Kaikki artikkelitRSS
Etusivu › Kaikki artikkelit

Kaikki artikkelit

Oi mikä päivä!! 26.4.2013 Heidi 22  Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tänään kaikki meni ihan nappiin. Niin paljon parhautta, etten kestä! Vihdoin onnistui muutaman asian toteuttaminen, mikä on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Tänään sitten vaikka mitä ja vähän vielä lisää. :) Iiihh! Päivä alkoi kello viiden herätyksellä perinteisesti, vaikka siihen ei sen suurempaa syytä ollutkaan, mutta kun unirytmi on hienosti kohdillaan eikä väsymystä ole, juurikin sen rytmin ansiosta, joten mitä sitä pilaamaan! Aamupaino oli viikon osalta -400g, ja nyt ollaan sellaisissa lukemissa, että sulatella pitää ihan vain jokunen sata grammaa. Tämä tarkoittaa sitä, että mun tarkoituksellinen pudotteluprojekti loppuu tähän, loppu sulaa siitä itsekseen, vaikka söisi enemmän/vähemmän, liikkuisi enemmän/vähemmän. Fiiliksellä mennään! Kymmeneltä me oltiin tällaisessa maisemassa: Siis apua <3 Tuo maisema ei kuitenkaan ollut päämäärä (tällä kertaa), vaan tien toisella puolella oleva urheilukeskus. Nimittäin meidän tie vei luistelemaan! En äkkiseltään muista milloin olisin viimeksi käynyt, joskus Suomessa talvella, vuosia sitten. Luistimet on itsellä, mutta viime vuodet kun on muuttanut paikasta toiseen, niin on vähän nuo talven luistelutilanteet menneet ohi. Talvi se meni täälläkin, jos olisi ulkokenttää ollutkaan, joten sisäkentälle sitten, kun sellainen mahdollisuus löytyi! Omat luistimet jätin kotiin, kun terät oli aivan tylsät, enkä niillä uskaltanut sisäjäälle mennä sutimaan. Vuokrattiin paikalta molemmille luistimet. Ja olihan ne sitten hienot.. Ai ei?! :D Siis rumimmat luistimet ikinä!! :D Muoviset, eivätkä antaneet juuri yhtään periksi. Lisäksi tuo oli mulle aivan liian suuri koko (39, mikä on omissa luistimissani sopiva villasukan kanssa), joten jalka hölskyi siellä sisällä. Mulla oli noissa sellaiset vipukiristimet x kaksi per luistin. Kyllä niistä nilkalle tukevat sai, mutta muuten oli tilaa vaikka neljille lisävillasukille. :D Miehellä oli hienot nauhaviritykset. Taisi olla parin metrin nauhatkin niissä. :D Mutta näillä mentiin! Kentällä ei valitettavasti saanut kuvata :(, joten otettiin vain yksi salakuva juuri ennen kuin astuttiin jo pois. Ilme oli sitten sen verran nätti, että tein mulle uudet silmät: Vai kakkulatko ne siinä killuu? Tunti ja vartti me siellä mentiin ees taas ja ympäri. Koska luistimet oli mulle suuret, en uskaltanut niihin täysillä luottaa ja kun eivät taipuneet yhtään, en päässyt kunnolla potkimaan vauhtia. Loppua kohden sai jo vähän kiihdyteltyä pidempiä pätkiä kun tulivat vähän tutummaksi ja kyllähän siellä sai ihan hikeä pintaan! Mitään sykemittaria en viitsinyt ottaa mittaamaan mitään, mutta liikunnasta tuo kyllä ihan tosiaan meni. Saas nähdä mitkä aivan uudet lihakset on huomenna kipeänä! :) Ehdottomasti uudelleen pitää mennä. Täytynee teroituttaa omat luistimet, tai ainakin ottaa seuraavaksi koko tai kaksi pienemmät tuolta. ;) Sieltä mentiin erääseen juoksukauppaan hakemaan miehelle juoksukenkiä ja samalla vilkaisin, joskos löytyisi vaikka alennuksesta mulle juoksutakki. Ei juoksemista vaan kävelyä varten. Oon sellaista kaivannut, mikä kestäisi säätä, mutta ei olisi paksu, missä olisi huppu ja ennen kaikkea olisi nätin mallinen noiden mun pussitelttatakkien tilalle. :D Ja kappas, alerekissä oli yksi varteenotettava vaihtoehto 28 punnan alennuksella (normaalisti 68 puntaa), ja se oli mun kokoa! Pakko oli tietysti ottaa mukaan ja olen nyt ihan rakastunut. <3 Eli Nike se on, Dri-FIT -osastoa, ja siinä on vaikka mitä kivaa pientä. Huppu on irrotettava ja kiristettävä, kauluksen sisäreuna on jotain ihanan pehmeää materiaalia, hihoissa on kireät mutta mukavat erilliset osiot, taskuista löytyy narut, joita vetämällä takin alareuna kiristyy, molemmin puolin on sisälläkin taskut jne. Mää tykkään. <3 Ainoa epämiellyttävä yllätys oli toisessa taskussa oleva varashälytin! :D Mä vielä näin kassalla kun ottivat pois, mutta ilmeisesti oli vielä toinen ja se sitten jäi. Ei se kyllä hälytellyt. Kaupan jälkeen otettiin suunta kohti.. ravintolaa! En kestä! Mä en voi ymmärtää miten löysin eilen googlettelemalla OIKEASTI terveellisen ravintolan, intialaisen, jossa on menu pullollansa kasvisvaihtoehtoja. Apua! Siitä on hetki aikaa kun ollaan ravintolassa syöty. Saksassa käytiin seitan -salaatit hakemassa pari kertaa kotiin ja Subwayssa tietty pariin otteeseen piipahdettiin noutamassa vegepihvipatongit. Nyt mentiin jo MELKEIN ulos syömään – ei meinaan uskaltanut jäädä paikalle, kun ei tiedä mitä massu nyt sanoo, kun saa yhtäkkiä hieman poikkeavia ja tulisempia ruokia itseensä. :D Otettiin varman päälle näin ensimmäisellä kerralla ja käytiin tilaamassa annokset mukaan. Sitten kotiin kurnivan vatsan kanssa, sisältö leviäksi pitkin pöytää ja tavaraa lautasen kautta suuhun. JA KYLLÄ MAISTUI. Kissa heti paikalla, että onks nää mulle vai? Siinä on kaikkea pöydällä, ensimmäinen pikkuannos lautasella ja sitten kuva ruokailun jälkeen. <3 Voi elämä, että maistui! Meillä oli kolme ruokalajia siinä + jotain ekstroja, kuten valkosipulinen naan-leipä (jota