8.4.2020 Taidetta katsellaan nyt virtuaalisesti 8.4.2020 Seetu 2 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Pääsiäinen otetaan vastaan poikkeusoloissa. Paitsi tapaamisrajoitukset myös Uudenmaan eristäminen muusta Suomesta muuttaa perinteisiä pääsiäisen viettotapoja monessa perheessä. Sopeutuminen on nykyään päivän sana. Jokaisen on hyvä pitää yllä toivoa normaaliin elämään palaamisesta. Onneksi aurinkoiset ilmat ja kesän odotus helpottavat odotusta. Kulttuurielämyksistä voi nykyään nauttia vain etänä, mutta siihen onkin sitten toisaalta monenlaisia mahdollisuuksia. Konsertteja striimataan, ja monet näyttelyt ovat siirtyneet netin kautta katsottaviksi. Yleisradio lähettää pitkänäperjantaina Johannes-passion. Se on kuultavana suorana lähetyksenä Yle Radio 1-kanavalla ja Yle Areenassa kello 19.02. Museoihin pääsee kurkistamaan nettiyhteyksien kautta. Esimerkiksi Ateneum on yhdessä Apu -lehden kanssa koonnut verkkoon 11 tunnetun taideteoksen koosteen nimeltä Taiteen kanssa et ole yksin . Kimmo Ohtonen kohtaa siinä ihmisiä, jotka kertovat kokemuksiaan tärkeistä teoksista ja yksinäisyydestä. Kertomassa ovat syrjäytymistä kokenut Erhan Dahler, museovalvoja Liisa Mustakallio, kirjailija Eve Hietamies ja näyttelijä Kati Outinen. Teoskokonaisuuteen voi tutustua myös sivustolla kansallisgalleria.fi . Koosteesta voi halutessaan helposti katsoa vain osan. Kiasman sivustolla on esimerkiksi Online Art -kokoelma ja muutakin nähtävää. Muilta osin sivustoa vielä täydennetään. Amos Rexin sivustolla voi tutustua menneisiin ja tuleviin näyttelyihin. Nämä ovat vain muutamia poimintoja, ja muillakin museoilla on virtuaalikierroksia tai muuta materiaalia nähtävänä. Taidemaailman klassikoihin pääsee tutustumaan Youtube -kanavalla taidehistorioitsija, tietokirjailija Liisa Väisäsen opastuksella. Hän on tehnyt kanavalle useiden teosten lyhyitä esittelyjä. Näitä videoita voisivat hyvin käyttää esimerkiksi opettajat apunaan. Videot löytää helposti, kun kirjoittaa Youtube-kanavalle hakukenttään Liisa Vaisanen. Esimerkiksi yksi tuore esittely on Michelangelon teoksesta Aatamin luominen . Tämä ikoninen teos on osa Vatikaanissa olevan Sikstiiniläiskappelin kattofreskoa. Teos on syntynyt vuonna 1511. Liisa Väisänen on juuri lisännyt kanavalle erityisesti opetustarkoituksiin esityksen Katolisen kirkon arkkitehtuurista ja esineistöstä . Näin poikkeusoloissa tulevat mieleen monet aikaisemmat pääsiäiset. Pääsiäisaikaan kuuluu Via Crucis, Ristin tie. Esimerkiksi Italiassa esitetään kärsimysnäytelmästä monilla paikkakunnilla toteutuksia. Olen kahdesti ollut pääsiäisaikaan Italiassa, viimeksi viisi vuotta sitten Romagnano Sesiassa Piemontessa. Tämä pieni kaupunki kokoaa joka vuosi vapaaehtoisvoimin Jeesuksen kärsimysnäytelmän, jonka esittäminen on toteutettu niin, että yleisö siirtyy tapahtumapaikalta toiselle. Mukana on kulkue, joka historiallisine henkilöineen juhlistaa tapahtumia (kuva). Tänä vuonna tämä perinne on varmaankin katkennut, sillä alue on Pohjois-Italiassa. Myös Helsingissä vuosittain toteutettu Via Crucis on peruutettu näissä oloissa. kärsimysnäytelmä Liisa Väisänen Romagnano Sesia Via Crucis Lue myös: Matkoja terveellisesti omassa nojatuolissa 01.03.2021 Dantella on yhä vaikutusta kirjallisuuteen 22.02.2021 Felliniläinen maailma, totta ja tarua 21.12.2020 Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon 17.12.2018 Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Ikuisen kaupungin nimikkoeläimenä on ja pysyy susi Goethe ihastui Italiaan ja löysi avaimen kaikkeen Seetu
