5.9.2015 Mystery: solved 5.9.2015 Heidi 12 7 17 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Olen ehkä jo tarpeeksi kauan vihjaillut siitä, että voisin kirjoittaa auki näitä mun lihaksiin liittyviä juttuja tänne. Olen vihjaillut, että olen valaistunut ja kaikki on yhtäkkiä ollut selvää. Olisin kirjoittanut jo ajat sitten, mutta en ole löytänyt tälle aikaa. Nyt sitä on, joten tässä tulee. Voi olla pitkä. :) Ne jotka on pidempään mun blogia seuranneet, on olleet tietoisia muutamista vaivoista, mitä mulla säännöllisesti tai kokoaikaisesti on. Niitä on mm. jännitysniska (krooninen), rampauttavat trigger -vaivat latseissa, jotka aina välillä ärtyy, erbin pareesi (josta puhun mm. vammakätenä) ja nyt viimeisimpänä nämä jalkojen oireet. Olen myös silloin tällöin valitellut sitä, että koko mun lantioni tuntuu olevan vinossa ja siksi mm. kyykky kippaa kieroon ja jalat tuntuvat eriparisilta. No, nyt minä olen ratkaissut tämän kaiken. MINÄ, yksinäni! Kaiken. Ja kaikki liittyy yhteen, yhden vaivan taakse. Ei, se ei ole lihastauti tai muu aineenvaihduntasairaus tms. mitä jo epäiltiin. Olin menossa seuraavaksi lihasbiopsiaan ja sain jo kutsun sitä varten sairaalaan, mutta kävikin niin, että peruutin sen. Koska keksin, mistä kaikki johtuu. En tiedä mistä se juolahti mieleen, mutta jostain se yhtäkkiä iski. Niin, se erbin pareesi! Syntymässä saatu olkahermopunosvamma, jonka seurauksena välittömästi syntymän jälkeen käsi ei toiminut läheskään niin kuin piti, mutta joka kuntoutui itsekseen aika hyvin. Niin hyvin, että tuo selvisi itselleni vasta pari vuotta sitten, jonka jälkeen moni kättäni vaivaava asia selvisi sillä. Se, minkä tässä olen nyt vasta tajunnut on se, että vaikka tuo on käden vamma, se vaikuttaa koko kroppaan. Että vaikka se ei muuten oireile/näy ulospäin kuin sillä, että jotkut ääripään liikeradat on poissuljettuja, että olkapää roikkuu normaalia edempänä ja sen käden hermotus on vähän pielessä eikä lihakset vastaa siinä ihan samalla tavalla treeniin kuin toisella puolella ja että en hallitse sen puolen lapaa välillä juuri ollenkaan ja aina huonosti, niin silti se toimii AINA väärin. Eli aina kun käytän tuota kättäni, käytän sitä väärin. Lihakset jotka kättä liikuttaa, ovat vääriä lihaksia. Joko en käytä kättä ollenkaan, tai sitten käytän sitä väärin. Tähän ei ole poikkeustilanteita. Näin se vain menee, koska käsi on tuossa väärin ja se toimii väärin. Tämän vuoksi koko sen ympäristöstä kuormittuu väärät lihakset. Tämän kun tajusin, ymmärsin, että ei kai se ole ihme, että niskani, hartiani ja selkäni on kestojumissa. Että jännitysniska vaivaa joka päivä. Joskus se on ollut oireineen niin pahana, että on epäilty aivoinfarktia. Tuntopuutokset, toispuoleisuuden tuntemukset, silmäoireet, korvaoireet, huimaus, päänsärky, pöhelö olo, sanojen sekottaminen ja niiden puhuminen ihan väärin, ajatuksen toimimattomuus.. Nämä on enemmän tai vähemmän mulle ihan arkipäivää olleet yli seitsemän vuotta. Siitä hetkestä, kun ensimmäisen kunnon huimauskohtauksen sain. Siitä alkoi aikamoinen alamäki, mikä vei sairaalaan ja lukuisiin tutkimuksiin ja lopulta olin niin huonossa kunnossa, etten ollut enää työkykyinen. Olin parhaimmillaan/pahimmillaan sairauslomalla parisen kuukautta putkeen. Koska mahdollinen aivoinfarkti. Joku lääkäri joskus ehdotti jännitysniskaa, mutta en sitä silloin ottanut vastaan, koska se oli niin yleinen ehdotus ja sitä käytettiin aina kun ei muuta keksitty. Koskaan mun lihakset eivät ole ihan tiiliskiveä olleet. Myöhemmin kun netistä luin tarinoita pahasti oireilevista jännitysniskoista, löysin sieltä kyllä oireeni. Tajusin, että kaikki oireilu johtuu siitä. Se ei silti poistanut sitä seikkaa, että mua ei voinut ammattilainen hieroa, vaan menin joka kerta huonommaksi oireiden voimistuessa. Hierontojen jälkeen töihin mennessä olin siinä kunnossa, että pää ei toiminut ja virheitä sattui. Ihan huolimattomuusvirheitä. Ajatus ei kulkenut, olo oli sellainen kun aivoissa olisi ollut höttöä sellaisen kirkkaan olon sijaan. Keskittyminen oli pitkälti nolla. Hetken aikaa hieronnan jälkeen on aina ihana olla. Normaali. Mutta jo seuraavana päivänä viimeistään olo huononee. Tätä ihmeteltiin ja on ihmetelty melkein tähän päivään asti, kunnes nyt keksin tuon erbin pareesin. Hieronnassahan avataan ne kaikki väärät lihakset auki, mitä keho on käyttänyt liikuttaakseen tuota kättä. Hetken aikaa ne on auki ja olo on seesteisen ihana ja kroppa tuntuu paremmalta kuin ikinä. Mutta koska käytän sitä kättäni, ja koska se toimii väärin ja väärillä lihaksilla, alkaa ne väärät siellä taas vetää kaiken uudelleen väärin. Ja kun se prosessi alkaa taas alusta hieronnan jälkeen, ei ole varmaan ihme, että oireet voimistuvat, kun hetkeksi vetävät kaiken entistä pahempaan jamaan, kunnes asettuvat taas omaan normaaliin (eli väärään) uomaansa. Yleensä viikon-kahden päästä hieronnasta olen taas siinä omassa normaalissa kuosissani. Eli siinä kohtaa se paheneminen alkaa olla taas takanapäin. Kukaan ei ole koskaan pystynyt edes arvaamaan sitä miksi menen hieronnasta huonommaksi. Mutta aina sitä on ihmetelty. Ja kotihieronnassahan tätä ei tapahdu, mikä johtunee ihan tekniikasta ja siitä, että siinä ei yksinkertaisesti saada avattua niitä lihaksia niin kuin ammattilaisen käytössä. Kotihierontaa meillä pitää harrastaa säännöllisesti, jotta pysyn toimivana. Nykyisin kerta viikkoon riittää, yhteen aikaan hierottiin joka päivä. Jopa parin vuoden ajan. Joka päivä! On varsin ihanaa, että nyt tiedän tämänkin, että mistä huononeminen johtuu. Tähän oivallukseen liittyy