Kaikki artikkelitRSS
Etusivu › Kaikki artikkelit

Kaikki artikkelit

OHI ON! 2.7.2015 Sirkku  1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hihhihhhiii, nyt se Advanced on taputeltu! Tänään käyty vika rinta-olka-haukka -reeni vääntämässä ja olo on muikea kuin muikulla. Tai jollain :) Mä yritän huomiselle tai lauantaiaamulle saada sen Inbody-mittauksen ni saa ees jotain speksejä, ku peili ei oikein kerro juuta eikä jaata. Eli palaan yhteenvedon kanssa ens viikolla. Eilen mä jo innoissani väänsin itelleni uuden saliohjelman ja en nyt millään malttais tässä ootella melkein viikkoa ennen ku pääsee alottaa. No ehkä mä kestän. Mutta siis joo viime viikko. Se oli aika karsee kyllä niine satkuineen. Ei siinä paljon muuta tarvinu tehä aamureenien jälkeen ku yrittää jaksaa pysyä pystyssä aina iltaan asti. Tollaset on varmaan aika hyviä tehokeinoja silloin tällöin käytettynä, vaikka tietyssä liikkeessä aina jossain treenissä. Mut ku vedetään se 4 viikkoa niin, et kaikissa vikat sarjat 50 ja sit vielä satasviikko perään, ni on se rankkaa. Ainakin mulle on. Mut toisaalta sitä hienompaa oli, ku senki viikon treenit oli tehty :) Lauantaina käytiin moikkaamassa Deimosin äitiä ja sisaruksia rokotusten ja pentupainin merkeissä. Tuntu olevan aluks vähän hurjaa touhua meiän pennulle, mut lopuks siellä hosellettiin niinku muutki :) Pikkasen raato oli jätkä illalla =D Sunnuntaina päästiin rippijuhliin herkuttelemaan… Ei, en oo raskaana =D …niin herkuttelemaan. Koska treeniviikon jälkeen kävi tietty niin, et loppuviikko meni mässäilyks. KOKO loppuviikko jo. Eli jopa 4 päivää. Oli meinaan karseeta. Oli meinaan niin karseeta, et akan BMI oli maanantaina yli 25 ja vaaka näytti 65,9 kiloa!!! Siis mä en oo ikinä painanu niin paljoa ilman raskauksia. Alko lievä paniikki iskemään takaraivoon. Virallinen fläsä-kuva, eli BMI tänäpänä yli 25 Eli mä sluibasin tän viimesen viikon Advancedin ruokavaliosta ja palasin maanantaina karppilinjalle. Hiilarit siinä 50-60g/vrk ja kalorit parituhatta. 3 päivää takana ja 2,9 kiloa kadotettu, mahtu toi hiton vyöki taas päälle =D Paino 63, 5 kiloa pitäs saada pudotettua Kyl tää homma on saatava takas ruotuun. Viikonloppuna tulee pikku takapakki ku pitää käydä Padasjoen Sahtimarkkinat koluumassa ja sen jälkeen vähän hippa pippa ja sunnuntain voi olla hieman mättöpainoinen. Mut sit takas tiukasti kuosiin ja sit mennään eikä meinata. Ja se paino pudotetaan sinne 58 tai itketään ja pudotetaan :) Siin on taas mun päivän ateriat. Aamupalaks 3 munan voissa paistettu munakas täysrasvasella juustolla ja tomaatilla. Päivälliseks broileri-uunijuures -mössöä tomaatti-kerma -mössössä ja juustoa päälle. Iltapalaks marjoja, kreikkalaista jogurttia, kuohukermaa ja pähkinöitä. Kyllä taas kelpaa ja elämä hymyilee. Paitsi toi mun iltapala on vähän riisuttu. Tumma suklaa, marjamix ja bansku loistaa poissaolollaan niin kauan ku paino on bueno. Pula-ajan iltapala…parempia aikoja odotellessa :) Tän vikan viikon piti kyllä sitten olla myös sellanen check-in viikko, et mites sitä voimaa on kertyny matkan varrella. Ööööh, näillä hiilareilla ei paljon testailla. Paukut meinaa loppua ainaki näin aluks taas ihan seinään =D Tosin en mä tiiä miten ne muka jo maanantain aamutreeneihinki vaikutti. Ehkä on vaan takki vähän tyhjä. Mitäs muuta? Ei oikein mitään. Ai, mun esikoinen täytti maanantaina 18 vuotta!!! Yks elämän merkkipaalu saavutettu hälle ja mulle :) Ja ajokortti plakkarissa (ei oo tullu äitiinsä) ja autonromu pihassa, voi alkaa äitinsä hovikuskiks =D Vielä esikoisesta kuopukseen, pakko taas heittää esimerkkiä meikäläisen hurlum-päivistä. Tossa männäpäivänä mun aamu alko siivoomalla järjetön määrä sanomalehteä, jonka koira ja kuopus oli hampaillaan päättäneet silputa pitkin huushollia. Sen jälkeen lähin koiraa uittamaan, joka päätyi kuopuksen vaatteet päällä -uintiin. Kotona päätettiin tyhjentää purkillinen vampyyrisuolaa (erittäin tulinen chili-suola) pitkin keittiön pöytää. Ei siinä niin mitään, mutta kun siitä meni osa suuhun ja sitten silmiin, huuto oli vartin verran aika hurjaa ja silmät ja naama turvoksissa. Myöhemmin tais mennä vielä vähän Ajaxia silmään ja kynnetkin tuli lakattua ja vähän pöytääkin. Voitte arvata kuka paineli koiran kanssa suorinta tietä ulos ku mies tuli töistä =D Onneks kaikki päivät ei sentään oo ihan tollasia :) Ne on ku paita ja peppu <3 Mut hei palaillaan! Nyt on pakko painella tonne ulos paisteeseen niin kauan ku sitä kestää :) Jätkä lievästi kuorsaa takaosastolla =D 100 toistoa Advanced BMI karppaus kuntosaliharjoittelu laihdutus Padasjoen Sahtimarkkinat partacollie treeni VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Loppu häämöttää -> satasia pukkaa! Advanced -tuloksia Sirkku