otin vähän), ja kevyttä kylmäjogurttikastiketta + sipulitomaattikurkkusalaattia. Papadum -leipä jäi syömättä, maistettiin sitä pienet palat, mutta ei ollut niin erikoista, että oltaisiin koko tuo ruskea pussillinen sitä mutustettu. Ruokalajit olivat pääpiirteittäin näin yksinkertaisesti kerrottuna pinaattia ja perunaa, riisiä ja sieniä ja currysta kukkakaaliperunatomaattia. Kaikki oli todella hyviä. Lapattiin molemmat lautaselle kaikkea niitä ja täyteltiin lautasta uudemman kerran. Meniköhän vielä kolmaskin pikkuannos? Oli jännä syödä perunaa, jota syön siis tyyliin kerran vuodessa.. :D Viime riisistä onkin aikaa.. ööh.. no reilusti yli vuosi ainakin. :D Oli todella hyvää! Eikä tullut ähkyä, hyvä määrä tuli syötyä. Pikkasen jännitti siinä mitä vatsa sanoo tuosta kaikesta, mutta niinhän siinä kävi, että ei se sanonut mitään. :) Tämä on tosiaan kaikki terveellistä, terveellisistä ainesosista tehtyä ruokaa. Ihan loistojuttu, että tuollainen paikka on olemassa ja löydettiinkin se vielä. Ihan satavarmasti tullaan siellä käymään syömässä ihan useammastikin ja ihan paikallakin seuraavaksi, kun uskaltaa nyt. :D Hauskaa oli myös tajuta, että makumaailmaltaan tämä ruoka vastaa hyvin paljon kaikkea sitä, mitä itse teen kotona. :’) Ja hinta tälle koko satsille oli tasan kaksikymmentä puntaa. Ei sitten paha hinta ollenkaan! Ystävällinen palvelu ja kaunis paikka. Saako jo mennä uudestaan?! :D Ai mutta jäihän näitä jämiä vielä jääkaappiin.. ;) Kaiken kaikkiaan aivan parhauspäivä. Tätä lisää! Ja sunnuntaina onkin luvassa taas jotain jännää aktiviteettia! :’) intialainen kasvisruoka paino ravintolaruoka urheiluvaatteet Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Reenii reenii! Sulkapalloakin vielä, eli parhausviikko 17! 22 vastausta artikkeliin ”Oi mikä päivä!!” Jaanaba sanoo: 26.4.2013 18:10 Toi takki on tosi hieno. Näyttää samanlaiselta mitä täällä himoitsin sinivalkoisena varmaan kaksi vuotta. Mutta aina se oli liian kallis ja jopa pari viimeistä kappaletta Intersportissa aletangossa oli niin pienellä alennuksella, että en raaskinut ostaa. Mun mielestä se on hieno just siks, että se ei oo niin perinteisen juoksutakin näköinen, sopii paremmin moneen paikkaan. Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:08 Kiitos, tää miellyttää kyllä omaa silmää kanssa. Parasta sporttivaatteissa on se, että ne on kivan värisiä ja semmoisia värejä justiinsa, mitä ei muissa vaatteissa välttämättä käyttäisikään. Sporttivaatteissa ne toimii loistavasti. Yleensä noissa on joo semmoiset alennukset, ettei tunnu missään ja on edelleen hirveän kalliita. Nyt oli tosiaan ihan kunnolla hintaa pois ja tuntui. :D Viimeinen takki ja omaa kokoa, no selkeä merkkihän se oli. :P Ramona sanoo: 26.4.2013 18:24 Herkullisen näköisiä ruokia!! :-) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:09 Eikö? OMNOMNOM! :’) Puuha-Pete sanoo: 26.4.2013 19:19 Noi luistimet on parhaat.. Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:09 Kuuminta hottia! Bigblue sanoo: 26.4.2013 19:39 Intialainen on kyllä parasta! Osaavat todella maustaa ruokansa :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:10 Mä olen nyt viimeistään kanssa suuri fani! ;) Monna sanoo: 26.4.2013 19:44 No siis todellakin rumimmat luistimet ikinä!! :D :D Hahahaha!! Mutta on niiiiin hieno takki! Vähän on tosiaan samaa sen mun takklöydön kanssa. Hihi ;) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:11 :D :D Aivan karmeat!! :’D Joo katoin tosiaan, että samanlainen tuo kahden värin raja takissa kuin sullakin! :) Marilii sanoo: 26.4.2013 20:26 Ihana takki! Minäkin haluun <3 Ruuatkin näyttää ihan mahtavan hyviltä :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:12 Mä oon kyllä niin iloinen että tuommoinen takki löytyi! <3 Ja ruoista kanssa iloitsen. :D Adelheid sanoo: 26.4.2013 20:47 Pisteet ravintolalle, näyttää hyvältä. Mäkin kävin luistelemassa just, tosin rullilla! =) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:13 Todellakin, oikein jättipisteet! Jee luistelukausi avattu sielläkin, luistimen malli olkoon valinnainen. :D Maritsu sanoo: 27.4.2013 06:24 Ihan mieletön tuo maisemakuva, melkein tuli ikävä Skotlantiin vaikka vain kerran olen siellä käynyt :) Ja kiva takki ! Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:15 Tää oli ensimmäinen kerta kun vasta löydettiin tuonne rannikolle, vaikka periaatteessa ihan vieressä asutaankin. Meri on vaan <3. Missä päin oot täällä käynyt? Kiitti takkikehustakin! :) Maritsu sanoo: 29.4.2013 13:21 Aberdeenissa käväsin kerran työhaastattelussa, asuin silloin Manchesterissa. Mutta, tästä on jo aikaa viitisentoista vuotta :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.4.2013 14:01 Tunnistitko, että tuo kuva on Aberdeenista? :) Hannaliina sanoo: 1.5.2013 09:42 Mitä muuten sanoisit sushista? Riisiähän siinä kyllä on, mutta muuten kaikki onkin sitten kasvista, merenelävää tai levää. Voi vaikka jättää sen soijakastikkeen pois, jos haluaa välttää suolaa. Lisää vain wasabia :D Ja sashimiannoksissahan ei ole mitään muuta kuin kalaa ja äyriäisiä. Ja nyt en tietenkään muista söiksä ees sitä kalaa…mut on tosiaan niitä kasvismakejakin. Siinä voisi olla