sitten vielä ne trigger -kivut, mitkä välillä ihan rampauttaa. Yleensä yhden käden kerrallaan, joskus on oltu molemmat pois pelistä samaan aikaan. Ja kun ne ei helpota edes kovin nopeasti. Ne on hermokipuja, mitkä sulkee ulkopuolelleen aika läjän liikeratoja ja tekee normaalista elämästä vähän (paljon) haastavaa, kun esimerkiksi suoraan kropasta et voi liikuttaa käsiä eteenpäin, vaan se pitää tehdä sivun kautta, mutkan myötä. Nukkuminen ei onnistu, kun jokaisessa asennossa juilii. Alkuun en tajunnut näiden johtuvan triggereistä, mutta kun sen yhteyden silloin oivalsin ja alettiin oikein murjoa niitä solmukohtia (mitkä tuntuu ihan selkeästi) latsien sivuissa, sain elämääni vähän takaisin taas. Ne ärtyy rintatreenistä, ja siksi en rintaa treenaa. Välillä ärtyvät itsekseen. Ja nyt kun tajusin tämän erbin pareesin tässäkin touhussa, niin ei kai se ole ihme, että itsekseen ärtyvät, kun lihakset selässä toimii väärin koko ajan, mistä seuraa kaikenlaisia jumituksia. Vähemmästäkin sinne tulee suurempiakin ongelmia ja erinäisiä solmukohtia. Viimeisimpänä on tullut mukaan jalat ja niiden oireilu. Edelliskesänä tulehtui molemmat akillesjänteet postia jakaessa ja tuon jälkeen jalat ei enää palautuneetkaan ihan normaalisti. Akillesjänteet paranivat, mutta pohkeet ja penikat alkoivat oireilla. Hieronta auttoi vain hetkeksi ja sitten veti takaisin jumiin hyvin pian. Paras hetki oli kahden työpaikan välissä, jolloin hieronnasta tuntui olevan oikeasti pidempiaikaista apua. Ja sitten aloitin työt kerroshoitajana. Tuona aikana jalkojen tilanne paheni entisestään (asiasta enemmän juttua tässä postauksessa). Enää ei hieronnasta ollut hyötyä. En päässyt kävelemään ilman, että jaloista tuli heti lyijyä. Menivät niin hapoille. Spiroergon tulos oli todella huono ja vastasi oireita. Heräsi epäilys jostain lihastaudista ja tuon perusteella tehtiin päätös lihaskoepalan otosta. Lopetin työt ja jalat saivat lepoa. Kävin avaamassa ne hieronnassa toiveena, että jos nyt pysyisivät jopa auki. Ja ihmehän tapahtui, ne pysyivät auki ja ovat edelleen auki. Pääsin jälleen kävelemään ilman hapotuksia. Ennen töiden lopettamista kesäkuun loppuun olin kävellyt yhteensä 10 kilometriä. Pitkälti tuskaista kilometriä. Töiden lopettamisen jälkeen ja sen yhden ainoan hierontakerran jälkeen olen kävellyt tässä reilussa parissa kuukaudessa 20 kertaa, yhteensä 238 kilometriä. Ilman ongelmia. Tämä mielestäni kertoo hyvin vahvasti sen, että töissä nuo jalkani menivät piloille. Ei esimerkiksi lihastaudin vuoksi. Mutta miksi ne menivät piloille? Ei normaalilla ihmisellä ne siellä olisi niin kärsineet. Ei kukaan työtovereistani kärsinyt samoista vaivoista. Toki heilläkin jalat väsyivät, kun niiden päällä oltiin koko päivä, muttei se heille aiheuttanut sitä, että ei enää päässyt kunnon kengillä vapaa-ajallaan edes mäkeä ylös. Tässä kohtaa sitten oivalsin sen, että mullahan on jalat eri paria, lantio kierossa. Multahan kuvattiin alaselkä ja lantio hiljattain mm. mahdollisen välilevyn pullistuman tai muun vuoksi. Jalkaoireita selittävää kuvasta ei löytynyt. Se mikä siellä näkyi, oli vino ranka (ei mainittu lausunnossa). Innostuin löydöstä tosi kovin, sillä tiesin sen jo etukäteen, että olen sieltä kierossa. Kuitenkin, kaksi lääkäriä mulle siitä sanoi, että se ei oikein merkkaa mitään. Että koska olen maaten kuvassa, ei sitä voi tulkita vinoksi. Ja että todennäköisesti oireissani on kyse jostain opitusta liikeradasta tai sitten lihasjumeista. Ensin harmitti, että juuri kun luulin löytäneeni syytä, se vietiinkin pois. Mutta sitten tajusin, että oli kyse mistä syystä hyvänsä, niin silti lantioni on kierossa ja jalkani eri paria. Tämä ilmenee tosiaan mm. sillä, että kyykyssä lantio kippaa. Jalat tuntuvat myös eri mittaisilta, mitä ne eivät todennäköisesti ole. Seistessä toinen jalka hakeutuu toista taaemmaksi ja esimerkiksi crossarilla suhaillessa oikea jalka menee väkisin ihan eri tasolle kuin vasen. Vaikka väkisin yritän pitää niitä samassa tasossa, jo muutaman polkaisun jälkeen se on melkein 20 senttiä taaempana kuin toinen, ja siellä se tuntuu luonnollisimmalta ja normaalilta. Astun myös sillä jalalla ulkosyrjälle ja vastaavasti toisella jalalla vähän sisäsyrjälle. Jokin on kierossa. Ja tämä sitten taas selittää helposti sen, miksi tuollainen sinänsä normaali rasitus saattaa olla mun jaloille liikaa ja aiheutti ylirasituksen. Koska astun väärin. Teen kaiken väärin tällä kropalla! Ensimmäistä kertaa tässä kohtaa keskustelin muiden aikuisten erbiläisten kanssa heidän oireistaan ja kävi ilmi, että tämä vaivahan vaikuttaa tosiaan koko kroppaan. Heilläkin on jalat eri paria ja lantio kierossa. Erilaisia jalkaoireita. Ei ole vain yksi toimimaton käsi, on yksi kroppa, jossa on lihastasapaino päin pyllyä ja lihaskireyksiä joka puolella. Yksi kiristää seuraavaa joka kiristää taas seuraavaa, joka.. Ja sitä rataa. Todennäköisesti mun jalkaoireenikin siis johtuu erbistä. Jokin vetää sieltä lantion kieroon ja jalat eri parisiksi. Välillä kun lähden kävelylle, tuntuu jalat niin eri parisilta etten osaa melkein niillä kävellä. Askeleet ei suju normaalisti ja tunnen tuon oikean puolen jalan (sama puoli kuin erbikäsi) koko mitaltaan joka askeleella, pakaraa myöten. Toista jalkaa en tunne epänormaalina. Molemmat rasittuu silti, ja omalla tavallaan. Oikeassa ärtyy it -jänne lähes poikkeuksetta pidemmällä lenkillä ja vasemmassa alkaa vaivata polvitaive (kireä pohje tai takareisi), sekä isovarpaan tienoo päkiässä. Yleensä noin kilometrin jälkeen lihakset on sen verran lämmenneet joka puolella, että