2.7.2015

OHI ON! 2.7.2015 Sirkku  1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hihhihhhiii, nyt se Advanced on taputeltu! Tänään käyty vika rinta-olka-haukka -reeni vääntämässä ja olo on muikea kuin muikulla. Tai jollain :) Mä yritän huomiselle tai lauantaiaamulle saada sen Inbody-mittauksen ni saa ees jotain speksejä, ku peili ei oikein kerro juuta eikä jaata. Eli palaan yhteenvedon kanssa ens viikolla. Eilen mä jo innoissani väänsin itelleni uuden saliohjelman ja en nyt millään malttais tässä ootella melkein viikkoa ennen ku pääsee alottaa. No ehkä mä kestän. Mutta siis joo viime viikko. Se oli aika karsee kyllä niine satkuineen. Ei siinä paljon muuta tarvinu tehä aamureenien jälkeen ku yrittää jaksaa pysyä pystyssä aina iltaan asti. Tollaset on varmaan aika hyviä tehokeinoja silloin tällöin käytettynä, vaikka tietyssä liikkeessä aina jossain treenissä. Mut ku vedetään se 4 viikkoa niin, et kaikissa vikat sarjat 50 ja sit vielä satasviikko perään, ni on se rankkaa. Ainakin mulle on. Mut toisaalta sitä hienompaa oli, ku senki viikon treenit oli tehty :) Lauantaina käytiin moikkaamassa Deimosin äitiä ja sisaruksia rokotusten ja pentupainin merkeissä. Tuntu olevan aluks vähän hurjaa touhua meiän pennulle, mut lopuks siellä hosellettiin niinku muutki :) Pikkasen raato oli jätkä illalla =D Sunnuntaina päästiin rippijuhliin herkuttelemaan… Ei, en oo raskaana =D …niin herkuttelemaan. Koska treeniviikon jälkeen kävi tietty niin, et loppuviikko meni mässäilyks. KOKO loppuviikko jo. Eli jopa 4 päivää. Oli meinaan karseeta. Oli meinaan niin karseeta, et akan BMI oli maanantaina yli 25 ja vaaka näytti 65,9 kiloa!!! Siis mä en oo ikinä painanu niin paljoa ilman raskauksia. Alko lievä paniikki iskemään takaraivoon. Virallinen fläsä-kuva, eli BMI tänäpänä yli 25 Eli mä sluibasin tän viimesen viikon Advancedin ruokavaliosta ja palasin maanantaina karppilinjalle. Hiilarit siinä 50-60g/vrk ja kalorit parituhatta. 3 päivää takana ja 2,9 kiloa kadotettu, mahtu toi hiton vyöki taas päälle =D Paino 63, 5 kiloa pitäs saada pudotettua Kyl tää homma on saatava takas ruotuun. Viikonloppuna tulee pikku takapakki ku pitää käydä Padasjoen Sahtimarkkinat koluumassa ja sen jälkeen vähän hippa pippa ja sunnuntain voi olla hieman mättöpainoinen. Mut sit takas tiukasti kuosiin ja sit mennään eikä meinata. Ja se paino pudotetaan sinne 58 tai itketään ja pudotetaan :) Siin on taas mun päivän ateriat. Aamupalaks 3 munan voissa paistettu munakas täysrasvasella juustolla ja tomaatilla. Päivälliseks broileri-uunijuures -mössöä tomaatti-kerma -mössössä ja juustoa päälle. Iltapalaks marjoja, kreikkalaista jogurttia, kuohukermaa ja pähkinöitä. Kyllä taas kelpaa ja elämä hymyilee. Paitsi toi mun iltapala on vähän riisuttu. Tumma suklaa, marjamix ja bansku loistaa poissaolollaan niin kauan ku paino on bueno. Pula-ajan iltapala…parempia aikoja odotellessa :) Tän vikan viikon piti kyllä sitten olla myös sellanen check-in viikko, et mites sitä voimaa on kertyny matkan varrella. Ööööh, näillä hiilareilla ei paljon testailla. Paukut meinaa loppua ainaki näin aluks taas ihan seinään =D Tosin en mä tiiä miten ne muka jo maanantain aamutreeneihinki vaikutti. Ehkä on vaan takki vähän tyhjä. Mitäs muuta? Ei oikein mitään. Ai, mun esikoinen täytti maanantaina 18 vuotta!!! Yks elämän merkkipaalu saavutettu hälle ja mulle :) Ja ajokortti plakkarissa (ei oo tullu äitiinsä) ja autonromu pihassa, voi alkaa äitinsä hovikuskiks =D Vielä esikoisesta kuopukseen, pakko taas heittää esimerkkiä meikäläisen hurlum-päivistä. Tossa männäpäivänä mun aamu alko siivoomalla järjetön määrä sanomalehteä, jonka koira ja kuopus oli hampaillaan päättäneet silputa pitkin huushollia. Sen jälkeen lähin koiraa uittamaan, joka päätyi kuopuksen vaatteet päällä -uintiin. Kotona päätettiin tyhjentää purkillinen vampyyrisuolaa (erittäin tulinen chili-suola) pitkin keittiön pöytää. Ei siinä niin mitään, mutta kun siitä meni osa suuhun ja sitten silmiin, huuto oli vartin verran aika hurjaa ja silmät ja naama turvoksissa. Myöhemmin tais mennä vielä vähän Ajaxia silmään ja kynnetkin tuli lakattua ja vähän pöytääkin. Voitte arvata kuka paineli koiran kanssa suorinta tietä ulos ku mies tuli töistä =D Onneks kaikki päivät ei sentään oo ihan tollasia :) Ne on ku paita ja peppu <3 Mut hei palaillaan! Nyt on pakko painella tonne ulos paisteeseen niin kauan ku sitä kestää :) Jätkä lievästi kuorsaa takaosastolla =D 100 toistoa Advanced BMI karppaus kuntosaliharjoittelu laihdutus Padasjoen Sahtimarkkinat partacollie treeni VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Loppu häämöttää -> satasia pukkaa! Advanced -tuloksia Sirkku

