Näpertelijä Ämmä Mascarpone-leipä 5.11.2014 Ruokablogi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Epäterveysmyrskystä hei, uuh, namileipää. Hiilareita välttelevät saattavat nyt ehkä tiltata, mutta ei lasketa sitä niille viaksi. Mascarpone on leivän päällä niin hyvää, että oikealla tavalla tarjoiltuna saanti on varma. Ainesosat Kaura- tai ohraleipää (ei mitään vehnämöyhyä) Mascarponea Päälle jotain kivaa Valmistus Leikkaa leipä. Osta lentoliput Italiaan ja hae mascarpone. Sano komisario Montalbanolle terveisiä. Tule kotiin. Välttele kiusausta valmistaa siitä tiramisua. Ei siitä komisariosta vaan siitä mascarponesta. Totea, että ennen italiaan lähtöäsi leikattu leipä on homeessa ja opi tästä jotain. Osta uusi leipä ja leikkaa siivu. Laita mascarponea päälle. Laita päälle jotain kivaa… siis leivän päälle. Tiedän, että on kiva pukeutua vaikka ihan kaksin hanibeiben kanssa ja ou jeah, mutta puhutaan nyt tästä ruoasta, jooko? Eli laita mascarponen päälle jotain kivaa. Mutta älä istu siihen, se ei ole kivaa. Itse laitoin makeaa paprikaa. Toki, jos esim. ukin korsukaveri kuoli talvisodassa paprikaan, niin sitä ei ehkä halua käyttää, mutta mansikka on hyvä korvike. Itse asiassa, mansikat mascarpone-leivän päällä shamppanjan kera ovat oiva keino yllättää puoliso tai rakastaja. No, ehkä pointti tuli selväksi: mascarpone on hyvää jaadidaa. Nauttiminen Rouskuta ja nauti. Tee syntiä. leipä mascarpone ruoka Lue myös: Suklaa-juustokakku 27.11.2014 Tacogratiini 05.10.2014 Kalaa ja Kajsa Wargin kastiketta Aamupala: Turkkilaista jogurttia hunajalla ja banaanilla Ruokablogi
Annika Vainio Takareidet tahkottu 3.11.2014 Päivi 2 Tykkää 11 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Niin mitenkäs se viikko on lähtenyt siellä käyntiin? Täällä aika semi rauhallisissa merkeissä. Aamulla kampesin itseni tuossa puoli kymmenen pintaan ylös sängystä ja sen jälkeen onkin tullut suoritettua yhden jos toisenkin sortin kotitöitä. Aamupuuron jälkeen tempasin kuitenkin treenikledjut niskaan ja polkasin lähisalille Foreveriin tekemään tämän kierron viimeisen treenin, eli TAKAREIDET . Satoi tai pastoi, (tänään satoi, ylläri) minä en treeneistä tingi. Tuohon aikaan aamupäivästä Foreverillä on yleensä rauhallista. Niin tänäänkin. Senioreita lähestulkoon kaikki muut treenaajat :) Sopii mulle, on ainakin tilaa mellastaa :) Tänään ohjelmassa oli: takareidet istuen (restpause) takareidet maaten (restpause) sjmv kp taaksepotkut reisien levitykset pohkeet hackissa ”aasin pohkeet” smithissä vatsat vastuksella jalkojen nostot taljassa Kyllähän tuossa taas ihan mukavan hien sai pintaan ja pisti taas kummasti puhalluttamaan. Mutta jos jalkatreeneistä pitää se pienempi paha valita, niin kyllä se on tämä takaosaston treeni. Etureidet ovat aina pahemmat, ainakin mun mielestä ;) Salin jälkeen kipin kapin kotiin, pikku neidille välipalaa, vähän imurointia, vessan sekä keittiön siivousta ja ruoanlaittoa. Eipähän tarvitse peukaloita pyöritellä. Nyt illalla meillä on vielä neidin kehityskeskustelu koululla. Sain myös aloitettua tänään valmentajalleni, Salla Kauraselle, lupaamani ruokapäiväkirjan. En