eriparisuus ei enää tunnu niin selvästi. Alaselkäni myös rasittuu säännöllisesti, mikä ei varmasti sekään ole enää mikään ihme. Tässä kohtaa peruutin sen lihasbiopsian. Tajusin, että oikeampi osoite olisi fysioterapeutti tai vastaava. Sellainen, joka on perehtynyt erbiin aikuisella (kaikki tuntuu olevan perehtyneitä vain lasten kuntouttamiseen tästä vaivasta) tai että olisi muutoin alansa huippuammattilainen. Näkisi tämän kropan ihan kokonaisuudessaan sellaisena kuin se on ja mikä vaikuttaa mihinkin, mikä toimii mitenkin ja miksi. Ja mitä sille voi tehdä. Korjata sitä tuskin koskaan voi, kun tuo käsi kuitenkin on tuollainen, kun sille nyt ei mitään voi. Mutta että jos näitä laajempia vaivoja saisi pidettyä kurissa jollakin tapaa. Ehkä se hoito on asia, johon saa sitoutua loppuelämäksi, mutta mikäs siinä. Nyt etsin rauhassa tätä ammattilaista itselleni, kiire ei ole. Ensimmäistä kertaa kaiken oireilun jälkeen voin vähän hengittää. Enää ei tarvitse selvittää ja ihmetellä ja vähän ehkä välillä pelätäkin, vaan nyt tässä on vaikka loppuelämä aikaa löytää se oikea ihminen tätä hoitamaan. Voin sanoa, että olo on todella valaistunut ja keveä. Yli seitsemän vuotta tätä on selvitelty. Kukaan ei ole koskaan osannut yhdistää erbiä tähän, tosin olen itsekin siitä tiennyt vasta pari vuotta, joten en voi syyttää lääkäreitä. Jos olisin tästä tiennyt (mitä ei siis tahallaan ole minulta pidetty piilossa vaan kun kaikki on ulospäin toiminut normaalisti niin se on vain unohdettu), niin olisin ehkä voinut valita toisenlaisen työpaikan aikoinaan. Oireilu alkoi Nokialla töitä tehdessä, jossa tein alkuun pitkään hyvin rutiininomaista työtä, samoilla liikeradoilla ja samaan tapaan joka ikinen päivä, vuodesta toiseen. Tällaista ei erbiläisille välttämättä suositella, sillä siinä teet sitä samaa liikerataa ja hommaa päivästä ja vuodesta toiseen väärin . Lisäksi olen oikeakätinen, eli vamma on tuolla käyttökäden puolella. Ei ole kovin suuri ihme, että siitä alkaa seurata suurempiakin vaivoja. Niin suuria, että epäiltiin sitä aivoinfarktia TYKS:ssä asti. Voi, kuinka monta lääkärikäyntiä tähän mahtuukaan. Olen nähnyt varmasti sata lääkäriä, yleislääkäreitä ja erikoislääkäreitä, olen soitellut paniikissa neurologiseen päivistykseen monesti, käynyt päivystyksessä monesti, olen pelännyt henkeni edestä, olen maannut magneettiputkessa niin monta kertaa etten edes muista kuinka monta, olen ollut sairauslomalla asiaan liittyen kuukausia yhteensä. Olen käynyt läpi kaikenlaisia kummallisia testejä, olen kieltäytynyt testeistä mitkä eniten pelottaa (onneksi!), olen kieltäynyt jäämästä neuropolille yöksi suosituksista riippumatta, olen antanut verta varmaan sata putkea ja kuullut kerta toisensa jälkeen, että mitään vikaa ei testeissä näy ja jos jotain on ollut, niin se ei ole ollut selittävää. Olen kuluttanut tuhansia ja taas tuhansia euroja tähän kaikkeen. Ja olen useammin kuin kerran kuullut sen, että mun pitäisi käydä psykiatrilla tarkistuttamassa se, ettei tämä kaikki vaan ole suinkaan mun päässäni. Tai kuullut, että stressistä se kaikki vaan johtuu. Ja että jos korvat on äänille yhtäkkiä yliherkät, hanki kuulosuojaimet. On tosissaan epäilty lihastaudin ja aivoinfarktin lisäksi kerta toisensa jälkeen erinäisiä hormonijuttuja, ms- tautia, aivokasvainta, verenkiertohäiriöitä, reumasairauksia. Vaikka mitä. En ikinä unohda joidenkin lääkäreiden nimiä, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka itse tähän lopputulokseen tulinkin ja itse oivallukseni tein, on tässä matkalla tietysti moni ihminen vaikuttanut siihen, että tässä pisteessä nyt ollaan. Ilman kaikkea tapahtumaa tässä välissä en olisi ehkä koskaan oivaltanut tätä. Muutamia mainitakseni, hierojani Pekka tietysti, lääkärini Vilho Ahola ja Lihastohtorikin on ollut avuksi, sekä sitten Helsingin Urheilulääketieteen Säätiö . Nyt on hyvä olla kaikkine vaivoineni, kun tiedän mistä ne johtuu ja että kun joskus löydän sen asiantuntijan tätä kaikkea ihmettelemään, voin saada jotain näistä vaivoista ehkä kuriinkin. Mutta mulla on aikaa nyt odottaa. Ihan niin kauan kun siihen tulee menemäänkin aikaa. Enää ei ole kiire. Jee. Kuvituskuvana viime viikon katsauksesta vahingossa unohtunut kuva. Kun ei muuta nyt ole. erbin pareesi jännitysniska lihaskivut ja -kireydet trigger points Lue myös: ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viikko 45: valmis kontti 09.11.2015 Viikko 43: the b*tch is back! 25.10.2015 Kevyt viikko 41: treenaamaton, hierottu ja jumitettu 11.10.2015 Viikko 40: leimattu täpötreenari 04.10.2015 Viikko 35: ruokahaluton herkuttelija Kevyt viikko 36: 3 x 16K 12 vastausta artikkeliin ”Mystery: solved” Eikku sanoo: 5.9.2015 16:23 Mä oon tullut siihen tulokseen, että kropassa harvoin on sellaista pitkäaikaista vammaa (tai miksi sitä kutsuisi), että se ei vaikuttaisi kauttaaltaan ja ympäriinsä. Ihan näiden omien oireilujeni perusteella. Mullehan fyssari sanoi, että lantio on usein kaiken pahan alku ja juuri. Kun se on vinossa, sekä ylä- että alakropan lihakset alkavat työskennellä väärin. Keho yrittää korjata käyttämällä vääriä lihaksia kompensoidakseen vajauksia. Toivottavasti löydät hyvän fysioterapeutin! Heidi sanoo: 5.9.2015 19:15 Näin se on. Yksi vaikuttaa aina seuraavaan ja siitä taas seuraavaan. Sitä voi varsin helposti saada koko kropan tasapainot ihan sekaisin. Lantio on sopiva siinä keskellä, mikä varmasti aiheuttaa molempiin suuntiin ongelmia, jos siinä on ongelmia. Kyllä mä joskus löydän hyvän. Nyt pitää ensin löytää se ihan pelkkä terapeutti ja käyttää rahat ensisijaisesti