Rikkaan vaeltajan ylipaino-ongelma 30.6.2015 Suvi  1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hello dear friends and the very great others! Mihinkäs sitä jäätiinkään viime kerralla… Hmm. Pitikö jo jättää lentokoneet? Niinpä taisi olla, mutta ei ihan vielä. Helsinki-Istanbul-Delhi-Kathmandu -lentokierroksen huipentumana nimittäin oli lento Kathmandusta Luklaan pikkuruisella koneella, josta taisin jo sisäkuvan viime tarinaan liittääkin. En kärsi lentopelosta sitten pätkääkään (ehdin yhdellä kerralla ottaa päikkärit koneessa ennen kuin se edes oli noussut ilmaan…), mutta arvelin, että tällä lennolla sen syntyminen saattaisi olla mahdollista, jos se ylipäänsä on kohdallani mahdollista. Pikkuisessa koneessa oleminen on aina jotenkin erilaista, ja sitten se lentokenttä Luklassa sattuu myös kuulumaan maailman vaarallisimpiin lyhyen kiitoratansa ansiosta. Noh, olin kyllä siinä kohtaa niin töttöröö edellisistä lentokone/lentokenttä –myllytyksistä ja -odotteluista, että olin vaan tyytyväinen, kun lopulta päästiin siihen koneeseen ja ilmaan. Se lento osoittautui kuitenkin upeimmaksi, jossa olen koskaan ollut. Lumihuippuiset vuoret näkyivät pilvien yläpuolella niin upeasti, että tuijotin vaan hypnoottisena enkä pystynyt edes kaivamaan kameraa laukusta. Näytti ihan sille kuin vuoret olisivat kelluneet pilvien päällä… Ja nyt sitten ei tietenkään ole sitä kuvaa. Voi kökkö. Luklan lentokenttä ja pikkuruinen lentokone. Kuva: Minä Kyseiselle Luklan lennolle valmistautuminen Kathmandussa tuotti tosin hiukan hampaiden kiristelyä ja äksänä sängyllä makaamista hotellissa. Ja aika monta huudahdusta: ”Ei oo totta, en mä voi enää millään ottaa mitään pois laukusta..!” Eli lennon painorajat. 10 kg ruumaan ja 5 kg käsimatkatavaroihin on tosi vähän… Varsinkin, kun laukussa pitää olla kypärää, jäärautoja, jäähakku ja kaikenlaista samanmoista sälää. Jouduin jopa jättämään toisen fleeceistä hotellille!!! Semmoista ei ole joutunut tekemään montaa kertaa… Tiukkaa teki. Olen ehkä vähän fleece-addikti. Kauheaa oli päättää, otanko takkifleecen vai puserofleecen. Päädyin sitten puseroon, koska takkifleece oli jo valmiiksi hiestä märkä, kun kuumoittelin se päällä lentokoneessa. Mutta huh, mikä ongelma oli se. Löytymättömiä goretex-hanskoja etsiessä ennen hotellihuoneen pakkauskatastrofia ehti ihmetellä Kathmandun energiaverkkoa. Kuva: Minä Laukun paino-ongelma ei kuitenkaan ratkennut edes fleecen pois jättämisellä. Laukun dieettikeinoksi pohdittiin mm. sitä, että kuinka monta takkia voi pukea päällekkäin ja kuinka täyteen taskut voi tunkea. Toisena ratkaisuna suunniteltiin kaikkien alus- ja välikerrastojen pukemista päälle. Jälkimmäinen todettiin mahdottomaksi, koska se johtaisi todennäköisesti hypertermiaan jo hotellin pihalla. Kathmandussa oli kuitenkin hellettä. Henkilökohtaisesti päädyin takkikerroksiin ja täysiin taskuihin, koska takkeja voi kantaa siinä käsivarrella sen oloisesti, että tarvitsen näitä ihan varmasti heti, kun menen koneeseen. Ylävuoristomonot vaihtuivat jalkaan heti kentällä, ja upposi ihan ilman selityksiä kaikelle kansalle, että ne ovat lennolla ensiarvoisen tärkeät. Etteivät varpaat palele. Laukun ylipaino-ongelma oli kuitenkin arvattua sitkeämmässä, ja ei se ihan laihtunut oikeisiin mittoihin lentoon mennessä. Onneksi oltiin kuitenkin tarpeeksi lähellä tavoitetta ja se päästettiin mukaan matkalle. Mutta eipä muidenkaan laukut olleet kovin huippukunnossa: ryhmällä oli yhteensä 24 kg ylipainoa. Kantajia varten saimme Mandalalta Kathmandussa toiset laukut (omat jäivät säilöön Kathmanduun). Kantajille menevällä laukullakin oli 15 kg:n painoraja, mutta sehän ei ollut enää ongelma eikä mikään, jos oli saanut laukut Luklan lennosta läpi. Kuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel Tosiaan ennen Luklan lennolle lähtöä olimme yhden illan Kathmandussa shoppailemassa ja pakkaamassa laukkua. Ja nostamassa tai vaihtamassa rahaa. Tämä täytyy vain mainita siksi, että jos vaihtaa rahaa, niin sitä saa ihan hirmuisasti. Vaihdoin 1200 € eli vähän reilusti, koska olin varautunut ostamaan