toinen terveellinen herkku ravintolassa syötäväksi. Ja jos vaikka löytäisi sellaisen sushibaarin, josta voisi hihnastolta valita omat annoksensa, niin olisi helppoota. Bobby Jean / Heidi sanoo: 1.5.2013 09:50 Mä en tykkää sushista kyllä ollenkaan. :’) Muutenhan oisikin aivan loistava! Ja helppo löytää, kyllä noita paikkoja taitaa olla ihan joka puolella, useitakin. Niin, ja en mä sitä kalaakaan. :) Ei elukoita laisinkaan. ;) Hannaliina sanoo: 1.5.2013 10:19 Siihen sushin makuun tottuu kyllä. Mun lapset ainakin on tottuneet :) Se makuhan tulee riisiin lisätystä riisiviinietikasta. Ja tietenkin se levä on myös oma makunsa, mutta sähän syöt muutakin omituista 8) Ja sit vaan kasvistäytteillä! Mutta etköhän sä syödäkses saa ilman sushiakin. Ajattelin vaan, että jos haluaa laajentaa mahdollisuuksia vaikka syödä ulkona toisinaan. Bobby Jean / Heidi sanoo: 1.5.2013 11:24 Justiinsa etikan maku on se, mitä en voi sietää. Kaikki kitkerät ja hapanimelät on mulle todella vastenmielisiä makuja. Tästä syystä alkoholi on kanssa aivan hirveän pahaa, laitan sen makumaailmaltaan samaan kastiin. Eikä se leväkään ole hyvää. :D Syön kyllä kaikkea omituista (:D), mutta tykkään sentään niistä kaikista omituisuuksista. :) Kommentointi on suljettu. Heidi
26.4.2013

Oi mikä päivä!! 26.4.2013 Heidi 22  Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tänään kaikki meni ihan nappiin. Niin paljon parhautta, etten kestä! Vihdoin onnistui muutaman asian toteuttaminen, mikä on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Tänään sitten vaikka mitä ja vähän vielä lisää. :) Iiihh! Päivä alkoi kello viiden herätyksellä perinteisesti, vaikka siihen ei sen suurempaa syytä ollutkaan, mutta kun unirytmi on hienosti kohdillaan eikä väsymystä ole, juurikin sen rytmin ansiosta, joten mitä sitä pilaamaan! Aamupaino oli viikon osalta -400g, ja nyt ollaan sellaisissa lukemissa, että sulatella pitää ihan vain jokunen sata grammaa. Tämä tarkoittaa sitä, että mun tarkoituksellinen pudotteluprojekti loppuu tähän, loppu sulaa siitä itsekseen, vaikka söisi enemmän/vähemmän, liikkuisi enemmän/vähemmän. Fiiliksellä mennään! Kymmeneltä me oltiin tällaisessa maisemassa: Siis apua <3 Tuo maisema ei kuitenkaan ollut päämäärä (tällä kertaa), vaan tien toisella puolella oleva urheilukeskus. Nimittäin meidän tie vei luistelemaan! En äkkiseltään muista milloin olisin viimeksi käynyt, joskus Suomessa talvella, vuosia sitten. Luistimet on itsellä, mutta viime vuodet kun on muuttanut paikasta toiseen, niin on vähän nuo talven luistelutilanteet menneet ohi. Talvi se meni täälläkin, jos olisi ulkokenttää ollutkaan, joten sisäkentälle sitten, kun sellainen mahdollisuus löytyi! Omat luistimet jätin kotiin, kun terät oli aivan tylsät, enkä niillä uskaltanut sisäjäälle mennä sutimaan. Vuokrattiin paikalta molemmille luistimet. Ja olihan ne sitten hienot.. Ai ei?! :D Siis rumimmat luistimet ikinä!! :D Muoviset, eivätkä antaneet juuri yhtään periksi. Lisäksi tuo oli mulle aivan liian suuri koko (39, mikä on omissa luistimissani sopiva villasukan kanssa), joten jalka hölskyi siellä sisällä. Mulla oli noissa sellaiset vipukiristimet x kaksi per luistin. Kyllä niistä nilkalle tukevat sai, mutta muuten oli tilaa vaikka neljille lisävillasukille. :D Miehellä oli hienot nauhaviritykset. Taisi olla parin metrin nauhatkin niissä. :D Mutta näillä mentiin! Kentällä ei valitettavasti saanut kuvata :(, joten otettiin vain yksi salakuva juuri ennen kuin astuttiin jo pois. Ilme oli sitten sen verran nätti, että tein mulle uudet silmät: Vai kakkulatko ne siinä killuu? Tunti ja vartti me siellä mentiin ees taas ja ympäri. Koska luistimet oli mulle suuret, en uskaltanut niihin täysillä luottaa ja kun eivät taipuneet yhtään, en päässyt kunnolla potkimaan vauhtia. Loppua kohden sai jo vähän kiihdyteltyä pidempiä pätkiä kun tulivat vähän tutummaksi ja kyllähän siellä sai ihan hikeä pintaan! Mitään sykemittaria en viitsinyt ottaa mittaamaan mitään, mutta liikunnasta tuo kyllä ihan tosiaan meni. Saas nähdä mitkä aivan uudet lihakset on huomenna kipeänä! :) Ehdottomasti uudelleen pitää mennä. Täytynee teroituttaa omat luistimet, tai ainakin ottaa seuraavaksi koko tai kaksi pienemmät tuolta. ;) Sieltä mentiin erääseen juoksukauppaan hakemaan miehelle juoksukenkiä ja samalla vilkaisin, joskos löytyisi vaikka alennuksesta mulle juoksutakki. Ei juoksemista vaan kävelyä varten. Oon sellaista kaivannut, mikä kestäisi säätä, mutta ei olisi paksu, missä olisi huppu ja ennen kaikkea olisi nätin mallinen noiden mun pussitelttatakkien tilalle. :D Ja kappas, alerekissä oli yksi varteenotettava vaihtoehto 28 punnan alennuksella (normaalisti 68 puntaa), ja se oli mun kokoa! Pakko oli tietysti ottaa mukaan ja olen nyt ihan rakastunut. <3 Eli Nike se on, Dri-FIT -osastoa, ja siinä on vaikka mitä kivaa pientä. Huppu on irrotettava ja kiristettävä, kauluksen sisäreuna on jotain ihanan pehmeää materiaalia, hihoissa on kireät mutta mukavat erilliset osiot, taskuista löytyy narut, joita vetämällä takin alareuna kiristyy, molemmin puolin on sisälläkin taskut jne. Mää tykkään. <3 Ainoa epämiellyttävä yllätys oli toisessa taskussa oleva