siihen ja sitten katotaan milloin aletaan liittää tuota fysio -sanaa siihen eteen. :D Anumaaria sanoo: 5.9.2015 19:02 Yhdyn Eikkuun, tai siis pikemminkin Eikun fyssaan: Lantio kaiken pahan alku ja juuri. Mulla tuloksena just toi it-jänne-ongelma, lisäksi ison reisilihaksen ongelmat. Eiköhän siis löydetä itsellemme hyvät fysioterapeutit! Mä piän meille peukkuja! :) Heidi sanoo: 5.9.2015 19:16 Varmaan monesti onkin noin. Mullahan kaiken pahan alku ja juuri on käsi ja sen takia lantiokin. Ja kaikki siinä ympärillä, ala- ja yläpuolella. :D Jospa tästä vielä joskus tulisi kelpo kappale, tsempit sullekin! :) Suvi sanoo: 5.9.2015 21:14 Joo just näin, kroppa on kokonaisuus ja kun yksi osa siitä kokonaisuudesta ei toimi kunnolla, muukin kroppa alkaa ennemmin tai myöhemmin oireilla. Lopulta sitä on sitten aikamoinen työ selvittää, että mikä on syy ja mikä seuraus. Sillä tutkimusmatkalla olen itse tässä edelleen.. Hyvä fyssari on kyllä kullanarvoinen apu! Heidi sanoo: 6.9.2015 09:58 Sinä tiedät sen vähintään yhtä hyvin kuin minä! Toivottavasti sullekin joskus joku keksii syyn, mikä sun kroppaasi niin kuormittaa väärin. :( Salettiin on kyllä kullanarvoinen apu alansa ammattilaisesta. Mä haluan vaan parasta näissä asioissa ja sen löytämiseen tähdätään. :D arto sanoo: 6.9.2015 09:52 Mulla on lantion väärään asentoon ja käden puutumiseen auttanut kalevalainen jäsenkorjaus. Siinä keskitytään kehoon kokonaisuutena ja siihen että keho itse korjaa itsensä. Kannattaa kokeilla.. Hyvät sivut sulla, tsemppiä! Heidi sanoo: 6.9.2015 09:59 Et ole ensimmäinen joka tässä lantion jutussa suosittelee kalevalaista jäsenkorjaajaa. Mulla sitten taas oikeampi osoite olisi neuropuolen fyssarit (näitä on ammattilaiset ja muut erbiläiset suositelleet). Sieltä löytyy se ammattitaito, mikä tällaisia vastaavia ogelmia osaisi kuntouttaa. Kiitos! tanja sanoo: 9.9.2015 17:55 moi! minäkin suosittelen testaamaan kalevalaista jäsenkorjusta.. toki onhan se niin, että jollekin jostakin on apua ja toiselle taas ei. mutta ainahan kannattaa ainakin kokeilla :) Heidi sanoo: 11.9.2015 09:47 Moikka Tanja, Mä en nyt oikein tiedä miksi mun pitäisi mennä kokeilemaan mitään ihan vain kokeilun vuoksi, kun ammattilaiset on mulle suositelleet apua muualta, mistä sitä varmasti saa. On eri asia sitten että jos sieltä, mistä sitä apua pitäisi varmasti saada, ei sitä saakaan. Sittenhän sitä voi ihan vain kokeilun vuoksi mennä minne vaan, tekemään mitä vaan. Kun on seitsemän vuoden ajan kokeiltu yhtä sun toista, kun ei ole mistään mitään tiedetty, niin olen kyllä aika täynnä kaikkea kokeilua. Varsinkaan kun sitä ei ole tässä kohtaa vihdoin enää tarpeellista harrastaa. Milla sanoo: 12.9.2015 23:27 Mun on nyt aivan pakko liittyä tähän jäsenkorjauskeskusteluun, ja sanon sulle: mene käymään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. :) Takaan 100% että jos jäsenkorjaaja tietää mitä tekee, oot aivan eri ihminen hoidon jälkeen. Jäsenkorjaus toimii niin hyvin kropan kanssa yhteistyössä. En tiedä miten tän saisi sulle parhaiten nyt esitettyä, mutta aivan ehdottomasti suosittelen menemään. Mulla ei ole koskaan kroppa ollut samaa mieltä hierontojen kanssa, aina on mennyt vaan pahemmaksi ja olo todella tukalaksi. Fyssarikäynnit lähinnä turhautti, kun tuntui ettei mitään muutosta tapahtunut. Melkein harmitti ensimmäisen jäsenkorjaushoidon jälkeen etten ollut tajunnut aikaisemmin mennä kokeilemaan :) Sekin on vielä kaikenlisäksi fakta, että hoito ei missään nimessä häiritse sun muita korjaustoimenpiteitä :) Heidi sanoo: 13.9.2015 08:38 Teitä voi tulla vaikka tuhat tänne suosittelemaan sitä enkä siltikään ole menossa. :D Vasta sitten jos joku erbin pareesista kärsivä on kokenut saavansa sieltä apua ja suosittelee sitä mulle, voin sitä harkita. Tai jos kalevalainen jäsenkorjaaja mainostaa olevansa erbiasiantuntija ja hänellä on sen tueksi tarinoita hoidon onnistumisesta, eli ei pelkästään mainosta olevansa joku ihmeen superammattilainen. Muutoin on kyse ainoastaan mielipiteistä ja voin taata, että en edes harkitse kyseiselle korjaajalle menemistä ennen kuin joku sellainen sitä suosittelee, jolla on mun tilanteeni kannalta merkitystä. Kommentointi on suljettu. Heidi
Tomi Leppänen Yoga doesn’t care.. 31.8.2015 Kamilla 2 Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Makaan sohvalla karamellipötköpapereita vieressäni ja reflektoin viikonlopun oppejani. Olo on melko makea. Reflektoinnillahan tarkoitetaan mietiskelyä, harkintaa ja heijastusta. Sen avulla heijastetaan oman oppimisen kuva näkyviin, jotta voitaisiin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa sitä. Reflektio on siis prosessi, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee ja käsittelee uusia (oppimis)kokemuksiaan voidakseen konstruoida uutta tietoa tai uusia näkökulmia aikaisempiin tietoihinsa. Tässä mä siis karkkipapereitteni seassa heijastelen eli palauttelen kuvia opituista asanoista ja tekniikoista ja mietin aiempiin tekniikoihini nähden, mikä nyt on toisin. Miten ennen tehdyt asiat ja asanat näillä uusilla jekuilla saa paremmaksi? Ella Cojocaru Osallistuin viikonlopun aikana Hima Joogan järjestämään yoga work shoppiin Los Angelesilaisen Ellan ohjauksessa. Ella on entinen Olympiatason voimistelija ja hänen taiturointinsa käsillä seisoen on todella henkeäsalpaavaa. Se helppous miten Ella nosteli itseään käsiseisontaan on vuosien kovan harjoittelun tulosta, mutta hänen sanojensa mukaan kyllä kaikkien saavutettavissa. Luultavasti kaikkien osallistujien aivot on nyt kyllästetty erilaisilla neuvoilla sekä