goretex-hanskat, joita en löytänyt Kathmandusta ja joita en pystynyt menemään ostamaan seuraavassa kauppapaikassa Namchessa ja joita ei lopulta tarvittu. Sain rahanvaihdossa 126 000 Nepalin rupiaa… Kaikki melko pieninä seteleinä. Rahan vaihdon jälkeen en tiennyt, mihin sen nipun olisin työntänyt, koska se ei tietenkään mahtunut lompsaan. Tuntui rikkaalta, kun rahaa oli niin paljon, ettei mahtunut lompsaan. Sitten kun tajusin, että se setelinippu oli niitattu yhteen usealla aika paksulla niitillä, ei tuntunut enää rikkaalta, vaan raivostuttavalta. Niittien irrottaminen olikin ”mukavaa” iltapuuhastelua laukun pakkaamisen oheen. Ne oli tiukassa. Melkein kaikki muut luottivat luottokorttiin ja kävivät nostamassa rahaa. Itselläni oli sen verran vainoharhaisuutta, että pelkäsin luottokunnan lukitsevan korttini kesken reissun… Ja niin se muuten lukitsikin, mutta vasta sitten, kun tulin kotiin. Kotiin ei kannata tulla? Vai kannattaa ilmoittaa pankille, että lähtee matkalle outoihin paikkoihin ja aikoo tulla vielä takaisin? Kathmandun tunnelmaa. Henkilökohtaisesti olin varsin huojentunut, kun pääsin tästä tunnelmasta pois vuorille… Kuva: Tommi Laitervo / Mandal Travel RIKAS. Tässä kohtaa en vielä ollut huomannut niittejä… Kuva: Minä Jeps, siinä tämän kerran juttu. Ei tällä kertaa ihan täysin pois kaikista lentokoneista, mutta ensi kerralla on pakko, koska aiheena on ”Portaat. Pitkät portaat.” Kiitoksia kärsivällisyydestänne :) Artikkelikuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel lentokenttä Lukla painoraJat Lue myös: Lopultakin matkaan… 20.06.2015 Lopultakin matkaan… Vessaolosuhteita ja vuoristohysteriaa Suvi
30.6.2015

Rikkaan vaeltajan ylipaino-ongelma 30.6.2015 Suvi  1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hello dear friends and the very great others! Mihinkäs sitä jäätiinkään viime kerralla… Hmm. Pitikö jo jättää lentokoneet? Niinpä taisi olla, mutta ei ihan vielä. Helsinki-Istanbul-Delhi-Kathmandu -lentokierroksen huipentumana nimittäin oli lento Kathmandusta Luklaan pikkuruisella koneella, josta taisin jo sisäkuvan viime tarinaan liittääkin. En kärsi lentopelosta sitten pätkääkään (ehdin yhdellä kerralla ottaa päikkärit koneessa ennen kuin se edes oli noussut ilmaan…), mutta arvelin, että tällä lennolla sen syntyminen saattaisi olla mahdollista, jos se ylipäänsä on kohdallani mahdollista. Pikkuisessa koneessa oleminen on aina jotenkin erilaista, ja sitten se lentokenttä Luklassa sattuu myös kuulumaan maailman vaarallisimpiin lyhyen kiitoratansa ansiosta. Noh, olin kyllä siinä kohtaa niin töttöröö edellisistä lentokone/lentokenttä –myllytyksistä ja -odotteluista, että olin vaan tyytyväinen, kun lopulta päästiin siihen koneeseen ja ilmaan. Se lento osoittautui kuitenkin upeimmaksi, jossa olen koskaan ollut. Lumihuippuiset vuoret näkyivät pilvien yläpuolella niin upeasti, että tuijotin vaan hypnoottisena enkä pystynyt edes kaivamaan kameraa laukusta. Näytti ihan sille kuin vuoret olisivat kelluneet pilvien päällä… Ja nyt sitten ei tietenkään ole sitä kuvaa. Voi kökkö. Luklan lentokenttä ja pikkuruinen lentokone. Kuva: Minä Kyseiselle Luklan lennolle valmistautuminen Kathmandussa tuotti tosin hiukan hampaiden kiristelyä ja äksänä sängyllä makaamista hotellissa. Ja aika monta huudahdusta: ”Ei oo totta, en mä voi enää millään ottaa mitään pois laukusta..!” Eli lennon painorajat. 10 kg ruumaan ja 5 kg käsimatkatavaroihin on tosi vähän… Varsinkin, kun laukussa pitää olla kypärää, jäärautoja, jäähakku ja kaikenlaista samanmoista sälää. Jouduin jopa jättämään toisen fleeceistä hotellille!!! Semmoista ei ole joutunut tekemään montaa kertaa… Tiukkaa teki. Olen ehkä vähän fleece-addikti. Kauheaa oli päättää, otanko takkifleecen vai puserofleecen. Päädyin sitten puseroon, koska takkifleece oli jo valmiiksi hiestä märkä, kun kuumoittelin se päällä lentokoneessa. Mutta huh, mikä ongelma oli se. Löytymättömiä goretex-hanskoja etsiessä ennen hotellihuoneen pakkauskatastrofia ehti ihmetellä Kathmandun energiaverkkoa. Kuva: Minä Laukun paino-ongelma ei kuitenkaan ratkennut edes fleecen pois jättämisellä. Laukun dieettikeinoksi pohdittiin mm. sitä, että kuinka monta takkia voi pukea päällekkäin ja kuinka täyteen taskut voi tunkea. Toisena ratkaisuna suunniteltiin kaikkien alus- ja välikerrastojen pukemista päälle. Jälkimmäinen todettiin mahdottomaksi, koska se johtaisi todennäköisesti hypertermiaan jo hotellin pihalla. Kathmandussa oli kuitenkin hellettä. Henkilökohtaisesti päädyin