varashälytin! :D Mä vielä näin kassalla kun ottivat pois, mutta ilmeisesti oli vielä toinen ja se sitten jäi. Ei se kyllä hälytellyt. Kaupan jälkeen otettiin suunta kohti.. ravintolaa! En kestä! Mä en voi ymmärtää miten löysin eilen googlettelemalla OIKEASTI terveellisen ravintolan, intialaisen, jossa on menu pullollansa kasvisvaihtoehtoja. Apua! Siitä on hetki aikaa kun ollaan ravintolassa syöty. Saksassa käytiin seitan -salaatit hakemassa pari kertaa kotiin ja Subwayssa tietty pariin otteeseen piipahdettiin noutamassa vegepihvipatongit. Nyt mentiin jo MELKEIN ulos syömään – ei meinaan uskaltanut jäädä paikalle, kun ei tiedä mitä massu nyt sanoo, kun saa yhtäkkiä hieman poikkeavia ja tulisempia ruokia itseensä. :D Otettiin varman päälle näin ensimmäisellä kerralla ja käytiin tilaamassa annokset mukaan. Sitten kotiin kurnivan vatsan kanssa, sisältö leviäksi pitkin pöytää ja tavaraa lautasen kautta suuhun. JA KYLLÄ MAISTUI. Kissa heti paikalla, että onks nää mulle vai? Siinä on kaikkea pöydällä, ensimmäinen pikkuannos lautasella ja sitten kuva ruokailun jälkeen. <3 Voi elämä, että maistui! Meillä oli kolme ruokalajia siinä + jotain ekstroja, kuten valkosipulinen naan-leipä (jota otin vähän), ja kevyttä kylmäjogurttikastiketta + sipulitomaattikurkkusalaattia. Papadum -leipä jäi syömättä, maistettiin sitä pienet palat, mutta ei ollut niin erikoista, että oltaisiin koko tuo ruskea pussillinen sitä mutustettu. Ruokalajit olivat pääpiirteittäin näin yksinkertaisesti kerrottuna pinaattia ja perunaa, riisiä ja sieniä ja currysta kukkakaaliperunatomaattia. Kaikki oli todella hyviä. Lapattiin molemmat lautaselle kaikkea niitä ja täyteltiin lautasta uudemman kerran. Meniköhän vielä kolmaskin pikkuannos? Oli jännä syödä perunaa, jota syön siis tyyliin kerran vuodessa.. :D Viime riisistä onkin aikaa.. ööh.. no reilusti yli vuosi ainakin. :D Oli todella hyvää! Eikä tullut ähkyä, hyvä määrä tuli syötyä. Pikkasen jännitti siinä mitä vatsa sanoo tuosta kaikesta, mutta niinhän siinä kävi, että ei se sanonut mitään. :) Tämä on tosiaan kaikki terveellistä, terveellisistä ainesosista tehtyä ruokaa. Ihan loistojuttu, että tuollainen paikka on olemassa ja löydettiinkin se vielä. Ihan satavarmasti tullaan siellä käymään syömässä ihan useammastikin ja ihan paikallakin seuraavaksi, kun uskaltaa nyt. :D Hauskaa oli myös tajuta, että makumaailmaltaan tämä ruoka vastaa hyvin paljon kaikkea sitä, mitä itse teen kotona. :’) Ja hinta tälle koko satsille oli tasan kaksikymmentä puntaa. Ei sitten paha hinta ollenkaan! Ystävällinen palvelu ja kaunis paikka. Saako jo mennä uudestaan?! :D Ai mutta jäihän näitä jämiä vielä jääkaappiin.. ;) Kaiken kaikkiaan aivan parhauspäivä. Tätä lisää! Ja sunnuntaina onkin luvassa taas jotain jännää aktiviteettia! :’) intialainen kasvisruoka paino ravintolaruoka urheiluvaatteet Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Ensimmäinen vuosi salilla 10.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Reenii reenii! Sulkapalloakin vielä, eli parhausviikko 17! 22 vastausta artikkeliin ”Oi mikä päivä!!” Jaanaba sanoo: 26.4.2013 18:10 Toi takki on tosi hieno. Näyttää samanlaiselta mitä täällä himoitsin sinivalkoisena varmaan kaksi vuotta. Mutta aina se oli liian kallis ja jopa pari viimeistä kappaletta Intersportissa aletangossa oli niin pienellä alennuksella, että en raaskinut ostaa. Mun mielestä se on hieno just siks, että se ei oo niin perinteisen juoksutakin näköinen, sopii paremmin moneen paikkaan. Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:08 Kiitos, tää miellyttää kyllä omaa silmää kanssa. Parasta sporttivaatteissa on se, että ne on kivan värisiä ja semmoisia värejä justiinsa, mitä ei muissa vaatteissa välttämättä käyttäisikään. Sporttivaatteissa ne toimii loistavasti. Yleensä noissa on joo semmoiset alennukset, ettei tunnu missään ja on edelleen hirveän kalliita. Nyt oli tosiaan ihan kunnolla hintaa pois ja tuntui. :D Viimeinen takki ja omaa kokoa, no selkeä merkkihän se oli. :P Ramona sanoo: 26.4.2013 18:24 Herkullisen näköisiä ruokia!! :-) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:09 Eikö? OMNOMNOM! :’) Puuha-Pete sanoo: 26.4.2013 19:19 Noi luistimet on parhaat.. Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:09 Kuuminta hottia! Bigblue sanoo: 26.4.2013 19:39 Intialainen on kyllä parasta! Osaavat todella maustaa ruokansa :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:10 Mä olen nyt viimeistään kanssa suuri fani! ;) Monna sanoo: 26.4.2013 19:44 No siis todellakin rumimmat luistimet ikinä!! :D :D Hahahaha!! Mutta on niiiiin hieno takki! Vähän on tosiaan samaa sen mun takklöydön kanssa. Hihi ;) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:11 :D :D Aivan karmeat!! :’D Joo katoin tosiaan, että samanlainen tuo kahden värin raja takissa kuin sullakin! :) Marilii sanoo: 26.4.2013 20:26 Ihana takki! Minäkin haluun <3 Ruuatkin näyttää ihan mahtavan hyviltä :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:12 Mä oon kyllä niin iloinen että tuommoinen takki löytyi! <3 Ja ruoista kanssa iloitsen. :D Adelheid sanoo: 26.4.2013 20:47 Pisteet ravintolalle, näyttää hyvältä. Mäkin kävin luistelemassa just, tosin rullilla! =) Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:13 Todellakin, oikein jättipisteet! Jee luistelukausi avattu sielläkin, luistimen malli olkoon valinnainen. :D Maritsu sanoo: 27.4.2013 06:24 Ihan mieletön tuo maisemakuva, melkein tuli ikävä Skotlantiin vaikka vain kerran olen siellä käynyt :) Ja kiva takki ! Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.4.2013 08:15 Tää oli ensimmäinen kerta kun vasta löydettiin tuonne rannikolle, vaikka periaatteessa ihan vieressä asutaankin. Meri on vaan <3. Missä päin oot täällä käynyt? Kiitti takkikehustakin! :) Maritsu sanoo: 29.4.2013 13:21 Aberdeenissa käväsin kerran työhaastattelussa, asuin silloin Manchesterissa. Mutta, tästä on jo aikaa viitisentoista vuotta :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 29.4.2013 14:01 Tunnistitko, että tuo kuva on Aberdeenista? :) Hannaliina sanoo: 1.5.2013 09:42 Mitä muuten sanoisit sushista? Riisiähän siinä kyllä on, mutta muuten kaikki onkin sitten kasvista, merenelävää tai levää. Voi vaikka jättää sen soijakastikkeen pois, jos haluaa välttää suolaa. Lisää vain wasabia :D Ja sashimiannoksissahan ei ole mitään muuta kuin kalaa ja äyriäisiä. Ja nyt en tietenkään muista söiksä ees sitä kalaa…mut on tosiaan niitä kasvismakejakin. Siinä voisi olla toinen terveellinen herkku ravintolassa syötäväksi. Ja jos vaikka löytäisi sellaisen sushibaarin, josta voisi hihnastolta valita omat annoksensa, niin olisi helppoota. Bobby Jean / Heidi sanoo: 1.5.2013 09:50 Mä en tykkää sushista kyllä ollenkaan. :’) Muutenhan oisikin aivan loistava! Ja helppo löytää, kyllä noita paikkoja taitaa olla ihan joka puolella, useitakin. Niin, ja en mä sitä kalaakaan. :) Ei elukoita laisinkaan. ;) Hannaliina sanoo: 1.5.2013 10:19 Siihen sushin makuun tottuu kyllä. Mun lapset ainakin on tottuneet :) Se makuhan tulee riisiin lisätystä riisiviinietikasta. Ja tietenkin se levä on myös oma makunsa, mutta sähän syöt muutakin omituista 8) Ja sit vaan kasvistäytteillä! Mutta etköhän sä syödäkses saa ilman sushiakin. Ajattelin vaan, että jos haluaa laajentaa mahdollisuuksia vaikka syödä ulkona toisinaan. Bobby Jean / Heidi sanoo: 1.5.2013 11:24 Justiinsa etikan maku on se, mitä en voi sietää. Kaikki kitkerät ja hapanimelät on mulle todella vastenmielisiä makuja. Tästä syystä alkoholi on kanssa aivan hirveän pahaa, laitan sen makumaailmaltaan samaan kastiin. Eikä se leväkään ole hyvää. :D Syön kyllä kaikkea omituista (:D), mutta tykkään sentään niistä kaikista omituisuuksista. :) Kommentointi on suljettu. Heidi

Rintaa ja ojentajaa :) 23.4.2013 Päivi 10  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nonnih, täällä sitä taas kahvikuppi kourassa istutaan koneen äärellä niin. :D Vauhdikas päivä takana. Eipähän tarttenut duunissakaan peukaloita pyöritellä. Eipä ei, ois saanut jäädä ihan oikein ylitöihinkin, mutta minä hyväkäs karkasin ajoissa salille. Jos ois ollut treenivapaapäivä, niin en ois ollut niin tarkkana, mutta kun salikassi odotti jo pukkarissa ;) niin pakkohan sitä oli lähteä :D TÄNÄÄN oli RINTA JA OJENTAJA PÄIVÄ :) Eilisen selkäpäivän jäljiltä tuntee kyllä tehneensä. On nimittäin selkätreeni mennyt perille, sillä sen verran tuntuu ;) Tänään keskityin sitten jumppailee rinnan ja ojentajat :) Onnistunut treeni, eli näin ollen luotan siihen, että huomenna saattaapi olla etumus hellänä :) Vähän taas eri tekniikoita kokeillen. Hyvähän se on hakea aina uudenlaista tuntumaa ja kummasti sitä löytyykin ihan pienillä vivahde-eroillakin :D Ojentaja – ja rintalihakset on sinällään sen verran pieniä lihasryhmiä, että lähes tulkoot vaatii jopa hieman taitoa löytää niihin kunnon tuntuma. No ainakin rintaan on joskus ollut haastavaa löytää se tunne, ojentajiin se onnistuu mutkattomammin. Mutta pienellä harjoituksella ja kehityksellä sekin sieltä löytyy ja onhan näissä päivissäkin eroja. Mulla tulee helposti rintatreenissä olkapäät mukaan siihen. Kova polte saattaa kiiriä esim. etuolkiin, vaikka toivoisi sen poltteen löytävän tiensä rintaan. No, eihän sitä voi välttyä siltäkään, ettei muut lihasryhmät tekisi töitä siinä samalla :D joten ehkä se on ihan normaalia ;) Eli TÄNÄÄN: -penkki -ristikkäistalja (ylhäältä ja alhaalta ;) ) -vinopena kp -levitykset vinopenkistä -ranskalainen punnerrus tangolla vinopenasta -dippi -ojentajat taljassa (kaksi eri liikettä) -ojentajapunnerrukset Siinäpä se tämänpäiväinen setti sitten olikin :) Kyllä taas yläkropassa tuntuu, että on jumpattu. Pieni RESTPAUSEILU tuo myös oman vivahteensa ja tuntuman kroppaan. Siinähän se erikoistekniikoiden idea kaiketi onkin :D .  