vinkeillä ja itselläni tuntuu vielä maanantainakin jokaisessa lihaksessa oma 4 tunnin joogataiturointini kohti sitä haavetta, minkä Ella sai aikaan: helppoa ja teknisesti oikeaa käsillenousua. Arm balance work shop Ellan tyyli kertoa tarinoita, opettavia ja oivallisia, teki harjoituksesta persoonallisen. Itselläni oli onni tutustua häneen hieman enemmän ja jo nämä muutamat tunnit saivat mut vakuuttuneeksi siitä, että on maailmanluokan joogittaria, jotka rikkovat viimeisenkin kliseen siitä, että nämä joogalle täysin omistautuneet henkilöt eläisivät pelkällä henkisyydellä, harjoittaisivat hartaasti buddhan oppeja, eläisivät pelkällä kasvis ja/tai orgaanisella ravinnolla ja hokisivat vain puhdistavia mantroja eikä tietäisi mitään elämän reaaliteeteista. Väärä luulo, jos sellaista olet kuvitellut. Asenne elämään oli todellinen ja jalat oli todella tiukasti maan pinnalla (silloin kun ei seisonut käsillään). Elämä on balanssia; kasvisruokaa ja viiniä, mantroja ja pihvejä. Niinkin se voi siis olla. Kaikilla omat vaakakuppinsa. Muistin lukeneeni joskus jonkun joogaohjaajan blogin siitä, miten jooga on kaikille eikä sen kuulu todellakaan jaotella joogaavia ihmisiä sen mukaan, mikä heidän elämäntapansa, kropan muotonsa, legginssien kuvionsa, liikunnanatasonsa, paheensa tai halunsa on. Joogata saa ja pitääkin omalla tavalla – omilla ehdoillaan. Joogassa ei arvostella, ei tuomita eikä pilkata eikä jooga ole todellakaan mikään uskonto. Joogassa olet se, mikä olet – kokonaisena itsenäsi omine voimavaroinesi. Käyt niillä tunneilla, jotka tuntuvat sinulle hyviltä, auttavat sinua siinä elämäntilanteessa missä olet ja haet niiltä joko voimaa tai levollisuutta. Kaivoinkin Ellan innoittamana netistä tämän aiemmin lukemani blogin, luin uudelleen ja hymyilin. Salista löytyi viikonloppuna varmasti joka kohdan edustajia. Mahtavaa! Mua on välillä harmittanut joogan epäilijät, ne jotka väittävät joogan olevan ihan muuta kuin se on. Tietämättömyyttään tietenkin. Toki erilaisia joogan suuntauksia löytyy Suomestakin jo paljon ja mukaan mahtuu enemmän mantrojen lukua kuin fyysistä kehonhallinnan omaavaa harjoitusta, mutta haluan ravistella tällä blogilla myös niitä, jotka naureskelee meille joogaajille ja meidän mieltymyksille. Niitä, joiden mielestä joogaajat on outoja, hörhöjä, hippejä, haaveissaan eläviä taivaanrannan maalareita tai muuten vaan tärähtäneitä. Löytyy meistä varmasti asioita, joita me tehdään toistemme innostamina enemmän kuin muut, mutta varmasti löytyy myös henkilöitä, jotka eivät ole jooganneet minuuttiakaan ja silti omaavat täsmälleen samoja mieltymyksiä. Sitäpaitsi missä lajissa ei olisi niitä omia kotkotuksiansa? Jalkapallossa näkyy sama leikattu hiusmalli maailmankolkkaan katsomatta niin junnuilla kuin ammattilaisillakin ja lätkänpelaajilta nuuska huulesta. Tämä siis niille, jotka arvostelevat tietämättään, elävät ennakkoluuloissaan ja pistävät päänsä mieluummin pussiin kuin ottavat itse joogaamisesta selvää. Jooga on liikuntamuotona rankkaa, fysiikkaa kehittävää, terveyttä ylläpitävää ja ennen kaikkea kivaa. Tämän 4 tunnin joogaharjoitusten jälkeen olin väsyneempi ja kipeämpi kuin aikoihin tenniksen, lenkkeilyn tai salitreenin jälkeen. Matto on vanhemmallekin henkilölle oiva leikkikenttä rikkoa rajoja, oppia uutta ja kehittyä siinä samalla ihmisenäkin. Mutta se, olenko juhlinut edellisenä iltana, vetänyt verkkarit jalkaan studiolle lähtiessä, painanko 50 vai 85 kiloa, venynkö vai olenko kankea, syönkö superfoodia vai täytänkö vatsani lihapullilla, tiedänkö asanoiden nimiä vai en, ei ole mitään merkitystä, sillä jooga ei välitä! Tässä tämä teksti blogista, joka itselleni kolahti ja alkuperäinen linkki alla: I think this disclaimer should be read aloud to beginner’s classes, and posted on the wall of every yoga studio to remind us that yoga isn’t about the things: Yoga isn’t about our lifestyle, our beliefs, our weight, our diet, our flexibility, how spiritual or enlightened we are—yoga is just about showing up and doing our dance on our mats. Yoga doesn’t care what your hair looks like. Yoga doesn’t care if you wear Lululemon or Spiritual Gangster. Yoga doesn’t care if you are vegetarian, if you eat meat or know what Kombucha is. Yoga doesn’t care when the last time you practiced was—yesterday, six months ago, never. Yoga doesn’t care what kind of mat you have, brand new or eating away at itself. Yoga doesn’t care if you show up cranky or exhausted. Yoga doesn’t care if you ever make it into head stand. Yoga doesn’t care if you feel uncomfortable saying Namaste and Om. Yoga doesn’t care if you drink super food smoothies or drink coconut water. Yoga doesn’t care if choose the back corner or the front row of the room to practice. Yoga doesn’t care if you stay to meditate. Yoga doesn’t care if you can put your leg behind your head, or lick your own ass. Yoga doesn’t care if you know what Ujjayi breath is. Yoga doesn’t care if you smoke cigarettes, and drink whisky. Yoga doesn’t care if you need to leave class halfway through because you’re dehydrated and need to get water. Yoga doesn’t care if you have a man bun. Yoga doesn’t care if your monkey mind takes over. Yoga doesn’t care how old you are, the color of your hair doesn’t affect your practice. Yoga doesn’t care if you juice or cleanse. Yoga doesn’t care if you shake the entire 60 minutes. Yoga doesn’t care if you only feel comfortable doing yoga in Mexico. Yoga doesn’t care if you spend the entire class in child’s pose. Yoga doesn’t care what political party you vote for. Yoga doesn’t care if you are single or divorced. Yoga doesn’t care if you like Rumi. Yoga doesn’t care if you like your teacher. Yoga doesn’t care if you complete a 30 day challenge. Yoga doesn’t care what version of wheel you go up into. Yoga doesn’t care if you shop at whole foods. Yoga doesn’t care if you remember to shave your armpits. Yoga is just happy you show up. lähde: http://www.elephantjournal.com/2014/11/yoga-doesnt-care-a-disclaimer-that-should-be-posted-in-every-studio/ Suosittelen ottamaan sen pään pussista pois ja joogaamaan! Edes koittamaan sen yhden kerran. Täältä löytyy Himan tapahtumat: http://himahappiness.com/hima-jooga-workshopit-ja-tapahtumat/ Love, K. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla Balanssi hippiegirl Hyvinvointi jooga keho Kehonhallinta liikunta onnellisuus Terveys valmennus yoga Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Kunnioitatko itseäsi? 32 pureskelun suullinen Kamilla
30.8.2015 Viikko 35: ruokahaluton herkuttelija 30.8.2015 Heidi 5 1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Alkuviikon lepäilyn jälkeen viikko saatiin käyntiin treenien puolesta varsin hyvin. Inhottava ruokahaluttomuus on vaivannut koko viikon, edelleen siis viime viikosta kulki mukana tähänkin viikkoon. Joko mulla on valtava nälkä tai sitten paha olo, tai molemmat samaan aikaan. Eniten ruokahaluttomuutta aiheuttaa ihan perusruoka. Ei tee mieli yhtään mitään. Siispä olen sitten vain syönyt kaikkea sitä mikä alas vain menee ja se harvemmin on kovin kaunista touhua.. Niitä herkkujuttuja enemmän Instan puolella. Ne treenit: Maanantai & tiistai: lepo . Keskiviikko: 13.7km kävelylenkki , 02:27min. Ojentajat & olkapäät . Kesto: 1:12min. Torstai: 13.7km kävelylenkki , 02:29min. Selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 1:03min. Perjantai: jalat . Kesto: 1:05min. Lauantai: olkapäät & ojentajat . Kesto: 1:10min. Sunnuntai: lepo . Sama treeni, eri treeni. Tiiättekö. :D Alkuviikosta tuli tosiaan lepäiltyä pari päivää menkkakipujen ja niiden vuoksi syötyjen pillereiden aiheuttaman pöhnän vuoksi. Lepäily teki kropalle varsin terää, sillä keskiviikon kävelyreissu oli todella kevyttä kamaa ja nautiskelin kyllä suuresti jokaisesta minuutista! Jalat olisivat voineet kävellä kilometrikaupalla enemmänkin, mutta hyvä oli tämäkin. Musiikin sijaan kuulokkeistani kuuntelin iTunesista ostamiani bänditarinoita, joissa käytiin läpi tiettyjen bändien syntyä ja kaikkea mitä siinä matkan varrella on tapahtunut. Ja ennen sitä kaikkea. Hirveän mielenkiintoisia juttuja ja miellyttävää vaihtelua kuunneltavaksi. Sama ja eri ja sama silti. Ja eri. Eipä hävinnyt illan ojentaja-/olkapäätreenikään mitenkään sille kävelylle, sillä neljään liikkeeseen kuudesta sain nostettua painoja! Oli kevyttä rautaa, ihan parasta. Kyllä se lepo vaan tekee terää silloin kun sen aika on. Erityisen innoissani olin siitä, että sain noihin taljoissa tehtäviin sivuvipareihin laittaa taas pykälän enemmän painoa. Tuo on ollut mulle suhteellisen haastava liike ja aloitin silloin helmikuussa sillä ekalla pykälällä (1,25kg) ja se oli silloin todellakin tarpeeksi. Jossain vaiheessa sain nostettua sen yhden ylös (2,5kg) ja nyt tuli se hetki, kun nostin vielä yhdesti (3,75kg). Olkapäät on mulle olleet aina vaikea treenattava, kun toisella puolella on se syntymävamma, joten nämä on aina mukavia hetkiä kun saa nostaa painoa. Kertoo siitä, että olen ainakin voimistunut ja toivottavasti vähän kasvanutkin siinä ohessa. ;) Jotain kasvua on käsissä kyllä havaittavissa, kun vertailukuvia katsoo. Tuo samainen toppi näyttää nykyisin jotenkin vähän liian pieneltä mun päälleni ja ehkä se onkin, en tiedä. :D Ensimmäinen kuva on huhtikuulta ja tämä toinen nyt tältä viikolta. Eli neljän kuukauden matka on tässä näkyvissä ja olen kyllä hyvin tyytyväinen tähän tulokseen (molemmat kuvat otettu pumpissa kesken olkapää-/ojentajatreeniä). Jotenkin edelleen yllätyn joka kerta sen huomaamisesta, että minä kasvan. Kun se ei ole mulle mitenkään luontaista ja todella kauan meni, että mitään kasvua tapahtui. Oikealle salille siirtyminen kotisalilta oli yksi parhaimpia päätöksiäni ikinä. Nyt sen myötä tämä kaikki on ylipäätään mahdollista. Herkkujen palauttaminen ruokavalioon näyttelee kyllä varmasti myös isoa osaa tässä kaikessa, sillä on todella tullut syötyä niitä kaloreita tarpeeksi, jotta kehitys on ollut mahdollista. En tiedä jaksaisinko oikeasti syödä sitä samaa määrää puhtaasti, ihan oikeasti.. Se olisi TODELLA suuri määrä ruokaa. Mutta voi olla, että se on joskus edessä. Viimeistään sitten kun valmennukseen menen, minne haluaisin heti, mutta mikä ei nyt ole mahdollinen. Varmaankaan aikoihin, sillä se sama raha tulee menemään kuukausittain toisaalle, tärkeämpään, sitten kun se raha vain on olemassa. Torstaina lähdin taas sille samalle kävelylle keskiviikon reissun innostamana ja kuuntelin jälleen niitä bänditarinoita, mitä olin ostellut jo lisää edellisten loputtua. Tällä kertaa kävely ei ollut yhtä sujuvaa, vaan edellinen päivä tuntui jaloissa. Harkitsin kääntyväni aiemmin takaisin kuin alunperin olin suunnitellut, mutta jotenkin vain jatkoin matkaa sinne samaan pisteeseen kuin päivää aiemminkin. Oli niin mielenkiintoista kuunneltavaakin. Kun pääsin vihdoin kotiin, olin ihan poikki. Olisin voinut nukahtaa pöydän ääreen melkein heti ja väsymys oli koko loppupäivän aikamoista. Oli liian rankka kävely kaksi päivää peräkkäin, jalat kai kaipasivat lepoa edellisestä. Olihan se melkein pari kilometriä pidempi kuin mitä normaalisti kävelen. Lyhyempi ja rennompi