takkikerroksiin ja täysiin taskuihin, koska takkeja voi kantaa siinä käsivarrella sen oloisesti, että tarvitsen näitä ihan varmasti heti, kun menen koneeseen. Ylävuoristomonot vaihtuivat jalkaan heti kentällä, ja upposi ihan ilman selityksiä kaikelle kansalle, että ne ovat lennolla ensiarvoisen tärkeät. Etteivät varpaat palele. Laukun ylipaino-ongelma oli kuitenkin arvattua sitkeämmässä, ja ei se ihan laihtunut oikeisiin mittoihin lentoon mennessä. Onneksi oltiin kuitenkin tarpeeksi lähellä tavoitetta ja se päästettiin mukaan matkalle. Mutta eipä muidenkaan laukut olleet kovin huippukunnossa: ryhmällä oli yhteensä 24 kg ylipainoa. Kantajia varten saimme Mandalalta Kathmandussa toiset laukut (omat jäivät säilöön Kathmanduun). Kantajille menevällä laukullakin oli 15 kg:n painoraja, mutta sehän ei ollut enää ongelma eikä mikään, jos oli saanut laukut Luklan lennosta läpi. Kuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel Tosiaan ennen Luklan lennolle lähtöä olimme yhden illan Kathmandussa shoppailemassa ja pakkaamassa laukkua. Ja nostamassa tai vaihtamassa rahaa. Tämä täytyy vain mainita siksi, että jos vaihtaa rahaa, niin sitä saa ihan hirmuisasti. Vaihdoin 1200 € eli vähän reilusti, koska olin varautunut ostamaan goretex-hanskat, joita en löytänyt Kathmandusta ja joita en pystynyt menemään ostamaan seuraavassa kauppapaikassa Namchessa ja joita ei lopulta tarvittu. Sain rahanvaihdossa 126 000 Nepalin rupiaa… Kaikki melko pieninä seteleinä. Rahan vaihdon jälkeen en tiennyt, mihin sen nipun olisin työntänyt, koska se ei tietenkään mahtunut lompsaan. Tuntui rikkaalta, kun rahaa oli niin paljon, ettei mahtunut lompsaan. Sitten kun tajusin, että se setelinippu oli niitattu yhteen usealla aika paksulla niitillä, ei tuntunut enää rikkaalta, vaan raivostuttavalta. Niittien irrottaminen olikin ”mukavaa” iltapuuhastelua laukun pakkaamisen oheen. Ne oli tiukassa. Melkein kaikki muut luottivat luottokorttiin ja kävivät nostamassa rahaa. Itselläni oli sen verran vainoharhaisuutta, että pelkäsin luottokunnan lukitsevan korttini kesken reissun… Ja niin se muuten lukitsikin, mutta vasta sitten, kun tulin kotiin. Kotiin ei kannata tulla? Vai kannattaa ilmoittaa pankille, että lähtee matkalle outoihin paikkoihin ja aikoo tulla vielä takaisin? Kathmandun tunnelmaa. Henkilökohtaisesti olin varsin huojentunut, kun pääsin tästä tunnelmasta pois vuorille… Kuva: Tommi Laitervo / Mandal Travel RIKAS. Tässä kohtaa en vielä ollut huomannut niittejä… Kuva: Minä Jeps, siinä tämän kerran juttu. Ei tällä kertaa ihan täysin pois kaikista lentokoneista, mutta ensi kerralla on pakko, koska aiheena on ”Portaat. Pitkät portaat.” Kiitoksia kärsivällisyydestänne :) Artikkelikuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel lentokenttä Lukla painoraJat Lue myös: Lopultakin matkaan… 20.06.2015 Lopultakin matkaan… Vessaolosuhteita ja vuoristohysteriaa Suvi

Kahvakuula, uusi tuttavuus 29.6.2015 Seetu  2 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kuntoilumuotoja todella riittää. Kahvakuulaa monet ovat tottuneet käyttämään, mutta minulle tuo väline on vielä uusi tuttavuus. Salilla olen tietysti jonkin verran siihen tutustunut tekemällä sumokyykkyjä. Siinä minulla on välineenä 16 kilon kuula, mutta ensimmäiselle kahvakuulatunnille oli pakko ottaa 10 kiloa kevyempi kaveri. Täytyy tunnustaa, että 6 kilon kuulan pyörittely esimerkiksi olkapääliikkeessä pään ympäri on liike, johon en ainakaan toistaiseksi kaipaa painavampaa kuulaa. Samoin rinnalle ja ylös kuulan nostaminen sekä samanaikaisesti kyykkäminen kysyy voimia. Onneksi välillä palautellaan heiluriliikkeellä, joka tuntuu tällaisten ponnistelujen jälkeen kevyeltä. Oman rytmin löytäminen osoittautui hankalaksi, kun heilutettiin kuulaa ja asteltiin milloin eteen tai sivulle. Jollakin tavalla se sentään onnistui, mutta välillä kuulan liike tuntui liian nopealta, vaikka itsehän sitä kuitenkin heiluttelin. Kahdeksikon teko oli tällä kertaa liikaa, mutta ehkä se vielä joskus sujuukin. Olihan tämä kuitenkin vasta ensimmäinen kerta. Puolustuksena täytyy vielä sanoa, etteivät energiat ehkä olleet huipussaan, sillä pelasin aamupäivällä 18 reiän golfkilpailun. Positiivista kahvakuulatunnissamme myös oli, että olimme ulkona ruohikolla. Happea oli varmasti riittävästi, ja ilmakin oli sopivan viileä. Kuulan saattoi huolettomasti pudottaa liikkeiden välillä ruohikolle, ja sehän tuntui mukavalta. Ilman talvikauden salitreeniä en varmasti olisi pystynyt kahvakuulaa