aijo todellakaan kaunistella mitään, vaan kirjaan kaikki ylös. Olen kuitenkin pitänyt mielessä koko ajan Sallan antaman ohjeen, että mitään ateriaa tai välipalaa ei tule korvata herkuilla. Eli jos (kun :D ) on pakko herkutella, niin se kaikki on sitten ylimääräistä. Taivaan tosiasia on myöskin se, että jos perus ruokailurunko on kohdillaan, niin vähemmän livahtaa sitä shaisseakin sinne suuhun. Ei se vatsa kuitenkaan loputtomasti vedä. Aijon tulevallakin kisadieetillä ulkoistaa kokonaan ruokarunkojen suunnittelun Sallalle. Syön mitä hän käskee. Voin olla luottavaisin mielin, että syön hyvin. Eli ei tarvitse vetää sitä kanaa ja parsaa koko puolvuotta :D Mä taidan muutenkin olla aika helppo tapaus syömisten suhteen, sillä mä en valita. Mä syön mitä sanotaan ja that´s it. Niin helppoa se on. Ainoa toive, minkä olen esittänyt Sallalle ruokien suhteen, on se, että mielelläni en syö äyriäisiä, mutta katkaravut menee kyllä. Eipähän nuo raaka-aineet paljon muuksi kuitenkaan muutu. Sitä samaahan mä syön joka tapauksessa vuoden jokaisena päivänä, pieniä variaatioita tehden :) Määrät tietysti ovat hieman eri ja kaikki ylimääräinen herkuttelu jää pois. Olen siis jo aloittanut henkisen valmentautumisen tulevaan. Viime yönä itse asiassa näin unta, että olin kisoissa. Näitä unia tosin tulee nähtyä tuon tuosta :) Ehkä tämä on tavallaan taas ajankohtaisesti ”akuutti” asia, sillä kevään kisoihin osallistuvat ovat nyt aloitelleet dieettejään. Käydään vielä tsemppaamassa kevään kisaajat Kultsalla ja sitten voikin alkaa keskittymään omaan rupeamaan :) Tavallaan sitä odottaa jo aika paljon :) Törmäsin tänään facebookissa salihoroskooppiin :D Omani sanoo näin: Kauris (22. joulukuuta – 19. tammikuuta) Kauriit ovat kunnianhimoisia ja kurinalaisia ja he noudattavat treeniaikatauluaan rutiininomaisesti. Käytännöllisyys ja johdonmukaisuus ovat treenaamisessa kauriille tärkeitä asioita, sillä he eivät odota näkevänsä minkäänlaisia tuloksia ilman kovaa työtä. Kyllä määä tuon voin allekirjoittaa :D Nyt kun päivän tärkeimmät hommat alkavat olemaan pulkassa, niin voinkin keskittyä televisiotarjontaan. Tyttären kehityskeskustelukin on nyt käyty, kauppareissu tehty, elukat syötetty ja koirat lenkitetty. Huomenna joutuu sitten jälleen nousemaan kukonlaulun aikaan, sillä aamuvuoroa pukkaa. Huominen tulee olemaan myös lepopäivä treenien osalta. Keskiviikko onkin sitten hieman ulkonäkökeskeisempi :D sillä mulla on ripsihuolto ja jälleen treeniä tiedossa :) Näillä mennään :) Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Nauttikaa :) Kyllä on kestävät kynttilät parvekkeella. Vieläkin ne jaksaa vain loistaa, vaikka lauantai päivällä ne sinne laitoin :) Ihanaa :) Ruokaa, ruokaa ja vähän vielä lisää ruokaa. Kyllä ihan perus safka on hyvää :) HEI NY! äitiys Bodybuilding happy kuvia ruoka treenaan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Solana sunnuntai Se on sunnuntai taas! 2 vastausta artikkeliin ”Takareidet tahkottu” pumpumkatti sanoo: 4.11.2014 21:19 Laita linkki siihen horoskooppiin! Niitä on hauska lukea :) Päivi sanoo: 9.11.2014 17:57 Voi jee, mikähän se oli :o Nyt mä en enää muista mistä mä sen bongasin, dääm. Koitan etsiä jos löytäisin :) Kommentointi on suljettu. Päivi