5.4.2020 Ikuisen kaupungin nimikkoeläimenä on ja pysyy susi 5.4.2020 Seetu 2 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Italialaiset arkeologit tekivät vuonna 2007 löydön, joka herätti kiinnostusta muuallakin kuin Italiassa. Augustuksen palatsin perustusten kunnostustöissä havaittiin maatutkan avulla onkalo. Sitä pystyttiin valokuvaamaan kattoon poratun reiän kautta, ja kuvien todettiin vastaavan 2000 vuoden takaisia kirjallisia kuvauksia Lupercal-luolasta. Lupercal taas tiedetään luolaksi, jossa tarun mukaan Rooman perustajaksi mainittu nuorukainen Romulus ja kaksoisveljensä Remus elivät susiemon imettäminä. Niinpä luolaa pidettiin vuosisadan arkeologisena löytönä, vaikka myös epäileviä lausuntoja annettiin. Luolalöydöstä on kulunut jo yli kymmenen vuotta, mutta varmuutta Romuluksen ja Remuksen luolan löytymisestä ei vieläkään ole. Luolaa ei ole helppo päästä tutkimaan, sillä se on suurimmaksi osaksi maa-aineksen täyttämä. Lisäksi varoja on vaikea saada tähän tarkoitukseen, kun tärkeitä kaivaustarpeita on runsaasti muuallakin Roomassa saati koko Italiassa. Rooman mytologisesta syntyhistoriasta kävi maaliskuun alussa Porissa luennoimassa FT Mika Rissanen, joka on väitöskirjassaan tutkinut suden uskonnollista asemaa antiikin Roomassa. Hän on myös kirjoittanut aiheesta teoksen Rooma, suden kaupunki sekä julkaissut yhdessä Juha Tahvanaisen kanssa jännittävän nuortenkirjan Rooman sudet . Jälkimmäisen kirjan kirjoittajaksi on merkitty yhteisnimi Nemo Rossi. Mika Rissanen piti luentonsa ennen yleisötilaisuuksiin kohdistuneita rajoituksia. Susiemo imettämässä Romulusta ja Remusta on ikoninen patsas. Kiista on syntynyt myös tämän patsaan iästä. Se on kuitenkin varmaa, että poikahahmot lisättiin patsaaseen 1400-luvun lopulla. Perinteisesti patsaan ajoitukseksi ajatellaan 490-470 eaa, mutta vuonna 2006 esitettiin patsaan olevankin peräisin keskiajalta eikä antiikista. Epäilyjä syntyi, kun patsas entistettiin vuosina 1997-2000. Mika Rissanen kuitenkin kirjoittaa, että tämänhetkisten tutkimustietojen perusteella Capitoliumin susipatsasta voidaan edelleen pitää antiikin aikaisena. Tähän viittaavat niin tyylilliset seikat kuin pronssiseoksen koostumuskin. Susipatsaasta on kuva Jyrki Erran teoksen takakannessa. Nimikkoeläin näkyy monin tavoin. Susi on muutenkin vahvasti esillä vielä nykypäivän Roomassa. Alkuperäinen susipatsas on nähtävänä Capitoliumin museossa Palazzo dei Conservatorin toisessa kerroksessa. Paavi Sikstus VI lahjoitti patsaan vuonna 1471 Rooman kaupungille. Silloin patsas sai nimen Lupa Capitolina. Suden erikoisasema näkyy Roomassa myös matkamuistomyymälöiden tarjonnassa ja jalkapallojoukkue AS Roman logossa. Roomalaisen tarun mukaan papitar Silvian synnyttämät vastasyntyneet pojat määrättiin surmattaviksi, koska he olivat jumalaista juurta ja sekoittamassa perimysjärjestystä. Palvelijat eivät kuitenkaan pystyneet suoraan toteuttamaan julmaa käskyä hukuttaa lapset, vaan laskivat pojat kaukalossa Albula-joen (sittemmin Tiber) ryöppyäviin aaltoihin, tosin saatesanoin: Yhdessä synnyitte, yhdessä kuolette, yhdessä päädytte ruumiina aaltojen alle. Kaukalo kuitenkin ajautui veden laskiessa rantaan ja kiinnittyi tiheään oksistoon. Susiemo kuuli poikien itkun ja vei heidät luolaan ruokittavaksi. Luolasta pojat pääsivät Faustulus-paimenen kasvateiksi. Sittemmin pojille tuli kiistaa, ja tappelun tiimellyksessä Remus lyötiin hengiltä. Romulus sai vallan käsiinsä ja perusti kaupungin tutuille sijoille Palatiumin kukkulalle. Siihen syntynyt kaupunki sai nimensä perustajansa mukaan. Keskiajalla luola hautautui maanvyöryjen alle, ja sen tarkka sijainti unohdettiin. Sattumien summana luen juuri Jyrki Erran tänä vuonna julkaistua teosta Lyijyvalkoinen . Niin kirjan takakannessa kuin selkäosassa on kuva Lupa Capitolina -patsaasta. Trillerin tapahtumat liittyvät vahvasti Roomaan, ja keskiössä ovat tunnetun italialaisen taidemaalarin Caravaggion (1571-1610) työt. Artikkelikuva: Fontana di Trevi on Rooman suurin ja tunnetuin suihkulähde. Kuvan alareunassa näkyy kopio Capitoliumin susipatsaasta. Jyrki Erra Lupa Capitolina Lyijyvalkoinen Mika Rissanen Romulus ja Remus Rooma susi susipatsas Lue myös: Liikaa paisunut matkailu on haitaksi 15.01.2018 Mennään metsään! 01.10.2015 Aasialainen, hongkongilainen ja… ei kiitos muuta Taidetta katsellaan nyt virtuaalisesti Seetu