tämänkään vertaa liikuttelemaan. Tietysti kuulani oli kahvakuulaveteraanien mielestä naurettavan kevyt, mutta jostakin on aina aloitettava. Ei varmaan kenenkään kannata ensimmäisillä kerroilla ruveta repimään kovilla painoilla. Minulla ei onneksi ole suorituspaineita, sillä olen mielestäni oppinut tyytymään kaikessa liikunnassa siihen tasoon, johon tiedän pystyväni. Totta kai toivon kehittyväni, mutta omaan tahtiini. Varmaan menen toistekin kahvakuulatunnille. heiluriliike kahvakuula salitreeni sumokyykky Lue myös: Kesällä liikuntaharrastus on oma juttunsa 31.07.2017 Salilla saa nyt puurtaa rauhassa 04.07.2015 Muisti on oma arkistomme Salilla saa nyt puurtaa rauhassa Seetu
29.6.2015

Kahvakuula, uusi tuttavuus 29.6.2015 Seetu  2 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kuntoilumuotoja todella riittää. Kahvakuulaa monet ovat tottuneet käyttämään, mutta minulle tuo väline on vielä uusi tuttavuus. Salilla olen tietysti jonkin verran siihen tutustunut tekemällä sumokyykkyjä. Siinä minulla on välineenä 16 kilon kuula, mutta ensimmäiselle kahvakuulatunnille oli pakko ottaa 10 kiloa kevyempi kaveri. Täytyy tunnustaa, että 6 kilon kuulan pyörittely esimerkiksi olkapääliikkeessä pään ympäri on liike, johon en ainakaan toistaiseksi kaipaa painavampaa kuulaa. Samoin rinnalle ja ylös kuulan nostaminen sekä samanaikaisesti kyykkäminen kysyy voimia. Onneksi välillä palautellaan heiluriliikkeellä, joka tuntuu tällaisten ponnistelujen jälkeen kevyeltä. Oman rytmin löytäminen osoittautui hankalaksi, kun heilutettiin kuulaa ja asteltiin milloin eteen tai sivulle. Jollakin tavalla se sentään onnistui, mutta välillä kuulan liike tuntui liian nopealta, vaikka itsehän sitä kuitenkin heiluttelin. Kahdeksikon teko oli tällä kertaa liikaa, mutta ehkä se vielä joskus sujuukin. Olihan tämä kuitenkin vasta ensimmäinen kerta. Puolustuksena täytyy vielä sanoa, etteivät energiat ehkä olleet huipussaan, sillä pelasin aamupäivällä 18 reiän golfkilpailun. Positiivista kahvakuulatunnissamme myös oli, että olimme ulkona ruohikolla. Happea oli varmasti riittävästi, ja ilmakin oli sopivan viileä. Kuulan saattoi huolettomasti pudottaa liikkeiden välillä ruohikolle, ja sehän tuntui mukavalta. Ilman talvikauden salitreeniä en varmasti olisi pystynyt kahvakuulaa tämänkään vertaa liikuttelemaan. Tietysti kuulani oli kahvakuulaveteraanien mielestä naurettavan kevyt, mutta jostakin on aina aloitettava. Ei varmaan kenenkään kannata ensimmäisillä kerroilla ruveta repimään kovilla painoilla. Minulla ei onneksi ole suorituspaineita, sillä olen mielestäni oppinut tyytymään kaikessa liikunnassa siihen tasoon, johon tiedän pystyväni. Totta kai toivon kehittyväni, mutta omaan tahtiini. Varmaan menen toistekin kahvakuulatunnille. heiluriliike kahvakuula salitreeni sumokyykky Lue myös: Kesällä liikuntaharrastus on oma juttunsa 31.07.2017 Salilla saa nyt puurtaa rauhassa 04.07.2015 Muisti on oma arkistomme Salilla saa nyt puurtaa rauhassa Seetu

Loppu häämöttää -> satasia pukkaa! 22.6.2015 Sirkku  1 16 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Taas on vuoden pisin päivä lusittu ja nyt voi alkaa oottaa talvea =D Sen kunniaks meiän juhannusohjelmaan kuului miehelle uuden lumilaudan osto ja Ylläkselle loma-anomuksen pykäys :) Joo, me ollaan vähän outoja! Mä oon tiiätteks ihan raato ollu pari viime viikkoa! Mul on sairaan hyvä fiilis koko ajan ja eiku paranee, mut fyysisesti mä oon ihan puhki. Salitreenit saa just ja just tehtyä ja siinä se sit onki. Muuhun liikunnalliseen ei just nyt kykene. Mä oon myös huomannu, et mun syke nousee helposti ja laskee hitaasti. Must tuntuu välillä salilla, et mä kuolen. Torstaina ku oli jalkapäivä ja Bullin smith-kyykky specialia vetäsin 50 toistoa, mä meinasin lähteä himaan. Mä ihan oikeesti meinasin luovuttaa, mut sit aattelin et kissan pissat, en luovuta. Et nää on sentään tokavikat viiskymppisreenit. Arvatkaas miten sit kävi? No sittenhä kävi niin, et tuli uus ja samalla vika päivitys. Silleen ihan kiva, et vikat sarjat ei tosiaan ollukaan enää viiskymppisiä, vaan ne oli satasia. SATASIA! Jep, siinä vaiheessa pieni kyynel vierähti jo silmäkulmasta. No ei siinä jos se vanhalle akalle koville ottaa, ku pari Advancedin miestä uhkas heittää kirveen kaivoon tai treenata loppuajan ekojen viikkojen mukaan. Satasiahan ei ole ku tämä viikko, vika viikko mennään sitten ekan viikon mukaan, et nähään onko voimatasoihin tullu muutoksia. No ei siinä, mä päätin korjata asennetta. Mun on