2.11.2014 Kevyt treeniviikko 44: kun ärtynyt suoli lähti reissuun 2.11.2014 Heidi 6 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kevyt viikko on nyt takana, ja oli kyllä onni, että oli kevyt tässä kohtaa. Reissussa nimittäin rähjääntyi! Oli niin paljon kaikkea, että kaltaiseni HSP siitä vallan väsähti, eikä luonnollisesti tilannetta auttanut tietystikään se, etten nukkunut niinä öinä kuin pieniä pätkiä ja ylös nousin automaattisesti jo kuuden aikoihin. Ja jännitysniska tietysti vallan riehaantui, kun hierojaa ei ollut mukana, mutta tilanteita, joissa oli jännää (eli niskakin oli jännittynyt), oli enemmän kuin pitkiin aikoihin. Viikko meni lepojen ja treenien osalta näin: Maanantai-keskiviikko: lepo . Torstai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 0:41min. Perjantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 0:33min. Lauantai: 40min crossailua , 14.10km. Sunnuntai: jalat . Kesto: 0:41min. Tosi tarkka peilikuva, olkaa hyvät. Lähdin tosiaan reissuun bussilla lauantaina aamulla (herättyäni neljän jälkeen..), ja kotona olin takaisin maanantaina myöhään illalla. Osan ajasta vietin vanhempien luona ja osan ystävän luona. Menoa, tapaamisia ja muuta (tunnepitoistakin) tapahtumaa oli todella paljon jokaiselle päivälle ja hetkelle, ja siihen päälle nuo useat tunnin bussissa, niin tiesin jo etukäteen olevani ihan poikki pidemmän aikaa, kunhan takaisin kotiin pääsen. Enkä ollut väärässä, sillä kaksi päivää meni ihan konkreettisesti nuokkuessa! Päikkäreitäkin piti ottaa. Kevyt viikko oli oikealla paikallaan, sillä ei minusta olisi ollut juuri mihinkään tällä viikolla. Niska ihan tuhannen(miljoonan)juntturassa ja se muukin väsymys siihen päälle. Oma tempur -tyyny matkusti sentään mukana, joten tyynyn vuoksi ei niska mennyt ainakaan hajalle. ;) Oli kyllä mahtava reissu ja mieli tekisi melkein heti mennä uudelleen. Mutta levätään nyt tämän reissun vaikutukset sentään ensin pois, etten kuukahda kesken matkan. :D Mukana mulla oli omat aamupalatekotarpeet (eli riisijauho) ja mm. pellavansiemeniä, joiden avulla vatsa pysyy hyvänä joka päivä. Mutta esim. riisimaitoa en reissussa käyttänyt, vaan tavallista maitoa. Söin siis sitä mitä mua varten oli hankittu ja sitä mitä oli tarjolla. Mutta tietysti tämä herkkä vatsa reagoi ihan kaikkeen, jo siihenkin, että esim. rahka- tai raejuustomerkki ei ole samaa kuin normaalisti ja sitten ruoka-ajat eivät ole samoja kuin normaalisti. Ja arvatkaa unohdinko yhtenä päivänä ne pellavansiemenet kokonaan.. Oli hetkiä, kun sain ruokaa nenän eteen vasta kun vatsa oli huutanut pidemmän aikaa ja oli hetkiä, kun oli pakko syödä, vaikka ei ollut yhtään nälkä vielä, esim. ennen konserttia, koska siellä ei tietysti ollut mahdollista syödä. Oli siis hetkiä, kun vatsa ei toiminut ollenkaan ja sitten hetkiä, kun se toimi vähän liiankin hyvin. Ja kotona siihen sattui reissun jälkeen vielä kolmisen päivää. Kovin herkkä se on. Tullut emäntäänsä. :D Ystävän kanssa käytiin myös ravintolassa viimeisenä päivänä syömässä (Turussa), ja lautaselleni