lenkki olisi ollut varsin passeli. Mutta nyt mentiin tällä. Hammereita. Illalla taas salille, ja siellä ei kyllä mikään väsymys vaivannut. Jotenkin sitä on vaan salille aina voimia. Tai harvoin ainakaan tuntuu mitenkään hurjan raskaalta, jos on vain saanut syötyä hyvin ennen sitä. Ja yleensä kyllä siinä onnistun, vaikka ruokahalua ei olisikaan. Sensuroin hienosti pitkästä aikaa. :D Oli kyllä kaikkien aikojen typerin ilme naamalla. Scottia ja ristikkäistaljaa hauiksille. Perjantain jalkatreenistä mulla ei ole kuvaa, kun kuvaaja oli niin kiinni omassa treenissään, että tehtiin molemmat vaan omia juttujamme salilla. Jalkatreeni meni normaaliin tapaansa, eli hyvin. Itseasiassa loitontajissa tein jostain syystä monen monta toistoa enemmän kuin ennen. Mullahan on jo koko pakka käytössä ja olen sillä normaalisti tehnyt 4×15. Nyt ekalla meni 20 ja sitten 2×18 ja vielä 1×15. En tiedä mitä tapahtui ja mistä ne voimat tuli, mutta tuli kuitenkin. Täytyy varmaan alkaa kiikuttaa siihen lisäpainoa pakan päälle, vähän turhan korkeita toistomääriä. Viestittelin sarjatauolla, mitä teen TODELLA harvoin salilla, ja mies kävi salaa ottamassa kuvan tästä rikoksesta. Eilen oli taas olkapäiden ja ojentajien vuoro ja juuri ehtikin olkapäät palautua siitä edellisen kerran ennätyspainojen saavuttamisesta. Oli meinaan arat tässä välissä! Nyt kiusattiin taas uudelleen ja oikein passeli treeni oli. Ekaa kertaa jätin nyt pitkän tukan auki salille, kun oli niin hyvä hiuspäivä etten tahtonut sitä pilata ponnarilla. :D Todellisuudessa auki jättäminen on helpompi kuin kiinni laittaminen, koska a) mun päähäni ei oikein luonnostaan ponnari sovi, kiitos kasvonpiirteideni ja b) koska tukkani on varsin ohutta ja siellä on teippipidennykset, ei ponnaria tuosta vain laiteta päähän, vaan se asetellaan todella tarkasti pitkälti jokaista hiussuortuvaa myöten ja viimeistellään hiuslakalla, jotta teipit ei näy sieltä. Laiskotti, joten jätin auki. Onhan se kuuma näin, mutta ei näissä käsitreeneissä niin haittaa. Jalkatreenissä en kyllä jättäisi auki mistään hinnasta, ahdistaa jo ajatuskin. Parasta salilta kotiin tullessa illalla. Ihan parasta. Tänään olin ajatellut kävelylle lähtöä, mutta olen yksinkertaisesti niin poikki, että päätin jättää väliin. Totesin, että näin olisi kropalle parempi. Tämä viikko on ollut vähän haastava tuolla henkisellä puolella. Tuo kissan tilanne tuntuu koko ajan jossain sisuksissa ja mielessä, vaikka sitä ei ajattelisikaan. Se varmaan on suurin syy sille, että ruokahalu on mennyt. Se kun tuntuu vatsassa ja kurkussa. Ja kun tuo on tuolla pohjalla koko ajan muutoinkin, ei tarvita paljoa että ryöpsähtää yli. Tällä viikolla on ryöpsähdellyt, monella tapaa. Ensi viikko mulla onkin kevyt viikko ja pidän sen jälleen salittomana, kun kroppa tuntuu lepoa kaipaavan. Kävelyillä käyn sitten senkin edestä, sen verran kun jalat vain jaksaa. Alkuviikosta käyn myös tekemässä pari työpäivää (ei liity entisiin työpaikkoihin). Syömiset: Riisinuudelit, parsakaalit ja tofukuutiot. Tätä pitkästä aikaa muutamana välipalana, eli (jättiläis)riisikakkua, maapähkinävoita, suolaa ja maustekurkkuja. Sydänsilmähymiö! Vihanneksia ja valkoisia papuja. Riisipasta ja tofukuutiot. Riisipastaa munakoisopyreessä ja tofukuutiot. Ei pitänyt olla viljapäivä, mutta päivä vaan vaati sitä. Patonkia. Ja muutamat Arnoldsin donitsit vaihteeksi. Jos ette tienneet, niin voi pyytää kuorruttamaan tummalla suklaalla niitä ja siihen saa hasselpähkinärouhettakin päälle. Vegaaninen vaihtoehto siis tämäkin, jota ei listalla ole. Itse en tuosta niin tykkää, ilman tummaa suklaata mulle, eli perinteisinä. Vähän väsynyt, mutta innoissaan menossa munkkeja hakemaan. Aamupalakin alkoi tökkiä protskujauheella varustettuna, vaikka se oli pitkään ihan jäätävää herkkua, toi mieleen taikinan. Takaisin yksinkertaiseen versioon ja taas uppoo. Soijajogu, liotetut pellavansiemenet kuidun vuoksi ja agave. Ei muuta. Tämän päivän ruokaa ei ole vielä tehtykään. En vieläkään tiedä mitä se on, kun mitään ei tee mieli. Ostin eilen itselleni treenihanskatkin pitkästä aikaa. Mullahan on jo pitkään olleet käytössä hanskat, mitkä eivät ole treenihanskat ja niistä kirjoittelin vinkkipostausta täällä aiemmin. Sovittelin näitä hanskoja kaupassa ja mietin, että olisiko ne liian paksut (kun en semmosista tykkää) ja nostelin niillä myynnissä olevia kahvakuulia ja kaikkea ja totesin, että siihen hintaan (7,95e) voisi riskin ottaa. No, salilla ei tuntunut yhtään hyvältä, ei edes sen verran hyvältä kuin kaupassa. Tuntui liian suurilta, väljiltä ja aivan liian paksuilta. Onneksi mulla oli ne entiset työmiehen hanskat myös mukana ja kävin jo lämmittelyn jälkeen vaihtamassa ne tilalle. Meinasin alkaa kaupata näitä uusia heti siinä kanssatreenaritytölle, mutta jätin tekemättä. Myyn ne muualla pois ja pidän repaleeni, jotka uusin sitä mukaan kun tarvitsee. Ne ei paljoa maksa ja on enemmän kuin toinen iho siinä päällä, ei ole löysät eikä paksut, hyvät on. Nämä on varmasti jollekin toiselle hyvät, itse olen tottunut todella ohkaisiin. Sellaisiin, mitkä ei suojaa kovettumilta, mutta kuitenkin vähän suojaa käsiä. Ja myyntiin. Ensi viikolla sitten vain kävellään. Miten paljon, se selviää myöhemmin. Mennään sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Askeleita teidänkin viikkoon! ennen/jälkeen herkuttelu kasvisruoka kävely kehitys olkapäätreeni treeniviikko viljat Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi vegaanina: millaista pupunruokaa sitä on joutunut syömään? 