tässä hyvässä fiiliksessäni aika vaikea kerätä agressioita salille, joten päätin epätoivon sijaan ottaa sellasen no problem -fiiliksen. Aattelin, ettei niihin treeneihin kai sentään kuolla voi. Eihän? Joten aamulla kipitin kuuliaisesti salille tekemään selkä-takareiska -reenin ja kyllä sieltä hengissä pois tultiin. Tollasessa jätti-sarjassa se käytettävä paino on jo niin pieni, et helpottaa kummasti. Ja toisaalta tää oli helpoin päivä, koska tässä päivässä on sumoveto, jota tehdään vain 3×8-12. Ja vatsatkin jätin huomiselle, joten tälle päivälle ei kertynyt yhteensä kai kuin 528 toistoa. Huomenna niitä kertyykin sitten jo 780 toistoa. Et tää päivä oli aika piece of cake =D Jep, mua alkaa enää vaan naurattaa, koska mä oon NIIN LOPPUSUORALLA :) Ihmeen vähän kuitenki energiaa palaa. Omissa treeneissä se on yleensä tuolla 650-800 paikkeilla. Aluks mä aattelin, et mä käyn jo tällä viikolla Inbody -mittauksessa, mut päätin lykätä sitä ens viikon to-pe -akselille. Ihan vaan siks, et mä oon mässäilly niin sairaasti viime aikoina, et jos mä saisin ees puoltoista viikkoa pidettyä tiukkaa linjaa et kehtaan mennä koko mittaukseen! Mut hei, 7 reenit ja reilu viikko enää tätä ruokavaliota, sit mä kostan itelleni =D Ja lupaan olla jatkossa lähtemättä mukaan vastaaviin ja uskovani itteeni :) Tän pienen ylirasituksen/yliväsymyksen on huomannu hyvin myös hervottomasta hihittelystä. Mä olin viime viikolla pikkujätkän kanssa pihalla ja kattelin ku naapuritalon teinipoika ei saanu partsin ovea kiinni. Ette usko, et mul oli hauskaa. Mä hihittelin ja hekottelin varmaan vartin tossa itekseni, onneks ihmiset kai luuli mun hihittelevän omalle pojalleni =D No oli se sen partsin oven seuraavaan päivään mennessä kiinni saanu :) Käytiin yks päivä lönkyttelemässä tos meiän Pikku-Veskun puistossa ja nähtiin tällanen hauska sorsa-poikue. Toi 1 poikanen on keltanen, siltä puuttuu väripigmenttejä. Hauskan näkönen, kiusaakohan noi muut sitä. Viime vuonna oli kuulema ollut ihan albiino-sorsakin, sitä en muista nähneeni. Ja joutsen-pariskuntakin poikasineen ilahdutti :) Kiva lisä näiden miljoonien lokkien seassa =D Vähän ihmetyttää, et mihin ne valkoposkihanhet on tänä vuonna jääny. Ne tulee yleensä tohon Ankkurin uimarannalle 6. -8.6. ja jäpittävät siinä laumana pitkän aikaa. Nyt ei oo näkyny. Vaikkei tietty oo tullu rannalla löhöiltyäkään jostain kumman syystä =D Meil oli rauhallinen juhannus. Aattona käytin koiran illalla ulkona ysin aikaan enkä yhtään muistanu, et Lahen satamassa on aina kokko. Oli meinaan varmaan koko kaupungin popula sitä kattomassa. Ite en aiemmin oo eksyny, mut tulipahan nähtyä. Lauantai vietettiin ainaki Lahessa mitä ihanimmassa säässä kuten kuvasta näkyy. Koiralle uiminen maistui siitäkin huolimatta =D Eilen ryhdistäydyttiin ja lähettiin kiertämään Iso-Tiilijärvi vaihteeks. Koira tunki kuononsa heti aluks muurahaispesään ja sit se hinkkas sitä koko matkan joka puskaan kuten kuvasta näkyy =D Ihme, et lenkin jälkeen ei löytyny kuitenkaan yhtään punkkia tällä kertaa :) Oi ja kattokaa mitä mulla on! Kenttäpaikat Nightwishin Barona-areenan keikalle marraskuussa! Tää on vähän ärsyttävää ku mun kesät menee aina oottaessa kaikkea talvikivaa =D Mut hei, fiilis alkaa olemaan katossa taas ja mä yritän vetää nää loput 7 reeniä nyt niin putkeen ku vaan mahollista. Sit mä varmaan maltan lepäilläki viikon. Kai. Ehkä. Tai ehkä mua ei huvita ees :) Mut palaillaan taas ja kivat viikot kaikille! Josko nää kelitki alkais ees jossain vaiheessa suosimaan :) Advanced Iso-Tiilijärvi kuntosaliharjoittelu lumilautailu Nightwish Pikku-Vesijärvi salitreeni sataset treeni Ylläs Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Loistoviikko takana ja lupa valittaa OHI ON! Sirkku
22.6.2015

Loppu häämöttää -> satasia pukkaa! 22.6.2015 Sirkku  1 16 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Taas on vuoden pisin päivä lusittu ja nyt voi alkaa oottaa talvea =D Sen kunniaks meiän juhannusohjelmaan kuului miehelle uuden lumilaudan osto ja Ylläkselle loma-anomuksen pykäys :) Joo, me ollaan vähän outoja! Mä oon tiiätteks ihan raato ollu pari viime viikkoa! Mul on sairaan hyvä fiilis koko ajan ja eiku paranee, mut fyysisesti mä oon ihan puhki. Salitreenit saa just ja just tehtyä ja siinä se sit onki. Muuhun liikunnalliseen ei just nyt kykene. Mä oon myös huomannu, et mun syke nousee helposti ja laskee hitaasti. Must tuntuu välillä salilla, et mä kuolen. Torstaina ku oli jalkapäivä ja Bullin smith-kyykky specialia vetäsin 