valitsin jotain sellaista, mitä en ole koskaan ravintolassa syönyt ennen. Nimittäin hampurilaisen! Oli ainutkertainen näky lautasellani, ja muutenkin on edellisestä hampparista aikaa useampi vuosi. Hesburgerissa se on silloin joskus nautittu, mutta siitä on tosiaan aikaa vaikka kuinka. Ihan vastaavanlaista roskaa tämä ei ollut, vaan oikein makoisa! Purilaisen välissä kasvispihvi ja vuohenjuustoa sekä salaattia + olihan siellä sitä majoneesiakin, ja rinnalla lohkoperunat ja salaatti. Ystäväni otti kuitenkin jotain terveellisemmän oloista omalle lautaselleen: Kalaa ja kasviksia. Olisin minäkin voinut valita nuo kasvikset, mutta minähän en ravintolassa syö mitään ilman perunaa, ellei ole ihan pakko. :D Ihan ranskalaisia en sentään ottanut, vaikka nekin olisin voinut valita. Mutta aika historiallinen ravintolareissu oli tämä silti. Ensimmäinen ravintolahampparini oli loistokas! <3 Eipä äidinkään kokkaukset hävinneet makoisuudessaan tälle kaikelle, kun tällaisen sain nenäni eteen kahdesti: Kotiruoka on parasta! Perunaa, pippurihalloumia, keitettyä porkkanaa, salaattia ja raejuustoa. Porkkanaa on tuolla salaatin alla isot kasat ja salaattia raejuuston alla isot kasat. Äidillä oli vain yksi tarpeeksi suuri lautanen (pizzalautanen), johon olisin saanut kaikki nätisti, mutta se oli käytössä muualla. :’) Ruokaa sai koko reissun ajan tarpeeksi ja kaikki oli maistuvaa. Kyllä mun kelpasi, vaikka vatsa vähän siitä kaikesta suuttuikin. Onnistuin myös kehittämään itselleni pienoisen ällötyksen riisipuuroaamupalaani kohtaan, kun onnistuin tekemään sen vähän huonosti yhdesti. Sauvasekoitin ei ollut ihan yhtä tehokas kuin omani ja banaani oli jäänyt klimpeiksi sinne. Ei ollut niin makea mistä tykkään ja jotenkin alkoi tökkiä vastaan. Kotona olenkin sitä tällä viikolla tehnyt vain satunnaisesti, mutta uskon, että sieltä se kohta taas maistuu. Tänään suunnittelin sen illalla tekeväni taas huomiseksi aamuksi. Tässä välissä olen syönyt mm. tällaisia aamupaloja: Smoothieta.. ..ja perunaa. Tietysti! Treeneistäkin ne pari sanaa, jotka yleensä tulee postauksen alussa ja ruokajutut lopussa.. On tosiaan tehty tämä kevyt viikko siihen tyyliin, että painot on samat kuin viimeksi, mutta toistot on puolitettu. Eli se normaali tapani tehdä näitä, josta olen eniten tykännyt. Tosin ei se totaalilepoviikkokaan pahalta tuntunut silloin, kun sitä niin kovin kroppa kaipasi.. Se oli ehkä kaikista lempparein kaikista kevyistä viikoista! :D Peilin edessä kevyttä hauistreeniä, pyjamassa. Kotitreeniparhautta <3 Lepoahan kerääntyi tuossa aika paljon, kun viime viikon perjantaina tein viimeisen sen viikon treenini ja tämän viikon torstaina vasta seuraavan. Tosin lepo on väärä sana, kun sitä se ei ollut, mutta ilman tarkoituksellista liikuntaa ne päivät menivät. Lepo niistä oli kaukana, mulle henkinen rasituskin on rasitusta kropalle ja mitä enemmän päivässä on tapahtumaa, ihmisiä, ääniä, nähtävää ja tunteita, sitä enemmän uuvun, ihan fyysisestikin. Joten esimerkiksi punttitreenit olisi olleet tyhmiä noina päivinä, tuskin olisin niihin kyennytkään. Enkä olisi varmaan kovin montaa toistoa pystynyt näissä