18.01.2016 Viikko 34: leveämpi sieltä ja leveämpi täältä Mystery: solved 5 vastausta artikkeliin ”Viikko 35: ruokahaluton herkuttelija” Eve sanoo: 31.8.2015 19:04 Mä syön riisikakkuja, maapähkinävoita ja banaania, ihan paras herkku! :) Mä olen viimeksi tänään joutunut jättämään kävelylenkin väliin, kun joskus ei vaan jaksa. Tosi tylsää! Omaa kroppaa pitää kuitenkin kuunnella… Mun pitää vielä tämä viikko jaksaa ja sitten saa taas viikoksi keventää. Hyviä kävelylenkkejä, toivottavasti aurinko jaksaa paistaa :) Heidi sanoo: 2.9.2015 07:24 Tosi moni tykkää makeasta riisikakuilla, mää en taas tykkää yhtään. :D Haluan ne suolasina herkkuina. Yleisesti tykkään kun yhdistää suolaista ja makeaa, mutta näissä ei vaan uppoa. Onneksi on vaihtoehtoja vaikka kuinka mitä siihen päälle pistää ja varmaan löytyy jokaiselle jotakin. :) On kyllä tylsää kun mieli halajaisi lenkille, mutta kroppa on väsähtänyt. Itelle nuo kävelyt on ainakin ensisijaisesti päälleni. :) Mutta kroppa kiittää kun sitä kuuntelee ja kyllähän se paras lenkki on sellainen, missä tuntuu vielä lopussa, että olisi jaksanut helposti kävellä vielä tuntikausia lisää! Mukavia lenkkejä sullekin! :) skribentti sanoo: 1.9.2015 20:45 Hei mulla olisi sulle kysymys tuosta rullailusta. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin sä rullailet jalat kunnolla auki ennen jokaista jalkatreeniä? Ja olet kokenut sen hyödylliseksi? Mietin vain, että eikö rullailu avaamisen lisäksi rentouta lihaksia, eli onko siinä joku raja, mitä aikaa ei kannata rullan kanssa käyttää ennen treeniä, ettei mene ”liian” rennoksi? Tai siis mitä mä yritän kysyä, on se, että saatko kaiken irti itsestäsi (jaloistasi), vaikka olisit juuri vetänyt alle autuaalliset rullaukset? :-) Mä itse myös rullailen jalat auki ennen treeniä, mutta tulipahan mieleen kysyä sun kokemusta, kun olen jonkin verran yrittänyt rullailuunkin perehtyä :-) Btw, rullaatko koskaan treenin jälkeen? Häh, miksi mä en seuraa sua instassa!? Jotenkin luulin seuranneeni, mutta nnoup. Kohta korjaan asian :-D Heidi sanoo: 2.9.2015 07:28 Joo rullaan kyllä, hyvin ja joka puolelta. Olen kyllä kanssa ymmärtänyt, että liikaa ei kannata rullata, voi mennä hermotuksetkin ihan plörinäksi. En sitten tiedä missä se raja menee. :D Mulla ei ole ollut ongelmia tämän suhteen, vaan mulla on ollut käytännössä enempi on parempi -vaikutus. Pääasiassa olen kyllä aina niin jumissa, että se mun rullaaminen on juurikin sitä jumien aukomista, eikä muuten vain tapahtuvaa rulluttelua. Ehkä siksi se ei mene sen rajankaan yli, kun siihen on kaiketi vielä aika pitkä matka, vaikka kunnolla rullaankin. Treenin jälkeistä rullaamista en harrasta, joskus tosin tein sitäkin. Nykyään ei kyllä vaan jaksaisi. :D Mutta jos kokisin sen erityisen hyödylliseksi ja tarpeelliseksi niin tekisin sitäkin. Tuo etukäteen rullaaminen mahdollistaa mulla ylipäätään nuo jalkatreenit esim. lonkankoukistajien osalta, joten se on suorastaan pakollista ja siksi sitä teen. HÄH mikä tää tämmönen instassa seuraamattomuus on. :D No onneksi korjasit. :’D skribentti sanoo: 2.9.2015 19:51 Noniin, kiitti, sitten minäkin ihan rauhassa vain rullailen :-)! Joooo, instassa tavataan :-D Kommentointi on suljettu. Heidi
30.8.2015 Golfarin ihannesäät harvassa 30.8.2015 Seetu Tykkää 12 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tämä golfkesä jää valitettavasti mieleen koleana ja sateisena, vaikkakin elokuun ihanat, lämpimät säät sentään paransivat tilannetta. Ennen elokuuta hienoja peli-ilmoja oli valitettavasti vain muutamia. Ne päivät osattiin kyllä hyvin hyödyntää, ja kentät olivat täynnä pelaajia. Tämä kesä taas kerran muistutti kerrospukeutumisen viisaudesta. Parhaimmillaan vai pitäisikö sanoa pahimmillaan oli golfkierroksella ylävartalon suojana neljä ja alavartalon suojana kolme vaatekertaa. Vaatteet täytyi tietysti valita myös siten, etteivät ne kangistaneet pelaajaa, jolloin lyönneistä ei juuri olisi tullut mitään. Ohut villaneule yhtenä oli varmaankin tärkein. Kun ensi vuonna tulee golfurani aloituksesta jo 30 vuotta, on tietysti kokemusta jos minkälaisista peli-ilmoista niin kotimaassa kuin ulkomailla. Esimerkiksi Tsekissä pelasimme niin sateisessa säässä, että ryhmäni erehtyi kerran pelaamaan väärälle lipulle. Tällaista ei ole koskaan ennen eikä jälkeen sattunut. Kerran taas Brittein saarilla Kentissä pelasimme merenrantakentällä, jossa viuhui niin kova ja kylmä tuuli, että jouduimme ostamaan pipoja keskikesällä. Myös heinäkuussa Skotlannissa täytyi ostaa lämpimiä vaatteita, sillä mereltä puhalsi niin kylmä viima, etteivät omat kesäiset peliasut riittäneet. Suomessa kurjimpia säämuistoja ovat olleet pahat ukonilmat, jolloin peli on täytynyt keskeyttää. Pallo vain merkitään tiillä, ja ukonilman mentyä ohi jatketaan peliä, jos on mahdollista. Esimerkiksi kerran Hyvinkäällä keräännyimme klubille odottamaan parempaa säätä, ja silloin salama iski yhteen hiekkaesteeseen. Ukonilmat ovat tänä kesänä jääneet vähäisiksi, joten jotain hyvää sanottavaakin on tämän kesän golfilmoista. Golfarin mieleen on pilvipouta ja parikymmentä astetta lämpöä. Hellettä ei kentälle oikein kaipaa, sillä normaali neljän tunnin pelikierros voi hellesäällä olla aika tukala. Sadesää taas haittaa pelaamista monin tavoin. Paitsi pelaaja kastuu, myös pelivälineet suojauksesta huolimatta kastuvat. Pallokaan ei lennä yhtä hyvin kuin poudalla, ja yleensä se pysähtyy lähelle alastulopaikkaa. Kuivalla säällä taas tulee helposti lisämetrejä, kun pallo juoksee hyvin eteenpäin. golfkesä peli-ilma pilvipouta ukonilma Viisi terveellisintä ruokaa Luokkakokous verestää muistoja Seetu