Tästä on taas hyvä jatkaa tätäkin viikkoa. Hikinen jumppaaja matkalla kohti kotia. Koiralenkki odottaa. Vienoinen vesisade piti kyllä huolen, ettei raittiinilmanmyrkytys päässyt yllättämään. Eipä siis kauheen kauaa viihdytty ulkosalla ;) Ja taas bodarin autonpenkkiä :D Näitä kyllä riittää ;) ja lisää tulee hankittua koko ajan. Eipähän lopu kesken ;) Tähän lopuksi vielä sellaista pohdintaa, mitä tänään mietiskelin vain mielessäni. Olen tässä vähän seurannut ihmisten päivityksiä, niin blogeissa kuin naamakirjassakin. Onko suomen kansa, nuoret ihmiset ihan _oikeesti_ niin sairasta porukkaa kun antavat ymmärtää. En nyt lähde yleistämään tätä ihan liikaa, mutta olen vaan pistänyt merkille että aika tavalla tuntuu olevan jos jonkinmoista kremppaa ja vikaa yhdellä jos toisella. Toisaalta tuntuu, että jollakin niitä on ihan listaksi asti. Mistä semmonenkin johtuu? Onko oikeesti perimä niin heikkoa, vaiko elämäntavat huonot… vai kumpaakin? Vai onko vain huonoa onnea matkassa? Tai miten on mahdollista, että ainakin pintapuolisesti hyvinkin terveellisesti elävän ihmisen terveys on jatkuvasti rempallaan. On polvi, selkä, olka, hermo, venähdys yms. vammaa. Sen lisäksi vielä mielenterveysongelmia, syömishäiriötä ja endokrinologista vaivaa :o Siis miten yhdellä ihmisellä voi olla noi kaikki???? No kyllähän elämässä tietysti sattuu ja tapahtuu ja kaikki sairastuvat joskus johonkin. Eihän sille mitään voi, ei vaikka kuinka pyrkisi elämään terveellisesti. Se on tietysti selvä se. Mutta jatkuvasti. Kun yhdestä sairaudesta pääsee, onkin jo toinen odottamassa vuoroaan :/ Surullista. Mä en ehkä henkisesti jaksaisi, jos koko ajan olisi jotain kremppaa päällä :( Vai voiko olla niin, että tietynlainen ihmistyyppi vaan haluaa listata kaikki vähäisetkin kutinat ja tuhinat, vihlonnat ja vammat jatkuvaksi sairauskertomukseksi. Ehkä ne, joilla on ihan _oikeesti_ jokin vakava vamma tai sairaus, eivät vaan tee siitä kovin suurta numeroa. Olen vaan miettinyt, että millaistahan se elämä on tällaisella ihmisellä eläkeiässä, jonka sairauskertomus jo kolmen kympin hujakoilla on pidempi kuin nälkävuosi :o Joutuuko tällaiset ihmiset jäämään mahdollisesti sairaseläkkeelle jossain vaiheessa. Voisiko asialle tehdä jotain ennaltaehkäisevästi?  En tiedä, kunhan pohdiskelin tässä ja jälleen kerran saan tietysti mitä nöyrimmin kiittää, että itse olen saanut olla kutakuinkin terveenä aina :) Saa toki ottaa kantaa ja kertoa omia mielipiteitä, jos sellaisia löytyy! kuvia pohdintaa treenaan työ Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Selekkää :) 25042013 torstai 10 vastausta artikkeliin ”Rintaa ja ojentajaa :)” Kerttu sanoo: 23.4.2013 20:50 Jeah treenit meni ylitöitten eele, se on jo TOTISTA se!! :D Hyvänolosta settiä, taatusti otti osumaa!! Niin…Mitäpä tuohon Sinun pohdintaan kommentoimaan, toiset voi olla oikeasti niin sairaita, toiset liiotella, hakien huomiota, mene ja tiiä, annetaan kaikkien kukkien kukkia.. :) Päivi sanoo: 23.4.2013 21:01 En tosiaan epäile, etteikö ihminen voisi olla niin sairas, että diagnoosi lista jatkuu jatkumistaan, mutta se vaan tuntuu jotenkin niin surulliselta ja sitä toivoisi, että jotain olisi tehtävissä, niin ettei tilanteen tarvitsisi olla niin huono :/ jo nuorella iällä. Mä luulen, että positiivisella elämänasenteella voi jo auttaa paljon asiaa :) ja sillä että keskittyy elämään, eikä sairastamaan. Enkä nyt missään nimessä halua vähätellä kenenkään sairauksia! Se ei ollut postaukseni tarkoitus. Kuten sanoin, elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä täällä kukaan helpolla pääse, mutta ehkä helpommalakin voisi päästä jos ei pysähtyisi niin sanotusti märehtimään jokaista sormen nyrjähdystä ja asfaltti-ihottumaa, jos ymmärrät pointin :) Kerttu sanoo: 23.4.2013 22:39 Ei tajusin Päivi pointtisi just nuin, mie en kai vain osannu oikein kirjottaa. :) Anna sanoo: 23.4.2013 23:51 Mie niin allekirjoitan ton viimisen kappaleen! Monesti oon ajatellut esimerkiksi sitä, että kun jalka on kipeä, niin ei voida lähteä treenaamaan. Ok, se voi olla oikeasti kipeä – tai sitten joidenkin kohdalla pelkkä tekosyy jäädä makaamaan kotisohvalle… Ja nimenomaan tuo ennaltaehkäisy, joka harmittavan usein muistetaan vasta JÄLKIkäteen. Pumpumkatti sanoo: 24.4.2013 10:20 Varmaankin ne krempat tahtoo keskittyä samalle henkilölle. Useinhan ne jollain tapaa liittyykin toisiinsa, tulevat toistensa seurauksena tai sivuvaikutuksena. Eläimistä lienee ok sanoa, että joku vaan on heikompi yksilö (ja luonnonvalinta yleensä hoitelee sellaset tapaukset). Ei kai ihminen kovin erilainen ole, vaikkei sitä ihan tolleen saisi sanoakaan? Tuohon sisältyy myös se ajatus, ettei se ole täysin itse aiheutettua. Elintavoilla voi jotain vaikuttaa, mutta kyllä tuurilla on iso vaikutus siihen, mistä lähtökohdista pääsee tähän elämään. Mari sanoo: 24.4.2013 17:01 Ihana pipo! Tosiaan tuntuu olevan kipuilevaa tai kipuherkkää porukkaa nykyään. Aivan takuulla iso osa urheiluvammoista voitaisiin ehkäistä oikeanlaisella lihashuollolla, mutta kun moni lähtee sinne salille ilman tietoa asioista ja huitasee ilman mitään lämmittelyjä isot painot, hups… Joku paikka venähtää/revähtää. Jotkut myös tuntee tarvetta valittaa joka ainoasta kivusta. Mutta, kuten tuolla ylempänä Kerttu totesi, antaa kaikkien kukkien kukkia :) Itse käynyt läpi pienen helvetin oman neurologisen sairauden kanssa.. Nyt oireet jotakuinkin kurissa vaikka sairaus mukana oireineen koko loppuelämän mutta ei tulisi enää mieleenkään valittaa pienistä kivuista… Jokainen päivä ilman pahoja kipuja tai oksetusta on minulle pieni ihme. Kaikki näkee asiat niin eri tavalla :) Päivi sanoo: 24.4.2013 17:31 Kiitos, pipo on tosiaan Biancaneven kunnon bling bling pipo :) Puhut kyllä asiaa. Jos on itse