kevyissäkään tekemään enempää, sillä vielä näin sunnuntaina tuntuu reissu kropassa, ihan kaikkineen. Eikä vähiten takapuolessa, sillä se tuntikausien istuminen bussissa oli aika puuduttavaa sille osastolle! Ja sitten takaisin ruokaan, koska se nyt on kiva asia. Tällä viikolla on kotosalla syöty mm. tällaisia annoksia: Perunamuussia, porkkanaraastetta + peruslisukkeet. Riisiä, parhausvihannessekoitusta ja parhaustölkkiherkkusienipalleroisia + peruslisukkeet. Parhauslauantaina tietty taas parhauspizzaa! Onpa se ruma kuvassa. Näyttää ihan liukumiinalle.. Mutta on myskikurpitsaperunasosekeittoa. Namnam. Huomasin tänään, että kolmen aikaa iltapäivällä alkaa hämärtää jo ihan kunnolla ja viiden aikaan oli jo pilkkopimeää! En muistanut, että se ihan näin nopeasti menee näin pimeäksi täällä (vai oliko se edes tällaista eteläisemmässä Suomessa?). Talvi tosiaan tulee nopeasti. Tulisi pian sitten sitä luntakin ihan kasakaupalla, vaikka metreittäin, että tulee valoisaa ja pääsee telmimään! Iiik! Viimeiseen noin neljään vuoteen en ole nähnyt Suomen talvea, ja muualla se ei vaan ole ollut läheskään samanlainen, joten innokkaasti odotan jos tulisi sellainen kunnon talvi, ihan vaikka vaan mua varten. :’) Ensi viikolla kirjoittelen teille KARKISTA ja muista herkuista. Hihii. Pitäkää hatuistanne kiinni.. Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja uutta viikkoa! aamupala IBS jännitysniska kasvisruoka kevyt viikko ravintolaruoka treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Riisipuuro, mikä ei maistu riisipuurolta Kun herkuton päättyy 6 vastausta artikkeliin ”Kevyt treeniviikko 44: kun ärtynyt suoli lähti reissuun” Anumaaria sanoo: 2.11.2014 19:36 Hienoa että otit esille sen, että henkinenkin rasitus voi olla rasitusta kropalle ja näin ollen kuluttaa energiaa. En ole koskaan ollut niin heikossa kunnossa (henk. ja fyys.) kuin salitreenaamattomana vuotenani Lontoossa. Henkinen paine ja stressi söi sekä ruokahalun että energian liikkua tavoitteellisesti. Loputon hyötyliikunta, joka tuli työnkuvan mukana, kulutti kyllä tarpeeksi, liikaakin. Henkisesti helpompien aikojen koittaessa ja salitreenin ja muiden tavoitteellisien treenien palatessa, kroppakin painavoitui ja vahvistui. Liike ei ole ainut energiasyöppö, myös ajatteleminen kuluttaa. Ruoat taas kerran näyttävät värikkäiltä ja herkulliselta ja Natunen suloiselta! :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 3.11.2014 17:24 Voin vaan kuvitella miten tuollainen vuosi kulutti! Kyllähän se niin on, että henkinen ja fyysinen stressi on molemmat stressiä. Ei keho osaa erottaa niitä toisistaan. Keho ei myöskään osaa erottaa sitä, että tuleeko stressiä positiivisista vai negatiivisista asioista, vaikutus niillä on sama. Mun tuli nälkä nyt näitä kuvia taas katsellessani. :D Paitsi tuo lehmänlöysän näköinen soppa ei saa aikaan veden herahdusta kielelle.. :’D Anni Minerva sanoo: 2.11.2014 19:39 Mua hieman huvittaa tuo peruna-aamupala :D Mut ei siinä, pääasia, että maistuu tietysti! Mitä tuossa smoothiessa on? Näyttää hyvältä. Reissaaminen on kivaa, mutta mullakin se vaatii takuuvarmasti veronsa. Vaikka seura