin itselleni pitkän tukankin päähän! Pitkään menikin ilman pitkää tukkaa, mutta nyt tuli fiilis, että muutos on tehtävä ja hyvä näin. Toistaiseksi. Katsotaan kauanko kestää ennen kuin menee hermo takkuiluun ja muuhun. :’) Kuvaa Instassa . p.s. Helsingistä ostin ehkä myös parit treenitrikoot, en malta oottaa että pääsen niitä käyttämään! H&M:llä oli mahtava kampanja josta kuulin vasta kassalla, eli kun puhelimestaan näytti jonkun treenikuvansa niin sai 20% alennusta treenivaateostoksesta! Ei ollut hankala löytää sellaista kuvaa ja alennus oli taattu. ;) herkuttelu jalkatreeni kävely kehitys ravintolaruoka tatuointi treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Viikko 31: täysillä keveämmin Viikko 33: pöksymaniaa, liian kuumaa ja HCM 11 vastausta artikkeliin ”Viikko 32: prässipöhinät, Helsinkipärinät ja syömissuhinat” Eikku sanoo: 10.8.2015 17:21 Luin joskus jostain, että uv-säteily jotenkin tuhoaisi niitä hajuja aiheuttavia bakteereja, ja oon siitä lähtien kaikki törkyhaisukamat laittanut partsille auringonvaloon siinä toivossa. Kyllä siinä pari-kolme aurinkoista päivää vaadittiin, että sain yhdet patikointikengät taas käyttökelpoisiksi, mutta auttoi siis kuitenkin. Mulle tuli kans perjantaina niin järjetön määrä askelia (32t), että olin aivan tapissa kun kotiin pääsin. Toki tuossa koiralenkit mukana, mutta se Helsingissä tallailu tosiaan vetäs reippaasti lisäaskelia mittariin. Heidi sanoo: 11.8.2015 07:32 Tuommoista en ole kuullutkaan vielä. Tämä ei kyllä meillä olisi mahdollistakaan, saisi kiikuttaa aika kauas alas takapihalle, että olisi auringossa. En uskaltaisi niitä sinne jättää. :( Sulle tuli kyllä ihan järjetön määrä askeleita, voin vain kuvitella miten poikki olit. Mun 17t tuli bootsien kanssa, mikä oli kyllä niillä toivottavasti sellainen once in a lifetime -suoritus. :) Anumaaria sanoo: 10.8.2015 18:53 Jotenkin nauratti toi ” Ei ollut hankala löytää sellaista kuvaa ja alennus oli taattu. ;)” :D Jotenkin niin Heidiä tua kommentti. Joo, kuten instaski kommentoin, ei tua mikään munkki hillolla ollut. Se oli hillo munkilla. Yäh. Heidi sanoo: 11.8.2015 07:33 :D Sitä se kyllä varmaan oli! Joo ei hilloa munkilla kiitos, vaan toisinpäin. Mie sanoo: 10.8.2015 19:34 Voi tätä nykyajan nuorisoa :-D Jos ei lenkkareita voi panna pesukoneeseen niin mites ois käsin peseminen. Rohkeasti vaan tunniksi ensin likoamaan nestemäisen pesuaineen kanssa ja sitten vähän puristelua ja huuhtelu + ulkoilmaan kuivumaan . Ehkä joku ehdottaa tähänkin ihmeainetta etikkaa tai ruokasoodaa … Heidi sanoo: 11.8.2015 07:37 Eipä taida auttaa pesuaineet kenkäkatkuihin, mitä olen asiasta lukenut. Aina ei pesukonekaan auta. Etikka voisikin auttaa, ehkä ostan sitä seuraavaksi. Asiallisempi sävy kommentteihin tai jätän julkaisematta. Mie sanoo: 11.8.2015 16:06 Sori jos oli jotain mitä et pitänyt, tarkoitettu oli kuitenkin hymyssä suin. Mutta sinällään minulle on blogeihin kommentoinnin kulttuuri hieman tuntematon sara. Kun blogihan ei ole varsinaisesti keskustelupalsta, mutta kuitenkin julkinen foorumi. Niin tavallaan kynnys ajatusten vaihtoon tai eri näkökulmien tuominen blogin aiheeseen on melko matala. Varmaankin pieni osa harrasteblogien seuraajista myös osallistuvat niihin kommentoiden ikäänkuin keskustelupalstan tapaan (vaikka siis tämä ei varsinaisesti foorumi olekaan) ja silloin ehkä blogin omistajan ja kaikkien kirjoittajien huumori taikka muu blogin henkeen tai tyyliin liittyvä tapa kirjoittaa eivät osu aina yksiin. Minusta silloin voi blogin omistaja ilman muuta jättää kirjoituksen julkaisemattakin, en näe siinä mitään ongelmaa enkä pahoittaisi mieltäni, päin vastoin, on hyvä että blogissa säilyy sen oma henki. Mutta totta kai kommentoijalla täytyy jonkin verran itsesensuuriakin ja hyvän maun tajua olla. Esim. en missään nimessä lähtisi kommentoimaan jonkin treeniohjelman tai ravintovalintojen järkevyydestä, ne ovat siinä määrin henkiökohtaisia asioita ja valintoja, sen sijaan hyvin voisin ajatella että heittäisin jotain ideoita treenaukseen mistä en ole huomannut kirjoitettavan. Jenni sanoo: 10.8.2015 20:07 Siis täh mikä kampanja?! :D Henkkamaukalla on kyllä aika kivoja treenivaatteita, hitsit. Pizza näyttää törkeän herkulliselta. :P Heidi sanoo: 11.8.2015 07:39 No eikö ole kiva kampanja?! Mä olin tuosta ihan huumassa, kerrankin oli semmonen mihin mulla oli mahdollisuus osallistua. :D Maistuis kyllä pizza taas.. Omnomnom. Nanna sanoo: 11.8.2015 12:29 Itse tykkään käyttää sellasia esim muovipakattujen tuotteiden tai vaikka laukkujen ja kenkien mukana tulevia kosteutta imeviä do not eat -pussukoita. Jostain ostoksesta sain kaksi valtavaa kämmenen kokoista pussukkaa, ihan täydellisiä treenitossuihin! Omat tossut ei haise, vaikka joka treenikerta aika litimärkinä hiestä ovatkin. Liekö mulla mieto jalkahiki tai sitten nämä pussukat tosiaan auttaa hajuhaittoihin :D Suosittelen kokeilemaan, jos tulee vastaan! Netistä löytää muitakin nerokkaita käyttötapoja näille pussukoille. Heidi sanoo: 11.8.2015 12:37 Oooh, tuota voisi kokeilla! Luulisi niitä aina jossain lojuvan :D Mullakaan ei ole koskaan ollut mitään hajuhaittaongelmia ennen vaikka hikoilisin kuinka. Nyt ne kerran kastuivat läpimäriksi sateessa ja se oli siinä. :( Enää en uskalla sateeseen mennä! Kiitos vinkistä! Kommentointi on suljettu. Heidi