sairastunut vakavasti / ikävästi, laskee se kummasti kynnystä valittaa pienistä. Ja kyllähän munkin puolesta kaikki kukat saavat kukkia, jos niistä ei ole vaaraa muille :) Kerttu sanoo: 24.4.2013 18:58 <3 Tilulilu sanoo: 28.4.2013 08:28 Suurin osa kropan hajoamisista (tänäpäivänä) johtuu mielenterveysongelmista. Kun kuuppa ei ole kunnossa, ei kroppakaan jaksa taistella pöpöjä vastaan, tai parantaa venähdyksiä ja revähdyksiä. Mistä mielenterveysongelmat johtuvat (kaikilla varmasti omat syynsä), mut sen diagnoosin osaa vain lekuri antaa ;) Päivi sanoo: 28.4.2013 11:06 Jos edes lekurikaan. Mielenterveysongelmat ovat kyllä sellainen lääketieteenala, että hirvittää. Tuntuu esimerkiksi, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä (entinen maanis-depressiivinen) tuputetaan vähän joka toiselle diagnoosiksi. No jaa, eihän se diagnoosi ihmistä tavallaan pahenna, mutta ikävää sinänsä jos ongelma ei vastaa hoitoon :o Ja lääkkeitä! Niitähän riittää jos jonkinmoiseen vaivaan :D Mutta siis järkeenkäypä pointti sulla! Mä olen kanssa hyvinkin pitkälle sitä mieltä, että moni vaiva on varmasti sieltä korvien välistä jossain määrin lähtösin. Ei kaikki tietenkään, sitäkin haluan tässä nyt korostaa, ettei kukaan hermostu. Kommentointi on suljettu. Päivi
Annika Vainio

Rintaa ja ojentajaa :) 23.4.2013 Päivi 10  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nonnih, täällä sitä taas kahvikuppi kourassa istutaan koneen äärellä niin. :D Vauhdikas päivä takana. Eipähän tarttenut duunissakaan peukaloita pyöritellä. Eipä ei, ois saanut jäädä ihan oikein ylitöihinkin, mutta minä hyväkäs karkasin ajoissa salille. Jos ois ollut treenivapaapäivä, niin en ois ollut niin tarkkana, mutta kun salikassi odotti jo pukkarissa ;) niin pakkohan sitä oli lähteä :D TÄNÄÄN oli RINTA JA OJENTAJA PÄIVÄ :) Eilisen selkäpäivän jäljiltä tuntee kyllä tehneensä. On nimittäin selkätreeni mennyt perille, sillä sen verran tuntuu ;) Tänään keskityin sitten jumppailee rinnan ja ojentajat :) Onnistunut treeni, eli näin ollen luotan siihen, että huomenna saattaapi olla etumus hellänä :) Vähän taas eri tekniikoita kokeillen. Hyvähän se on hakea aina uudenlaista tuntumaa ja kummasti sitä löytyykin ihan pienillä vivahde-eroillakin :D Ojentaja – ja rintalihakset on sinällään sen verran pieniä lihasryhmiä, että lähes tulkoot vaatii jopa hieman taitoa löytää niihin kunnon tuntuma. No ainakin rintaan on joskus ollut haastavaa löytää se tunne, ojentajiin se onnistuu mutkattomammin. Mutta pienellä harjoituksella ja kehityksellä sekin sieltä löytyy ja onhan näissä päivissäkin eroja. Mulla tulee helposti rintatreenissä olkapäät mukaan siihen. Kova polte saattaa kiiriä esim. etuolkiin, vaikka toivoisi sen poltteen löytävän tiensä rintaan. No, eihän sitä voi välttyä siltäkään, ettei muut lihasryhmät tekisi töitä siinä samalla :D joten ehkä se on ihan normaalia ;) Eli TÄNÄÄN: -penkki -ristikkäistalja (ylhäältä ja alhaalta ;) ) -vinopena kp -levitykset vinopenkistä -ranskalainen punnerrus tangolla vinopenasta -dippi -ojentajat taljassa (kaksi eri liikettä) -ojentajapunnerrukset Siinäpä se tämänpäiväinen setti sitten olikin :) Kyllä taas yläkropassa tuntuu, että on jumpattu. Pieni RESTPAUSEILU tuo myös oman vivahteensa ja tuntuman kroppaan. Siinähän se erikoistekniikoiden idea kaiketi onkin :D .  Tästä on taas hyvä jatkaa tätäkin viikkoa. Hikinen jumppaaja matkalla kohti kotia. Koiralenkki odottaa. Vienoinen vesisade piti kyllä huolen, ettei raittiinilmanmyrkytys päässyt yllättämään. Eipä siis kauheen kauaa viihdytty ulkosalla ;) Ja taas bodarin autonpenkkiä :D Näitä kyllä riittää ;) ja lisää tulee hankittua koko ajan. Eipähän lopu kesken ;) Tähän lopuksi vielä sellaista pohdintaa, mitä tänään mietiskelin vain mielessäni. Olen tässä vähän seurannut ihmisten päivityksiä, niin blogeissa kuin naamakirjassakin. Onko suomen kansa, nuoret ihmiset ihan _oikeesti_ niin sairasta porukkaa kun antavat ymmärtää. En nyt lähde yleistämään tätä ihan liikaa, mutta olen vaan pistänyt merkille että aika tavalla tuntuu olevan jos jonkinmoista kremppaa ja vikaa yhdellä jos toisella. Toisaalta tuntuu, että jollakin niitä on ihan listaksi asti. Mistä semmonenkin johtuu? Onko oikeesti perimä niin heikkoa, vaiko elämäntavat huonot… vai kumpaakin? Vai onko vain huonoa onnea matkassa? Tai miten on mahdollista, että ainakin pintapuolisesti hyvinkin terveellisesti elävän ihmisen terveys on jatkuvasti rempallaan. On polvi, selkä, olka, hermo, venähdys yms. vammaa. Sen lisäksi vielä mielenterveysongelmia, syömishäiriötä ja endokrinologista vaivaa :o Siis miten yhdellä ihmisellä voi olla noi kaikki???? No kyllähän elämässä tietysti sattuu ja tapahtuu ja kaikki sairastuvat joskus johonkin. Eihän sille mitään voi, ei vaikka kuinka pyrkisi elämään terveellisesti. Se on tietysti selvä se. Mutta jatkuvasti. Kun yhdestä sairaudesta pääsee, onkin jo toinen odottamassa vuoroaan :/ Surullista. Mä en ehkä henkisesti jaksaisi, jos koko ajan olisi jotain kremppaa päällä :( Vai voiko olla niin, että tietynlainen ihmistyyppi vaan haluaa listata kaikki vähäisetkin kutinat ja tuhinat, vihlonnat ja vammat jatkuvaksi sairauskertomukseksi. Ehkä ne, joilla on ihan _oikeesti_ jokin vakava vamma tai sairaus, eivät vaan tee siitä kovin suurta numeroa. Olen vaan miettinyt, että millaistahan se elämä on tällaisella ihmisellä eläkeiässä, jonka sairauskertomus jo kolmen kympin hujakoilla on pidempi kuin nälkävuosi :o Joutuuko tällaiset ihmiset jäämään mahdollisesti sairaseläkkeelle jossain vaiheessa. Voisiko asialle tehdä jotain ennaltaehkäisevästi?  