olisi mitä ihaninta ja tekeminenkin mukavaa, niin uudet tilanteet pistää kuitenki pään pyörälle ja väsyksiin. Mukava kuulla, että sulla oli hyvä reissu! :) Ja ootas vaan kun sitä lunta alkaa tulla! Eikö siellä muuten tänään oo tullu? D: Täällä Joensuussa pyrytti koko sunnuntaiaamun vaakatasossa, joskin nyt se on alkanut jo loskaantua. Bobby Jean / Heidi sanoo: 3.11.2014 17:29 Kyllä se vähän huvitti muakin. :D Kovin harvinainen aamupala se on, enkä siitä juuri edes aamuisin tykkää – aamuisin täytyy olla jotain makeaa! ;) Smoothiessa taisi olla vain rahkaa, riisimaitoa, vadelmahilloa ja banaani. Oli sellaista tönkköä ja piti tuolle pillille ottaa kaveriksi toinenkin. :D Silti oli imulihakset kovilla. :’D Nimenomaan noin, vaikka kaikki tapahtuma ja seura olisi ihanaistakin ihanaisempaa, ne kuluttaa silti tosi kovin! Mullakaan ei ole mitään valitettavaa reissusta, kaikki siinä sai hymyn huulille. Oli jopa paikoin paljon mukavampaa kun olin ajatellut tiettyjen tilanteiden olevan! Edes väsymys ei painanut, vaikka en juuri saanut nukuttua. Kotona sitten sekin iski. ;) Meillä tuli tosiaan sunnuntaina lunta, tuon smoothie -kuvan taustalla sitä itseasiassa näkyykin. Kyllähän se kaikki jo suli pois, sen jälkeen kun oli ensin loskaantunut, kuten teilläkin siellä. Viime talvena täällä oli kovin nihkeä talvi, eikä lunta ollut juuri lainkaan, joten kovasti toivon, että tänä talvena oisi Luontoäiti mua vähän ajatellut! ;) Eikku sanoo: 3.11.2014 05:22 Muakin huvittaa toi sun rakkaus perunoihin. Mutta ymmärrän ihan täysin, olen itse nimittäin perunoista käytännössä tehty. Meillä syötiin kotona lapsuudessa perunaa, perunaa, perunaa, perunaa.. Isä osti jatkuvasti torilta sellaisia 25 kilon perunasäkkejä, ja sitä säilytettiin jääkaapin alaosan kylmiössä. Sieltä säkistä sitten aina kattilaan ja kuorimatalkoisiin! Lopulta äiti kyllästyi ja osti perunankuorimakoneen(!), mutta kuten arvata voi, ei se mikään hirveän toimiva systeemi ollut. Tuo reissussa ruokaileminen on kyllä haasteellista. Just tuo, että on pakko syödä silloin kun on mahdollisuus, eikä silloin kun on tottunut ja on nälkä. Ja kun on pari päivää pois omista syömis- ja nukkumis- (ja olemis-) rutiineista, niin kyllä mäkin olisin äksänä muutaman päivän sen jälkeen. Bobby Jean / Heidi sanoo: 3.11.2014 17:36 Ihania perunaisia lapsuusmuistoja. :’) Kyllä sitä perunaa meilläkin oli ja isoksi osaksi taidan olla itsekin siitä rakennettu, vaikka lempiruokaani olikin kaupan maksalaatikko! Tosin läskisoossi oli toinen lemppareista, eli perunan kanssa jonkin sortin lihakastiketta. Tuskin se ihan läskiä oli, vaikka sillä nimellä meillä tunnettiinkin. Jep, yhdessä kun lähdetään reissuun niin meillä on pitkälti normaalit ruoka-ajat ja ruoat, mutta kun on vähän tai paljon toisten armoilla, niin silloin syö kun sitä on tarjolla. Mutta ei siinäkään mitään pahaa ole, joskus niinkin. Aika harvinaisia tuollaiset päivät on kuitenkin, loppupeleissä. Muutama päivä äksänä ja vähän vatsavaivaisena ei ole kuitenkaan kovin vakavaa, jos miettii mitä kaikkea siitä hyvästä sai. Vaikka toki se epämiellyttävää vähän onkin. Kommentointi on suljettu. Heidi