50 toistoa, mä meinasin lähteä himaan. Mä ihan oikeesti meinasin luovuttaa, mut sit aattelin et kissan pissat, en luovuta. Et nää on sentään tokavikat viiskymppisreenit. Arvatkaas miten sit kävi? No sittenhä kävi niin, et tuli uus ja samalla vika päivitys. Silleen ihan kiva, et vikat sarjat ei tosiaan ollukaan enää viiskymppisiä, vaan ne oli satasia. SATASIA! Jep, siinä vaiheessa pieni kyynel vierähti jo silmäkulmasta. No ei siinä jos se vanhalle akalle koville ottaa, ku pari Advancedin miestä uhkas heittää kirveen kaivoon tai treenata loppuajan ekojen viikkojen mukaan. Satasiahan ei ole ku tämä viikko, vika viikko mennään sitten ekan viikon mukaan, et nähään onko voimatasoihin tullu muutoksia. No ei siinä, mä päätin korjata asennetta. Mun on tässä hyvässä fiiliksessäni aika vaikea kerätä agressioita salille, joten päätin epätoivon sijaan ottaa sellasen no problem -fiiliksen. Aattelin, ettei niihin treeneihin kai sentään kuolla voi. Eihän? Joten aamulla kipitin kuuliaisesti salille tekemään selkä-takareiska -reenin ja kyllä sieltä hengissä pois tultiin. Tollasessa jätti-sarjassa se käytettävä paino on jo niin pieni, et helpottaa kummasti. Ja toisaalta tää oli helpoin päivä, koska tässä päivässä on sumoveto, jota tehdään vain 3×8-12. Ja vatsatkin jätin huomiselle, joten tälle päivälle ei kertynyt yhteensä kai kuin 528 toistoa. Huomenna niitä kertyykin sitten jo 780 toistoa. Et tää päivä oli aika piece of cake =D Jep, mua alkaa enää vaan naurattaa, koska mä oon NIIN LOPPUSUORALLA :) Ihmeen vähän kuitenki energiaa palaa. Omissa treeneissä se on yleensä tuolla 650-800 paikkeilla. Aluks mä aattelin, et mä käyn jo tällä viikolla Inbody -mittauksessa, mut päätin lykätä sitä ens viikon to-pe -akselille. Ihan vaan siks, et mä oon mässäilly niin sairaasti viime aikoina, et jos mä saisin ees puoltoista viikkoa pidettyä tiukkaa linjaa et kehtaan mennä koko mittaukseen! Mut hei, 7 reenit ja reilu viikko enää tätä ruokavaliota, sit mä kostan itelleni =D Ja lupaan olla jatkossa lähtemättä mukaan vastaaviin ja uskovani itteeni :) Tän pienen ylirasituksen/yliväsymyksen on huomannu hyvin myös hervottomasta hihittelystä. Mä olin viime viikolla pikkujätkän kanssa pihalla ja kattelin ku naapuritalon teinipoika ei saanu partsin ovea kiinni. Ette usko, et mul oli hauskaa. Mä hihittelin ja hekottelin varmaan vartin tossa itekseni, onneks ihmiset kai luuli mun hihittelevän omalle pojalleni =D No oli se sen partsin oven seuraavaan päivään mennessä kiinni saanu :) Käytiin yks päivä lönkyttelemässä tos meiän Pikku-Veskun puistossa ja nähtiin tällanen hauska sorsa-poikue. Toi 1 poikanen on keltanen, siltä puuttuu väripigmenttejä. Hauskan näkönen, kiusaakohan noi muut sitä. Viime vuonna oli kuulema ollut ihan albiino-sorsakin, sitä en muista nähneeni. Ja joutsen-pariskuntakin poikasineen ilahdutti :) Kiva lisä näiden miljoonien lokkien seassa =D Vähän ihmetyttää, et mihin ne valkoposkihanhet on tänä vuonna jääny. Ne tulee yleensä tohon Ankkurin uimarannalle 6. -8.6. ja jäpittävät siinä laumana pitkän aikaa. Nyt ei oo näkyny. Vaikkei tietty oo tullu rannalla löhöiltyäkään jostain kumman syystä =D Meil oli rauhallinen juhannus. Aattona käytin koiran illalla ulkona ysin aikaan enkä yhtään muistanu, et Lahen satamassa on aina kokko. Oli meinaan varmaan koko kaupungin popula sitä kattomassa. Ite en aiemmin oo eksyny, mut tulipahan nähtyä. Lauantai vietettiin ainaki Lahessa mitä ihanimmassa säässä kuten kuvasta näkyy. Koiralle uiminen maistui siitäkin huolimatta =D Eilen ryhdistäydyttiin ja lähettiin kiertämään Iso-Tiilijärvi vaihteeks. Koira tunki kuononsa heti aluks muurahaispesään ja sit se hinkkas sitä koko matkan joka puskaan kuten kuvasta näkyy =D Ihme, et lenkin jälkeen ei löytyny kuitenkaan yhtään punkkia tällä kertaa :) Oi ja kattokaa mitä mulla on! Kenttäpaikat Nightwishin Barona-areenan keikalle marraskuussa! Tää on vähän ärsyttävää ku mun kesät menee aina oottaessa kaikkea talvikivaa =D Mut hei, fiilis alkaa olemaan katossa taas ja mä yritän vetää nää loput 7 reeniä nyt niin putkeen ku vaan mahollista. Sit mä varmaan maltan lepäilläki viikon. Kai. Ehkä. Tai ehkä mua ei huvita ees :) Mut palaillaan taas ja kivat viikot kaikille! Josko nää kelitki alkais ees jossain vaiheessa suosimaan :) Advanced Iso-Tiilijärvi kuntosaliharjoittelu lumilautailu Nightwish Pikku-Vesijärvi salitreeni sataset treeni Ylläs Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Loistoviikko takana ja lupa valittaa OHI ON! Sirkku