En tiedä, kunhan pohdiskelin tässä ja jälleen kerran saan tietysti mitä nöyrimmin kiittää, että itse olen saanut olla kutakuinkin terveenä aina :) Saa toki ottaa kantaa ja kertoa omia mielipiteitä, jos sellaisia löytyy! kuvia pohdintaa treenaan työ Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Selekkää :) 25042013 torstai 10 vastausta artikkeliin ”Rintaa ja ojentajaa :)” Kerttu sanoo: 23.4.2013 20:50 Jeah treenit meni ylitöitten eele, se on jo TOTISTA se!! :D Hyvänolosta settiä, taatusti otti osumaa!! Niin…Mitäpä tuohon Sinun pohdintaan kommentoimaan, toiset voi olla oikeasti niin sairaita, toiset liiotella, hakien huomiota, mene ja tiiä, annetaan kaikkien kukkien kukkia.. :) Päivi sanoo: 23.4.2013 21:01 En tosiaan epäile, etteikö ihminen voisi olla niin sairas, että diagnoosi lista jatkuu jatkumistaan, mutta se vaan tuntuu jotenkin niin surulliselta ja sitä toivoisi, että jotain olisi tehtävissä, niin ettei tilanteen tarvitsisi olla niin huono :/ jo nuorella iällä. Mä luulen, että positiivisella elämänasenteella voi jo auttaa paljon asiaa :) ja sillä että keskittyy elämään, eikä sairastamaan. Enkä nyt missään nimessä halua vähätellä kenenkään sairauksia! Se ei ollut postaukseni tarkoitus. Kuten sanoin, elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä täällä kukaan helpolla pääse, mutta ehkä helpommalakin voisi päästä jos ei pysähtyisi niin sanotusti märehtimään jokaista sormen nyrjähdystä ja asfaltti-ihottumaa, jos ymmärrät pointin :) Kerttu sanoo: 23.4.2013 22:39 Ei tajusin Päivi pointtisi just nuin, mie en kai vain osannu oikein kirjottaa. :) Anna sanoo: 23.4.2013 23:51 Mie niin allekirjoitan ton viimisen kappaleen! Monesti oon ajatellut esimerkiksi sitä, että kun jalka on kipeä, niin ei voida lähteä treenaamaan. Ok, se voi olla oikeasti kipeä – tai sitten joidenkin kohdalla pelkkä tekosyy jäädä makaamaan kotisohvalle… Ja nimenomaan tuo ennaltaehkäisy, joka harmittavan usein muistetaan vasta JÄLKIkäteen. Pumpumkatti sanoo: 24.4.2013 10:20 Varmaankin ne krempat tahtoo keskittyä samalle henkilölle. Useinhan ne jollain tapaa liittyykin toisiinsa, tulevat toistensa seurauksena tai sivuvaikutuksena. Eläimistä lienee ok sanoa, että joku vaan on heikompi yksilö (ja luonnonvalinta yleensä hoitelee sellaset tapaukset). Ei kai ihminen kovin erilainen ole, vaikkei sitä ihan tolleen saisi sanoakaan? Tuohon sisältyy myös se ajatus, ettei se ole täysin itse aiheutettua. Elintavoilla voi jotain vaikuttaa, mutta kyllä tuurilla on iso vaikutus siihen, mistä lähtökohdista pääsee tähän elämään. Mari sanoo: 24.4.2013 17:01 Ihana pipo! Tosiaan tuntuu olevan kipuilevaa tai kipuherkkää porukkaa nykyään. Aivan takuulla iso osa urheiluvammoista voitaisiin ehkäistä oikeanlaisella lihashuollolla, mutta kun moni lähtee sinne salille ilman tietoa asioista ja huitasee ilman mitään lämmittelyjä isot painot, hups… Joku paikka venähtää/revähtää. Jotkut myös tuntee tarvetta valittaa joka ainoasta kivusta. Mutta, kuten tuolla ylempänä Kerttu totesi, antaa kaikkien kukkien kukkia :) Itse käynyt läpi pienen helvetin oman neurologisen sairauden kanssa.. Nyt oireet jotakuinkin kurissa vaikka sairaus mukana oireineen koko loppuelämän mutta ei tulisi enää mieleenkään valittaa pienistä kivuista… Jokainen päivä ilman pahoja kipuja tai oksetusta on minulle pieni ihme. Kaikki näkee asiat niin eri tavalla :) Päivi sanoo: 24.4.2013 17:31 Kiitos, pipo on tosiaan Biancaneven kunnon bling bling pipo :) Puhut kyllä asiaa. Jos on itse sairastunut vakavasti / ikävästi, laskee se kummasti kynnystä valittaa pienistä. Ja kyllähän munkin puolesta kaikki kukat saavat kukkia, jos niistä ei ole vaaraa muille :) Kerttu sanoo: 24.4.2013 18:58 <3 Tilulilu sanoo: 28.4.2013 08:28 Suurin osa kropan hajoamisista (tänäpäivänä) johtuu mielenterveysongelmista. Kun kuuppa ei ole kunnossa, ei kroppakaan jaksa taistella pöpöjä vastaan, tai parantaa venähdyksiä ja revähdyksiä. Mistä mielenterveysongelmat johtuvat (kaikilla varmasti omat syynsä), mut sen diagnoosin osaa vain lekuri antaa ;) Päivi sanoo: 28.4.2013 11:06 Jos edes lekurikaan. Mielenterveysongelmat ovat kyllä sellainen lääketieteenala, että hirvittää. Tuntuu esimerkiksi, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä (entinen maanis-depressiivinen) tuputetaan vähän joka toiselle diagnoosiksi. No jaa, eihän se diagnoosi ihmistä tavallaan pahenna, mutta ikävää sinänsä jos ongelma ei vastaa hoitoon :o Ja lääkkeitä! Niitähän riittää jos jonkinmoiseen vaivaan :D Mutta siis järkeenkäypä pointti sulla! Mä olen kanssa hyvinkin pitkälle sitä mieltä, että moni vaiva on varmasti sieltä korvien välistä jossain määrin lähtösin. Ei kaikki tietenkään, sitäkin haluan tässä nyt korostaa, ettei kukaan hermostu. Kommentointi on suljettu. Päivi